Vaalivoittaja.

Olen tässä mietiskellyt; kukahan se oikeasti vaalivoittaja on? Eniten ääniä saanut vaiko puolue, jonka toimenpitein hallitus muodostetaan; kannattaa miettiä.

”Jytkyllä” jos se saadaan, mikään puolue ei ole voittaja; tarvitaan kykyä muodostaa se hallitus. Se puolue, joka tähän pystyy on sen ”jytkyn” ansainnut.

Sensurointia

Juhani Putkinen kirjoitti Pirkan Blogeihin blogin otsikolla “SKP-SKDL-Vasemmistoliitto”. Laitoin siihen seuraavan kommentin. Putkinen poisti sen välittömästi.

”Omituista on kuinka niin monet (tässäkin blogissa) samastavat marxilaisuuden nykyiseen Venäjään. Marxilaisuudelle alkoi uusi terveen kukoistuksen ja hedelmällisen edelleen kehittymisen aika kun sen vulgaari vääristymä marxismi-leninismi kuoli pois.

Omassa tuttavapiirissäni olen havainnut miten vaikea paikka älyllisesti tämä kehitys on ollut vaistonvaraisen kirkonkyläläisoikeistolaisuuden läpitunkemille. Heille on ollut suorastaan korvaamaton menetys, josta eivät pääse yli ja eteenpäin, marxilais-leninistisen Neuvostoliiton kaatuminen. Ovat menettäneet käyttökelpoisen viholliskuvan, mutta eivät tätä menettämistä halua (osaa) mieltää tapahtuneeksi ja käyttäytyvät kuten se ei tdellisuutta olisikaan.

Patologisen venäläisvihan voi ymmärtää vaikka sitä ei epä-älyllisyytensä vuoksi voisikaan hyväksyä. ”Sinne jäivät suvun sahat ja myllyt Karjalaan.” Mutta marxilaisuuden kytkemistä tähän venäläisvihaan ei voi edes ymmärtää.

Jos menettää ystävän on se korvattavissa uusilla ystävillä. Mutta vihamiehen menetys on vaikeampi paikka. Se ei läheskään aina ole korvattavissa.”

Kauanko kestää Mustin ja Mirrin vaihtaa nyhtökauraan?

https://www.is.fi/politiikka/art-2000006070492.html

14.4.2019

Suomen eduskuntavaalit ovat herättäneet keskustelua myös muissa ulkomaisissa medioissa. New York Times käsitteli vaaliaihetta perussuomalaisiin liittyvän suosionnousun kautta.

New York Times;

”Kun Suomen muut puolueet ovat kilpailleet kunnianhimoisilla ilmastotavoitteilla ennen sunnuntain vaaleja, on Perussuomalaiset esitellyt aiheen uutena kulttuurisodan kohteena, varoittaen konservatiivisia, työläistaustaisia kannattajiaan joutumisesta kaupunkilaiseliitin pettämiksi, lehti kirjoittaa.”

*

https://www.nytimes.com/2019/04/12/world/europe/finland-populism-immigration-climate-change.html

12.4.2019

As Finland’s other parties competed with each other to offer ambitious climate goals ahead of Sunday’s general election, the Finns Party has seized on climate as a new front in the culture wars, warning its conservative, working-class supporters that they are being betrayed by urban elites.

Aggressive environmental measures will “take the sausage from the mouths of laborers,” warned a Finns Party politician, Matti Putkonen, in a recent televised debate. And, more important, from dogs and cats, whose food, he said, would increase in price by 20 to 40 percent.

*

Kun Suomen muut puolueet kilpailivat keskenään tarjoamalla kunnianhimoisia ilmastotavoitteita ennen sunnuntain vaaleja, Perussuomalaiset puolue on tarrautunut ilmastoasian kuin uutena rintamana kulttuurisodassa, varoittaen konservatiivisia, työväenluokan kannattajia, että kaupunkien eliitti pettää heitä.

Aggressiiviset ympäristötoimenpiteet ”vievät makkaran työläisten suusta”, varoitti Perussuomalaiset puolueen poliitikko Matti Putkonen äskettäisessä televisiokeskustelussa. Ja mikä tärkeämpää, koirista ja kissoista, joiden ruokaa hän sanoi, hinta nousee 20–40 prosentilla.

