Tekijä: Kyuu Eturautti

Tamperelainen rivikokoomuslainen, tietoturvapäällikkö, yrittäjä, kulttuurihörhö. Motto kuuluu: "Ihmisen oikeus olla idiootti on suurin ja tärkein vapaus." Lisää mukaviisauksia sitten kotisivuilta. Blogauksissa käsittelen mm. seuraavia aiheita: kaikki mahdollinen.
Julkaistu

Termistösoppaa ja turhaa kielisotaa

Muistanemme kun jokunen vuosi sitten meni niin päättäjillä kuin mediallakin sekaisin turvapaikanhakija, pakolainen ja työperäinen maahanmuuttaja? Termien sotkenta sujuu aiheesta toiseen, tällä kertaa sekoitetaan Ylellä ruotsin kielen tarve ja poliittinen päätös. Tämän poliittisen pyhän lehmän suojelu saavuttaa jatkuvasti absurdimpia piirteitä, uhaten huumorini riittoisuutta.

Keinotekoisia esteitä pitkin ja poikin

RKP:lla on ollut hyvää aikaa vuosikymmenten varrella sementoida poliittista veto-oikeuttaan pitkin ja poikin. Yksi loistavimmista tempauksista on virkamiesruotsin konsepti. Kyse on kielikokeesta, jossa pitää osata sanoa suurinpiirtein jotta hei olen Pekka, ostaisin kupin kahvia. Virkamiesruotsilla ei pysty hoitamaan mitään työtä ruotsiksi, mutta vaatimus on tökitty pikaliimalla joka halvatun nurkkaan jotta voidaan sanoa miten hemmetin tärkeää on osata laulaa vanhan valloittajan viisuja. Lähes jokaisen pitää todistaa osaavansa puhua kelvottomalla taidolla kieltä, jota tuskin koskaan tarvitsee.

Nyt voivatkin sitten media ja päättäjät kertoa miten hirmu tärkeää on osata ruotsia koska on tarve. Tai siis ei – lääkäri, opettaja, insinööri, arkkitehti tai poliisi eivät todennäköisesti koskaan työssään tarvitse ruotsin kieltä. Todennäköisesti mikä vaan valtakieli on todellisuudessa hyödyllisempi. Vaan koska ”ruotsin kielen tarve” ei tarkoitakaan tarvetta vaan pakollista nöyristelyä virkamiesruotsipelleilyn kanssa, onkin yhtäkkiä täysin turha taito muuttunut elämän ja kuoleman kysymykseksi. Toisin sanoen, jos opiskelija ei suostu nuolemaan kuninkaan saappaita, hän ei saa lupaa opiskeluun.

Asiantuntijat ovat vuosikausia rukoilleet nuorille monipuolisempaa kielitaitoa jotta maamme voi menestyä kansainvälistyvässä maailmassa. Yksi monista ikävistä ja absoluuttisen turhista esteistä tälle on virkamiesruotsin konsepti, joka pitäisi haudata jonnekin todella syvälle. Mitä vähemmän ylläpidämme kalliita, monimutkaisia kikkapykäliä, sitä enemmän on tilaa itse kielten osaamiselle – myös ruotsin kielen. Yhtä lailla tulisi lopettaa kielten vastakkainasettelu. Ei ruotsin kielen ainoa vaihtoehto ole venäjä, vaan ihan mikä tahansa maailmankieli mitä kouluissa opetetaan. Monipuolisuus on päivän sana, ei teennäinen vastakkainasettelu.

Tuhon ja turmion tie

Meidän on lakattava näkemästä ruotsin kieli pyhänä instituutiona ja alettava näkemään se kielenä kielten joukossa. Meidän on lakattava maalaamasta piruja seinille siitä miten nuoret joutuvat turmiolle ja leipäjonoon jos sattuisivatkin osaamaan jotain hyödyllisempää kieltä. Meidän on opeteltava sen verran peruskoulumatematiikkaa, että parin tuhannen ihmisen takia ei tarvitse viiden miljoonan ihmisen pilata kieliosaamistaan. Meidän on opeteltava elämään nykymaailmassa, katse avoimin mielin tulevaisuuteen.

