Ruualla leikkiminen

TVstä tulee loputtomasti ruoka- ohjelmia. Kovasti niissä mielestäni on konstailun ja astian makua.

Kun pinseteillä asetellaan jotain murusia tai kastiketippoja sirotellaan lautasen reunoille on se mielestäni ruualla leikittelyä.

Mutta lienenkin perusluonteeltani karu ja konstailematon ihminen, vähän kai ajasta jälkeen jäänyt mielensäpahoittaja, Kalle Päätalon savottien aikaan jässähtänyt.

Jethro ja Hjallis TVssä

Siedin kovasti ponnistaen katsella kymmenkunta minuuttia näiden ohjelmaa. Kovasti jäin miettimään  että onko nämä herrat oikeasti näin yksinkertaisia vai onko kyseessä käsikirjoitus jota pitää noudattaa.

No ei sovi ainakaan vanhemmalle iän myötä jo vähän korpuuntuneelle miehelle katsoa. Niin kyllä minä sitäkin pohdin että olivatko juttunsa ihan fiksuja mutta vika olisikin vastaanottajan kasettuneessa humeetissa mutta kun itse saa arvioida niin torjuin tämän tämän ajatuksen.

VTV virasto

Twitteristä luin, Pauli Vahtera oli selvitellyt:

”VTV 141 työntekijää. Pääjohtaja + 18 johtajaa, 10 päällikköä ja 48 johtavaa työntekijää. VTV:n keskipalkka 5862€. Tilintarkastuststo KPMG 4426€. KPMG asiakkailta veloitettavaa työtä tehdään 2x enemmän kuin VTV valtiontalouden tarkastamista.”

Onko tämä jonkinlaista panettelua ja vääristelyä, tarkoitushakuisuutta, en tiedä. Mutta sellainen maku jäi että onko tässä jotain mätää, olisiko yksi osanen väitettyä maamme ylivahvaa byrokraattisuuta. Onko tällaisia virastoja paljon jne.

Niin tai näin mutta särön tämä teki iloisen veronmaksajan rooliini.

Koiran koulutuksesta

Varoitus! Tämä ei sovi kissojen ystävien luettavaksi, ei varsinkaan
sellaisten kissaihmisten joiden lemmikit eivät syö viattomia pikkulintuja.
Kuvassa koiramme tarkkailee vastikään puuhun ajamaansa kissaa. Se on varsinainen lempeyden ja kiltteyden perikuva. Edes avuttoman hiirenpoikasen turkista ei karvaakaan taittaisi. Mutta kissat se ajaa oitis sellaisia havaittuaan karmeasti äristen korkealle puuhun.
Koiramme kouluttaminen kissanajoon on ollut minulle ilo, aika helppoa myös johtuen sen synnynäisistä ominaisuuksista ja suuresta viisaudesta joka on ominaista melkein rotupuhtaille border collieille.
Katseltuaan aikansa koiran kissaharrastusta loihe naapurimme, pikkulintujen ystävä, muuntelemaan vanhasta sananlaskusta uuden version ”Parempi kissa koiran hampaissa kuin karussan koivun oksalla”

Kissat pörriäisten pelastajina

Meinasi mennä aamukahvee väärään kurkkuun kun lehden yleisönosastolta luin  tämän jutun

”Lintuja syövät kissat toimivat täysin pyyteettömästi pörriäisiä pelastavassa työssään”

Tekisi mieleni sanoa että anna mun kaikki kestää. Ei minulla isommin mitään kissoja vastaan  ole mutta mielestäni ne eivät kuulu luontoon. Eniten säälittävät hylätyt kesäkissat joiden elämän syksy ja talvi kituliaasti hyydyttää.

Pölyttäviä hyönteisiä pitää suojella ihan muilla keinoilla kuin kisojen avulla ettei jouduta siveltimellä esimerkiksi hedelmäpuita ja pensaita pölyttämään niinkuin jossain kirjassa tehtiin.

Muistaakseni näillä sivuilla on Pohjolan Kalle osoittanut esimerkkiä, ryhtynyt sanoista tekoihin mitä kulkukissoihin tulee.

