Ei muuta kuin OMA noottikriisi niin ei tarvii juuri äänestellä. Trump on kunnon kommunisti, Kekkosen miehiä, se olisi tälläisestä toverista tykännyt 😉
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006514945.html
Vaihteeksi asiaa sukupuolista ja ammatinvalinnasta
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/93d053d8-71d6-4f92-a64c-de47a214afd7
”Kolumni: Miehet ja naiset ovat erilaisia – älkää koettako tehdä miehistä väkisin sairaanhoitajia ”
”Kerron teille nyt salaisuuden, koska kukaan muu ei sitä taaskaan uskalla tehdä. Olen riittävän monessa twitter-kohussa marinoitunut, joten mikään ei enää pelota ja käyn rohkeasti päin tulta: Miehet ja naiset ovat erilaisia. Hah, siinäs kuulitte! Lynkatkaa minut, kestän sen kuin mies.”
”Tärkeintähän on, että yksilöt pystyvät vapaasti toteuttamaan itseään ilman esteitä tai hidasteita. Jos Minttu haluaa olla sairaanhoitaja, häntä pitäisi siihen kannustaa, ei yrittää väkisin tehdä hänestä insinööriä.”
Sanna Ukkola kirjoittaa taas asiaa.
Ei tasa-arvo lisäänny sillä, että miehet pakotetaan naisten yleisesti valitsemiin ammatteihin ja naiset miesten valitsemiin.
Tasa-arvoon sitä, että sukupuolesta riippumatta jokainen voi valita sellaisen ammatin ja uran, minkä itse haluaa eikä sitä, että pitää mennä telaketjufemakkojen halkuamaan ammattiin ja tehdä heidä vaatimaansa uraa.
Conit verkkoon osa 4: uusia mahdollisuuksia
Conit verkkoon -blogisarja käsittelee yleisötapahtumien, kansankielellä conien, muuntautumista verkkotapahtumiksi koronakriisin keskellä. Uusi osa ilmestyy joka toinen päivä. Tässä ja seuraavassa osassa käsitellään verkkotapahtuman tekemistä erillisenä tapahtumana.
Uusia mahdollisuuksia
Esitin yhtenä ajatusmallina verkkotapahtuman tekemiselle sen irtaantumisen perutusta tapahtumasta. Mitäpä jos siis tehtäisiinkin poikkeusolojen verkkotapahtumana jotain aivan muuta kuin mitä fyysisesti olisi tehty? Mielestäni tämä on hieman alikäytetty ajatusresurssi ja haluan käyttää hieman aikaa sen pohtimiseen eri kanteilta. Toki minkä tahansa ohjelmanumeron toteuttaminen ilman fyysistä kanssakäymistä on jo sinänsä haaste, mutta tätä voi mielestäni viedä pidemmälle. Esimerkkinä voivat toimia vaikkapa valtamediassa esitetyt satojen henkilöiden yhteiset lauluesitykset verkon yli. Siinä on täytynyt kehittää paljon uutta, ei ainoastaan siirtää tuttu asia sellaisenaan verkkoon.
Missä
Lähdetään liikkeelle sijainnista. Peruuntuneella tapahtumalla oli todennäköisesti yksi pääasiallinen tapahtumapaikka. Kenties olet ajan varrella oppinut käyttämään tiloja parhaalla mahdollisella tavalla ja tästä on syntynyt selkeitä toteutusformaatteja, joita hiot kerta kerralta paremmaksi. Nyt kaikki se oppi pitäisi laittaa hetkeksi piirongin laatikkoon. Kokeile tällaista: sen sijaan että kysyisit ”miten siirrämme tämän ohjelman muualle”, kysytkin ”missä ja miten olemme aina halunneet toteuttaa tämän ohjelman”. Anna mielikuvituksellesi tilaisuus. Leiju hetken aikaa pilvilinnoissa ja katso, josko jonkun pilven reunalta löytyisi toteutuskelpoinen idea.
