Kaikki blogaukset

Rinteen hallitus kunnostautuu jo alkumetreillä kyseenalaisella tavalla. Ensimmäiseksi korotettiin pääministerin palkkaa. Seuraavaksi alettiin palkkaamaan ministereinen avustajia ja heitä tuleekin nyt paljon.

Kyseessä on SUOJATYÖPAIKAT eduskunnasta pudonneille ja muille politrukeille, jotka ovat uskollisesti palvelleet puoluettaan. Kaikille ei riitä  avustajan palkka, on saatava erityisavustajan status ja korkeampi palkka. On arvioitu, että kun kaikki avustajat ja erityisavustajat tarvitsevat vielä sihteereitä, apulaissihteereitä ja kahvinkeittäjiä, niin hallitus palkkaa kaikkiaan noin 200 sukankuluttajaa, joiden palkat ja muut palkkamenot maksaa kukas muu, kuin veronmaksajat.

Mitä tämä avustajien ja sihteerien armeija sitten tekee palkkansa eteen? Eivät mitään hyödyllistä ja tuottavaa. He ovat käytännössä puolueidensa palveluksessa, mutta kulut menee valtion piikkiin eli veronmaksajat maksaa.

Käytännössä on kyse peitelty puoluetuen korotus, mutta vain hallituspuoluille.

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006134991.html?utm_campaign=tf-HS&utm_term=3&utm_source=tf-other&share=929d82fe53f902117519076bd2e07844

”Miro Pettersson joutui vankilaan, koska ei pystynyt maksamaan näpistyksistä annettuja sakkoja. Sakkovangeista moni on asunnoton, alkoholisti ja sairas. Järjestelmä on sekä yksilöille että yhteiskunnalle kallis ja turhauttava.”

Pitäisikö näiden antaa jatkaa rikoksiaan ilman seuraamuksia?

Eikös sekin tule yhteiskunnalle kalliiksi?

Mitäpä, jos otettaisiin uudelleen käyttöön pakkotyö tällaisia varten?

Saattaisivat tehdä jotain rikoksiensa ja elatuksensa korvaamiseksi.

Olen viimeistellyt pari-kolme päivää isompaa hyötyblogausta aiheesta Huawei-kriisi ja USA-Kiina kauppasota. Tausta-aineistoa on kahlattu ja tekstiä on paljon.

Tuleeko mieleen jotain näkökulmaa mitä tässä pitäisi erityisesti käsitellä, tai jotain kantaa mitä toivoisit mukaan?

Jutun pitäisi valmistua ylihuomiseksi, ma 10.6. Vielä muutama valokuva ja pari oikolukukierrosta puuttuu.

Uutiskuvista jokainen kiinnostunut lienee nähnyt Eestin presidentin käyttäytymisen arvovaltaisessa neuvostossa.

Jo toinen kerta lyhyessä ajassa kun Kerstin Kaljulaid asteli hyvien käytöstapojen ylitse. Mitähän seuraavaksi?

Vallaton presidentti kuten Suomessakin, mutta….?

Näinkö kuuluu valtionpäähiehen riehua arvovaltaisessa tilaisuudessa?

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/9b6f8908-57cc-4f11-9e30-457496291e90

”Loppu on käsillä, ennustaa raportti: Ihmiskunta voi tulla tiensä päähän jo 30 vuoden kuluttua – ”Hävityksen mittakaava olisi valtava””

”Juuri tätä maltillisuutta ja jopa vähättelyä Spratt ja Dunlop arvostelevat omassa tutkimuksessaan, jonka he sanovat kuvastavan kokonaisvaltaisemmin ja mahdolliset kerrannaisvaikutukset huomioiden sitä, mihin maailma on menossa ilman suunniteltua jyrkempiä ilmastoratkaisuja.

Spratt ja Dunlop kirjoittavat, että uhkakuvien kartoittamiseksi tarvitaan juuri heidän käyttämiään uudenlaisia menetelmiä, jotka eivät nojaa tavanomaisiin todennäköisyysarviointeihin vaan ennennäkemättömien mahdollisuuksien mallintamiseen skenaarioiden avulla.”