Ruotsi on mainio naapuri mutta heidän kieleen on vaikea suhtautua neutraalisti kun asiaan liittyy niin paljon ja niin likaista poliittista suhmurointia. Minä en jaksa puhua kunnioittavasti sellaista järjestelmää kohtaan, joka puhtaasti korruption voimin halveksii meitä kaikkia ja tuhoaa tulevienkin sukupolvien osaamisen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä järjestelmä on väärin.

Julkaistu

Presidenttiehdokkaiden jakolinjat

Yrittäessäni katsoa presidenttiehdokkaita vähän eri kanteilta, ryhdyin tenttejä kuunnellessa pohtimaan heidän maailmankuvaansa. Tarkemmin ottaen pohdin, missä ehdokkailla kulkee maailmankuvansa jakolinja, eli ketkä ovat heille ”me” ja ”ne”. Katsotaanko saanko tällä helpotettua ehdokkaan etsintää edes itselleni.

Tuula Haatainen: sukupuolet.
Vaikkakin Haataisen feministisessä politiikassa on monta raudanlujaa faktaa mihin nojata, pidemmälle vietynä se on ihmisten joko suosimista tai sorsimista synnynnäisen ominaisuuden perusteella. Hänelle sukupuoli on jokaisen valinnan ykköskriteeri.

Sauli Niinistö: järjestelmän sisällä vai ulkona?
Presidenttimme jakolinja ei ole jyrkkä vastakkainasettelu, vaan enemmänkin kyse on näkökentän kaventamisesta. Hän ei näe ihmisiä, organisaatioita tai mietteitä jotka eivät mahdu puoluejärjestelmän sisään.

Laura Huhtasaari: liberaali vai konservatiivi?
Vaikkakaan Laurasta ei jää änkyräkonservatiivin kuvaa, on jakolinja helppo nähdä eikä hän sitä koitakaan peitellä: perinteiset konservatiiviset arvot vastaan modernit liberaalit arvot.

Pekka Haavisto: rauha vai sota?
Minun oli vaikea löytää Haaviston maailmankuvasta selkeää jakolinjaa, sen verran sovinnollista diplomatiaa hän harjoittaa. Lopulta arvelen että hän on se viimeinen henkilö maailmassa joka painaisi punaista nappia. Hän sovittelee vielä pitkään sen jälkeen kun muut ovat jo tarttuneet aseisiin. Kaunis ideaali, vaan minkälaiset riskit?

Merja Kyllönen: me vastaan kaikki muut
Perinteinen äärivasemmiston maailmankuva kuuluu Kyllösen puheista. On pieni ryhmä oikeudenmukaisuuden taistelijoita jotka kantavat maailman sydäntä, vastassaan loppumaton armeija pahuutta joka vaanii jokaisen nurkan ja kiven takana.

Paavo Väyrynen: kehitys vai jarrutus?
Paavo Väyrysen ympärillä maailma kulkee liian nopeasti ja hän haluaisi maailman etenevän hitaammin, tietyissä poliittissa linjanvedoissa jopa taaksepäin. Hänen ideaalinsa eivät ole vailla todistepohjaa, vaan kuuluvatko ne enää tähän päivään?

Matti Vanhanen: maaseutu vai maailma?
Kesti ehdokkaista selvästi pisimmän aikaa löytää punaista lankaa miehen puheista. Arvelen että Vanhanen on yrittänyt tuoda presidentinvaaleihin keittiön kautta perinteistä kepulaisuutta. Siinä kukin pieni kyläyhteisö huolehtii asioista ja ihmisistä, eikä tuhatta ihmistä isompia kuntia ole olemassakaan.

Nils Torvalds: kabinetti vai kansankokous?
Torvaldsille hyvä maailma on se jossa etablisoitunut eliitti sopii asioista kabinetissa ja massat luottavat heihin. Hän ei pidä avoimuudesta tai keskustelusta ”tyhmien” kanssa. Onko hän tarpeeksi viisas päättämään muiden puolesta?

