Kaikki blogaukset

Ajatuksia herättävä kirjoitus AL:ssä.

Ilman tutkimuksiakin voitaneen sanoa, että Filippiineillä ei toteudu oikeusvaltion periaatteet. Onhan niitä vastaavanlaisia maita muitakin, esimerkiksi Meksiko.

Mikä motiivi on vaatimuksilla YK:n tutkimuksista?

Onko vaatijoilla tavoitteena muuttaa tilanne Filippiineillä vai saada itsensä tuntemaan hyviksi?

Ketkä tällaisia vaatimuksia esittävät?

Vaatijoina ovat yleensä ihmiset maista, joissa elämänmeno on (vielä) melkoisen hyvää – lähinnä EU-maat

”Maiden kannanoton toimitti Islanti, ja sitä tukivat enimmäkseen Euroopan valtiot. Maiden esitys oli ensimmäinen kerta, kun YK:n ihmisoikeusneuvostoa pyydettiin puuttumaan Filippiinien huumeiden vastaiseen sotaan.”

Mikä on lopputulos?

Se jää nähtäväksi, mutta tuskin mikään muuttuu Filippiineillä, ainakaan lähiaikoina.

 

*

https://images.cdn.yle.fi/image/upload//w_1199,h_908,f_auto,fl_lossy,q_auto:eco/13-3-10676188.jpg

AL 9.7.2019 A14

Amnesty vaatii YK:ta tutkimaan Duterten ”sotaa”

• Kymmenet maat ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty International vaativat, että YK:n ihmisoikeusneuvosto tutkisi Filippiinien huumeiden vastaista sotaa.
• Huumeiden vastainen sota Filippiineillä on saanut ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin ja kymmenet maat reagoimaan Filippiinien tilanteeseen.
  Amnesty vetoaa tuoreessa raportissaan YK:n ihmisoikeus-neuvostoon ja pyytää sitä tutkimaan vallan väärinkäytöksiä ja poliisien tekemiä murhia Filippiineillä.
  Amnestyn lisäksi yli kaksikymmentä maata pyysi, että YK tutkisi tuhannet huumeisiin liittyvät tapot. Asiasta uutisoi muun muassa Reuters viime viikolla.
   Maiden kannanoton toimitti Islanti, ja sitä tukivat enimmäkseen Euroopan valtiot. Maiden esitys oli ensimmäinen kerta, kun YK:n ihmisoikeusneuvostoa pyydettiin puuttumaan Filippiinien huumeiden vastaiseen sotaan.
  Kansainvälinen rikostuomio-istuin ICC on tutkinut Filippiinien huumeiden vastaista sotaa. Tutkinnan takia Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte veti maan ICC:stä maaliskuussa 2018 ja kehotti myös muita mai-ta eroamaan.

HUUMEIDEN VASTAINEN sota alkoi Filippiineillä vuonna 2016, jolloin presidentti Duterte astui valtaan. Duterte sanoi jo ennen valtaan astumistaan, että rikolliset ovat sallittuja salamurhan kohteita.
Sittemmin tappojen kohteeksi ovat joutuneet etenkin huumeiden käyttäjät ja huumekauppiaat.
Amnestyn tuoreen raportin mukaan Filippiineillä huumeiden vastaiseen sotaan ottavat osaa esimerkiksi poliisit. Poliisit ovat tappaneet ihmisiä, joiden nimet on julkaistu huumetapauksia varten tehdyllä tarkkailulistalla.
Tarkkailulista on Amnestyn mukaan tehty ilman oikeudellista prosessia, ja sen vuoksi järjestö pitää listaa epäpätevänä ja lainvastaisena. Tarkkailulista on järjestön mukaan muuttunut tappolistaksi.
Amnestyn raportissa todetaan, että Filippiinien poliisi palkkaa salamurhaajia, varastaa tappamiltaan ihmisiltä ja väärentää virallisia tapahtumaraportteja.

