Ensimmäinen saunani

Ihmisellä on sellainen kehomuisti, joka tuonkin muistaa, en kuitenkaan sitä, kun puljahdin ulos Marian sairaalassa Tampereella joskus viime vuosituhannella.

Sauna oli Lielahden Vainolla, Enqvistin tehtaan yleinen sauna, jonka oli suunnitellut arkkitehti Birger Federely, niin kuin koko työntekijöiden Vainoin alueen punatiiliset asuinparitalot ja Niemen kartanon alueen. Siitä on nyt jäljellä vain tuhon jäljet ja arkkitehdin nimeä kantava kadun nimi sekä laatikkotaloja toinen toisensa vieressä muumioina. Jäljellä suojeltuna yksi Federleyn suunnittelema ränsistyvä yleinen sauna kuin siellä Vainoilla ennen hävityksen kauhistusta.

Mummuni ja Vaarini olivat saunanhoitajina ja minä vaarin apulaisena jo 3-vuotiaana halon kantajana. Yleisessä saunassa oli valtava lämmitysuuni, saunaosasto noin 50 hengelle, pukuhuoneet, pyykkitupa, mankelihuone ja leivinpakari ullakolla.

Sauna lämmitettiin valtavalla pannulla, johon heitettiin täyspitkiä halkoja. Saunaan menivät vuoron miehet ja naiset. Oli lölynheittäjä, joka vahti kiuasta. Saunan jälkeen juotiin ruskeaa Pyynkinhelmeä. Lauantaina oli myös leipomispäivä ja suuressa pakarissa tuoksui hapanleivän juuri ja pulla tuoksui. Minä opettelin pullan letitystä ja napsin taikinaa ja likilaskuista pullaa.

Niistä sauna-ajoista lähtien kirveet ja halot klapeineen ovat tulleet niin tutuiksi, että Billnäs heiluu nopeammin kuin klapikone.

Sitten myöhemmin omakotitalon kellarisaunat. Myöhemmin 1800- luvun  puolella rakennettu rantasauna sen aikaisine lämminvesijärjestelmineen ja bastuineen  ruotsinkielisellä alueella, Niistä jatkossa lisää.

Vieläkin tuoksuu nenässä kirkastalvisen saunan lämmityksen koivuntuoksuinen piipusta pystyyn nouseva harmaa savukiuru.

Lielahden Niemen kartanon alue / Birger Federley. Saunan kuvia löytyy sivulta 53 / 70

Click to access 8434_kulttuuriymp_inventointi_2011.pdf

Kissapsykologiaa.

Usein kuulee väitteen, että kissa kiintyy vain paikkaan, jossa sillä on miellyttävät olot.

Väittäisin tuota vähintäänkin epätarkaksi. Esimerkkinä meidän Pikkumirri.

Kun tulen ulos, Pikkumirri lähtee oitis seurakseni. Sillä on muuten melko selkeä kuva siitä, mitä ulostuloni merkitsee; pihatöitä vaiko kauppa- tai kaupunkireissua. Kun kävelen autoa kohden, Pikkumirri tietää, että poistun autolla.

Usein olen sen tavannut samoilla jalansijoilla, kuin minne jäi.

Vaimoni sitten eilisnä päivänä kertoili Pikkumirrin olleen siinä auton parkkipaikalla ja hetken kuluttua nousi takajaloilleen ja samoin ajoin minäkin pihaan.

Siis, voisiko tästä vetää johtopäätöksenä 1. Pikkumirri odottelee minua, 2. tunnistaa automme äänen.

Olisin molempiin teorioihin taipuvainen jopa uskomaan.

Vuosikymmenet koirien ja koiralaumojen kanssa toimineena, uskoisin jotain tietäväni, ehkä.

Minulla on ehkä väiteltäväkin teoria siitä; jos kissa saa ravintoa ja hyvän yöpymispaikan, se tavallaan  kiintyy paikkaankin mutta henkilöön kiintyminen vaatii kohtuullisesti enemmän. Se vaatii seurustelua kissan kanssa, sen silittelyä, jopa hemmottelua.

Koiratutkijoiden mukaan täysikasvuinen koira on ihmiseen verrattuna 3-vuotiaan lapsen tasolla, no tuosta kissasta en sitten olisikaan niin varma; pitänee opiskella lisää.