Julkaistu

Hyvät presidenttiehdokkaat

Kuuntelin melkein koko lauantaipäivän Ylen radio-ohjelmia presidenttiehdokkaista ja tuli hirveän ikävä fiilis, kun yhtä lukuunottamatta ehdokkaita vain haukuttiin, kritisoitiin ja moitittiin. Vastarannan kiiski ilmoittautuu ja aionkin kertoa jokaisesta presidenttiehdokkaasta yhden hyvän sanan kuvailemaan hänen parempia ominaisuuksiaan. Toivon, että kommenteissa tällä kertaa keskitytään vain positiivisiin asioihin ehdokkaista.

Pekka Haavisto on hyvä diplomaatti. Hän kuuntelee, ymmärtää, keskustelee eikä hosu tuomitsemaan.

Paavo Väyrynen on hyvin osaava. Hänen osaaminen maailmasta, valtioista, päättäjistä, historiasta, nykypäivästä ja kulttuureista on valtava.

Sauli Niinistö on hyvä poliitikko. Hän tuntee puolueet, politiikan pelin säännöt ja osaa tuoda puoluekoneistot mukaan tehokkaasti.

Laura Huhtasaari on hyvä kristitty. Hänellä on raamatun armon ja rakkauden sanomaa aina matkassa mukana.

Tuula Haatainen on hyvä feministi. Hän ei pelkää sanan käyttöä ja on valmis myös laajalti perustelemaan ja avaamaan sitä.

Merja Kyllönen on hyvä vastavoima. Hän näkee maailmaa myös köyhän ja hyljeksityn silmin.

Matti Vanhanen on hyvä viilipytty. Hän kestää kovatkin paineet maltillisena.

Nils Torvalds on hyvä porvari. Perinteisen arvokkaat porvarilliset arvot löytävät hänestä modernin kodin.

Loppuun korostan vielä varoiksi, että edellä ei ole sarkastisia ilmaisuja. On luonnollista että moni em. sanoista on sellaisia että jotkut ottavat ne hyvänä, jotkut pahana. Niinpä. Siksihän tässä vaaleissa äänestetään. Ehdotan kuitenkin, että jokaiselle meille on yksi asia ennen muuta, missä presidentin pitäisi olla hyvä. Mieti se sana mieleesi ja mieti sitten kuka ehdokkaista sen toteuttaa.

Julkaistu

Ehkäpä oli jo aikakin Intelille?

Omistatko tietokoneen? Saumat ovat, että useampikin palanen sisuskaluista ovat tulleet sirujätti Inteliltä. Miljardivoittoja takova jätti on saanut viime viikot selkäänsä moneen kertaan. Ehkäpä tämä on hyvä muistutus monopolin haitoista?

Mitä tapahtui (lyhyesti)

Niille jotka eivät aihetta seuraa, lyhyt versio on tämä. Intelin kaikissa suorittimissa jo noin vuosikymmenen ajalta on ollut suunnitteluvirhe joka altistaa luottamuksellisen tiedon, kuten salasanojen varkauksille. Pilvipalvelujen aikana riski on moninkertainen, koska saman pilvijärjestelmän käyttäjä voisi teoriassa ryöstää tietoja aika lailla keneltä vaan. Vian korjaaminen hidastaa tietokoneita jopa huomattavasti (TiVi). Intel hosui päivityksiä pihalle ja hosuminen näkyi: päivitykset ovat aiheuttaneet koneiden vakausongelmia, jotka voisivat jopa kaataa kokonaisia palveluntarjoajia (Reuters). Ja jos tämä ei riitä, kotimainen F-Secure löysi vielä loppuviikosta toisen, katastrofaalisen vian Intelin toisesta teknologiasta, jonka avulla lähes kaikki kannettavien suojausjärjestelmät muuttuvat hyödyttömiksi (Yle).

Mitä sinun pitää tehdä?

