Sopivan mansellismielinen blogialusta
Jutun ydin on se, että sillä välin, kun ukrainalainen on poiminut ämpärin täyteen, suomalainen käy vessassa, tupakalla ja lörpöttelee puoli tuntia kännykkäänsä.
Ei tähän ole paljoa lisättävää, koska tuo tiedettiin jo aikaisemmin, vaikka ”tosisuomaiset” eivät pidä sitä totena.
https://dynamic.hs.fi/a/2020/suljetunmaanmansikkaa/
Ateistit kiinalaiset, eivät usko Jumalaan, silti matkii labroissansa, suurta armon antajaa.
Maailmalla kiinalaiset, luokitellaan perkeleeks, koronan kun synnyttivät, syntisille taakakseen.
Kansat haalii halpaa krääsää, itsellensä kiinasta, nyt he saivat ”taivaan lahjan”, itseltänsä pirulta.
Suomalaiset kyllä pärjää, vanhan kansan opeilla, saunaan, viinaan, tervaan luottaa, maskit on vain harmina.
Ruotsalaiset ajatteli, koronaa kun rakastaa, sillä kyllä kansankoti, sodalta taas suojataan.
Nyt on sitten ruotsalaiset, Hannu Hanhet kauhuissaan, kukaan heille rajojansa, ei nyt suostu avaamaan.
Amerikas Trumppi kittaa, malaria lääkettä, rokotteita maailmalta, ostaa sikaa säkissä.
Venäjällä Putin sanoo, tautia ei olekkaan, Kremlin kellot jälleen soittaa, kommunismin tarinaa.
Toista aalto kaikki pelkää, koronasta tulevaks, suomalaiset eivät pelkää, Marini on ”jumala”.
Varmasti jo juhannukseks, korona on voitettu, sepalukset auki löytyy, onnellinen juhlija.
Lomille myös eduskunta, ”ansaitulle” päästetään, siksi kansa tietää että, virheet monet vältetään.
Tuolla tarkoitan vanhanajan suolalihaa suolavetisessä puisessa lihatiinussa, jossa liha säilyi pitkään ja, jota säilytettiin talon viileässä kellarissa tai vintillä.
Ensin, että tuohon päästiin, piti sika tappaa eli teurastaa . Siinä me kylän kakarat avustettiin kykyjemme mukaisesti eli kytättiin, kun Eemeli otti kossuryyppyjä vajassa ja kaivoi mauseriaan esiin haparoivin käsin. Sitten tappohommiin. Ensimmäinen kuti meni ohi, toinen sipaisi possun korvanlehteä ennekuin kolmas osui ohimoon ja sika kellahti, hyvä ettei Eemeli hiprakassaan.. Sitten raahaus kalttauspenkille ja niin edelleen… ettei heikkohermoisimmilta mene taju…Siinä sitä sitten opittiin sian sisäkalut mustanmakkaran raaka-aineineen jne…Palkkioksi avustamme Maija ja Eemeli antoivat ison palan paksurasvaista possua ja pullon verta kotiin vietäviksi .
1. Esimerkki
Vaarini erikoistehtävä 50-luvulla oli suolata possua puiseen lihatiinuun. Siellä hän kävi sitten säännöllisesti ”varkaissa” ja veisti palasen sinkkua, sian rasvaa, puukolla veistetyn hapanleivän päälle. Mummuni sitten valmisti tiinun lihoista siankäristystä tai läskisoosia. Pikku Heikki sitten perässä otti oppia etenkin mummustani, mutta kävi tonkimassa joskus vaarin lihatiinua sormet kohmeisina.
2. Esimerkki
Käydessämme 70-luvulla sukuloimassa Viljakkalassa, Kataran Raili kysyi, että kävisikö siankäristys ? Ja miehensä Matti perään, entä mites olisi sahti kyytipojaksi. No, kävihän se. Raili toi juuri paistettua hapanleipää ja siankäristystä pilkkumissa pöytään. Siinä pilkotti muutama lihan nökäre valkoisen rasvan keskeltä. Ei, kun leivän päälle ja kolpakko toiseen käteen poikkeuksellisen kirkasta ja kylmää sahtia, jonka Matti nouti kellarista. Jumalattoman hyvä yhdistelmä. Ja kehuminen nousi ihan päähän saakka. En muista koskaan saaneeni noin hyvää käristystä ja sahtia.
