Rauhoittukaa, ne ovat vain vaalit
Noiden kanssa en ainakaan leiki, sanoo joka ikinen vaaliehdokas yhteen ääneen. Viimeksi sanallista painia harjoittivat Rinne ja Häkkänen. Onko tulevaisuus tosiaan sellainen että mistään ei saada sopua, hallitusta ei synny ja maa lamaantuu? Ei hätää ystävät hyvät, vaalikuume paranee kuten flunssakin, eli levolla.
Vaan miksi se myy?
Poliitikko ei vaalien alla juuri suutaan avaa ilman hyvää syytä. Jokin saa puoluejohtajan toisensa jälkeen asettamaan tiukkoja ehtoja ja rajoja vaalien jälkeiseen maailmaan. Lukijan on hyvä hengittää syvään ja muistaa vaalien jälkeisen ajan olevan terra incognita, tuntematon maa. Tiedämme sinne matkaavamme, tiedämme koska olemme perillä, mutta emme tiedä mitä siellä odottaa. Emme tiedä ketä sitä maata johtavat, emme tiedä mitkä ovat sen päivän haasteet, emme tiedä millä keskustelutuulella he ovat emmekä tiedä miten ihmisillä synkkaa. Näin ollen kovin varman kuuloiset puheet tulevan ajan päätöksistä ovat veteen piirrettyjä viivoja. Se on ihan okei. Demokratian lahja on juuri tuo tuntemattomuus. On ilo marssia kohti vaalien jälkeistä aikaa mysteerin verho yllä, muu olisi diktatuuria.
Se tarinaan kuuluva hyvä kysymys sen sijaan on vaalikuumeen oireiden pohdiskelussa. Miksi on niin tärkeää heittää ilmoille pöhköjä väitteitä, joiden lausuja itsekin hyvin tietää niiden olevan vailla pohjaa? Vika on tietenkin kovin hajautettu jos syyllistä etsittäisiin. Vaaleissa halutaan kovia, selkeitä, tiiviitä lausuntoja ja näihin tavoitteisiin päästään ehdottomuudella. Toisaalta, kun yhteisesti sovituista tavoista tulee jumiutuneita ja tylsiä, jää aina tilaa yllättäjälle. Tapojen haastaminen vaatii taitoa, mutta aina voi löytyä paikka puolueelle tai ehdokkaalle joka näkee ympärillään mahdollisuuksia haasteiden sijaan. Jussi Halla-aho selkeästi tätä yritti taannoin, hän ei sulkenut ovia ennalta, mutta ei hän kyllä kovin ahkerasti niitä availlutkaan. Ehkä sekin on vaalistrategiaa, tai halua pelata hieman sekä vanhoilla että uusilla säännöillä samaan aikaan. Nostan hattua valmiudesta kyseenalaistaa harmautta, mutta tyylipisteitä ei tipu.
Olen nostanut esille vaaleja edeltävän ajan ilmiöitä useasti. Haluaisin haastaa meidät näkemään vaalien ympärillä mahdollisuutta muutokseen, terveempään ajatteluun. Jatkuvasti koventuva kamppailu ja ilkeämmät lausahdukset poliittisille vastapuolille eivät katoa muistoista vaalipäivänä. Ikävät sanat ja teot jäävät leijumaan, vaanimaan, mieltä musertamaan pitkäksikin aikaa. Se on kuin huonosti loppunut ihmissuhde, joka ei mielessä koskaan löydä päätöstä vaan jää satuttamaan. Politiikassa on toki kestettävä kovaa debattia, mutta onko sen tarpeen olla ilkeää? Miksi ongelmat on aina käsiteltävä syyllisyyden kautta? Miksi asia ei voi olla asia, vaan siihen on aina saatava ihminen tähtäimeen? Moni mediassa esiintyvä poliitikko voisi kysyä itseltään: haluaisinko itseäni kohdeltavan tällä tavoin? Moni toimittaja voisi myös pohtia ilkeyden tarpeellisuutta.
