Työläiset, työttömät ja köyhä kansa olivat raivoissaan Sipilän hallitukselle. Kevään eduskuntavaaleista piti tulla voimakas vastalause viimeiselle neljän vuoden oikeistopolitiikalle. Edellisissä vaaleissa annettiin valtakirja nimenomaan porvareille. Varmaan äänestäjissä oli myös ns. liikkuvia äänestäjiä, jotka eivät oikeisto/vasemmisto akselia tunnista.
Kuten tiedetään ja on nähty, porvaripuolueet eivät koskaan ole olleet työväen tai heikoimmassa asemassa olevien puolella. Turha väittää jotain muuta. Toki sosialidemokraattinen politiikka joka tukeutuu uusliberalistiseen talouspolitiikkaan, on sekoittanut ihmisten mieliä työväen ja oikeistopolitiikan eroista.
Eri galluppien taustajoukot kertovat nyt persussuomalaisiin valuvan ääniä kokoomuksesta ja keskustasta. Kysymys kuuluu: Eivätkö kokoomusta ja keskustaa äänestäneet todella tienneet mitä tarkoittaa oikeistolainen, kova porvaripolitiikka? Jos ja kun tiesivät, ovatko pettyneitä Sipilän hallituksen liian lepsuun politiikkaan esim. sosiaaliturvan, työttömien kohtelun ym. vastaavien hoitamisessa. Siksi noista kahdesta porvaripuolueesta loikitaan kilvan perussuomalaisten syliin.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on nimittäin linjannut kuinka suomalainen sosiaaliturva on luksusta. Hän on myös todennut, että kuntien täytyy tulla toimeen omillaan. Eli pääkaupunkiseudun kuntien ei pitäisi tasausjärjestelmän puitteissa maksaa maaseudun kunnille palautuksia. On siis ymmärrettävää siirtymiset kahdesta porvaripuolueesta kolmanteen.
Mutta mitä tuumailee se osattomien ja työläisten väki joita Sipilän oikeistohallitus on kovalla kädellä kurittanut? Miten he mahtuvat samaan perussuomalaiseen leiriin jossa osa vaatii vielä kovempia otteita kuin Sipilän hallitus teki ns. pieniä ihmisiä kohtaan?
Pitää muistaa, että eduskuntavaaleissa äänestetään laajasta yhteiskuntapolitiikasta johon talouspolitiikan ym. ohella kuuluu myös ulko – ja turvallisuuspolitiikka. Talouspolitiikka on muutakin kuin ilmastoa ja maahanmuuttoa. Se on tuntunut unohtuneen tai on tietoisesti sysätty sivurooliin. Samoin kuin ulko – ja turvallisuuspolitiikka.
Jussi Halla-aho tietysti myhäilee tyytyväisyyttään koska keskustelu ei ole ajautunut kysymykseen, mitä todellisuudessa on vuosikymmeniä harjoitettu kova oikeistolainen talouspolitiikka. Koskaan en ole hänen kuullut sanoutuneen irti tuosta politiikasta.
Työn ja pääomien ristiriitaa, kapitalismin ydintä, joka on kaiken pahan alku ja juuri, ei yksikään eduskuntapuolue ole nostanut esille. Ei myöskään Jussi Halla-aho perussuomalaisineen. Näissäkin vaaleissa jätetään pääomat kiltisti rauhaan.
On siis mentävä taas niiden kukkarolle jotka jo nyt maksavat kallista hintaa oikeistolaisesta talouspolitiikasta. Painakaa tämä mieleenne: Jos näillä gallup luvuilla lähdetään seuraavaan nelivuotiskauteen, tulee työläisten ja köyhälistön kurjuus edelleen jatkumaan. Sitä ei muuksi muuta oikeiston sisäiset siirrot voimasuhteissa.
Yksikään eduskuntapuolue ei ole tarjonnut todellista kokonaisvaltaista vaihtoehtoa harjoitetulle kovalle oikeistolaiselle talouspolitiikalle. Miten siis mikään tulee radikaalisti muuttumaan työväestön ja vähäväkisen kansanosan kohdalta? Miettikääs sitä!
On se vaan vaikeeta käsittää Porilaisen aivoilla että pyörä tie ei ole parkki aluetta ei se ole sitä kyllä Porissakaan .