DUTERTEN HALLITUS on kieltänyt huumeisiin liittyvien tappojen olevan laittomia. Hallitus on silti myöntänyt, että poliisi on vienyt huumetaistoissa 6600 ihmisen hengen.
Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt taas ovat arvioineet kuolleiden määrän paljon korkeammaksi, jopa nelinkertaiseksi.
Ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet laittomien tappojen lisäksi Filippiinien hallituksen esittämiä syitä tapoille.
Poliisi on esimerkiksi selittänyt tappoja itsepuolustuksella ja väittänyt, että uhrit taistelivat asein poliisia vastaan.
Amnesty puolestaan sanoo raportissaan, että osa tapetuista ei edes omistanut asetta tai oli liian köyhiä ostaakseen sellaisen.
Ihmisoikeusjärjestöt ovatkin tulkinneet huumeiden vastaisen sodan olevan köyhien vastainen sota. Suurin osa tapetuista on köyhiltä alueilta.

HUUMEET OVAT Filippiineillä ongelma. Presidentti Duterten mukaan noin 105 miljoonan asukkaan ja 7100 saaren valtiossa oli vuonna 2017 yli 4 miljoonaa huumeidenkäyttäjää.
Vuonna 2019 presidentti sanoi huumeidenkäyttäjiä olevan Filippiineillä jopa 8 miljoonaa. Filippiiniläinen vaarallisten huumeiden käyttöä seuraava komitea Dangerous Drugs Board arvioi vuonna 2017, että Filippiineillä olisi 1,4-1,8 miljoonaa huumeidenkäyttäjää.

”Yleinen käsitys on, että erikoisjoukot tekevät samoja tehtäviä kuin tavanomaiset joukot, mutta paremmin. Näin ei kuitenkaan ole. Erikoisjoukkojen tehtävänä on suorittaa erikoisoperaatioita, joissa käytettävät toimintamenetelmät ei ole tyypillisiä muille joukoille”

(Maavoimat)

Ehkä käsitys sissi on jo aikansa elänyt, enää ei tehdä kätköjä, ei juosta havu perseen alla ja ei tehdä ketunlenkkejä suksin.

Tämän päivän sissi on osa erikoisjoukkkoja. Välineet on monasti paremmat ja tunkeutuminen vihollisen selustaan ja jopa asemien taakse jossa tehdään infan, huollon, viestinnän ja vihollisen johdon  toiminta mahdottomaksi. Sekä häirintä jossa meidän joukkojen syvyyttä vihollisen alueella on hyökkääjän mahdoton tietää, rikkoen rintamakentän aiheuttaen sekasortoa ja epäselvää tilaa vihollisen etenemisen suhteen. Kaikkea tätä on tarjolla.

Sissi (querrilla) on jo vanhan maailman peruja. Mitään kätköjä ei tehdä joista taisteltaisiin hyökkääjän ollessa meidän alueella, iskut tehdään nopeasti käyttäen hyväksi syvyyttä taistelukentällä ja hajaannusta vihollisen joukoissa.

 

… että tällaista tämä persujen kansalaismielisyys on !

… ei tässä muuta, kun tämän palstan persuille itsetunnon kohottamiseksi !

Ketään ei kiinnosta

 

https://www.is.fi/muutlajit/art-2000006169530.html

”Aivovaltimopullistumasta kärsinyt Lotta Backlundin veli halutaan siirtää Suomeen kuntoutusta varten. Hän on asunut Yhdysvalloissa vuodesta 2011 lähtien. ”

”Veli aiotaan kotiuttaa hänen vaimonsa pieneen asuntoon, sillä hänellä ei ole amerikkalaista sairausvakuutusta.”

Eli on asunut jenkeissä ja maksanut sinne veronsa 8 vuotta, mutta pihisti sairausvakuutuksessa.

Nyt sitten suomalaisten veronmaksajien pitäisi kustantaa hänen hoitonsa…

En sinänsä vastusta hänen hoitoaan, mutta minusta tuollainen on hävytöntä, että itse luistaa vastuustaan.