Vanha neuvo pätee: käytä tietoturvaohjelmaa ja asenna päivitykset. Jos olet käyttänyt tekniikkaa järkevästi tähänkin asti, et klikkaa tyhmiä linkkejä, anna luottokorttinumeroitasi minne vaan ja asennat päivitykset, todennäköisesti hätää ei ole. Pilvipalveluiden tarjoajat ovat tehneet korjauksia. Muistuttaisin tosin, että päivityksillä en tarkoita vain Windowsin, macOS:n tai Linuxin päivityksiä, vaan myös rautapuolen ohjelmistopäivityksiä. Maceilla ne tulevat samalla vaivalla, muiden tapauksessa on haettava myös laitevalmistajan BIOS- tai UEFI-päivitykset. Jotkut valmistajat tarjoavat valmiin ohjelmiston joka hoitaa kaiken, toisilla valmistajilla tämä edellyttää jonkin verran käsityötä. Kun nämä ovat sisällä, tilanne on parempi, joskin tietokoneesi voi hidastua. Tälle ei valitettavasti voi mitään, joskin tietokoneen pasianssin hidastumiseen on olemassa ratkaisu.

Ihan eri mittaluokan haaste tämä on vaikkapa kaltaisilleni tietojärjestelmien arkkitehdeille ja ylläpitäjille. Miksi luulet että kirjoitan blogia perjantain ja lauantain välisenä yönä kolmelta? Tällä sentäs pysyy hereillä samalla kun odotan päivitysten pyörimistä. Tuorein Intel-farssi tekee ehkä ennenkuulumattoman suuren määrän ylitöitä – emmekä ole vielä edes aloittaneet tuon tuoreimman virheen kanssa. Yleä lainaten, se on katastrofaalinen riski aika lailla kaikille yrityksille joilla on kannettavia koneita.

Mitä tästä voi oppia?

Syystä tai toisesta suoritinpuolella kilpailua ei vain oikein ole. Perinteisissä palvelimissa, tietokoneissa ja läppäreissä Intel on suvereeni. Mobiililaitteissa taas ARM on vastaavassa monopoliasemassa. Tietokonepuolella haastaja on AMD, joka on kieltämättä viimeisen vuoden aikana tehnyt upeita tuotteita (io-tech.fi). Intel on tosin juurruttanut monopoliaan myös monin todella likaisin keinoin ja kilpailijan pääsyä kentälle on häiriköity laajalti. Vaikka AMD:n tekniikastakin on vikoja löytynyt, ne ovat pieniä Intelin rinnalla. Spekuloin, että ehkäpä eri laitevalmistajat alkavat vähitellen heräämään yhden valmistajan tilanteen ongelmille. Edelleen toivon, että monopolin väärinkäytökset eivät mene läpi enää niin helposti tällaisten uutisten valossa.

Kuluttajan asema ei ole hääppöinen. Jos olet ostamassa tietotekniikkaa, pääosalla kuluttajia on tasan kaksi optiota: ota tai jätä. Ellet omaa hieman tarkempaa tuntemusta laitteista itse tai lähipiirin avulla, olet aika lailla markkinavoimien armoilla. Vanha koneesi voi hidastua tuoreimpien päivitysten myötä ja ainoa mitä voit tehdä on ostaa uuden laitteiston samalta valmistajalta joka ongelman alunperin aiheutti. Laadukkaita AMD-pohjaisia laitteita on vaikea löytää – ainakin vielä. Suoritinmerkin vaihto ei auta jos muu rauta on ongelmajätettä, kuten valitettavan usein edullisissa laitteissa on.

Muuttuuko mikään?

Kaiken kaikkiaan minulla on fiilis että turvallisuus on jäänyt kauas, kauas taakse viime vuosina. Vain kuukausi-pari sitten Applella oli putkeen kolme (!) turvavirhettä jotka pitkälti aiheuttivat sen että salasanaa kysyttäessä saatoit kirjoittaa mitä vaan ja pääsit eteenpäin. Tietoturvajätti RSA teki viime vuoden alkupuolella täydellisen emämunauksen suojaustekniikoissaan, joita pidettiin maailman parhaina. Kaikkien langattomien verkkojen WPA2-standardi osoittautui farssiksi vuoden puolivälin jälkeen. Oma tarinansa on Microsoftin yritys tuhota sähköpostijärjestelmä rikkomalla kaikkia mahdollisia standardeja Hotmail-, Outlook- ja Office365-järjestelmissään.