Suomessa on tiettyjä resursseja, joiden hyötypotentiaali ohjelmantuotannossa on valtava. Ensimmäisenä on luonto. Sopisiko taustaksi metsä vai kenties kaupunkipuisto, eräjärvi vai arboretum? Esimerkiksi Yleisradio on toteuttanut ajoittain ajankohtaistuotannossaan kesästudioita eri paikkakunnilla ja pelkkä maiseman muutos voi luoda jopa yksinkertaiseen haastatteluun aivan uutta dynamiikkaa. Toki asian voi kääntää myös sisäänpäin ja pohtia tavallista olohuonetta vaihtoehtoisena toteutuspaikkana.
Toinen kotimainen huippuresurssi on mobiiliverkko. 4G ja 5G tuovat lähetystekniikan lähes jokaiselle eräjärvelle. Toki ohjelmaa voi tallentaa purkkiin myöhemmin lähetettäväksi, mutta varsin pienin ratkaisuin on järjestettävissä melkoisen tyylikäs suora kenttälähetys. Riskejä mobiiliverkkoon luottamisessa toki on, mutta hyvin suunniteltuna niitä voi pitkää melko pieninä.
Kolmas kotimainen erikoisresurssi ovat mökit. On aika hyvä todennäköisyys, että tekijäporukkaasi kuuluu useampikin henkilö, joilla on mökki käytettävissä sopivan sijainnin päässä. Voit saada käyttöösi mainion yhtälön täydellisestä luonnonläheisyydestä yhdistettynä toteutusta runsaasti helpottaviin lisäresursseihin, kuten suojattu sisätila ja useimmiten kiinteä sähkövirta.
Säävaraus on toki omiaan lyömään kapuloita rattaisiin, joten tietty joustovara on syytä jättää, eikä laittaa kaikkia munia yhden, kaukaa sovitun aurinkoisen päivän varaan. Monenlaisia lisäkuluja voi tulla, turvajärjestelyt on huomioitava vähintään kuljetusten osalta tarkkaan ja kenraaliharjoituksille on kahta kovempi tarve. Riskikartoitus on mielekästä tehdä alusta pitäen uudelleen. Vaikka liikkuvia osia on ilman yleisöä paljon vähemmän, ovat ne osat pitkälti uusia.
Avaran ulkotilan käyttäminen ohjelman toteutuksessa tuo tekemisen vaihtelun lisäksi piilotetun sanoman katsojille. Yleisölle, etenkin kansainväliselle sellaiselle, on avaran luonnon näkeminen todennäköisesti erittäin voimaannuttavaa jo ilmankin kriisiä ympärillä. Sinänsä turvallinen paikka neljän seinän sisällä voi olla ehkäpä liiankin tuttu ja turvallinen maisema katseltavaksi. Jokainen poikkeusoloista huolimatta järjestettävä kulttuuritempaus luo iloa katsojilleen. Sopiva tapahtumapaikka voi maksimoida tämän ilon.
Mitä
On turvallista lähteä liikkeelle tutuista ohjelmanumeroista ja sisällöistä, enkä ole tätä lähtökohtaa tuomitsemassa. Kannattaa tässäkin kohtaa kuitenkin tarjota itselleen tilaisuus unelmoida. Pohdi kaikkia niitä villejä ideoita, joita joskus on päässä pyörinyt. Mieti kaikkia irtiottoja, kaikkia hieman liian erilaisia malleja, joita ei ole voinut perinteiseen tapahtumakonseptiin laittaa tai joille ei ole ollut aikaa. Kohdeyleisösi on toki varmasti sama, mutta tutut kortitkin voi asetella lukuisiin eri järjestyksiin.
Poikkeustila on synnyttänyt ihmisissä ennennäkemätöntä solidaarisuutta. Olen havainnut tämän toimivan parhaimmillaan mainiona sillanrakentajana eri harrastusten osa-alojen välille. Tälle pohjalle voi olla mahdollista rakentaa niin suurempia kokonaisuuksia kuin myös uusia vertikaaleja. Tapahtumassasi on todennäköisesti useista eri asioista kiinnostunutta yleisöä, jotka eivät välttämättä kohtaa usein. Nyt kuilu näiden välillä on kenties kaventunut ja voit etsiä uusia sisältöjä yhdistämällä tekijöitä eri aihepiireistä. Sen ei tarvitse olla erityisen vakavaa tai analyyttistä. Kulttuurin ymmärryksessä syntyy yllättävän paljon ahaa-elämyksiä, kun saadaan asiaa pohtimaan aihepiirille uusi henkilö. Tuloksia tästä kohtaamisesta voidaan nauttia vielä pitkään.