Hyviä pelaajia putoaa pelistä
Suomessa ja maailmalla on lukuisia pelin jättäneitä ansioituneita poliitikkoja. Heistä moni puhuu henkisestä väsymyksestä, stressistä ja/tai huonosta keskusteluilmapiiristä. Liian moni hyvää tekevä jättää pelin kesken. Voisi jopa sanoa että juuri parhaat heistä väsyvät herkimmin, he kun haluaisivat tehdä politiikkaa eikä mielenterveyshoitoa. Syy saattaa löytyä tästä ilmiöstä. On toki viisasta jättää kipua aiheuttava työ- tai ihmissuhde taakse, mutta vielä parempi on jos sitä kipua ei alunperinkään pääsisi syntymään.
Viime USA:n presidentinvaaleissa pelattiin kovilla ja ilkeästi, mutta hetkeksi se pysähtyi. Yhdessä vaalitentissä ehdokkaiden piti kehua toisiaan. Se kuulosti hyvältä ja siitä tuli ratkaisuidea tähän: mitä jos edes yksi vaalitentti pelattaisiin eri säännöillä, sellaisilla jossa rakennetaan maata yhdessä?
Elämää Suomenlinnassa.
Pitääpä tänne politiikan ja sotien sekaan tökätä avaus arkipäivästä.
Ollessani KaartP:n toisen komppanian vääpelinä, päällikköni ja minä, molemmat asuimme Suomenlinnassa. Päällikköni Susisaaressa ja minä Iso-mustasaaressa. Päällikköni vaimo takavuosina oli kohtuullisen tunnettu akvarellitaiteilija.
Toisaalta, venevalkamani sijaitsi Varvilahdessa vastapäätä Susisaarta.
Monet suomenlinnalaiset kalastivat silloin 70-luvulla lohta ja taimenta, varsinkin keväisin. Keväisin lohiverkoistakin tuli tuommoista 6-8kg kuhaa ja 2-4-kiloista lahnaa. Passelia savustukseen, jos graavaukseenkin.
Minä taas kalastin koko sulaveden ajan, ammatiksenikin, taimenta ja lohta tuli.
Verkot (tehdasvalmisteiset) olivat 24 metriä pitkiä, 6m syviä ja 0.40 langalla ja 82mm.
Minä taas pauloitin itse; lanka 0,24mm ja silmä sen 82mm. Alapaulan tein 100mm metallirenkain, syvyys 10m ja pituus oli 32m. Kyllä tuli kalaa.
Päällikköni asui Susisaaren sisääntulon varrella Varvilahteen ja sopimuksemme oli, että turskat verestän ja laitan siihen laiturin päähän. Tosin täytyy myöntää, että silloin tällöin mätiturskan pari otin; savustin kalan sekä mädin; superherkullista.
Kerran mennessäni verkoilleni, huomasin, ison tumman selän;…tosi iso kala. Paikalle päästessäni, huomasin, ei se kala ollut vaan nuori norppa.
Irroittelin norpan (elävän) verkosta ja nostin perätuhdolle toipuilemaan. Katseli kalastustouhujani suurin silmin tunnin verran ja kun tulimme siihen ”päällikköni” laiturin kohdalle; norppa muljahti mereen, tuli pintaan ikään kuin kiittämään, etten häntä tappanut.
Vielä Suomenlinnasta; yksi syksy kun sain kilohailia pari pytyllistä (75l) kerralla; lähdin tuttuihin perheisiin, josko kelpaisi. Parissa paikassa tuli vastaus; kyllä mutta kun ovat perkaamattomia. Se oli silloin jo. Siihen loppui kierrokseni.
Savustin kaiken ja myin työpaikallani, kyllä kelpasi.
Sampo Terho silloin, kun hän oli vielä persu
Tässä videossa Sampo Terho kertoo mielipiteensä liittovaltiosta. Ministeriksi päästyään hän on kääntänyt takkinsa täysin, sillä näillä videossa esitetyillä mielipiteillä ei olisi ollut asiaa Sipilän hallitukseen. Kas kun ne arvot eivät olisi kohdanneet.
Mutta muuten videossa esitetyt mielipiteet sekä Sampo Terhon, että EU:n parlamentissa johtavan toisinajattelijan englantilaisen mepin mielipiteet ovat paikallaan ja jotka jo alkavat näkyä kansalaisillekin.
Vanhusten hoitoa Saksassa
– Suomipäättäjät hakevat mallia lähes kaikkeen.
Pahinta se että siinä pyrkii tulemaan ne heikkoudet etualalla.
– Saksassa ongelmia yksityisessä vanhustenhoidossa.