Mitä enemmän laitetaan rautaa rajalle, sitä enemmän on rautaa vastassa.

Nyt kun Yhdysvaltain presidentinvaalien lopputulos on selvillä, niin ehkä suomelle kuitenkin suurempi kysymys on, kuka johtaa Venäjää.

”Luotettavat lähteet” kertovat, että Putin joutuu luopumaan presidenttiydestään terveydellisistä syistä johtuen. Toki häntä suomessa eräät tahot ovat nimittäneet seinähulluksi, mutta laskettakoon se näiden ryssäkauhuisten kosteaksi päiväuneksi.

Jos nyt saan olla vähän leikkisä, niin Sulo on hyvä esimerkki siitä, kuinka karhun kanssa voidaan rakentaa luottamukselliset suhteet.

Mutta kun seuraan mailmanpolitiikkaa näin omasta pienestä pesästäni käsin, niin mieleeni tulee runo oravasta, joka nukkuu sammalvuoteellansa, sinne ei yllä hallin hammas, eikä metsämiehen ansa, niin toivottavasti suomi saa elää oravan auvoista elämää jatkossakin.

Joka tapauksessa, suomi on voimaton aina, kun isot rajoja siirtelee ja täytyy uskoa ja toivoa, että karhua ei pesältään mennä årsyttämään ainakaan suomen aloitteesta eikä toimesta ja jos sinne ”vanhasta tottumuksesta” jotkut änkeävät, niin pysytään me ainakin poissa.

Ei meidän tarvitse mitään rakkaudentunnustuksia naapurille vannoa eikä kielisuudelmia jakaa, osoitetaan vaan se, että suomalaisen miehen/naisen sanaan voi luottaa.

Blogini otsake koskee myös ja ennenkaikkea sanan miekkaa.

 

 

Rantaruotsalainen kieli- ja sukupuolirasisti vauhdissa

https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/a641c22b-1be9-4f43-a69b-ea50815f5a4b

”Toiset puolustavat ympärileikkaamista kulttuurisista syistä, toiset sen takia ettei ”tyttöjen ja poikien ympärileikkaamista voi rinnastaa”. Tätä korosti eduskunnassa erityisesti entinen vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet (r).”

Bideen mielestä poikien silpominen ei ole väärin, koska tytöt ovat vain se ongelma.

Entinen tasa-arvovaltuutettu osoittaa oman sukupuolirasisminsa loistavasti.

Aiemminhan hän on ollut kielirasismin kärkinimiä pakkoruotia ajaessaan.

Jotenkin niin maukasta

”Run Donnie, Run!!!!” (huudetaan Tom Hanks: Forest Camp tyyliin…)

En edelleenkään aja minkään puolueen asiaa Yhdysvaltojen vaaleissa vaan henkilöä. Kun vallan sai narsisti joka erotti välittömästi ammattitaitoista henkilökuntaa valkoisessa talossa tuoden tilalle milloin mitäkin ja vain pelkät myötäilijät jäi duuniin niin miltä kuulostaa, olisiko tämä sinun ihanne työpaikka.

Siinä pientä viihdettä perjantaille, aivan mahtavia kuva muistoja tämän mini diktaattorin viimeisistä päivistä.

(Kuvat: Toles ja Pic of the funny)

Puhutaan hetki ympäristöasioista

Mistäpä sitä ainakaan ensin puhuisi, kuin omista elintavoista ja tottumuksista.

En muista, milloin olisin heittänyt ruokaa roskiin, en moniin vuosiin kuitenkaan.

Jos nyt ei perunan kuoria lasketa. Tai omenan…

En heitä milloinkaan mitään roskaa luontoon, vaan roskikseen. Paitsi en edes juurikaan osta mitään sellaista, jota mutustaisin kulkiessani, josta sitten tulisi jokin roska heitettäväksi pois.

Siitäkin taitaa olla jo kymmeniä vuosia…

Jostain jätteestä voipi saada jopa rahaa, kun lajittelee. Esimerkiksi erilaiset metallit.

Kyllä, teen myös niin.

Kerään myös luonnosta erilaista metallijätettä, ja vien kierrätykseen.

Metsiin heitettyä tällaista metallia on itseasiassa aika paljonkin.

En rikastu, mutta tulee hyvä mieli.