Jussi Halla-aho on maailmallakin nyt pop

Halla-aho on saanut paljon julkisuutta maailman valtamedioissa. Sekä New Yor Times, että Talouslehti Financial Times on laittanut merkille perussuomalaisten rajun kannatusnousun.

Erikoisesti maailmalla ollan kiinnostuneita Halla-ahon realistisesta lähestymistavasta ilmastoasiassa.

Ilmastoasia on saanut maailmalla aikaan ennen näkemättömän hysterian, jossa hämärtyy asian todellinen laita. Suomessakin on kaikki muut puolueet, kuin persut sortuneet tähän hölmöilyyn.

Nyt amerikassakin ymmärretään, että ilmastoasiaa täytyy lähestyä maltilla ja realismilla, ilman hössöttelyä. Kiitos Halla-ahon taitavan ja oivaltavan ulostulon asiassa.

Varastetulla autolla

Oletko ostanut ulkomailta tuotetun auton?
Se saattaa olla varastettu ja kiinni jäätyäsi olet heikoilla.
Hesarin juttu tänään.
En osta sellaista vaikka halvalla saisin.

Siltarumpupolitiikkaa

Politiikassa on ensin oma etu sitten puolueen
ja omien äänestäjien joille pitää rakentaa silta yhteiskunnan varoilla.
Sipilä ei tyytynyt siltaan vaan kiinteä maayhteys jos sitten toteutunee?

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/46f110f1-1d78-4109-8961-6798488dc545

Hailuoto tulee maailman kartalle toki sekin jäänee toiseksi
Putinin maayhteydelle.
Kuka edustajista pirkanmaalla saisi päästessään eduskuntaan
sadantuhannen lahjan
jokaiselle asukkaalle?

Miksi olen persu?

Siksi, että olen perussuomalainen, ollut todistettavasti jo ainakin 10 sukupolven ajan.
Siksi, että perussuomalaisten puoluetta johtaa nyt mies nimeltään Jussi Halla-aho, jonka mielipiteisiin, esiintymistaitoon ja päättäväisyyteen olen mielistynyt. Ja ennen muuta siksi, että Perussuomaiset puolueena on ainoa puolue Suomessa, joka kantaa vastuuta Suomen itsenäisyydestä ja suomalaisista ennen muuta.

Puolue ei ole lainkaan sama puolue, kuin Soinin puheenjohtajakausilla.
Gallupkyselyjen taustatutkimuksissa on todettu, että persuja kannattaa nyt yhä enemän keskiluokkaan ja ylempään keskiluokkaan kuuluvia ihmisiä. Sillä ei sinänsä ole mitään merkitystä, mutta se kertoo, että persujen viestit ovat tavoittaneet sellaisia ihmisiä, jotka eivät olisi lotkauttaneet korvaanskaan Timo Soinin rehvakkaille puheille. Mutta kun sanojana on tohtori Jussi Halla-aho viestit menevät perille koko kansaan.
Persujen perusviesti ja poliittinen ohjelma on selkeä ja tärkeä johdonmukainen ja hyvin konkreettinen.
Suomen valtio on olemassa suomalaisia varten, ja sen täytyy aina huolehtia ensisijaisesti suomalaisista.

Suomi on pidettävä kansallisvaltiona jatkossakin, kun paineita liittovaltioon on paljon, jopa omassa maassamme. Se tarkoittaa, että Suomen itsenäisyys on turvattava. Vain Persusuomalaiset ovat takuumiehinä -ja naisina, että Suomi on maailmankartalla vielä pitkälle tulevaisuuteen ja Suomen siniristilippu voi hulmuta vapaasti taivaan alla.

Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis itsenäisiä suomalaisia.