Silakkaongella

Eilisiltana veneilimme kolme sukupolvea sillan alle silakkajahtiin. Aivan mahdotonta oli kalantulo, tunnissa melkein ämpäri täyteen.  Tänään savustan isoimmat ja pienmpiä voissa paistan, suurin osa menee naapureille.

En tällä halua kademieltä herättää vaan nostattaa halua lähivesille pyyntiin.

(tässä vähän sekin kokeilu että osaanko kuvia tekstiin laittaa)

Savustin kirjolohen

Kalle savustusmestari meitä jaksaa opettaa savustuksen saloihin. Siitäkin innoittuneena ostin parin kilon kotimaisen kirjolohen sitarista kun halvalla sai tarjouksesta. Oli Norjan lohikin halpuutettu mutta 3 euroa kaalliimpi kilolta. Fileoin ja karkeasuolasin pariksi tunniksi, tunnin sitten savustin aika tarkkaan 80 asteen lämmössä, harmaaleppäpulikat olivat kynsitulen lähteenä.

Äsken vedin vakuumiin, tämän aivan Kallen tarinoista innostuneena, ennen en ole malttanut, heti olen syönyt. Nyt kieli pitkällä odottelen mikä herkku minua odottaakaan.

Pitkäsiima

Taitaa kalastus pitkällä siimalla olla päivinämme katoavaa kansanperinnettä. No salakkasyötillä naapurin kanssa verestimme vanhoja muistoja. Kuvaa saaliista ohessa.

Poikaiällä muistan kun enoni kanssa entisiltä savennostolammeista pitkävartisella haavilla haalattiin ruutanoita kuhasiimaan syöteiksi. Joskus taas illan kynnyksellä sateen jälkeen kastematoja Mustialan koulutilan pelloilta noukimme ahvenille syöteiksi, jännää touhua se oli.

Ankeriassiimalla en ole ikinä ollut mutta kuullut sitäkin hurjempia juttuja suurista saaliista.

Näkemyksiä eduskunnan istumajärjestyksestä

Pienelle kiltille RKPlle järjestetään mieleisiään paikkoja suuressa salissa, suurelle erilaiselle Perisuomalaiselle puolueelle sanellaan missä heidän pitää istuman. Tällaista se on enemmistön mukaan meno – demokratia.

 Kaiken lapsellisuuden lisäksi on tuulimyllyjä vastaan taistelemisen makua  ilmassa myös.

Jos pidetään kiinni tästä sitkeähenkisestä oikeisto-vasemmisto jähnäämisestä niin omasta mielestäni RKPn edustajat pitäisi ripotella sinne sun tänne salissa koska onhan tunnettua että oli ruotsinkielinen sitten kallellaan ihan mihin suuntaan  tahnansa niin hän äänestä RKPtä, kieli menee heillä yli kaiken muun inhimillisen toimeliaisuuden 

Toisaalta mallia voisi etsiä lastentarhoista. Uskoisin että sadoissa tarhoissa on kaikki mahdolliset mallit jo koeponnistettu,  selvitelty kuinka on paras riitaisan ja lapsellisen joukon olla. 

Yksi vaihtoehto olisi myös pyöreä, härkätaisteluareenan mukainen sali, siinä ei oikeata ja vasenta olisi. Ehkä myös kaikkein härkäpäisemmät tuntisivat olonsa kotoisaksi. 

 

Puolueen puheenjohtaja lapsenhoitajana

US Jenni Tamminen pohdiskelee Keskustan uutta puheenjohtajaa mm näin:

Viimeisillään raskaana olevan tai uunituoreen äidin valitseminen keskustan puheenjohtajaksi olisi vaalitappion jälkeen uudistumista kaipaavalta keskustalta raikas ja moderni veto.

Lienenkö jotenkin kalkkeutunut mutta juurisynnytäneen äidin toimiminen puolueen puheenjohtajana on mielestäni kaikkea muuta kuin raikas veto, paremminkiin tunkkainen.  Moderni kyllä lienee, näinhän on ajan henki että yhä enemmän lapsia muut kasvattavat kuin oma äiti. Oma ura on fokuksessa päivinämme, kaikki muu saa tähän sopeutua.