Kaikki blogaukset

Ei ole pisarankaan verran epäselvyyttä siinä, että natsitervehdyksiä ja -symboleita, rotuoppia tai demokraattisen yhteiskunnan tuhoamisen ajamista ei pidä näkyä kaduillamme. Tämä on jotain mitä kannattaa pyöristysvirheen sisään jokainen suomalainen. Haaste on silti mitä suurin ja koitan katsoa asiaa muutamalta kantilta näin sivusta seuraajana, sillä en ole koskaan itsenäisyyspäivän mihinkään marssiin osallistunut.

Järjestö on helppo kieltää, siitä eteenpäin vaikeaa

Järjestön voi kieltää, kuten on Suomessa tehtykin mm. uusnatsiliike PVL:lle ja monille moottoripyöräjengeille. Se on hyvä idea ja lopulta melko suoraviivaista toteuttaa. Tästä eteenpäin on kuitenkin juridisesti kovin haastavaa. Voit kieltää jotain symboleja, mutta sitten keksitään uusi, sitten kestää taas aikansa kieltää se ja ollaan pitkässä kissa ja hiiri -leikissä, kuten Saksassa on käynyt. Symbolien kielto siis on mahdollista mutta jo merkittävästi haastavampaa. Tästä vielä vaikeammaksi tulee kieltää henkilöiden osallistuminen julkisiin tilaisuuksiin. Henkilöllisyyksien tarkistaminen marssille osallistujilta on tilanteesta riippuen joko laitonta tai vähintään hyvin ongelmallista.

Sitten voidaan toki kysyä myös se kysymys, mitä Yleisradiokin pohdiskeli: haluavatko esimerkiksi 612-kulkuuen järjestäjät edes kieltää uusnatsien osallistumisen? Vaikkakaan de jure he eivät pystyisi jokaista natsilarppaajaa pitämään poissa, de facto he pystyisivät siivoamaan lähes kaiken kansallissosialismille haiskahtavan pois melko vähin vaivoin. Itse väittäisin että ilmiselvästi näkyvän uusnatsismin mukaan ottaminen ei aja mitään hyvää. Pieni osa minusta ymmärtää avointa ajatusta jossa kaikki saavat osallistua, mutta tämä idealistinen osa itseäni ei kestä tutkiskelua reaaliyhteiskunnan kontekstissa.

Natseja ja kommunisteja ei ole kaikkialla

Minä tunnen ihmisiä, jotka osallistuvat säännöllisesti 612-marssille. Tunnen myös ihmisiä, jotka osallistuvat antinatsimarssille. Yhtään näistä ihmisistä ei pysty kutsumaan äärimielisiksi. Silti molemmissa mielenosoituksissa on seinät leveällä ja katto korkealla. Molemmissa mielenosoituksissa heilutellaan symboleja väkivallan puolesta ja molemmista löytyy aimo pino ihmisiä jotka haluaisivat ratkaista erimielisyydet vastapuolen kanssa mieluiten joukkomurhalla. Tästä huolimatta on puhtaasti älytöntä leimata kumpaakaan marssia sormia napsauttamalla äärimieliseksi.

Itse asiassa voisimme jättää leveän pensselin laatikkoon hieman useamminkin. Ei yritys muutu natsifirmaksi jos yksi työntekijä on persuaktiivi. Ei järjestö rakasta Stalinin joukkomurhia vaikka joukossa on vanhoillinen vasemmistolainen. Menen jopa näin pitkälle: ei kansa jätä Yleisradion uutisia lukematta vaikka niissä ei jokaisen aatteen, poliitikon ja aktivismin eteen laiteta etuliitettä ”ääri-”. Suomi ei ole natsien eikä kommunistien vallassa. Natsit lahdattiin toisessa maailmansodassa ja yli jääneet Nürnbergissä, kommunistit tappoi Neuvostoliitto ja se mitä jäi aatteista henkiin on pieni, säälittävä joukko syrjäytyneitä vässyköitä joka ei kaipaa mediahuomiota.

Jotta tästä joku loppukaneetti saadaan, ehdotan ensiksi paniikkinappulan kääntämistä pienemmälle ja toisekseen kriittistä suhtautumista lööppijournalismiin. Lopulta kallistun sille kannalle, että niin 612- kuin antinatsimarssinkin kannattaisi alkaa hieman rajaamaan pahimpia toheloita ja äärimmäisimpiä symboleja pois. Päästäisiin vaan niin paljon vähemmällä.