Talvipakkasilla huoneilman kosteus laskee ilman kostuttamista liian alas. Kun Suomessa tarvitsee lämmittää huoneilmaa, niin se automaattisesti pienentää ilman suhteellista kosteutta. Pienestä huoneilman suhteellisesta kosteudesta on lukuisia haittoja, joita minä en rupea tässä selittämään, enkä edes luettelemaan. Kirjoitan hyvin pitkäaikaisesta henkilökohtaisesta kokemuksesta.
Alkuvuosista en osaa sanoa edes tarkkoja vuosilukuja, puhumattakaan päivämääristä. Oletettavasti 1970-luvun alkupuoliskolla ripustelin lämpöpattereiden kylkiin vesiastioita, että huoneilmaan tulisi lisää kosteutta. Varmaan sekin oli tyhjää parempi.
Ufox
En osaa sanoa vuosilukua, mutta kerran keksin ilmeisesti jostakin mainoksesta, että on olemassa Ufox-ilmankostutin. Se oli tosiaankin Ufon kaltainen muotoilultaan ja väriltään keltainen. Ostin sellaisen ja olin tyytyväinen kun en mitään tiennyt paremmasta.
Kyseessä oli vettä kuumentava ilmankostutin. Vesisäiliössä oli kuumennusvastus (kuten saunankiukaassa) ja päällä vedenpinnan korkeutta osoittava ”nuppi”.
Ufox kostutti huoneilmaa ihan mukavasti, kunhan kaatoi tarpeeksi usein vesijohtovettä vesisäiliöön.
Pitkäaikaisessa käytössä varsinkin kuumennusvastus ja myös vesisäiliö keräsivät kuitenkin vesijohtovedestä mineraaleja, kuten kalkkia. Ilmanpuhdistimen puhdistaminen ei ollut mielityötäni.
Omakotitalon ilmastoinnissa kostutus
Vuonna 1987 valmistui omakotitalo, jonka olin itse pitkälti suunnitellut. Luonnollisesti suunnittelin myös ilmastoinnin. Ilmastoinnissa oli erikseen tuloilmakoje, poistoilmakoje ja kompressori, jolla talvella lämmitettiin tuloilmaa ja kesähelteillä jäähdytettiin tuloilmaa.
Tuloilmakojeessa oli karkeasuodatin, hienosuodatin, sähkösuodatin, ja ilmankostutin. Kuinka ollakaan päädyin silloin keittävään ilmankostutukseen.
Viimeisenä, ylimpänä, vaiheena ilmastointikojeessa ennen ilmastointikanavia oli keittolevy, jolla oli tavallinen ruostumattomasta teräksestä valmistettu kattila. Tietysti olin hieman modifioinut kattilaa:
– Kattilassa oli uimurilla ohjattu mikrokytkin, kun pinnankorkeus laski, niin mikrokytkin ohjasi magneettiventtiilin auki;
– Magneettiventtiili puolestaan päästi kattilaan vesijohtovettä kunnes uimurin ohjaama mikrokytkin ohjasi magneettiventtiilin kiinni.
Kostutus toimi varsin hyvin: kaikissa huoneissa oli hyvä ilmankosteus (187 neliömetriä lämmintä alaa).
Mutta, taas ongelmana oli kattilakivi. Vesijohtovedessä oleva kalkki piti aika-ajoin poistaa kattilasta. Taas oli ikävää ylimääräistä tekemistä.
Rivitalon pätkä
Suuri omakotitalo, suurella tontilla ja suurella puutarhalla, oli hyvä ratkaisu kun oli lapsia. Kun lapset lensivät pesästä rivitalon pätkä oli/on hyvä ratkaisu.
Mutta taas ongelmana oli talvella liian kuiva huoneilma. Käytin aikansa ongelman ratkaisuna suurehkoja vesiastioita lämpöpattereiden päällä. Huoneiden kosteus nousi lähes siedettäväksi, mutta ei hyvälle tasolle. Kippoja piti huuhdella ja täyttää usein.
Millaisia vaihtoehtoja oli/on?
Veden höyrystäminen kuumentamalla
Kuten yllä on kerrottu sitä keinoa olin jo aiemminkin käyttänyt. Viime talvena laitoin kovimpien pakkasten ajaksi pöydälle keittolevyn, jossa lämpötila oli termostaatilla säädettävissä, ja tietysti kattilan, jossa vesijohtovettä. Sama ongelma oli tietysti kuin ennenkin, eli kattilaan muodostui kattilakiveä.
Ultraäänikostutin
Markkinoilla on ilmankostuttimia, jotka puhaltavat huoneilmaan ultraäänellä pisaroitua vettä – pieniä höyrynä näkyviä vesipisaroita. Ilma kostuu sillä kostuttimella, mutta jos käytetään tavallista kalkkipitoista vesijohtovettä, niin huoneen kaikki pinnat peittyvät nettikirjoitusten mukaan kalkkipölyllä. Jossakin mallissa taisi olla jonkinlainen kalkkisuodatin, jota pitää aika-ajoin vaihtaa. Ei kuulostanut hyvältä ratkaisulta.
