Aamun uutiset kertovat, että ulkoministeri Timo Soini ei lähde eduskuntavaaleihin ehdokkaaksi. Mielenkiintoista nähdä minkälaisen päästötodistuksen media, muiden puolueiden edustajat ja kansa antavat Soinille.
Arvaan Sinisten puheenjohtaja Sampo Terhon pahoittelevan Soinin vetäytymistä ja ylistää suurta valtiomiestä. Sisimmässään Terho hykertelee ja laskee jo ääniä ja miten hänen mahdollisuudet kasvoivat uusia paikkansa eduskunnassa.
Hallituskumppanit kehuvat kilvan Soinin pestiä ulkoministerinä ja pitävät hänen pitkää uraansa politiikassa ainutlaatuisena. Soini saa Sipilältä ja muilta ministereiltä kiitosta kuinka hän itsensä uhraten piti hallituksen koossa loppuun saakka, perustamalla rohkeasti uuden puolueen.
Kieltämättä Soini teki tempun nostamalla perussuomalaiset suureksi puolueeksi. Veikkaan, että julkisuudessa ei tuoda esiin, miten eurooppalainen oikeistopopulistinen liike sai pontta myös tänne meille. Kun Euroopassa alkoi siintää muukalaisvihamielisyys, siihen tarttui myös Tony Halme, joka antoi ensisysäyksen perussuomalaisten nousulle.
Nähtäväksi jää, miten paljon ruoditaan Soinin täydellistä takinkääntöä, hänen pelinpolitiikkaa jota varmasti Veikko Vennamo olisi paheksunut. No, kyllä Vennamo myös hallitsi itse pelaamisen, mutta ei siitä sen enempää.
Minulle Soinista poliitikkona jää vastenmielinen kuva rukousaamiaisineen ja abortinvastaisuudella sekä suoraan valehtelemalla kansalle kuinka perussuomalaiset muuttavat suomalaista poliittista kulttuuria. Miten siinä kävi? Juuri kuten kerroin monissa kirjoituksissa ennen ensimmäistä jytkyä. Perussuomalaiset eivät mitenkään erottuneet muista puolueista hallitustaipaleen alussa.
Soini tiesi tasan tarkkaan hallitukseen mennessään maahanmuuttoon sisältyvät kansainväliset sopimukset ja hallitusvastuuseen ei oteta puoluetta, joka ei jatkaisi köyhän kansan ja työläisten vastaista oikeistolaista, maailmanlaajuista talouspolitiikkaa, niin sanottua uusliberalismia.
Pian nähdään aikooko Soini europarlamenttiin yrittää ja jos ei, niin nostetaanko hänet tuota pikaa kansankunnan kaapinpäälle suurena valtiomiehenä. Valtaeliitti sen saattaa tehdäkin, mutta Soinin pettämäksi joutunut köyhä kansa varmaa puristelee pitkään nyrkkiä taskussa.