Kannattaa muuten selailla Koskimiehen ikivanhaa keittokirjaa ja perehtyä periteiseen ruoanlaittoon.
Alla linkki hieman uudemmasta versiosta tiinulihoista.
http://www.maaseutumedia.fi/vanhanajan-lihankasittely-laskiakin-arvostetaan/
Aamu alkoi Vilman komentelulla. Oli yön ulkona. Huussista tullessani, kipitti pihaan, heittäytyi pitkälleen ja halusi sylissä kannettavan sisälle. Tottelin. Laitoin itseni piikkimatolle sohvalle. Ei kelvannut tulla mahan päälle. Laitoin maton pois, käännyin kyljelleni, arvon neiti tuli kainaloon. Aikansa oltuaan kehräten, nousi, meni juomaan kermaa ja lähti ulos. Näin minua taas vietiin kuin litran mittaa.
Ilta – Sanomia selailin. Ei mitään uutta. Timo Haapala haluaa kaataa hallituksen, sehän tiedetään. On kuullut huhuja kuinka hallituksen sisällä riidellään. Marin ja Kulmuni eivät tule toimeen keskenään, tietää Haapala.
Sama lehti täyttyy päivästä toiseen melkeinpä naisten alastonkuvilla. Kaiken maailman eri alojen naiset esittelevät trimmattuja vartaloitaan. Tällaisilta jokaisen naisen tulisi näyttää, halutaan viestiä. Ja sitten meitä miehiä syyllistetään naisten esineellistämisistä, vaikka he tekevät sitä ihan itse.
Eilen oli Kalliojärven pintavesi jo 14 asteista. Yöt lämpenevät ja päivisin helottaa aurinko. Kyllä kohta on uimaan mentävä. Tänään ajelen armaani luo vanhaa Virtain tietä. Vaikka hiekkatiellä auto vähän kärsii, niin silti, on hienot nostalgiset tunnelmat ajaa mutkaista pölyävää tietä. Muistot – 60 ja -70 – luvuilta heräävät lämpöisinä mieleen.
Mukava oli körötellä vanhaa tietä. Muistatteko vielä kiviset kilometritolpat? Yhden ainakin näin tien varressa. Nekin on taidettu melko tyystin kerätä pois. Virrat – Ylöjärvi tie oli saanut uuden päällysteen. Ensimmäisen kerran näin kun keltaiset viivat oli korvattu valkoisilla. Hieman oudolta tuntui.
Korona havaintoja:
On tehty video kuinka istutetaan peruna. Perunan istuttamisen opettaminen on yksi esimerkki sukupolvien välisestä kuilusta. Me jotka olimme jo pienestä pitäen perunapellolla istuttamassa ja syksyllä koulussa oli perunannostoloma, ihmettelemme voiko todella olla ihmisiä joille istutus on tuiki tuntematon. No, eipä siinä mitään, muutama vuosi sitten soitin omalle opettajalleni ja ihmettelin kun Kihniössä oli lapsille hiihtokoulu? Meidän aikaan kaikki hiihtivät kouluun. Välitunnilla hiihdettiin, kun kerättiin pisteitä kansanhiihtoon. Näin se maailma muuttuu. Jos silloin olisi sanottu tulevaksi aika jolloin ihmisille täytyy opettaa perunanistutusta ja hiihtoa, olisin kehottanut viemään sellaisen Pitkäänniemeen. Ymmärrän kyllä, kun monet sukupolvet ovat syntyneet kaupunkilaisiksi, eivätkä koskaan ole maalla käyneet, etteivät vanhat asiat ole heille tuttua.
Huumoria: Äskeistä tuli mieleen, kun helsinkiläispoika jäi maaseudulla pois linja-autosta ja kysyi kuskilta, kummasta päästä mennään ulos, edestä vai takaa? Kuski vastasi, ei sillä niin väliä, molemmat päät pysähtyvät yhtä aikaa.
Conit verkkoon -blogisarja käsittelee yleisötapahtumien, kansankielellä conien, muuntautumista verkkotapahtumiksi koronakriisin keskellä. Uusi osa ilmestyy joka toinen päivä. Tässä ja edellisessä osassa käsitellään verkkotapahtuman tekemistä erillisenä tapahtumana.