 

 

loikoilla sohvalla

kehräävän kissan

vaivuttaessa

haukottelun kautta

makeaan uneen

ilman kiireen häivää

viettää

sateista kesäpäivää

olla

jouten

 

Kotisohvahistorioitsija tässä hyvää huomenta! Osui mielenkiintoinen juttu eteen kun katselin tarinoita 50-luvulta. Suomen ilmatilassa käytiin 1954 ilmataistelu Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä ja kyseessä ei ollut mikään pieni kahakka vaan oikea ilmataistelu.

Vastakkain oli Yhdysvaltojen vakoilukoneeksi muutettu B-47 Stratojet ja liuta Mig-17 hävittäjiä.

Tässä lisää ja linkki koko tarinaan, olisi ihan elokuvan ainekset tässä….soitto Renny Harlinille…?

”Toukokuun kahdeksantena 1954 kolme Yhdysvaltain ilmavoimien tiedustelukonetta lensi Iso-Britanniasta Jäämerelle. Suunnitelman mukaisesti kaksi kääntyi takaisin 150 kilometrin päässä Murmanskista, mutta yksi jatkoi Neuvostoliiton ilmatilaan valokuvaamaan Kuolan alueen sotilaslentokenttiä. Tiedustelukoneet olivat B-47 Stratojet -pommikoneista muunnettuja RB-47E-malleja, joissa oli ilmakuvauskamerat. Stratojet oli ydinpommien kuljettamiseen suunniteltu strateginen pommikone, joka pystyi lentämään ilman välitankkausta noin 7500 km nopeudella 900 km/h.

Yksi RB-47E ehti valokuvata Neuvostoliiton sotilaslentokenttiä tunnin ajan, ennen kuin se sai Arkangelin yläpuolella seurakseen kolme neuvostoliittolaista MiG-17-hävittäjää, jotka olivat hiukan nopeampia kuin amerikkalainen pommikone. Stratojetin suunta oli reitin tässä vaiheessa lounaaseen, nokka kohti Suomen Lappia.

Neuvostohävittäjien ilmaantuminen oli Stratojetin miehistölle yllätys, koska aiempien tietojen mukaan alueella oli vain hitaampia MiG-15-hävittäjiä, joista ei olisi ollut vaaraa tiedustelukoneelle. Yllätys oli myös, että MiGit avasivat tulen. Stratojetin lentäjä ohjasi koneen syöksyyn 12 km korkeudesta päästäkseen vihollisista eroon. Stratojetin peräpäässä oli konetykki, jonka olemassaolo haittasi MiG-lentäjiä, vaikka se menikin jumiin jo ensimmäisten laukausten jälkeen. Neuvostopilotit pysyttelivät poissa ampumalinjalta, koska eivät tienneet aseen olevan jumissa. Lisää MiGejä ilmaantui vakoilukoneen seuraksi, ensin kuusi ja hetken päästä vielä kuusi MiG-17:a lisää.

Amerikkalaiskone pakeni Sallan kohdalta Suomen ilmatilaan, mutta neuvostohävittäjät seurasivat perässä. Ne kääntyivät takaisin vasta Ruotsin alueella, jolloin RB-47E pääsi turvaan Norjan puolelle, muutamalla ylimääräisellä reiällä varustettuna. Norjan länsipuolella suoritetun ilmatankkauksen jälkeen se lensi takaisin Iso-Britanniaan. ”

Lähde:

Suomen Lapissa käytiin ilmataistelu vuonna 1954

 

Ansioista pitää palkita ja ansioitunut Suomen puolustusvoimien komentaja on saanut arvostetun mitalin viimeisen virkamatkan päätteeksi Yhdysvalloissa.