Kilpailuiden ja esitysten säännöstöjä voi olla hyvä tarkastella luovalla katseella. Tiettyjä uusia vapautuksia voi kokeilla, toisaalta turvallisuusnäkökulmat voivat suosittaa uudenlaisia rajoituksia. Katso näitä läpi avoimin mielin ja muista, että yhden poikkeuksellisen tapahtuman ei tarvitse toimia suunnannäyttäjänä tulevaisuuteen. Joskus on turvallista vain kokeilla asioita, kunhan tämän ilmaisee selvästi myös yleisölle. Mikäli huomaat samojen ihmisten osallistuvan aina samoihin kilpailuihin, keksi jokin tapa rohkaista uusia osallistujia. Ehkäpä voittajan valintakriteereissä voisi kokeilla jotain toista painotusta koemielessä? Harrastus, joka ei lainkaan muutu ajan mukana, on todennäköisesti tuomittu kuihtumaan. Nyt voi olla paras hetki koittaa kepillä jäätä. Jos koe epäonnistuu, paluu vanhaan on erinomaisen helppoa fyysisten tapahtumien taas jatkaessa siitä mihin niissä jäätiin.
Jatkuu…
Tämä aihe jatkuu seuraavassa osassa vielä kysymyksillä kenelle, miten ja kuka.
Blogissarjan selaus:
<<< edellinen osa: raha
>>> seuraava osa: uusia mahdollisuuksia jatkuu
Jos annetaan pirulle nyt pikkusormi, niin pian se vie koko käden.
Ei varmasti koskaan ole käyty sellaista sotaa maapallolla, joka koskettaisi kaikkia mantereita ja valtioita samanaikaisesti ja vihollinen on kaikille yhteinen, jonka nujertamiseksi kukaan ei voimiaan säästele.
Koronaa vastaan käytävää taistelua on tietenkin vähän yliampuvaa käyttää sota muotoa, mutta kyllä tämä sotaa on kaikilla mittareilla mitattuna, vaikka vihollinen onkin näkymätön, hajuton ja mauton, niin silti se niittää satoaan yhtä tehokkaasti kuin tekevät ”normaalit” sodankäynnin välineet.
Nyt ei odoteta viimeisen aseteknologian tuotoksia, vaan rukoillaan löytyväksi laboratorioista sellainen vasta-aine ja rokote, joka tappaa tämän historiamme pahimman ja laajimmalle levittäytyneen pirun, kuten presidentti sitä kuvasi.
Otsakkeellani tarkoitan pitämistä suitset kireällä, se on nyt tässä vaiheessa paras puolustus pirua vastaan.
Kuin mustalainen: ”kyllä nyt kelpaa nälkäisiä haastattaa”
Isot pojat ovat kertoneet, että mustalainen sai jossakin talossa syödä vatsansa täyteen, taputti kahdella kädellä vatsaansa, ja loihe lausumaan: ”kyllä nyt kelpaa nälkäisiä haastattaa”.
Minulla on nyt sama tilanne. Minun vuodenkiertooni kuuluu yhtenä vakio-osana korvasienet. Kävin tänään ”etätöissä” metsässä poimimassa korvasieniä ja keitin oikein herkullisen suuren annoksen korvasienikeittoa omalla reseptilläni.
Söin sitä juuri suuren kukkuralautasellisen joten vatsa lähestulkoon natisee kun on niin täynnä. Onpa hyvä nyt köllähtää ruokalevolle.
”Poronkäristystä”.
On muuten ylivoimaisen yliarvostettu ja ylihinnoiteltu tuote, siis jätelihaa.
Aikanaan pohjoisen reissuiltani toin puolikkaan poroa; poroisännältä ostin. Reissut loppuivat aikanaan ja niin poronlihakin.
Muutama vuosi sitten tulin ostaneeksi pari pussukkaa pakastettua poronkäristystä. Toinen Lapin Lihan ja toinen Kylmäsen. Jäivät muuten molemmat ”teurasjätteet” syömättä.
