Kaikki blogaukset

Tässä yksi Tampereen kaunistus olkoot siitä historiansa vuoksi mitä mieltä hyvänsä

Rakennus on yt kuitenkin koko kansan nähtävänä historiassa on synkkiä hetkiä mutta on sillä myös kauniita nekin pitää muistaa

Mutta siellä se seisoo ja vartioi nässyn selkää

Kuvan lähde oma arkistoni seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

 

 

Sää meinaa yrittää väkisin nujertaa mielen. Nollakeli ja ilman kosteus ovat myrkkyä koko kropalle ja tietysti se myös syö miestä. Mutta pusketaan sitkeästi läpi räntäisen kevään. Ai ai, miten mukavalta sitten tuntuukaan kun aurinko lämmittää, luonto alkaa vihertää ja kevät näyttää parhaita puoliaan.

 

Aamut alkavat nykyään ”hässäkässä”, vaikka ennen kuutta nousen. Varsinkin kun on kaupassa käyntipäivä. Kello 8 jälkeen täytyy ehtiä kauppaan, riskiryhmäläisten ajalla. Sitä ennen on ehdittävä tehdä aamutoimet ja saada uusi teksti valmiiksi. Onneksi olen jo tekstin sisäistänyt päähäni, ettei muuta kuin naputella koneella – jos kaikki ideat ja ajatukset muistan.

 

Päivä meni rattoisasti. Kunnes!! Ystävä soitti, kysyen voisinko käydä hänelle kaupassa hakemassa pari tarpeellista asiaa, hän itse ei pääse kotoaan. Kilttinä poikana ja aina valmiina auttamaan lupasin käydä. Tähtäsin kauppaan, ettei autoja ollut kuin muutama parkissa. Menin sisälle ja mitä silmäni näkivätkään???

 

Ensimmäisenä näin pariskunnan lapsensa kanssa pyörivän kärryn kanssa kuin eivät koskaan olisi kuulleetkaan koronasta. Matkani jatkui osastolle josta nappasin ne kaksi tuotetta jotka olin luvannut hakea. Annas olla! Lähestyin kassaa ja nyt vasta ällistyin. Näin kuinka äiti ja kaksi noin kymmenvuotiasta lasta olivat kiinni toisissaan, heidän takanaan myös äiti kahden lapsen kanssa – kaikki yhdessä sumpussa. Kuusi ihmistä lähes myyjän iholla – onneksi pleksi hieman suojeli myyjää. Hän hymyili poppoolle väkinäisesti, vaikka varmasti mieli kihisi kiukusta.

 

Ensimmäisen perheen äiti aivasti mojovasti ja suoraan kouraansa, otti myyjältä pokkana kuitin kuin ei mitään. Kuvaannollisesti purin kieltäni – oli hilkulla, etten avannut leipäläpeäni.  Sanokaa nyt hyvät ihmiset mikä näitä vaivaa? Ovatko he täysiä pölvästejä, joille on ihan outo asia rajoitukset ja suositukset? Vai ovatko muista ihmisistä piittaamattomia? Mitä näille pitäisi tehdä?

 

On annettu ohjeistus vain yhden perheenjäsenen käyvän kaupassa. Ymmärrän yksinhuoltajia jotka eivät voi jättää pieniä lapsia kotiin. Mutta nämä kuvailemani kassalla olevat lapset olivat sen ikäisiä, että olisivat voineet odottaa kotona tai autossa, tai käyneet vuorollaan hakemassa karkkeja.

 

Ja hallitus avaa rajoja, luottaen ihmisiin. Ymmärrän hallitusta, koska olisi tainnut olla kova vääntö perustuslakivalionkunnan kanssa. Kauhulla ajattelen viikonloppua ja kuinka mökeille lähtö polttelee monien mielessä.

 

Ja jos tuollaiset käytökset ovat yleisiä mitä itse näin suhteellisen pienellä paikkakunnalla, mitä on odotettavissa kun kevään edetessä ryntäys maalle alkaa todenteolla. Haluaisin luottaa ihmisiin. Haluaisin uskoa ihmisiin. Mitä muuta voi kuin uskomattomana pyöritellä päätä, odottaen pahinta, joiltakin järjen hivenenkin puuttuvan?