Tämä on yksinkertainen asia, mutta siihen voi harkita pysähtymistä pieneksi hetkeksi. Verkkotapahtumasi on suunnattu mitä varmimmin samalle yleisölle kuin peruuntunut fyysinen tapahtumasikin. Pohdi kuitenkin kävijäkuntaa hetken ajan.
Jos käytettävissäsi on kävijäkyselyjä ja tietoa kävijöittesi iästä sekä muista tiedoista, pyri soveltamaan tätä verkkolähetyksen tyyliin. Käytä sellaisia verkkotyökaluja, joita kävijäsikin todennäköisesti käyttävät. Vaikka tekisit täysin erillisen ja erilaisen verkkotapahtuman, pyri vastaamaan sillä kävijöiden toiveisiin. Pidä mielessä ketkä tapahtumaa seuraavat ja katso asiaa heidän silmin, jos vain mahdollista.
Voit aina harkita kävijöiden aktivointia verkkotapahtuman osalta vaikka pienillä kyselyillä tai kommentoinnille avoimilla somejulkaisuilla. Kuten fyysisen tapahtumankin osalta, muista ylläpitää hypeä. Nostata vesi kielelle ennen varsinaisen aterian tarjoilua.
Keskimäärin verkkotapahtumaa seuraa pienempi määrä ihmisiä kuin mitä fyysiseen tapahtumaan heitä tulisi. Tähän on useitakin selityksiä. Toisaalta verkkotapahtuma ei tunnu niin suurelta jutulta kuin matkaaminen tapahtumapaikalle ja siten siihen ei innostuta samalla tapaa. Toisaalta moni ajattelee että sen voi joka tapauksessa katsella jälkikäteen kiinnostavilta osin, koska suoran lähetyksen katselusta ei ehkäpä koe saavansa sellaista etua kuin paikan päällä olemisesta. Lopulta ihmisten yleinen taisteluväsymys kriisin äärellä myös painaa.
Poikkeuksia edelliseen on, mutta keskimäärin verkko houkuttelee vähemmän yleisöä. Toisaalta, yleisö verkkotapahtumassa voi olla erityisen aktiivista, tapahtumasi ja harrastusaiheesi ydinyleisöä joille verkkolähetys on erityisen tärkeä kokemus. Huolehdithan siis, että kävijäsi kokevat olonsa tervetulleiksi myös verkossa.
Perinteinen tapahtuma kokoaa ihmiset saman katon alle päiväksi tai muutamaksi. Verkkotapahtumallakin on syytä olla tietty aika ja avainhetki, jolloin ohjelma esitetään. Sopivassa osassa ohjelmaa on hyvä olla ainakin jonkin asteen interaktiota yleisön kanssa, jotta ns. virtuaaliaplodit toteutuvat. Merkittävän osan voi kuitenkin taltioita ennalta, kunhan vaan voi luottaa sisällön pysymiseen valtionsalaisuutena esityspäivään asti.
Edelliseltä tieltä löytyy myös kompromissi. Oletetaanpa ohjelmanumeroksi vaikkapa luento tai paneelikeskustelu. Siihen on voitu kysyä ennalta yleisön kysymyksiä ja se on voitu toteuttaa nämä huomioiden hyvissä ajoin mukavassa sijainnissa, kaikessa rauhassa. Ohjelma voidaan lähettää nauhalta verkkoon haluttuna päivänä, mutta sen lopuksi voidaan pitää vielä pieni etäyhteyksin järjestettävä Q&A-tilaisuus. Näin pääosa ohjelmasta on voitu toteuttaa hyvin vapaamuotoisesti, mutta tilaisuus interaktiolle jää yhä. Mikään ei myöskään estä ottamasta yleisön live-kommentteja katsojien näkyville ohjelman lähetyksen aikana.
Yksinkertaisia ohjelmanumeroita voi rakentaa myös nimenomaan tietoisena kriisitilanteen yleisöön luomista poikkeusoloista. Kun asioita on pitänyt tehdä kotioloissa ja jopa yksin aiemman tiimityöskentelyn sijaan, se on voinut luoda melkoisen resurssipoolin toisaalta hyviä kysymyksiä, toisaalta niksipirkkamaisia villejä ideoita. Pelkästään tällaisten tilanteiden puiminen tietyn harrastuskentän aiheiden sisällä voi saada aikaan hyvin mielenkiintoista sisältöä, josta on iloa pitkäksikin aikaa.