Ovatko syynä monopolit joiden haltijat eivät paljoa viitsi turvallisuudesta välittää? Onko syynä kuluttaja jolle pitää koko ajan tehdä uutta ja joka ei osaa vaatia parempaa? Onko syynä yleinen asenneilmapiiri jossa kivat fiilikset ja tiedon jakaminen ovat tärkeämpää kuin tiedon turvaaminen? Vai olemmeko keskittyneitä huolestumaan verkkotrolleista ja valeuutisista (sinänsä oikeita ongelmia) jolloin uskomme vain sokeasti valmistajia kun sanovat että he välittävät meistä? En tiedä syytä, mutta näin yleisesti ottaen, monopolit harvemmin johtavat voittoon. Ehkäpä olisi korkea aika sohaista ainakin Intelin murkkupesään. Sen he ovat mielestäni ansainneet.

Julkaistu

Mitä me tässä juhlistamme?

Vaikka urheilu-uutisia vältän tehokkaasti, tavallisissa uutisissakin aiheeseen törmeää. Joka päivä on monta uutista Amerikkaan muuttaneesta koripalloilijasta. Epäilemättä mies on loistava hommassaan enkä häntä henkilönä kritisoi – mutta miksi ihmeessä kansantaloudelle katastrofaalisesta toiminnasta luodaan malliesimerkkiä?

Urheilubisneksemme on bisnesfarssimme

Oli se laji mikä vaan, oli jääpallot tai formula-autot tai mitkä vaan, kuvio on sama. Suomessa etsitään aktiivitoimin lapsia jotka ovat valmiita riskeeramaan itsensä urheilun alttarilla. Heidät laitetaan erikoiskouluuun ja heille hankitaan valmennusta sekä muuta apua. Heille katsotaan harjoitusolosuhteet ja paikallinen yritys jonka joukkueessa osoittaa taitoja. Yritykselle osoitetaan tukia jotta ei tarvitse kisojen vuokrista maksaa listahintaa. Sitten kun se menestyjä löytyy, hänet lähetetään maailmalle harjoittamaan lajiaan.

Suomen veromenot: satoja tuhansia, ehkä miljoona. Suomen verotulot: nolla. Me koulutimme, me opetimme, me markkinoimme, me maksoimme kaiken. Heti kun tuloja alkaa ropisemaan, maksetaan verot muualle. Ja kun urheilija on tehnyt itsestään sairaseläkekuntoisen kolmekymppisenä, hänelle myönnetään vielä Suomessa urheilijan eläke. Perustelemme tätä sillä, että saamme heistä ”lapsille esimerkkejä”. Esimerkkejä mihin? Siitä miten tuhoat terveytesi yrittäessäsi saada lottovoittoa? Siitä miten monipuolisen liikunnan sijaan on parempi reenata vain yhtä asiaa? Siitä miten hienoa on olla kansan idoli jota miljoona ihmistä katselee sohvalla, ylipainoa ja alkoholimyrkytystä tavoitellen? Vaiko siitä miten urheiluseurat voivat ajaa köyhät lapsiperheet velkavankeuteen tarjoamalla trendilajin harrastusmahdollisuuksia ökyhintaan? On siinä meillä esimerkkiä.

Näinhän tämä toimii eikä sitä voi pelaajaa moittia. Epäilemättä nytkin median valokeilaan nostama pallopelaaja on loistava työssään ja harjoitellut kovasti. Hän on tehnyt osansa paremmin kuin hyvin. Nostan vielä erikseen hattua sille että hän ei ole mediassa esimerkiksi rikollisyhteyksien, huumeongelmien (saati huumekaupan) tai muiden ikävyyksien muodossa. Mutta tämä järjestelmä josta me maksamme rahana, nuorten mielenterveysongelmina ja kansanterveyden rapautumisena – kysyn uudestaan: mitä juhlistamista tässä on?