Eräällä Eestin reissullani tulin ostaneeksi pakasteena saksanhirveä; pärjää muuten porolle aivan hienosti. Tein siitä mm ”poronkäristystä”, tuli maukasta.
Valurautapataan laitoin jäätyneestä lihasta vuoltuja siivuja voin, sipulin, mustapippurin kanssa, hauduttelin käristämisen jälkeen tunnin verran,. Sitten tummaa olutta tölkillinen ja edelleen hauduttelin nesteet pois, lisäilin vähän suolaa. Kyllä tuli hyvää.
Siitä saakka poroni on ollut saksanhirvi ja tulee olemaankin.
Riäväkylän rinsessa.
Sanna Marin Tampereelta, hurmas koko suomenmaan, hiuksiensa punapaulaa, porvaritkin kumartaa.
Koronakaan ei se saanut, Sannan hymyy hyytymään, ”vangittuna” vanhuksilta, ilon kyynel vierähtää.
Mäntyniemen ”kuningaskin”, prosentteja tutkailee, pelkää että Sanna hänet. hopealle potkaisee.
Kaikki luuli että Saulin, Pekka perii uskottiin, mutta sitten Haavistonkin, polku johti poliisiin.
En ma usko että Sanna, Mäntyniemeen pyrkisi, koska unilukkarina, vallan valjaat riisuisi.
Nyt on suomi vihdoin saanut, monarkkinsa omansa, Tampereesta leivotaankin, kivikylä komia.
Nyt ei ole vielä aika, kilistellä laseja, korona kun saattaa ottaa, kruunun Sannan kutreilta.
Taitaa olla tasavalta, suomelle se parasta, silloin joka neljäs vuosi, vaihdetaan me tuoleja.
Kruunupäät ne voivat elää, ihan omaa elämää, Sannakin voi ylpee olla, ”kassaneidin” perimää.
Joko korona helpottaa? 20.5
Heti aamusta tiesin päivästä tulevan pelkkää löhöilyä. Olen oppinut lukemaan kehon kieltäni ja se sanoi olevansa levon tarpeessa. Oli aikaa miettiä josko päättäisi koronapäiväkirjan teon tämän kuun loppuun.
Ihmiset, kuten itsekin alan olemaan kurkkua myöten koronaa täynnä. Ja jos sama tahti jatkuu, eli virus hellittää ja pääsemme takaisin tuttuihin kuvioihin, niin eipä koronasta ole paljoa kerrottavaa. Päiväkirjan tarkoitus oli piristää poikkeustilanteeseen joutuneita. Toki myös kirjata ylös millaista aikaa elimme.
Varmasti kun rajoituksia höllennetään, olemme kuin nuoret vasikat jotka on päästetty pellolle. Ei tule mieleen enää lukea viruksesta sanan sanaa. Kaikki tietysti riippuu sitä, tuleeko uusia yllätyksiä viruksen hyökättyä uudestaan. Silloin taas riittää ihmeteltävää. Voi myös olla, että jatkan päivänkirjan pitämistä, mutta harvennetussa muodossa, vaikka pari kertaa viikossa. Aika näyttää.
Puhelinpalaveria tuli pidettyä ja muutama työ koneella. Katsoin kotimaisen Ansa Ikosen ja Tauno Palon tähdittämän elokuvan Isän vanha ja uusi. Hauska komedia ja aina Tauno Palo on mainio. Hieman lueskelin netistä otteita entisen työministeri Jari Lindströmin muistelmista. Kovasti hän sai Facebookissa kuraa niskaan, varsinkin aktiivimallista.
Korona ajatuksia:
- USA: n ja Brasilian presidentit ne vaan popsivat malaria lääkettä. Tiedä häntä syövätkö vai yllyttävätkö kansaa muka esimerkeillään syömään. Jos niin on, on todella vastuuttomia pressoja.
- nyt kun ravintolat aukeavat, mistä ihmiset kaivavat rahat ravintolapalveluihin? Jatkuvasti on kerrottu taloudellisista menetyksistä kun työt ovat menneet alta, on lomautuksia, irtisanomisia, konkursseja jne.
- varuillaan ja tarkkoina edelleen kehotetaan kansalaisia olemaan. Kun tulevaisuus on hämärän peitossa, niin Kihniö päätti luopua 100 -vuotisjuhlasta elokuun lopulla.