 

Korona uutisia:

• Virologian professori Olli Vapalahti oli Ilta-Sanomissa sitä mieltä, että kesän festarit ja muut joukkotapahtumat tullaan perumaan. Miten käy Virtain Perinnekylän juhannuksen avauksen? Miten Juhannustanssien? Ei auta, ei auta, on vain hyväksyttävä tosiasiat. Ja lopulta, ovathan nuo pieniä asioita, kun ajatellaan kaikkea sitä kärsimystä mitä ihmiset ympäri maailman kokevat. En valita, enkä ruikuta.
• laittaisitko sinä suusuojaimen jos sitä suositeltaisiin? Minä en ainakaan tässä vaiheessa, koska uskon, että siitä voisi itselleni olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Työelämässä yritin käyttää ja hikosin kuin pieni porsas. Lasit huurtuivat. Todennäköisesti räpläisin maskia, pyyhkisin hikeä jne.
• sitkeä tuntuu virus olevan. Yleensä kausi influenssat tulevat ja menevät, mutta tämä ei niin vain luovuta. Kerrankin kun toivosi kiinalaiselta lähtöisin olevalta lyhyttä kestoa, sitten kuin kiusallaan, se kestää ja kestää ja kestää.

 

Sitä ihmettelen kuinka puupäitä me ihmiset olemme. Kerta toisensa jälkeen luonto huiputtaa meitä, emmekä ikinä opi. Taas tuli muka kevät, talvivaatteet vietiin komeroihin tai vintille. Oli mukava tepastella keveämmissä asuissa. Grillit kaivettiin esiin, pihoja lakaistiin ja talvirenkaat vaihdettiin. Ja taas luonto oli nauruun tikahtua, kun heitti lumet maahan, peittäen kaiken alleen. Ihmiset pärskivät, autot ovat katollaan ojanpenkoilla ja yksinäinen surullinen grilli värjöttelee lumen alla.

 

Varoitus tosikoille naisille!! Seuraa sovinistinen vitsi:

Pitkän mietinnän tuloksena olen tullut siihen päätelmään, että jos naisia ei olisi – kaikki miehet olisivat täysin virheettömiä.

 

 

 

 

Saas nähdä saako siellä ensi kesänä sitten saunoa ja uida kun aika on se mikä on

Mutta nässy on meidän pikku järvemme tuo pyhäjärvi on lähinnä joku muu en  viitsi sanoa mikä se on

Päätelkää itse kun lokkikaan ei syö pyhäjärven kalaa on jotain vialla kuvan lähde oma arkisto seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Meni tuossa toiselta koneelta pois tuo blogienkirjoitus saakos sitä takaisin terv tepivaari

Maa jossa korona on riehunut aivan eri lukemilla kun mitä se on koko Suomessa Uusimaa suljettiin mutta ei Ruotsin rajaa

Ei voi olla totta kun samaan aikaan kaikki muut rajat ovatkin olleet suljettuina onko järki jäätynyt

No sitten kokonaan eri juttu onkin nuot kausi työntekijät joita Suomeen tuodaan nyt valtaosin  Ukrainasta

Onko siinä  jokin järki mukana kun maa sijaitsee keskellä korona tautisten ympäröimänä

No eipä taida olla järki mukana mutta kuka näitä työntekijöitä sitten tuo pitää katsella tarkemmalla silmällä

Ja kenen tomaatteja ostaa kuten myös muitakin tuore tuotteita siinä kun ei voi olla tarpeeksi tarkka

Kukaan ei kykene sanoon mitenkä pitkään bakteeri elää tuotteen pinnassa ja kuinka syvälle se voi mennä siinä tuotteessa

Mutta noinkin korona saa uutta aikaa ja sellaseen meillä ei ole riittäviä resursseja vaikka maassa suljettas vanhempi väestö kotiinsa

Varsinkin kun  ruokaa ei saa mistään turvallisesti

Tuokaa vaan sittenpä tulette näkeen mikä vaikute sillä onkaan ei taida ainakaan olla hyvä asia lainkaan