Kas kun se paljastuu vasta kun meillä joudutaan jopa
ottamaan haltuun yksityiseltä toimijalta vanhusten hoitoa?
– Sotella on kiire sillä paljon on rahaa uhrattu yksityistämiseen
jolla summalla olisi nykyistä korjattu melkoisesti.
Viron vaalit menivät hyvin
Venäjämielinen keskustapuolue menetti runsaasti kannatustaan ja eduskuntapaikkoja. Erinomainen asia.
Demarit menettivät runsaasti kannatustaan ja eduskuntapaikkoja. Erinomainen asia.
Reformipuolue sai eniten kannatusta ja lisää kansanedustajia. Reformipuolueen kansanedustajissa oli ja on kaksi tuttavaani kenraalia – entisiä puolustusvoimain komentajia. Ainakin parempi kuin edellämainitut puolueet.
Kokoomuksen veljespuolue Isänmaa menetti kannatustaan. Se on mielestäni valitettavaa.
Konservatiivinen kansanpuolue EKRE, jota Suomessa väitetään äärioikeistolaiseksi, saavutti suuren vaalivoiton. Itse in ole päässyt selville onko EKRE niin sanotusti lintu vai kala. Hyviä ekreläisiä pääsi lävitse – mm. tuttavani everstiluutnantti Leo Kunnas.
EU:n federalistit paniikissa
Kesäkuussa pidettävien EU:n parlamenttivaalien ennusteet kertovat, että ns. populistipuolueet ovat kaikkialla EU-maissa kovassa nousussa. Eiliset Viron vaalit todistavat tämän, kun Viron populistipuolue Ekre nappasi suurimman vaalivoiton 12 lisäpaikkaa Viron 101 paikkaa käsittävässä parlamentissa.
Ennusteiden mukaan ns.populistipuoleille povataan ainakin noin kolmannesta EU:n parlamenttipaikoista ja jopa on ennustettu, että he voisivat saada jopa enemmistön parlamenttiin.
Ei siis ihme, että EU:n komissio ja federalistit ovat paniikissa.
Jos ennusteet toteutuvat, olisi se isku vasten federalistien liittovaltiosuunnitelmiin, joka olisi hyvä asia.
Myös Suomen parlamenttivaalit ovat tärkeät, kun halutaan säilyttää Suomen itsenäisyys. Perussuomalaiset on ainoa puolue Suomessa, joka voimallisesti ajaa Suomen itsemääräämisoikeuden palauttamista jo nyt Brysseliin luovetuista päätösoikeuksista.
Suomi takaisin suomalaisille! Ja suomalaiset aina ensin Suomessa!
Yliopiston Apteekki myy troppejaan väärennetyllä neurofysiologialla – kuten mm. ”Tohtori Tolonenkin”
HELSINGIN YLIOPISTON TUTKIJA KATRI SAARIKIVI LÄSSYTTÄÄ PEILINEUROONEISTA YLIOPISTOAPTEEKIN
Mitään tällaisia ”peilineuroneja”, joissa olisi erilaiset toimemme ”keenistä valmiina”, ei ole olemassa. Ja koko ideakin on alusta loppuun lopulta täysin järjetön.
Saarikivi kirjoittaa komenissaan YLE:n sivuilla mm. seuraavaa (haukkuessaan Antti Heikkilää tässä tapauksessa):
” … Tiedeviestinnässä keskitytään useimmiten tutkimusten tuloksiin. Tulosten raportoinnin ohella olisi mielestäni tärkeää enemmän avata, millä tavalla tieto on rakennettu, ja mikä merkitys tieteenteon eri vaiheilla, kuten vertaisarvioinnilla, on tiedon luotettavuudelle.
Tiede on luottamukseen perustuva järjestelmä, joka toimii kun osallis- tujat seuraavat hyväksi havaittuja pelisääntöjä. Jos sääntöjä ei kerrota, on vaikeaa luottaa, että homma toimii. Silloin voi kokea jäävänsä sivustakatsojaksi.