Ajanjakso tämän päiväkirjan osalta on ollut itselleni ainutlaatuinen kokemus. On ollut upeaa elää yhdessä lukijoiden kanssa tätä matkaa. Aivan kuin alkaisi tulla vieroitusoireita. En yhtään tiedä pystynkö luopumaan rakkaaksi käyneestä päiväkirjastani. Voi olla uuden päiväkirjan teko, jossa kerron koronan jälkeisestä ajasta ja miten elämä itsellä, ystävillä ja koko yhteiskunnassa muuttui. Ei mennä kuitenkaan asioiden edelle.
Kevennys:
Olin kerran hanuristin konsertissa. Hän soitti niin hiljaa, että minun piti kuunnella sitä otsa kurtussaJ)
Maailman pahin kuolintilasto ja Trump pitää sitä saavutuksena 🤟
Tämä mies se rakastaa itseään tappionkin hetkellä kun yrittää nyt kääntää covid-19 tartuntojen määriä ja kuolinuhrien ykköstilasto ennätystä hyväksi asiaksi. Todellakin väittäen että se on HYVÄ asia että ovat tilastoissa maailmalla nro 1.
Yhdysvalloissa todetut reilut 1,5 miljoonaa koronatartuntaa edustavat ”johtajuuden todellista epäonnistumista”. (IL)
(Kuva The Washington Post)
Lähde:
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/b4f23d29-d88a-4591-b41b-14b0fce58c96
”– Pidän sitä kunniamerkkinä, todella, se on kunniamerkki.
Näin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kommentoi tiistai-iltana paikallista aikaa maansa selvää ”johtoasemaa” koronavirustartuntojen määrässä maailmassa.”
Eikös se ole hyvä että edes jossakin on numero uuno 🤟🤟🤟🤣🤣🤣👨🔬👨🔬👨🔬👨🔬⛑️⛑️⛑️
Vanhukset pakkotetaan ”koulunpenkille”
On tämä yhteiskuntamme kaikkinainen kehitys digineen, tekoälyineen, robbotisaatioineen, netteineen ja hybrireineen kauhistus niille, jotka ovat oppinsa ja ojennuksensa saaneet ja imeneet isiltään, jotka taas omilta isiltään ( myös äideiltään ), tätä rataa mentiin vuosikymmenistä toiseen ja kaikki toimi ikäänkuin isältä pojalle, ilman ristiriitoja minkään yhteiskuntasektorin alalta.
Elettiin kehityksessä seesteistä, harmoonista aikaa, jossa kansakoulu antoi eväät rakentaa omaa tulevaisuuttaan ilman muutoksen tuomaa epävarmuutta, eikä raha ollut kuten nykyään ihmisille Jumala, vaan katto pään päällä ja ruokaa pöydässä riitti ihmisten onnellisuuden mittareiksi.
Olen usein ajatellut, että jos vanhempani vielä eläisivät ja näkisivät mihin yhteiskuntamme on on ajettu/ajautunut, niin olisivat onnellisia että eivät tämän nyky-yhteiskunnan oravanpyörää joutuneet polkemaan ja saivat elää moraaliltaan tervettä, Jumalaa kunnioittavaa oman kodin ja yhteisöjen kaikkivaltaisena jäsenenä.
Itse olen Helsingin olympiavuonna syntynyt ja kuten vanhempanikin, tunnen että tämä nykyinen yhteiskunta ei saa minussa aikaan muuta kuin stressiä ja huolta yhteiskuntamme ajautumisesta yhä syvenpään moraalittomuuden tilaan.
Ajatelkaahan, että ne, jotka ovat syntyneet sodanjälkeisinä vuosikymmeninä, 40-50-60 ja vielä 70 luvuillakin, niin pakotetaan opettelemaan vielä tämän tietoyhteiskunnan tekniikka ainaisine muutoksineen ( itse en siihen kykene )
Jos et pysty, olet yhteiskunnan ulkopuolella, ilman sosiaalisia henkilökohtaisia kontakteja ja palveluja ja heitä ja meitä on arviolta yhteiskuntamme ulkopuolelle jätettyjä monta sataa tuhatta ja jos putoat kelkasta, se on oma vikasi.