Ostan vain sellaista mitä tarvitsen, en mainosten takia, tai ihan muuten vaan jotain nättiä.

Olen vaimoni kanssa kuuluneet keskiluokkaiseen keskipalkkaiseen ryhmään, kunnes jäimme eläkkeelle, silloin putosimme tulojen alaryhmään, jota EU kutsuu köyhyydeksi.

Eläkkeet ovat nykyään enää noin 40% palkasta. Joten helppo laskea ystävät mikä on tuleva eläke.

Tosin kokoomus sitä haluaa vielä viilata alaspäin.

Siis köyhyys voi olla myös ympäristöteko. Kun ei ole rahaa, ei voi kuluttaa.

Siten kokoomus voikin olla varsinainen vihreät, ja vihreät, jota jo onkin, kokoomuksen puutarhaosasto.

Muistan 1960 luvulla, kun olin vielä uusi, asuimme Hatanpäänhovissa Hatanpäänvaltatiellä.

Ne olivat Aaltosen ja Lokomon työntekijöiden työsuhdeasuntoja, vuokra-asuntoja.

Leikimme Pyhäjärven rantamaisemissa usein.

Pyydystimme mm.kaloja, jota olivat jo kuolleet, tai henkihieverissä. Vesi haisi pahalle, ja pinnalla lillui mitä ihmeellisimpiä asioita.

Pyhäjärven rannoilla oli paljon teollisuutta, jotka surutta laskivat kaiken likavetensä järveen, ja vihiojaa myöten teurastamo ja ok taloasujatkin…vedet käsittelemättöminä Pyhäjärveen.

Kapitalismi kasvoi Suomessa ja Tampereella. Ympäristön kustannuksella.

Samaan aikaan päiviteltiin, kuinka Neuvostoliitossa paskat laskettiin järviin ja jokiin surutta.

Suomen samaa, ei laskettu eikä mainittu.

Tiedonvälityksestä ei silloinkaan voinut puhua vaan propagandasta.

Tänään kapitalismi, tai sosialismikin, kuluttaa maapallon rajallisia luonnonvaroja.

Kapitalismissa siihen ei voi puuttua, sillä kapitalismihan perustuu kuluttamiselle, johon liittyy tiiviisti kapitalistien keskinäinen kilpailu.

Kapitalismi ei voi ratkaista ympäristöongelmia.

Voiko sosialismi ne ratkaista? Luulisin että voi. Onhan tuotantotapa yhteiskunnallinen ja työväki on omistajia.

Kapitalismilla on tietyt lainalaisuudet, ja se perustuu jatkuvalle kasvulle.

Eihän mikään voi kasvaa ikuisesti? Kapitalismissa kasvua haetaan välillä tuhoamisen kautta (sodat esim.). Lainat, konkurssit, lamat, pörssit ym. ovat kasvun keinotekoisia vipusimia. Mutta ei loputtomiin.

Sotia ei kehittynyt kapitalismi uskalla käydä, kun se voi olla ei vain kapitalismin, vaan koko maapallon loppu.

Sijaissotia käydään, silti, eri maissa. Suurvallat niitä käyvät. Ja sotkevat maapallon ilmastoa tuhottomasti.

Aseteollisuus onkin yksi suurimpia, ellei suurin sotkia maapallolla.

Hallituksemme, Marinin hallitus ei pitäisi enää osallistua sotatouhuihin, ollenkaan, eikä ainakaan ostaa mitään pyssyjä, eikä ainakaan USA:sta. Puolueettomuus ja riippumattomuuspolitiikka on ympäristöteko. Ja luo turvallisuutta.

Oma esimerkkini omista elintavoista on pientä isojen mellastaessa.

Voiko vitutukseen kuolla ?

Näyttää nyt siltä, että neljän vuoden viha,- ja lokakampanjointi on tuottanut tulosta, kun presidentti vaihdetaan Yhdysvalloissa.

Ei kai tässä auta kuin tunnustaa, että veikkasin väärää hevosta.

Tosin, ei se minun henkistä tasapainoa, mikä se sitten onkaan, niin tule hetkauttamaan kuin hetkellisesti ja nyt lähden siikaverkoille ja laitan n/arvin kuumaksi ja otan uuden vihdan, jolla vihdon itseni ”terveeksi”.