Bisnes on bisnestä

Urheilu on liiketoimintaa, eikä se muuksi muutu. Toimikoon liiketoiminta liiketoiminnan ehdoin. Urheilu sopisi rinnastaa elokuviin. Molemmissa harvat ja valitut päätyvät kameran eteen ja yleisö hurraa. Molemmissa on potentiaalia vientiliiketoiminnalle, turismille ja toki yritystoiminnan yleisille helpotuksille pykäläviidakon purkamisen myötä. Kyllä valtiolla tekemistä asiassa voi olla, mutta pelin ehdot ovat tällä hetkellä vääristyneet.

Veronkiertoa tapahtuu ihan ammattilaisten toimesta jo tarpeeksi, niin säätiöissä, julkishallinnossa kuin yrityksissäkin. Ei meidän tarvitse auttaa sitä ylläpitämällä tällaista jättimäistä häviöautomaattia. Jos urheilu on puoletkin niin suosittua mitä väittää olevansa, se toimii erinomaisesti ilman senttiäkään julkista rahaa.

Julkaistu

Äänestät myös heitä 2/2

Jottei presidentinvaalien valinta olisi liian helppoa, on hyvä ajatella hetki myös presidentin taustaryhmiä. Presidentin asema nostaa myös lähipiirin ja tukijoiden asemaa korkeammalle. Ketä siis presidentin lähipiireihin kuuluu, ketkä saavat valinnasta bonusta? Tässä kaksiosaisen jutun jälkimmäinen osa, ensimmäinen löytyy täältä.

Huhtasaari ja hyppypotkut

Laura Huhtasaari on mielestäni puhunut asiallisesti väkivaltaa ja vihaa vastaan. Yhtä kaikki, perussuomalaiset tarvitsevat puolueena kipeästi myös selvästi rajan yli menevien kiihkoilijoiden äänet. Persuissa on ihan oikeasti Suomesta huolissaan olevia rehtejä aktiiveja. Toisaalta on myös aivan liikaa oman käden oikeuksiin luottavia ääri-ilmiöitä, jotka enemmän tai vähemmän salassa toivovat lopullista ratkaisua mukakristillisiä arvoja uhkaaville vähemmistöille. Nostaisiko Lauran asema kaduille myös uuden aallon odinisteja? Entäpä sitten niiden vastustajat, joilta ei heiltäkään väkivaltafantasioita puutu?

Haavisto ja vihreän sävyt

Pekka Haavisto on mielestäni todella hyvä ihminen – ymmärtäväinen, rauhallinen ja keskusteleva. Vihreissä hänen kaltaisiaan on paljon, mutta ei suinkaan enemmistöä. Vihreiden takana on laajaa tukea ryhmittymille ja järjestöille joille rauha tai väkivallattomuus mahdu sanavarastoon. Moni vihreä osallistuu myös verkossa aktiivisesti äärimmäisen ikävään vihakampanjointiin ”väärää mieltä” olevia vastaan. Saako tämäkin vihreän sävy lisää voimia Haaviston menestyksestä?

Kyllönen ja pyöräteline

Merja Kyllönen on outo yhdistelmä äärikaupallisia intressejä (esim. ministeriaikojen vakoilusuunnitelmat) ja toisaalta rakkautta nykyvasemmistolaista aktivismiin. Toisaalta, sitähän se äärivasemmistolainenkin aktivismi on, kun sovitaan iPhoneilla Facebookissa että pistetään italialaiset muotivaatteet niskaan ja lähdetään kaupungille vastustamaan kansainvälistä kapitalismia ryöstämällä ja hajottamalla pienyrittäjien liiketiloja. Kun vasemmistoaktiivi herää vasaratilaansa, nauloilta näyttävät niin poliisit kuin porvaritkin. Tarviiko tuo väki vielä lisää nostetta?

Paavo Väyrynen ja…

Nyt löysi tämä blogaaja voittajansa. Väyrynen on onnistunut karkottamaan ympäriltään lähes kaikki poliittiset ystävät. Toki tilalle on tullut uusia mutta mitä ja ketä he ovat, Herra yksin tietää. En osaa yhtään arvata ketkä saisivat Paavon uudesta tulemisesta nostetta, mutta jotenkin ounastelen että mies ei lopulta päästä ketään rinnalleen, niin tärkeää hänellä on olla oman päänsä oma vahti.

