Tänään luettiin taas Pisa-tuloksia, joista on löydetty ongelmia poikien lukutaidosta sekä -asenteesta. Moni populisti on valmis julistamaan syitä ja moni poliittisesti korrekti on valmis ampumaan alas keskustelun. Ehdotan, että tarvitaan rehti eri syiden pohdinta, mutta ei ilman pohdintaa ratkaisuehdotuksista, meinaan sellaisista jotka ovat toteutuskelpoisia.

”Taas sitä maahanmuuttoa”

Pyydän anteeksi, mutta maahanmuuttoa ei voi poissulkea tästä. Lukemalla eri tilastoja ristiin, kuten Pisa-tulokset per tuloluokat ja humanitaarisen maahanmuuton tulijoiden sijoittuminen näihin luokkiin, sekä aiemmat tilastot maahanmuuttajataustaisten oppimisongelmista, on pakko vetää yksi ynnä yksi. Ei, se ei ole lasten tai heidän ihonvärin vika. Taustaongelmana saattaa usein olla kulttuurierot ja/tai perheiden surkea suhtautuminen länsimaiseen koulutukseen. Tästä on liian monta sataa opettajaa puhunut että asia voitaisiin vain kuitata rasistien huuteluna. Huonot käytöstavat eivät nauti suojelua lain edessä, joten niitä voi mielestäni kritisoida, kunhan edelleen ja toistamiseen korostetaan että ihmisen erilainen tausta ei tee hänestä eriarvoista.

Entäpä ratkaisu tähän? Mielestäni on useitakin asioita mitä voisimme tehdä joista listaan muutaman. Muun kuin suomen ja saamen kielten käyttäminen äidinkielenä on selvästi haitallista integroitumiselle. Tietenkin oppilaalle voidaan vapaaehtoisena tarjota synnyinmaansa äidinkielen opetusta ja se on hyväksi, mutta sen ei pitäisi väkisin erottaa lasta suomalaistaustaisten joukosta. Sanon tämän paitsi opettajien kommenttien pohjalta, myös omana kokemuksena. Integrointi- ja kotoutuspuolessa pitäisi myös olla hieman enemmän paitsi resursseja, myös jämäkkyyttä. Monet asiat vieraista kulttuureista ovat tervetulleita, mutta ongelmakohdille pitää sanoa täysin yksiselitteinen EI. Joissain kulttuureissa yleissivistys on suuressa arvossa, toisissa ei. Jälkimmäisellä näistä ei ole tilaa Suomen kouluissa. Muutoinkin pitäisi päästä eroon kaikesta tarpeettomasta, koulun toimesta tehtävästä sormella osoittelusta ja erottelusta, joka kohdistuu lasten etniseen taustaan. Lapset ovat lapsia, koulussa heidän pitää olla tasavertaisia.

”Taas sitä feminismiä”

Tässäkin lienee paras heti alkuun korostaa, että tiedän naisten tasa-arvossa olevan vielä tekemistä Suomessakin. Koska kovin monet vastuullisetkin journalistit asiasta uskaltavat jo säännöllisesti puhua, uskallan itsekin nostaa kissan nimeltä intersektionalismi pöydälle. Karrikoidusti käy niin että pahimmillaan jo kouluissa suomalaiset pojat nähdään etuoikeutettuina riistäjinä ja tytöt sorrettuina uhreina. Miespuolisten opettajien määrä on romahtanut ja sitä halutaan yhä laskea. Pojilta on viety paitsi roolimallit, myös toivo ja usko itseensä. Sukupuoli on toki monitahoinen aihe jota yhä paremmin ymmärrämme, mutta edelleenkin ylivertaisessa osassa tapauksia fyysinen sukupuoli määrittää tiettyjä eroja meissä, eikä siinä ole mitään pahaa.

Ratkaisukulman pitäisi nähdäkseni lähteä sen yksinkertaisen asian hyväksymisestä, että keskimäärin selkeästi pojiksi ja tytöiksi määritellyt lapset omaavat tiettyjä sukupuolten ominaisia piirteitä. Historiallisesti tämä ymmärrettiin melko hyvin, mutta toki silloin unohdimme vähemmistöt ja sukupuolten tasavertaisten mahdollisuuksien tarjoamisen. Nähdäkseni ratkaisu löytyy yhdistämällä vanhaa ja uutta. Pojat on ennenkin saatu lukemaan, kyllä heidät saadaan nytkin kunhan ymmärretään että keskivertopoikaa eivät ehkä kiinnosta samat kirjat kuin keskivertotyttöjä. Olisi myös hyvä rohkaista esim. porkkanaa käyttämällä kouluja siihen, että opettajista edes neljäsosa olisi miespuolisia. Tuo ei nähdäkseni ole liian raju vaade etteikö siihen kohtuullisessa ajassa päästäisi.

Paljon pieniä tekoja

Tietenkin tekijöitä on muitakin. Koulupäivien pitäisi olla pääosin mobiililaitteilta rauhoitettua aikaa. Opettajilla pitäisi olla parempi mahdollisuus puuttua kiusaamiseen ja ongelmaoppilaisiin, ilman pelkoa ongelmavanhempien rajuista kostotoimenpiteistä tai hukkumisesta byrokratian rattaisiin. Opettajilla on pitkä koulutus ja osaaminen, heistä ylivoimainen leijonaosa tuntee työnsä mainiosti. Heistä on turhaan tehty syyllisiä kaikkeen.

Lopulta, koulun pitää elää ajassa. Tämä on ikuinen haaste ja muistan itsekin miten vanhentunut käsitys tieteestä ja maailmasta oli jo minun peruskouluaikoihin. Tätäkään jatkuvaa haastetta ei saa jättää unohdetuksi rutiiniksi. Tämän päivän koulu voi elää vain tämän päivän maailmassa.