Mutta noinkin vaan saa tehdä vailla järkeä kun ollaan seomoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Rajat pohjoista kohti on auki. Saarroksissa oleva Uusimaa on jälleen avoinna. Odotettavissa invaasio pohjoiseen. 2/3 koronaviruksen kantajaa on Uudeltamaalta. Tervetuloa! Kansa pohjoisessa voi heitellä kukkasia teiden varsille ja toivottaa tielläliikkujat tervetulleeksi. Tieliikenneasemat ja ostoskeskukset teiden varsilla tulevat pursuamaan liikennalla olevista kansalaisista…. (kuva: Encyclopedia Britannica)

Soininvaara käsittelee blogissaan aihetta puhtaasi tilastotieteellisesti eri maiden strategioiden kannalta, joka antaa äärimmäisen synkän kuvan laumaimmuniteetin saavuttamisesta. ( Korostan heti, että tällä ei ole mitään tekemistä vihreän puolueen kanssa).

Hän ei kuitenkaan huomannut käsitellä kansanterveyden pohjakuntoa verratessa mm. Italiaa ym. Eurooppaa, Ruotsin ja Suomen strategioita sekä Etelä-Koreaa.

Etelä-Koreassakin hyvän puolen sijasta hän näkee ikuisen kauheuden, kun laumaimmuniteettia ei saavuteta vrt. muut.

Mutta: Yhteisen vihollisemme, korona-viruksen, pahin vihollinen on kansanterveyden peruskunto eli vastustuskyky. Etelä-Koreassa ihmiset ovat hoikkia, hyväkuntoisia, ei antibiootin kyllästämiä, kurinalaisia jne..

Miksi se iskee USA:ssa kaikella voimalla. Lihavuus, antibiootit, huono kunto, huono ruoka, jotka tuhoavat perusimmuniteettisuojaa. Immuunipuolustus joutuu puolustamaan elimistön omaa huonoa kuntoa heikentämällä sen perusvoiman ensin, jolloin ulkopuoliseen hyökkäykseen ei ole enää kapasiteettia.   Etelä-Koreassa kansanterveys vrt. USA on täysin toisella tolalla.

Tätä kansanterveyden pohjakuntoa ei Soininvaara huomannut kovinkaan hyvin käsitellä.

Eli, jopa nuoret läskit( painoindeksi yli 30 ), antibioottien käyttäjät, fyysisesti huonokuntoiset ja hyvin iäkkäät perussairaat ovat todellisuudessa se oleellisin riskiryhmä.

Tässä erittäin pitkä blogi: joka ei suostunut antamaan vain linkkiä, vaan linkkasi sen sellaisenaan.

Koronaviruksen kanssa on vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja.

 

Korona virus ja sen mukanaan tuomat rajoitukset ovat saaneet ihmiset hämmennyksiin, hermostuneiksi jopa uhmakkaiksi. Isovanhemmat eivät näe lapsenlapsiaan. Ei voi olla koko aikaa menossa. Erilaiset riennot ovat jääneet pois.

 

Mutta miten oli ennen, vaikka silloin kun itse olin lapsi tai nuori? Koulun käytyään lapset lähtivät maailmalle – kuka minnekin, mistä töitä löytyi. Vanhempien kanssa vaihdettiin kirjeitse kuulumisia. Jouluna, juhannuksena ja lomilla saatettiin käydä kotikonnuilla. Näin elämä soljui omaa rataansa.

 

Lapset perustivat perheitä, saivat lapsia. Korkeintaan toinen isovanhemmista pääsi ristiäisiin. Saattoi mennä vuosia lapsenlapsien näkemisistä, varsinkin jos oli lähdetty Ruotsiin töihin, tai pohjoisen perukoilta etelä- Suomen työmaille.

 

Maaseudulla elettiin kylillä. Harvoin käytiin kirkolla. Naapureissa poikkeiltiin iltaisin. Pyhäpäivän illat olivat vanhemmille kyläily päiviä. Lapset pyöräilivät urheilukilpailuissa kirkonkylässä. Omista kyläkaupoista haettiin se vähä mitä tarvittiin. Pojat auttoivat isiä töiden teossa, tytöt äitejä. Puuhaa ja askaretta piisasi, lapsilla leikit ja urheilut omilla pihoilla.