Julkaistu

Äänestät myös heitä 1/2

Jottei presidentinvaalien valinta olisi liian helppoa, on hyvä ajatella hetki myös presidentin taustaryhmiä. Presidentin asema nostaa myös lähipiirin ja tukijoiden asemaa korkeammalle. Ketä siis presidentin lähipiireihin kuuluu, ketkä saavat valinnasta bonusta? Jaan jutun kahteen osaan, tässä ensimmäinen.

Niinistö ja vaikea raha

Presidenttimme Sauli Niinistö on saanut hyvät pisteet kansalta varsin siistillä pelillä ja oikeilla teoilla. Hänen rahoituksensa lähteistä kuitenkin paljastuu rahan nuiva puoli. Veronkierto on vahvoilla ja rehellinen veronmaksu etäällä. Eipä hän juuri ole kipeästä aiheesta puhunutkaan, vaikka toki selvä on että Sipilän niskaan tämä ongelma lähinnä kaatuukin. Yhtä kaikki, taloudellinen yhteen hiileen puhaltaminen ei ole taustavoimissa vahvoilla.

Haatainen, veto-oikeus ja kassakaappi

Tuula Haataisen hajuton ja mauton kampanja ei oikein anna pohjaa tutkia ehdokasta itsessään, eivätkä hänestä tunnu pitävän edes demarit. Sen sijaan taustavoimissa on suuri, mahtava ja punainen SAK. SAK on järjestänyt hänelle markkinointitilaisuuksia ja onpa perheessä laitoksen taustaa vahvastikin edustettuna. SAK:lla on yksi maamme mahtavimpia verottajalta piilotettuja rahastoja sekä täysin epädemokraattinen veto-oikeus isoon osaan eduskunnan toimia. Saisiko tämä rikas ja lain yläpuolelta vaikuttava kabinetti yllättävää nostetta Haataisen myötä?

Torvalds ja erivapaudet

Nils Torvalds on edustanut RKP:ssä outoa linjaa, esittäessään jopa pientä ymmärrystä kielipolitiikan uudistajien suuntaan. Se on toki hienoa show’ta, sillä päätöksissään hän on ehta kuppikuntansa kannattaja. Taustalla on myös suomenruotsalaisten karmivin eliitti. On säätiöitä, on veronkiertoa, on segregaatiota, on lasten eristämistä, on rokotevastaisuutta, on väkivaltaa ja rotuoppiakin. Mikään palanen hänen taustavoimissaan ei kestä päivänvaloa enkä rohkene edes ajatella miten vahvaksi ne voisivat nousta Torvaldsin vanavedessä.

Vanhanen ja pimeä maaseutu

Oli lautakasatapauksesta mitä mieltä vaan, se kuvastaa Matti Vanhasen tyyliä. Jätän nyt tässä väliin omat henkilökohtaiset kokemukseni miehen ikävistä teoista ja keskityn siihen mitä iso media on kertonut. Sieltä ja täältä on tullut omalle elämälle pientä nostetta ja maisemat vaihtuvat nopeasti heti konjakkipullojen määrän laskiessa. Sen sijaan miehen takana oleva organisaatio on miestä väkevämpi, kattaen vaikkapa Suomen ennätyksen suojatyöpaikoista ja kikkailuviroista pitkin maakuntia. Aivan toinen asia on kepun läheinen suhde maaseudun äärikristillisten liikkeiden kanssa – naisvihaa, väkivaltaa, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä – siitä on pienet kepulaiset tehty. Voisiko ääni Vanhaselle olla myös ääni ultrakonservatiivisille ääriuskonnoille?

Jatkuu…

Parin päivän sisään toinen osa, jossa sitten Huhtasaari, Haavisto, Kyllönen ja Väyrynen.

Julkaistu

Pikaisesti: Digipalvelupiste joka kylään?

Heikki Karjalaisen taannoisen blogauksen kommenteissa nousi esille wanha keskustelu – mitäpä jos joka kylässä olisi ns. digipalvelupiste josta saisi apua ja paikan hoitaa aivan kaikki netitse hoidettavat palvelut, pankista verkkokauppaan ja terveystiedoista kansalaisaloitteisiin.