Onnea! Juuri tälläistä honoria pitääkin jakaa ja muistuttaa kuinka tärkeä olemme Yhdysvaltojen strategiassa kun puhutaan Euroopan turvallisuudesta ja sen yksi kovin vakauttaja on Suomen Puolustusvoimien vahva reserviläisarmeija.

https://yle.fi/uutiset/3-10870381

”Yhdysvallat haluaa tiivistää puolustusyhteistyötä Suomen kanssa useilla eri alueilla. Maan eri puolustushaaroista koostuvan aselajineuvoston puheenjohtaja keskusteli yhteistyömahdollisuuksista Suomen puolustusvoimain komentajan kanssa tiistaina Washingtonissa.

– Ilmailuun liittyvät kysymykset, komento –ja kontrollijärjestelmät, aselajien yhdistelmät, kybervalmiudet. Näistä kaikista olemme käyneet eloisia keskusteluja suomalaisten kanssa. Uskon, että olemme oppineet toisiltamme, kenraali Joseph F. Dunford kertoi Ylelle.”

”Legion of Meritin ovat suomalaisista saaneet aiemmin muun muassa Gustav Hägglund ja Juhani Kaskeala.”

https://blogit.iltalehti.fi/timo-heinonen/2019/07/09/huijasiko-demarit-hoitajamitoituslupauksillaan-yksi-lause-lakiin-riittaisi/

”Huijasiko demarit hoitajamitoituslupauksillaan – ”Yksi lause lakiin riittäisi””

”Hallitus ei siis haluakaan lisätä vain tuota yhtä lausetta lakiin. Pääministeri Antti Rinne (sd) jo sanoi Demokraatin haastattelussa, että sitova hoitajamitoitus voisi tulla voimaan vasta aikaisintaan vuonna 2025. Rinteen hallitus ei siis tosiasiallisesti säätäisikään hoitajamitoitusta lainkaan omalla hallituskaudellaan vaan jättäisi sen voimaansaattamisen vasta seuraavan vuonna 2023 aloittavan hallituksen tehtäväksi. Krista Kiurun lupaama ”muutaman tunnin työ” on nyt siis kuihtumassa vuosien loputtomaksi odotukseksi. ”

Suureen ääneen rähistyä hoitajamitoitusta siis ei aiotakaan saattaa voimaan Rinteen hallituksen aikana, vaan vastuu sysätään seuraavalle hallitukselle.

Kaikki hallituspuolueet olivat tuosta asiasta samaa mieltä ja vaativat ratkaisua heti.

Nyt nämä rähisijät ovat raukkamaisesti hiljaa kuin pisi sukassa.

Viime päivinä monessa keskustelussa nousevat esille nimet kuten professori Martin Scheinin tai tohtori Oula Silvennoinen. Nämä ja myös monet muut akateemikot sekä puolueaktiivit ovat saaneet yhä lisääntyvää määrää lokaa niskaansa kannanotoistaan. Kritiikki ei ole täysin vailla perusteita, mutta päädyin pohtimaan mistä näin kovat asenteet ovat lähteneet liikkeelle.

Linja on kovaa

Sekä Silvennoinen että Scheinin käyttävät kovaa linjaa. He eivät peittele vihaansa tai puolueellisuuttaan, eivätkä siitä tehtäviä värittyneitä johtopäätöksiä. He pyrkivät aktiivisesti kameroiden eteen ja haastatteluiden osapuoliksi. Julkisuus heidän ympärillä on selvästi heidän itse haluama tila. Mikäs siinä, välissä kritisoitiin että akateemikot eivät pääse mediassa esille, he ainakin ottivat tuon haasteena ja ihan vilpittömästi kunnioitan heidän vaivannäköään. Vaan kun estradi on auki, he osoittavat sormella, kritisoivat päättäjiä kovin sanoin ja ovat myös kovia leimakirveen käyttäjiä. Silvennoinen on etenkin kunnostautunut tähän sosiaalisessa mediassa, vähäinenkin kritiikki johtaa välittömään äärioikeistolaiseksi haukkumiseen, tavalla jota ei voi kutsua rakentavaksi tai kohteliaaksi.