Missä-kysymystä lähelle liippaa myös hajautetun toteutuksen malli. Ehkäpä ohjelman tuotannon voi jakaa pienemmille tiimeille, joista kukin toteuttaa omaa osa-aluettaan tietyssä sijainnissa, tietyllä porukalla? Keskitetystä toimintamallista voi luopua laajemminkin, kunhan välttämättömistä budjetti ym. kysymyksistä vaan sovitaan. Voit antaa sisällöntuottajille aiempaa vapaammat kädet toimia ja samalla rohkaista myös aiempaa enemmän uusia kasvoja mukaan. Hyvässä lykyssä sekaan löytyy muutama uusi nimi, joista on apua tulevina vuosinakin.
Fyysisen tapahtuman järjestäjät ja sisällöntuottajat ovat toivon mukaan halukkaita osallistumaan myös verkkolähetyksen tekoon. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista ja joskus fyysiset välimatkat voivat myös rajoittaa tuttujen henkilövalintojen tekemistä. Ensimmäinen neuvoni on olla armelias. Moni on väsynyt, eikä intoa nettitapahtuman tekoon ole. Älä anna kieltäytymisen luoda kenellekään pahaa mieltä. Älä tiputa ketään kelkasta, vaan pidä lippu korkealla tulevaa, perinteistä tapahtumaa varten. Jos porukka on vähänkin suurilukuisempi, joukosta ja lähipiireistä löytyy varmasti myös niitä, jotka haluaisivat tulla kokeilemaan jotain uutta.
Nettitapahtuman tekeminen vaatii huomattavasti työtä ja vaivannäköä, jossain määrin jopa perinteistä tapahtumaa enemmän. Kaiken kaikkiaan kynnys on kuitenkin monelta osin matalampi. Pienempi budjetti, pienempi vastuualue ja pienempi liikkuvien osien määrä tarkoittaa poikkeuksellisen hyvää mahdollisuutta tarjota uusille ihmisille tilaa. Mahdollisuus kokeilla vastuullista tehtävää pienemmissä puitteissa voi tarjota tien tulevaan pienemmän paniikkikertoimen kera.
Järjestävästä organisaatiosta riippuu myös tekemisen mallin avoimuus. Joillekin tapahtumille on luontevaa ja mahdollisen sisällön yllätyksellisyyden vuoksi myös erittäin tärkeää tehdä toteutusta pienessä ryhmässä. Toisissa oloissa suunnittelemisen ja ehkä toteutuksenkin avaaminen suuremmallekin yleisöjoukolle voi olla uniikki mahdollisuus. Koska perinteisiä kokouksia ei kuitenkaan pidetä, vieraiden kutsumisen kynnys on poikkeuksellisen matala.
On myös melkoisen suuri todennäköisyys, että edustamasi harrastuskentän aktiiveissa on oma yhteisösi lisäksi myös muita toimijoita. Eri toimijoiden eri fyysiset tapahtumat ovat toimineet luonnollisena erottimena, mutta tätä rajaa ei tällä hetkellä ole. Voit aivan hyvin lähteä rakentamaan vaikka koko nettitapahtumaa yhdessä rakkaan kilpailijasi kanssa. Voit kenties löytää kumppaneita aivan eri puolelta kulttuurikenttää. Kyse voi olla myös pelastusrenkaan heittämisestä. Omalla tapahtumallasi voi olla hieman resursseja käytettävissä nettitapahtuman tuottamiseen, kun toinen saman aiheen tapahtuma on saattanut päätyä vararikon partaalle kriisin vuoksi.
Blogissarjan selaus:
<<< edellinen osa: uusia mahdollisuuksia
>>> seuraava osa: tekniikka
Noin sitä rikkaat rikastuvat korona-aikanakin. Ja kun korona vähentää tai lopettaa hommia työmies saa painua kortistoon. Näin kertoo Kansan Uutiset=
Yhdysvaltain miljardöörien omaisuuden arvo on kasvanut maaliskuun 18. päivän ja toukokuun 19. päivän välisenä aikana peräti 434 miljardia dollaria (395 miljardia euroa). Tämä vastaa suunnilleen seitsenkertaisesti Suomen valtion vuosibudjettia.