Ilmastohuijaus huipussaan. Tieteellisyys ei riitä, vaan pitää kehittää uusia valheita ”totuudeksi”.

Eiväthän edes nykyiset mallinnukset noudata tieteellisesti mitattua todellisuutta, vaan ampuvat rankasti yli.

Nyt kun on vauhdilla helteiden saattelemana siirrytty kesään on paikallaan hieman tsiikailla, minkälainen on kesäsuomalainen.

Kesäsuomalainen poikkeaa aika paljon talvisuomalaisesta. Talvella, kun on kylmä ja aina kiire jonnekin suomalainen on jörö, vähäpuheinen ja kuten Jorma Etto runossaan sanoo  ”Suomalainen kysyy, kun ei vastata ja vastaa, kuin ei kysytä”.

Mutta kun kesä koittaa suomalainen muttuu täysin. Hänestä tulee ystävällisempi, rennompi ja mukavampi.

Mikä aiheuttaa tämän muutoksen? Tietty kesäloma vaikuttaa paljon, kun saa tehdä asioita, joista itse pitää, kuten kalastaa, metsästää  ja viettää aikaa perheensä kanssa. Yksi tärkeimmistä ellei tärkein kesäsuomalaisen harrastus  on ikään tai sukupuoleen katsomatta grillaaminen tai suomalaisittain rillaaminen.

Sanotaankin, että suomalaisen kesämiehen  paras vihannes on rillimakkara.

Rillimakkaroita on joka lähtöön. Kun katsoo kauppojen makkarahyllyjä, niin valinnan varaa on. Mikä on Suomessa myydyissä rillimakkaroissa se paras? Se on makuasia, josta ei kannata väitellä, sillä maistelemalla se itselle paras löytyy kyllä.

Minä tykkään niistä halvimmista ja rasvaisimmista täysin tietoisena, että ne on epäterveellisiä, mutta elämä on riski ja riskejä täytyy ottaa.

Onni yksillä kesä kaikilla. Aurinkoista ja rentouttavaa kesää kaikille taspapuolisesti.

Katselin uudelleen kai kolmatta kertaa Yle Areenasta fantastisen hienon historiasarjan Sodan ja rauhan miehet. On muuten käsittämätöntä miksi 1970-luvun Neuvostoliitto ja sen vanavedessä Suomen taistolaisliike näkivät sarjassa neuvostovastaisuutta ja tuomitsivat sarjan jopa raivokkaasti. Sarjahan nimenomaan realistisesti ymmärtää Neuvostoliiton vaikuttimia maailmansodan alla.

Oikeastaan sarjan kaikkein kiinnostavin sisältö tulee esiin alkuosien Jartsev-neuvotteluissa ja edelleen Suomen valtuuskunnan neuvotteluissa Moskovassa ennen talvisotaa. Se kaikki on muutettavat muuttaen kuin tätä päivää. Neuvostoliitto toistamistaan toistaa huolestuneisuutensa siitä että jokin suurvalta kävisi sen kimppuun Suomen alueen kautta Suomen pystymättä sitä estämään. Ja Suomen edustajat toistamistaan toistavat,, suorastaan jankuttavat, vastauksena tähän että Suomen ulkopolitiikka perustuu pohjoismaiseen puolueettomuuteen ja Suomi tulee taistelemaan kaikkia maahan tunkeutuvia vastaan. Puhutaan traagillisesti aidasta ja aidan seipäästä. Tuo Suomen pohjoismainen suuntaus ei venäläisiä vakuuta – onhan koko linja Suomessa aivan uusi ja tuore, parin kolmen vuoden ikäinen pitkäaikaisen reunavaltiosuuntauksen jälkeen. Todellisuudessa se oli siihenkin aikaan olemassa vain poliittisen johdon itsepetoksellisissa illuusioissa.

Jälkikäteen katsoja tietää että toteutuneessa historiassa tuo Neuvostoliiton pelko suurvallan hyökkäämisestä kimppuunsa Suomen alueen kautta toteutui kesällä 1941 vieläpä siten että talvisodan muodossa tekemänsä pahan virheen takia Neuvostoliitto sai kimppuunsa myös typerästi revanssia hakeneen Suomen sen kautta hyökänneen suurvallan kanssasotijana.