Philips HU4813
Kyseistä ilmankostutinta kehuttiin joissakin testeissä hyväksi. Philips kutsuu teknologiaansa hienosti NanoCloud-teknologiaksi. Kostuttimeen imetään ilmaa ja ilmaan lisätään luonnollisella haihdutusmenetelmällä (erikoisesta vedessä olevasta suodattimesta) vesimolekyylejä – sitten kostea ilma puhalletaan ylöspäin kostuttimesta. Ei siis vesipisaroita vaan vesimolekyylejä – ei kalkkia, eikä bakteereja.
Kostutin mittaa ilmankosteutta, näyttää sen numeronäytöllä, ja säätää haluttaessa huoneilman kosteuden asetettuun asetusarvoon – esimerkiksi 50% RH.
Kuulosti hyvältä, joten ostin ensin yhden makuuhuoneeseen. Kun luin käyttöohjeen, niin selvisi, että kostuttimen erikoista suodatinta olisi pitänyt liottaa kerran viikossa yksi tunti vaikkapa sitruunahappovedessä ja huuhdella juoksevalla hanavedellä – taas sen vesijohtovedessä olevan kalkin vuoksi. Uusi suodatin piti ohjeen mukaan ostaa ja vaihtaa kolmen kuukauden välein – eikä se suodatin suinkaan ole halpa, eikä niitä saa hyllystä vaan pitää tilata.
Luova ongelmanratkaisu
Tulevaisuus ei enää kuulostanutkaan hyvältä – läträtä kerran viikossa suotimen kanssa ja silti vaihtaa uusi kolmen kuukauden välein.
Niinpä päätin käyttää ilmankostuttimessa akkuvettä – ostaa viiden litran muovikanistereissa ja kantaa kotiin kauppareissuilla. Jotta huoneilmassa väistämättä oleva pöly ei tukkisi kyseistä kostutussuodatinta laitoin ilmankostuttimen ulkopuolelle ilmanottoaukkojen peitoksi ohuen suodatinkankaan, joka on tarkoitettu tuuletusluukkuihin estämään siitepölyn, katupölyn, jne. tulo sisälle huoneeseen. Minulla oli ennestään sellaista kangasta kahdelta eri valmistajalta. Kangaspala yläreunasta kiinni ilmankostuttimen ulkopintaan ohuella kaksipuolisella teipillä, joten suodatinkangaspalan vaihto on helppoa.
Toinenkin kostutin
Kun ratkaisu osoittautui toimivaksi, ostin toisen kostuttimen olohuonetta ja keittiötä varten.
Seuraava ongelma
Ehkä arvaattekin, että jossakin vaiheessa alkoi kyllästyttämään akkuveden rahtaaminen – karkeasti viisi litraa päivässä, eli vaikkapa joka toinen päivä ostettava 10 litraa akkuvettä. Lauhalla kelillä kuluu vähemmän ja pakkasilla enemmän. Ostin akkuvettä noin 140 litraa.
Kalkkisuodatin?
Entäpä jos suodattaisi itse vesijohtovedestä kalkin pois jonkinlaisella suodattimella? Taas Googlaamaan. Joo, hienoja vedenpuhdistusfilttereitä saisi parilla tonnilla. Ne osaisivat itse elvyttää itsensä ja kalkki menisi viemäriin. Ehkä ei nyt sentään sellaista pelkän ilmankostutuksen vuoksi.
No, löysin halpoja vedenpehmentimiä, niiden väitetään poistavan kalkki vedestä, kuten haluan. Olen tilannut sellaisia ja kun tulevat tutkin poistaako sellainen suodatin aikuisten oikeasti kalkin vedestä. Rupean käyttämään sellaista vettä – ja aika näyttää miten äijän käy. Olen tilannut myös alkuperäisiä Philipsin suotimia ilmankostuttimeen vähintäänkin pitkän tähtäimen varaosiksi.
Miten kävi sen vedenpehmentimen kanssa?
Olen nyt täyttänyt eräänkin alunalkaen akkuvesipöntön tavallisella vesijohtovedellä – laskettuna sellaisen vedenpehmennyssuotimen lävitse. Aluksi jopa tutkin mikroskoopilla millaista se suodatettu vesi oikein on verrattuna tavalliseen vesijohtoveteen – suodatin näyttää tosiaankin vähentävän vesijohtovedessä olevaa roinaa.
Enpä viitsi enää rahdata polkupyörällä akkuvettä kaupasta ja kostutus toimii.
Limakalvot eivät kuivu, nenä ei mene tukkoon, huulet eivät kuivu, iho ei kuivu. Minun mielestäni elämän laatu on parantunut – eikä tarvitse tapella sen kalkin kanssa esimerkiksi kattilassa vettä haihduttaessa.
Vettä kuluu melkoisesti, mutta tuskin vesi loppuu Suomesta ihan heti.
Yhteenveto
Olen siten käyttänyt aikaani ja rahaakin huoneilman kostuttamiseen. Minusta se on ollut ja on vaivan arvoista. Kuivaa huoneilmaa en viitsi jatkuvasti hengittää kun siihen ei ole mitään pakkoa.
Mikä on hyvä huoneilman suhteellinen kosteus?
Eiköhän kosteuden pitäisi olla ainakin 40% RH, mutta tuskin yli 60 % RH. Minulla on nyt makuuhuoneessa noin 44% ja olohuoneessa noin 40%. Jos kostutusta ei olisi niin kosteus menisi jonnekin 20% hujakoille talvella.