Sivustakatsojuus on kuitenkin harha, sillä tiede koskettaa tavalla tai toisella ihan kaikkia. Tiede ja siihen perustuvat ratkaisut ovat läsnä ihan jokaisen arjessa. Parhaimmillaan tiede voi olla koko ihmiskuntaa yhdis- tävä tarina. Kun Kuun pinnalle laskeuduttiin vuonna 1969, seurasi tätä tieteen saavutusta 530 miljoonaa ihmistä. Nykyään on vaikeaa löytää ihmistä, joka ei tietäisi näin käyneen.
Miten kuka tahansa voisi sitten ottaa osaa tieteeseen? Kokeile ver- taisarviointia! Siinä ei ole mitään, mitä jokainen meistä ei osaisi. Ota kohteeksi vaikkapa myynnistä vedetyn tietokirjan tarjoilemat väitteet. Jos joku väittää jotain,yleensä sitä tulee miettineeksi, mihin hän perus- taa väitteensä. Jos väitteen perustana on oma kokemus, kaipaa sitä yleensä enemmän perusteita. Onko joku muu havainnut saman? Olisiko jokin toinen tulkinta havainnoista oikeampi? Onko joku muu havainnut vastakkaista? Kuinka todennäköistä on, että muiden erimielisyys on salajuoni? Mitä seuraisi siitä, jos väittäjä olisikin väärässä?
Tiede tarvitsee ihmisiä toimiakseen kunnolla. Tiede tarvitsee sinua.
Katri Saarikivi
Kirjoittaja on tutkija, joka johtaa empatian ja laadukkaan vuorovaiku- tuksen mekanismeja selvittävää projektia Helsingin yliopiston Kogni- tiivisen aivotutkimuksen yksikössä. Hän haluaa ymmärtää paremmin todellisuutta, ei olla oikeassa. Hän ei ole ”vihervassari”, ”äärioikeistolainen” tai ”tolkun ihminen”. ”
Minä teen nyt sitä, mitä Saarikivi ehdottaa.
”PEILISOLUT OVAT TUHANNESTI KUMOTTUA HAISTAPASKANTIEDETTÄ!
”NE” OVAT UUDESSA PAKETISSA ERIC KANDELIN VANHAA PASKAA ”AJATTELEVISTÄ GEENEITÄ”, TAI OIKEASTAAN PAKETTIKIN ON JO IKIVANHA.
MYÖS PUOSKARI ”TOHTORI TOLONEN” ON MYYNYT SILLÄ TURHIA JA KALLIITA TROPPEJAAN.
” Tolonen: ” Wieniläissyntyinen, Yhdysvalloissa vaikuttava tohtori Eric Kandel on tutkinut muistin molekyylikemiaa. Hän on osoittanut, että aivoissa toimivat välittäjäaineet ja proteiinien fosforylaatio muodostavat ihmisen lyhyt- ja pitkäaikaisen muistin, jonka varassa me voimme toimia mielekkäästi. Fosfori on siis välttämätöntä muistin toiminnalle. Se selittää osittain fosfoseriinin erinomaista vaikutusta lähimuistin parantajana. Kandel sai uraa uurtavista tutkimuksistaan lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 2000. Hän on äskettäin julkaissut muistelmansa In Search of Memory. ”
Eric Kandel on sekopää huijari, joka ”tutki” aivokuorellisten ehdol-listumista (oppimista) merietanoilla (Aplysia) ja banaanikärpäsillä (Drosophila):
” Kandelin ”ehdollistumisilla” ei ole mitään todellista tekemistä aivokuorellisten selkärankaisten ehdollistumisen kanssa.
Itse Pavlovkin totesi vuoden 1989 Sovjetskaja entsiklopedijan mukaan, ettei merietanan oppimismekanismilla ole mitään tekemistä ihmisen ja koiran vastaa-van kanssa. Täällä on asiasta kuvaava kumottujen ja väärinkäsitysten suma:
” Tässä on Kandelin alkuperäinen tutkimus vuodelta 1981. Siinä hän on käyttänyt häntään kohdistettua sähköiskua ehdottomana ja lappoon kohdistettua heikkoa ärsykettä (siveltimestä otetun nailonhaivenen kosketusta) ehdollisena ärsykkeenä.
The ability of Aplysia and other gastropod molluscs to exhibit com- plex behaviors that can be modified by associative learning has encou- raged us to search for an elemen-tary behavior controlled by a simple and well analyzed neural circuit that also can be modified by this type of learning. Toward that end,we have now produced classical conditio- ning in the defensive siphon and gill withdrawal reflex of Aplysia.