Samaan aikaan on lähes 40 miljoonaa amerikkalaista joutunut hakemaan työttömyyskorvausta pahimmassa talouskriisissä sitten 1930-luvun suuren lamakauden.
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4263987-samassa-veneessa-yhdysvaltain-miljardoorit-rikastuneet-satoja-miljardeja-
Jo tuhat ja yksi kertaa ylikäsitelty, markkinoinniltaan vähän epäonnistunut ns. verovälttelykampanja on sammuttanut aika monen poliitikon järjenjuoksun, tuttuun tapaan. Esimerkiksi sinänsä fiksu ja aktiivinen Iiris Suomela (vihr) on todennut, että jos joku lakkaa tukemasta em. poliittiseen kampanjaan ryhtyneitä hyväntekeväisyysjärjestöjä, kyse on uhrien rankaisemisesta. Iiris hyvä, tämä on sitä pölhöpopulismia josta meidän pitäisi päästä eroon.
Hyvä ei ole tavaramerkki
On totta, että tässä kampanjassa on mukana puhtaasti poliittisten ryhmittymien lisäksi myös poliittisesti ohjattuja järjestöjä, joiden tehtäväksi on kirjattu erinäisiä hyväntekeväisyyden muotoja. Siten voidaan esittää teoria, että avustuksen poistaminen näiltä järjestöiltä vähentää heidän resursseja hyväntekeväisyyteen. Totuus on paljon monimutkaisempi, sillä palasia raha-avustuksen ja hyväntekeväisyyden välillä on hurjasti, mutta tuossa väitteessä voi olla totuuden jyvää. Yksiulotteisesti katsoen osa Iiriksen väitettä on faktaa.
Sen sijaan vaatii aika paljon röyhkeyttä väittää, että jos vaikkapa yritys poistaa avustuksen kohteelta A, se tarkoittaa että yritys ei enää auta ketään tai mitään. Useimmiten se vain tarkoittaa avustuksen siirtoa kohteelle B. Ensinnäkin, millään yhdellä järjestöllä ei ole monopolia hyväntekeväisyyteen tai sen tiettyyn muotoon. Toisekseen, missään ei ole sanottu että poliittisesti ohjattu hyväntekeväisyysjärjestö olisi tehokkain tapa hoitaa hyväntekeväisyyttä. Väittäisin että merkkejä täysin päinvastaisestakin on aivan riittämiin, esimerkiksi palkkiokeskustelujen muodossa (aiheesta myös puolueellisempi Suomen Uutisten näkökulma).
Tämä johtaa siihen, että avustuksen poistaminen em. kampanjaan kuuluvalta laitokselta voi jopa parantaa hyväntekeväisyyttä tarvitsevien uhrien asemaa, vähentää välissä olevia turhia kuluja ja suunnata suuremman määrän apua sinne missä sitä tarvitaan. Korostan toki konditionaalia, tämä ei ole sanottua ja päinvastainenkin voi olla totta. Kallistun kuitenkin positiiviseen puoleen, sillä keskustelu on jo herännyt hyväntekeväisyysjärjestöjen rahavirroista, poliittisista sitoumuksista ja kampanjoista sekä avustusten nettotehokkuudesta. Mitä enemmän tehdään hyvää ja mitä vähemmän ostetaan kampaviinereitä, sen parempi. Tämä on keskustelu jota on kaivattu jo pitkään.
Järjestötkin paisuvat
Suomeen, kuten moniin muihinkin maihin, on syntynyt monia hyväntekeväisyysjärjestöjä vuosikymmenten varrella. Osasta on muodostunut yhteiskunnallisia instituutioita, joiden asema on lähes pyhä, kiistaton. Mikään ihmisen luoma organisaatio ei kuitenkaan ole immuuni inhimillisyyden ikäville puolille ja pahinta onkin jumittuminen asemaan, jossa itsetutkiskelua ei tarvitse tehdä. Kun sekä valtiojohto että organisaation oma johto uskoo sokeasti omaan paremmuuteensa, ei rakentavaa kritiikkiä yksinkertaisesti esiinny. Pahimmillaan Suomessakin järjestöt käyttävät hurjia summia palkatakseen juristeja tilkkimään heihin liittyvien ikävien uutisten paljastumista. Siitä on hyvän tekeminen kaukana.