Aamulla n viiden aikoihin 14päivänä 04 kk 2019

Lähdimme aamukakalle n 05,00 plikan kanssa matkalla luimme poikien viestejä joita olikin melkoisen paljon

Ja kuuntelimme yö laulajien liverrystä pusikoissa tais olla musta rastas asialla kovin tuntui sillä olevan asiaa no kyllä ne viestit tavoitti varmaan monta tyttö lintua

Ja kohta alkaa kova ruoka ralli pesän ja saaliin välillä meillä ihmisillä alkaa vaalipuuhat ja sama asia sielläkin on

Mutta kelle se sitten tuo keltä vie jää nähtäväksi mutta kyllä se tuossa n 20,00 jälkeen ala selviään

Ennakko äänestys antaa hiukan suuntaa äänestys prosenttiin joka sais olla mieluusti päälle 80% tuskinpa menee rikki mutta aina voi toivoa

Katselen ira plikkaa sohvalla tyytyväiseltä se näyttää olevan kunpa me ihmisetkin muistettas se mistä ne onnen pienet pipanat tulee

Ja tuomion vois antaa niille jotka käy äänestäjän päälle jopa nyrkkiä heiluttaen se ei kuulu vaalin tapoihin kuitenkaan ne jotka noin tekee

Siinä vaiheessa on aivot jääny narikkaan ainakin jonkin verran kohmeessa ovat ja sellsille voi sanoa

Ette  ole oikeasti yhtään mitään seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Näistä asioista emme äänestä huomenna

Sote, sotu, ilmasto, maahanmuutto, työ ja sata muuta iloista avainsanaa. Puolueet pyrkivät erottautumaan linjallaan näissä ja muissa aiheissa, mutta muutamassa aiheessa se on hädin tuskin painomusteensa arvoista julistusta. Kaivoin muutaman asian, missä jokainen vähänkin kannatusta gallupeissa nauttiva puolue on käytännössä samaa mieltä.

EU

Jokaisen puolueen EU-linja on käytännössä sama. Kaikki haluavat EU:n yhteisen maahanmuuttolinjan. Kaikki haluavat ettei Suomen nettomaksu nouse. Kaikki haluavat EU:n toimivan paremmin. Kukaan ei aja Suomea ulos EU:sta.

Ilmastonmuutos

Kun aloin opiskelemaan tähän blogaukseen, en uskonut kirjoittavani tätä otsikkoa, mutta toisin kävi. Yksikään puolue ei kiistä ilmastonmuutosta tai sen uhkaa. Yhä useampi asiantuntijakirjoitus valtamedioissa spekuloi että mikään puolueista ei ole ajamassa erityisen kovia keinoja, eikä mikään nostamassa hanskoja täysin tiskiin. Otsikoissa on hurjia eroja ja huudahduksissa irtiottoja, mutta juttuja pidemmälle lukiessa huomaa lässähdyksen. Ruohonjuuritason linjauksista kaikki realistisina pidettävät ovat yllättävän lähellä toisiaan. Jos lisätään vielä katsantaa taaksepäin parin hallituskauden ajan, on pelikenttä kovin tasainen. Tarjolla on honka, mänty ja petäjä. Se on sääli.

Koulutus

Joka ikinen puolue lupaa panostusta koulutukseen. Nyanssieroja on mutta jälleen kerran kaikki sekoittuu harmaaseen massaan.

Huumeet

Yksikään gallupeissa näkyvä puolue ei ole muuttamassa huumepolitiikkaa, vaikka tutkijapiireistä on tarjottu mielestäni riittävää selustaa myös vaihtoehtoisille näkemyksille. Ilmeisesti kaikki puolueet pelkäävät irtiottoja. Jälleen kerran, sääli.

NATO

Natossa ja muussa ulkopolitiikassa käytännössä jokainen toteaa samat kaksi sanaa: ”ei nyt”. Sen enempää ei irti saakaan. Päätoimittajat spekuloivat osasyyn olevan presidentissämme, joka hoitaa ulkopolitiikkaa sen verran hyvin etteivät puolueet halua hyppiä varpaille.

Eroavaisuuksia

Ei hätää, on puolueissa erojakin. Esimerkiksi työnteon kannustavuus vs sosiaaliturvan kasvatus, AY-liike ja yleissitovuus vai paikallinen ja riippumaton malli, nuoret vai vanhukset, translain muutos vai ei, turkistarhauksen tukeminen vai kieltäminen sekä toki merkittäviä eroja maahanmuuton eri tyyppien osalta. Jopa pakkoruotsista on hieman puhuttu, vaikka moni luuli aiheen kuolleen jo poliittisesta keskustelusta.