We used as a conditioned stimulus (CS) a light tactile stimulus to the siphon which produces weak siphon and gill withdrawal. As the uncon- ditioned stimulus (US) we used a strong electric shock to the tail, which produces a massive withdrawal reflex. Specific temporal pairing of the CS and US endowed the CS with the ability of triggering enhanced withdrawal of both the siphon and the gill. Random or unpaired pre-sentations of the CS and US, as well as presentations of the CS or US alone, produced either no enhancement or significantly less enhance-ment than paired presen-tations of the CS and US. The conditioning is acquired rapidly (within 15 trials) and is retained for several days. ”
Tuo sähköisku ei ole ”ehdoton ärsyke”, sillä apalysia ei voi saada vedes- sä täsmäsähköiskuja häntäänsä eikä muuallekaan, joihin sillä sitten olisi geneettinen spesiaali reaktiomalli.
Kandel siirtyi sittemmin suoraan neuroneihin annettaaviin sähköiskuihin, jotka eivät tarkoita mitään aistimusta aplysialla eikä banaanikärpäsellä, ja ihmisellä ne voivat tarkoittaa täysin ennakoimatonta ja objektiivisesti mittaamattomissa olevaa harha-aistimusta, esimerkiksi valonleimah- duksin tai oudon maun kokemista. Se, että elukka vetää hengitysput- kensa sisään, kun siihen kosketetaan, on ehdoton eikä ehdollinen reflek- si, vaikka se tässä esiintyy ”ehdollisena”. Että siihen saadaan yhdisty- mään pakoreaktio, on toki käyttäytymismuutos, mutta sen mekanismi on muu kuin selkärankaisten ehdollistumisen, koska selkärangattomien aksoneissa ei ole myeliinia.
[HM: Kandelin huijausmenetelmä oli yksinkertainen ja härski: hän poltti sähköiskulla (joka oli muka ”ehdollinen ärsyke”!, koska hän luuli, että aksonit ovat ”sähkölankoja” neuronien välillä!), ja näin hän muutti banaanikärpäsen ”käyttäytymistä” siten, että se ei tunnistanut esimerkiksi alkoholin hajua, joka ohjaa sen ruoanet- sintää. Tällainen vamma kuitenkin korjaantuu, jos eliö elää tarpeek- si kauan: sillä on useita alkoholireseptoreita (aistimia), joista toinen ”kypsyy” tähän tehtävään, kun alkuperäinen on poistettu pelistä.
JA TÄMÄ ON SITTEN KANDELIN MIELESTÄ PAVLOVILAISEN VÄLIAIKAISEN YHEYDEN KUOLEUTUMISTA!!! helvetin saatanan perkeleen wittu!!!] ”
Jatktaan vielä Tolosen Kandelin-paskaa, sillä tämä on ”perustavampaa” huijausta kuin ehdollistuneiden ilmiöiden aivokuvantaminen:
Tolonen: ” Aivoturso eli hippokampus on tärkeä aivojen alue muistin kannalta. Sinne saapuu kaiken aikaa signaaleja aivokuorelta havainnois- ta joita ihminen tekee. Aivoturso jäsentelee ja varastoi tiedot puskuri- varastoon, josta ne myöhemmin siirtyvät LTP-prosessissa (long term potentiation) pitkäkestoiseen muistiin. LTP:tä kutsutaan myös toisella nimellä, rekonsolidaatio.
”The brain secures memories by transferring them from short-term to long-term storage, through a process called reconsolidation”, sanoo New Yorkin yliopiston psykologian professori Joseph LeDoux Naturessa (11.3.2007). PKM-zeta -niminen yhdiste tuottaa uusia reseptoreja (vastaanottimia) hermovälittäjäaineille. Jos se tuhoutuu, muista katoaa (Nature 2007). ”
Totaalista, absoluuttista hölynpölyä! Aivoturso EI ole mikään ”tietova- rasto”, vaan sel-lainen on aivokuori! Eivätkä ne ”tietovirrat” siirry mi- nään koodina ”kaapeleita pitkin”. Aivoturso antaa aivokuoren repre-sentaatiolle ”emotionalisen värin” astrosyyttigliasolujen väliyksellä.
VAAN MITÄ SANOO OIKEA NEUROFYSIOLOGIA?