Maassamme on lukuisia järjestöjä, jotka tekevät hyvää. Tässä kampanjassakin on järjestöjä, joita voi kehua hyvän tekemisestä. Millään heistä ei kuitenkaan ole siihen monopolia. Ottakaamme tästä skismasta tilaisuus tutkia hyvän tekemisen muotoja ja sen tekijöitä. Etsikäämme tältä kentältä tapoja tehdä niin paljon hyvää kuin mahdollista.
”Ivan Puopolon kolumni: Finnwatchin kampanja naamioi veronkiristykset oikeudenmukaisuudeksi ja kohtasi yrittäjien raivon”
”Mikäli verojen maksamisen jälkeen jotain jää, Harri saa jakaa itselleen tiettyyn rajaan saakka osinkoa 7,5 prosentin verolla joka vuosi. Sitä kutsutaan huojennetuksi osingoksi.”
”Kun Harri ei mene töihin Mehiläiseen vaan perustaa oman yrityksen, hän luopuu mahdollisuudestaan sairastaa työnantajan piikkiin, joutuu palkkaamaan kirjanpitäjän ja menettää palkansaajan työttömyysturvan.”
Puopolo lienee hieman pihalla.
Mikäli firmasta jotain jää jaettavaksi, on nuo kirjanpitäjän kulut jo maksettu sitä ennen.
Toisekseen ”Harri” saa hyvillä tuloilla ja pienellä verolla yhteiskunnan terveydenhuollon ja kaikki muut palvelut halvemmalla kuin tavallinen palkansaaja pienemmällä palkalla.
Kaiken kaikkiaan tuo kansainvälinen ”verosuunnittelu” pitäisi kieltää ja erityisesti korkeakorkoisten ”lainojen” käyttäminen tulonsiirroissa.
Verot pitäisi maksaa ennen konsernisiirtoja siihen maahan, missä tulot on tienattu ja vasta sitten nuo siirrot olisivat sallittuja.
Kun Väiskiltä kysyttiin, että mitä hän teki ensimmäiseksi, kun palasi Talvisodasta, niin Väiski sanoo rakastelleensa muijansa kanssa. No niin no, entäs sitten toiseksi, Väiskiltä kysytään, niin hän sanoo rakastelleensa uudestaan muijansa kanssa ja kun kysytään mitä kolmanneksi, niin Väiski sanoo ottaneensa sukset pois jaloistaan.
Kaksi vanhaa ikäloppua ukkoa, jotka olivat olleet persuja ja kaikkien yllätykseksi olivat vielä ehtoopuolellaan liittyneet kommunistipuolueen jäseniksi, niin syytä sille ukoilta kyseltiin, johon ukot sanoivat, että parempi on kun kommunistit kuolee kun persut.
https://www.aamulehti.fi/a/f50cef02-399c-499f-8756-8ca2ad430d43?c=1522737894164
”Lue kaikki koronasta: Pirkanmaalla ei yhtään uutta koronavirustartuntaa – Hallitus salaa koronaryhmän asiakirjat”
”Hallitusohjelman mukaan julkisen tiedon avoimuuden pitäisi olla tietopolitiikan kantava periaate, mutta osa koronapandemian ratkaisussa käytetystä tiedosta jää yhä julkisen arvioinnin ulkopuolelle. STT on pyytänyt valtiosihteeri Mikko Koskisen johtaman koronakoordinaatioryhmän asiakirjoja julkisuuslain perusteella, mutta valtioneuvoston kanslia salaa ryhmän asiakirjat lukuun ottamatta esityslistoja.”
Mikä on syy siihen, että hallitus haluaa salata asiakirjat?
Onko niissä jotain sellaista, mikä osoittaisi hallituksen selkeästi munineen koronan hoidossa?
On vaikeata keksiä mitään muuta syytä tällaiseen käsittääkseni lain vastaiseen toimintaan.
Toivottavasti STT vie asian oikeuteen.