Arjen linjanvedot ovat siis monissa asioissa kovin samanlaisia, mutta se ei tee puolueista näissä aiheissa samanlaisia. Asenteella on myös merkitystä. Sillä on merkitystä puhutaanko jostain aiheesta kärkiteemana vai hyväksytäänkö se hiljaisesti sivulauseessa. Painotuseroilla voi ajan myötä olla suurtakin merkitystä. Se voi aktivoida kansaa tiettyyn suuntaan ja tämä voi muuttaa maailmaa jopa eduskuntaa enemmän. Äänesi siis ei ole turha edes ym. listan asioiden kantilta.

SKP-SKDL-Vasemmistoliitto

Jatkosodan jälkeen kommunistit ryömivät koloistaan julkiseen toimintaan Suomen Kommunistisen Puolueen nimissä. Kyseinen puolue oli perustettu Moskovassa, eikä suinkaan Suomessa. SKPn tavoitteena oli Kremlistä johdettu Neuvosto-Suomi.

SKP täytti suoraan Kremlistä, eli NKPltä tulevat käskyt, minkäänlaista itsenäisyyttä puolueella ei todellisuudessa ollut.

Jo Talvisodan aikana oli kuitenkin tullut selväksi, että kommunismilla ja kommunisteilla ei ollut Suomessa merkittävää kannatusta.

Siksi kommunistit perustivat Suomeen erilaisia kommunistien peitejärjestöjä, kuten SKDL. SKDL ei ollut julkisesti SKPn tytärjärjestö, mutta käytännössä se oli täysin kommunistien komennossa. Pääsääntöisesti telaketjukommunistien ja stalinistikommunistien komennossa, vaikka kaikki SKDLn johtohenkilöt eivät olleet SKPn jäseniä. Saatiin SKDL näyttämään julkisesti eriltä kuin SKP.

”SKP valmisti valmiit ehdotukset toimintasuunnitelmiksi ja johtoelinten kokoonpanoiksi ennen keskeisiä kokouksia SKDL:ssä, SDNL:ssä ja muissa kansandemokraattisissa järjestöissä. Ehdotuksia käsitteli SKP:n kaaderijaosto, eikä niitä voinut enää muuttaa myöhemmin. Kun taustalla vaikuttivat valtaa pitävät kommunistit, kuten Ville Pessi, Aimo Aaltonen, Hertta Kuusinen, Martti Malmberg, Veikko Hauhia, Yrjö Enne ja Nestori Parkkari, muutosten tekeminen jälkikäteen oli toivotonta. Purnarit pantiin ojennukseen, ellei muuten niin erottamalla.” (Jukka Seppinen – Kivi bolshevikin kengässä; 2014; sivu  284)

Suomen Rauhanpuolustajat ry. oli vastaavasti suoraan Moskovan johdettavissa oleva kommunistien peitejärjestö. Sillä oli vain kaksi pääsihteeriä pitkälle 1980-luvulle ja molemmat stalinisteja tai taistolaisia. (Seppinen, sivu 322)

Neukkulan romahtaessa oli kommunisteillekin päivänselvää, ettei kommunistit pääsisi Suomessa kommunisteina valtaan. Niinpä kommunistit perustivat Vasemmistoliiton uudeksi kommunistien peitejärjestöksi. Vasemmistoliiton papereissa ei puhuta kommunismista, sillä se karkottaisi äänestäjiä. Vasemmistoliitto on kuitenkin selvästi kommunistipuolue – sinne ryömivät piiloon kommunistit ja SKPn annettiin mennä konkurssiin. Toki kommunisteja meni myös Vihreisiin.

Jos joku luulee, että Vasemmistoliitto ei ole kommunistipuolue, niin kannattaa tutkia ketkä olivat ennen vasemmistoliittoa kommunistien ehdokkaita ja missä samat nimet kuten esimerkiksi Esko Juhani Tennilä ja Jaakko Laakso myöhemmin vaikuttivat.