Olisiko tämä jotain mitä kannattaisi työstää koherentiksi ideaksi ja laajemmaksi keskusteluksi? Huolin mielipiteitä, sitten tiedän käytänkö tämän suunnitteluun ihan oikeaa aikaa.

Julkaistu

Uuden vuoden terveisiä videomuodossa

Kokeillaanpa taas vaihteeksi tällaista kun sitä melkein joka vuosi on tullut harjoitettua. Siinä olisi terveisiä medialle varsin ajankohtaisesta aiheesta, vähän terkkuja pressaehdokkaille, hallitukselle ja vähän laajemmin maailmallekin.

Julkaistu

Uusintajulkaisu: energiantuen yksinkertaistamistalkoot

Teksti on julkaistu ensi kertaa Aamulehden blogeissa 4.11.2014, mutta se nousi taas ajankohtaiseksi.

Jatketaanpa vielä toisella pätkällä yksinkertaistamistalkoita. Tällä kertaa otan haasteeksi energiantuotannon suunnittelun yhteiskunnan näkökulmasta. Sitä ei ihan yhteen lauseeseen saa, mutta mielestäni ihan kansantajuiseksi silti.

Verotuskriteerit

Tuotantoa verotettaessa pohjautuu verotuksen taso seuraaviin, suurimmasta vaikuttimesta pienimpään.

1. Puhtaus, ensisijaisesti sen pohjalta paljonko tuotannosta on välitöntä haittaa esim. ilman, maan ja veden laatuun, toissijaisesti co2-päästöillä. Nämä usein toki kulkevat käsi kädessä.
2. Vaikutus kauppataseeseen. Toisin sanoen kotimaisuusaste niin rakentamisessa kuin ylläpidossakin. Mahdolliset polttoaineet verotetaan myös tällä kriteerillä käytetyn määrän mukaan.
3. Turvallisuus, käytännössä sen kautta paljonko valtiollisilta toimijoilta tarvitaan resursseja turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Valintakriteerit

Valtion ei tule estää omaehtoista energiantuotantoa tai määrittää vaadittuja tuotantomuotoja. Rakentamispaikan osalta toki lupa tarvitaan maanomistajilta. Mikäli tuotantolaitos vaikuttaa olosuhteisiin laajemmalla alueella, myös näiden maiden omistajien lupa tarvitaan. Tässä energiantuotanto ei eroa muusta teollisuudesta.

Kun tarpeellisten maanomistajien lupa on olemassa, tulee valtion lähinnä merkitä voimalan rakentaminen tiedoksi ja jättää verottajalle sekä tarvittaville turvallisuus- ja ympäristöviranomaisille loppuosa työstä.

Tutkimustyö

Vaikkakaan valtio ei määrittele rakennettavan tuotannon määrää, sen tulee säännöllisesti tuottaa energia-alan käytettäväksi tutkimusmateriaalia. Tähän materiaaliin tulee kuulua:

1. Nykyinen tuotantokapasiteetti ja sen käyttöikä / muutostarpeet per seuraavat 10 vuotta.
2. Energian kulutus per vuoden ja vuorokauden ajat.
3. Energiankulutuksen muutostrendit pohjautuen yliopistotason tutkimukseen sekä suurimpien energiankäyttäjien arvioihin.

Valtio pyrkii aktiivisesti tukemaan tutkimus- ja tuotekehitystyötä uusien energian tuotantomuotojen osalta aina yksittäisiin koevoimaloihin asti. Valtio myös osallistuu kansainväliseen tutkimukseen ja kansainvälisiin projekteihin.

Muut kohdat

Valtion tulee olla vähintään kahden kolmasosan enemmistöomistaja kantaverkkoyhtiössä.

Verkon siirtohinnoittelua tulee valvoa ja ylläpitää nykyisen kaltaista katekattoa.

Valtio ei säätele sähkön osto- eikä myyntihintaa. Verotus on kaikille sama. Kuluttajaviranomaiset valvovat kuluttaja-asiakkaan etua sähkön myynnissä ja markkinoinnissa.