Mitään lakiahan nämä tahot eivät ole rikkoneet ja heillä on kiistaton oikeus mielipiteisiinsä. Käytös voisi kuitenkin mielestäni olla parempaa. Voidaan perustellusti sanoa että he ovat huomanneet keskustelun tyylin ja alentuneet siihen itsekin. Joko olet kritiikittömästi heidän puolella tai olet absoluuttisesti heitä vastaan – tämäkin hyvin yleinen malli halki poliittisen kentän. Itse toivoisin kuitenkin akateemikoilta parempaa. Suurten kansanryhmien leimaaminen, rankat yleistykset ja maailmanlopun ennustukset eivät kuulosta kovinkaan rationaalisilta ja haluaisin nähdä tieteen rationaalisena.

Toisaalta, olen valmis hyväksymään sen että kiitos niin ääriniiden, äärinoiden kuin lööppihimoisten medioidenkin, keskustelun taso on vain tätä. Jos et räksytä, et pääse pinnalle. Kovasti saa pinnan alta kaivaa niitä blogauksia ja twiittejä joita ei kukaan huomaa, mutta joiden asiallisuus ilahduttaa. Massat haluavat toimintaa ja ehkäpä näidenkin toimijoiden akateeminen osaaminen on ohjannut heidät valitsemaan tietyn toimintamallin, perustuen objektiiviseen havainnointiin ja tilanteeseen sopeutumiseen. Edelleen, tietenkin heillä on siihen oikeus enkä sitä heiltä ole hetkeäkään kiistämässä.

Aate jaksaa ilman ärinääkin

Jälleen palataan siis siihen, että jotenkin pitäisi tässä(kin) maassa saada tilaa asiallisuudelle. Pitäisi olla paikka sellaiselle maailmankuvalle jossa kaikki eivät ole joko anarkisteja tai natseja, etuoikeutettuja tai poljettuja. Juuri nyt en ole aivan niin vailla toivoa kuin hetki sitten. Mielestäni uudessa eduskunnassa on rationaalisuuden ystäviä, yllättävää kyllä aika eri puolilla kenttää. Olen valmis antamaan pisteitä niin Iiris Suomelalle ja Maria Ohisalolle, kuin myös Elina Lepomäelle ja Riikka Slunga-Poutsalollekin. Samalla he mielestäni osoittavat että on täysin ok olla vahvasti tietyllä politiikan sektorilla ja omata tietyt mielipiteet, kuitenkaan heivaamatta pois kykyä kriittisyyteen.

Vielä kerran varmuuden vuoksi: en ole haukkumassa maan rakoon akateemikoita Silvennoinen tai Scheinin. He ovat omien alojensa erinomaisia osaajia. Olen huolestunut siitä ilmapiiristä joka on tehnyt akateemikoistakin näin kovin kärjekkäitä. Toivon, että siitä ei tule pysyvä linja, vaan kunnioitus saa lisää tilaa. Toimikoon eduskuntamme tältä osin järkevästi jotta kansalla on ketä matkia. Älköön kukaan heittäkö aatettaan jorpakkoon, se elää ja voi hyvin mainiosti myös ilman ilkeilyä.

Alusta saakka täällä olen ollut ja nyt ehkä siihen päätökseen tullut; kohdaltani tämä sivusto saa nyt jäädä ”lepäämään”, katsotaan sitten mihin kehittynee jatkossa.

Minua kun ei kiinnosta puolueiden tai jonkin puolueen ylivertaisuuden mainostaminen, eivät sotajutut, eivät maahanmuuttojutut (liittyvät ehkä myöskin tuohon puoluepolitikointiin), enää kovin harva tekee avauksia arkielämän tiimoilta ja niistäkin suurin osa on siirtynyt muille foorumeille.

Toivoisin mielelläni sivustolle menestystä … pahalta näyttää.