USA:N JOHTAVA NEUROFYSIOLOGI JA ”KAKSIEN AIVOJEN KUVANTA- MISTA MYÖS HARRASTAMUT URI HASSON OSOITTIVAT ”PEILISOLU- TEORIAN” KELVOTTOMUUDEN TÄSSÄ ASIASSA.
lauantai, 3. lokakuu 2015
R. Douglas Fields kumoaa ”peilisolut”:
http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=336361
Larynx kirjoitti 21.06.2011 (336359)…
>Aivan älyttömän typerää vääristelyä RK:lta taas tässäkin. Fields aivan
>selvästi suosittelee kysyjälle peilisoluja käsittelevää artikkelia.
Jossa sanotaan, että selliaist ovat huijausta:.
http://www.scientificamerican.com/blog/post.cfm?id=of-two-minds-listener-brain-pattern-2010-07-27
Itse artikkeli:
http://www.pnas.org/content/107/32/14425.full.pdf+html
>josta löytyy hakusanalla ”mirror neuron” mm. seuraavaa:
>”Moreover, both the parietal lobule and the inferior frontal gyrus have
> been associated with the mirror neuron system (18).”
>”The production/comprehensioncoupling observed here resembles
>theaction/perception coupling observedwithin mirror neurons (35).
>Mirror neurons discharge both when a monkey performs a specific
>action and when it observes the same action performedby another
>(39). Similarly, during the course ofcommunication the production-
>based and comprehension-based processes seem to be tightly >coupled to each other.
>Currently, however, direct proof of such a link remains elusive for two >main reasons.
” Mirror neurons discharge both when a monkey performs a specific action and when it observes the same action performed by another (39). ”
Tässä kirjoittaja ottaa ”hölmönä todesta” Rizzolattin ”kuvauksen peili- soluista” (vaikka ne on käytännössä todistettu hölynpölyksi nekin). Hän ei kritisoi apinoiden ei-kielellistä kommunikaatiota eikä siitä tehtyjä hyviä eikä huonoja tutkimuksia, vaan hän tarkoittaa, ettei vouhkatuilla ”ihmisen peilisoluilla” OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ RIZZOLATTIN ILMOITTAMIEN KALTAISTEN TOSIEN EIKÄ EPÄTOSIEN ILMIÖIDEN KANSSA:
”Similarly, during the course of communication the production-based and comprehension-based processes seem to be tightly coupled to each other.
Currently, however, direct proof of such a link remains elusive for two main reasons.
First, mirror neurons have been recorded mainly in the ventral premo- tor area (F5) and the intraparietal area (PF/IPL) of the primate brain during observation and execution of rudimentary motor acts such as reaching or grabbing food.
The speaker–listener neural coupling observed here extends far beyond these two areas.
Furthermore, although area F5 in the macaque has been suggested to overlap with Broca’s area in humans, a detailed characterization of the links between basic motor acts and complex linguistic acts is still missing (see refs. 40 and 41).
Second,based on the fMRI activity recorded during production and comprehension of the same utterances,we cannot tell whether the speaker–listener coupling is genera-ted by the activity of the same neural population that produces and encodes speech or by the activity of two intermixed but independent populations (42).
Nevertheless, our findings suggest that,on the systems level, the coup- ling between action-based and perception-based processes is extensive and widely used across many brain areas.
The speaker-listener neural coupling exposes a shared neural substrate that exhibits temporally (tarkoittaa sekä ”ajallisesti” että ”ehdollistu- neesti” (väliaikaisesti, tilapäi-sesti, poistettavasti, RK) aligned response patterns communicators. Previous studies have shown that during free viewing of a movie or listening to a story, the external shared input can induce similar brain activity across different individuals (8-11, 43, 44). Verbal communication enables us to convey information across brains, indepen-dent of the actual external situation (e.g., telling a story of past events).
Such phenomenon may be reflected in the ability of the speaker to di- rectly induce similar brain patterns in another individual, via speech,in the absence of any other stimulation. Finally, the recording of the neural activity from both the speaker brain and the listener brain opens a new window into the neural basis of interpersonal commu- nication,and may be used to assess verbal and nonverbal forms of interaction in both human and other model systems.