 

Taloissa sikoja teurastettiin, kasvatettiin vihanneksia ja juureksia, omat perunamaat olivat kaikilla omasta takaa. Jos lehmiä ei ollut, jostain talosta sai aina ”tinkimaitoa”. Saunapäivät olivat pari kertaa viikossa. Paljoa ei ollut, paljoa ei pyydetty. Ei ollut ”tuli hännän alla” kaiken aikaa.

 

Oli täysin luonnollista lapsien lentää kotipesästä. Rakentaa jossain päin omaa elämää. Napanuora osattiin katkaista ja hyväksyttiin. Vanhemmat jäivät kaksin tai leski yksin. Ei osattu kaivata liikaa hulinaa ja ainaista menoa, mitä nyt kerran viikossa bingossa käytiin.

 

Pikkuhiljaa elämänrytmi muuttui kiihkeämmäksi. Kiireet töissä alkoivat ahdistaa. Henkisestä hyvinvoinnista siirryttiin aineelliseen, mukamas hyvinvointiin, jossa mikään ei riitä. Leuhkimisen aiheita ovat kohtuuttoman pitkät työpäivät, lomailut kaukomailla, Lapin laskettelurinteet – pysähtyä ei saa, ennen kuin taudit pysäyttävät.

 

Koronapa laittoi hetkeksi stoppiin monien ihmisten arjet. Sormi suussa ihmetellään, miten tässä näin kävi? Muuttuuko maailma – muuttuvatko ihmiset? Alentaako ajatella henkistä hyvinvointia, aineellisen sijaan? Voi olla, tai sitten ei. Onko tämä sittenkään vielä liian iso rysäys pysäyttämään ihmiset ajattelemaan elämän tarkoitusta?

 

Olen havainnut kuinka useat ihmiset suunnittelevat koronan jälkeistä aikaa. Kyllä sitten heti tilataan lentoliput, kunhan tilanne hellittää. Onko tilanne sama kuin krapula aamuna – ei koskaan enää – puolen viikon maissa aletaan suunnitella, kait sitten viikonloppuna otetaan.

 

Minun ikäluokkani ja sitä vanhemmat muistavat hyvin entiset ajat. Siksi oletan myös näin kriisin keskellä, heidän sietävän helpommin eteen vaikeuksia, kuin keski-ikäiset tai nuoret.

 

Se miksi kirjoitin menneistä ajoista, johtui paljolti siitä, kuinka usein kuulenkaan puhuttavan vanhojen aikojen palaavan tavalla tai toisella. Varsinkin vanhempi väestö kauhistelee nykymenoa, kuin elettäisiin maailmanlopun alla.

 

Aiheen sain myös erään miehen kommentista kuinka kamalaa on kuin ei ole moneen viikkoon nähnyt lapsenlasta. Ajattelin, vai niin, ennen ei nähty aina vuosiinkaan. Näin minäkin alennuin vertailemaan ennen ja nyt. Antakaa se minulle anteeksi.

 

Kevennys:

Oletteko miettineet mitä teette jos joudutte metsässä karhun ja pennun väliin? Minä olen. Alan nauramaan. Olen kuullut naurun pidentävän ikää.

 

 

 

 

 

 

Näin korona-aikaan olen lievästi kummastellut, ettei ole mitään huomiota kiinnitetty sellaisiin öljykasveihin kuin esim meillä villinäkin esiintyvästä kangasajuruohosta valmistettuihin vahvasti antioksidanttisiin ja tulehduksia estäviin ja helpottaviin tuotteihin.

Vahvin tymolia sisältävä kasvi on maustekasvina käytetty timjami, välimerellinen maustekasvi. Saatavissa yrttiruukuissa läpi vuoden  mm marketeista.

Käytän sitä paljon yrttinä, siis mausteena ja pari kertaa päivässä pureksin pienen nipun Timjamia, kesäisin saan sitä ”ryytimaastani”, talvisin  purkista, siis kukkapurkista. Meillä kun sitä kasvaa sisätiloissa, kuin kukkasina.

Kevään tullen siirrän purkit ulkotilaan.

Timjami tuoreena pureksittuna on Välimeren maissa tunnettu vuosituhannet rohtoyrttinä.