Further understanding of the neural processes that facilitate neural coupling across interlocutors may shed light on the mechanisms by which our brains interact and bind to form societies. ”
Ei ole olennaista, että nuo ”hermoesitykset ” olisivat samoja kielellisen kommuni-kaation eri osapuolilla, vaan olenasita on, että SAMA SANA kuvaan SAMOIN TULKITTUA REPRESEN-TAATIOTA.
Tutkimus tukee täydellisesti Vygotskin kielelleistä ajatteluteoriaa.
>Sana ”elusive” (elude = ”kusettaa olan takaa, mobata, laistaa härskisti jokin
>velvollisuus ym.) on sellainen ilmaus, että ei voi ihanvakavasti suhtautua tekstin >hurskastelevaan
”keskusteluun” apinoidenkaan ”peilisoluista”, joita”mittaavia kokeita ei ole >tunnetusti pystytty toistamaan ja alkuperäiset koepöytäkirjatkin pysyvät piilossa. ”
SAMOIN SANOI ALUN PITÄEN HARVARDIN YLIOPISTON PSYKOLOGIAN PROFESSORI ALFONSO CARAMAZZA
(JOKA TULI TOMEEN PEILIENURONIPUOSKARI MARC HAUSERIN KÄRYN JA POTKUJEN JÄLKEEN):
Alfonso Caramazza
Tyyli vaihtui, ja ”ääni kellossa”:
http://mindhacks.com/2009/05/27/all-smoke-and-mirror-neurons/
” « Changes to psychiatrists’ diagnostic ‘bible’ hinted at Evolving causal belief »
All smoke and mirror neurons?
New Scientist has a tantalising snippet reporting on a shortly to be released and potentially important new study challenging the idea of ‘mirror neurons’.
Mirror neurons fire both when we perform an action and when we see someone else doing it. The theory is that by simulating action even when watching an act, the neu-rons allow us to recognise and understand other people’s actions and intentions…
However, Alfonso Caramazza at Harvard University and colleagues say their research suggests this theory is flawed.
Neurons that encounter repeated stimulus reduce their successive res- ponse, a process called adaptation. If mirror neurons existed in the activated part of the brain, reasoned Caramazza, adaptation should be triggered by both observation and performance.
To test the theory, his team asked 12 volunteers to watch videos of hand gestures and, when instructed, to mimic the action. However, fMRI scans of the participants’ brains showed that the neurons only adapted when gestures were observed then enacted, but not the other way around.
Caramazza says the finding overturns the core theory of mirror neurons that acti-vation is a precursor to recognition and understanding of an action. If after executing an act, “you need to activate the same neurons to recognise the act, then those neurons should have adapted,” he says.
The study is to appear in the Proceedings of the National Academy of Sciences and apparently is embargoed so the full text is not yet available, although it should appear here when it is.
The announcement is interesting because using adaptation is a novel way of testing ‘mirror neurons’ and the lead researcher, Alfonso Caramazza, is known for a long series of influential neuropsychology studies.
He has a reputation for being a sober and considered scientist so it will be interesting to see if the final study is really the challenge to mirror neurons as it seems.
Although the hype has subsided a little, the years following the initial reports saw these now famous neurons being used to explain everything from language, to empathy, to why we love art.
We’re now in a period where we’re taking, if you’ll excuse the pun, a somewhat more reflective look at the topic and developing more nuanced theories about how this brain system functions.
The study is to appear in the Proceedings of the National Academy of Sciences and apparently is embargoed so the full text is not yet available,although it should appear here when it is. … ”
Tiedeyliopistojen Shanghain listan listan ykkösenä koko ajan ollut Harvard ei ilmeisestikään aio pudota listalla 250 pykälää vuodessa, kuten muuan ”Surffariopisto”… ”
… JA KIINASSA:
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/07/shanghain-yliopisto-peilienurooniautismista
Translated from Chinese with Google translate, under correctning…
http://journal.psych.ac.cn/xlkxjz/EN/10.3724/SP.J.1042.2016.00958
Progress in Psychological Science 2016, Vol. 24, No. 6, 958–973
Advances in Psychological Science DOI: 10.3724/SP.J.1042.2016.00958
Myths of Autism Broken Mirror Theory: Origin, Problems and Prospects*
Pan Wei 1 Chen Yu 2,3 Wang Wei 4 Shan Chunlei 5
(1 College of Rehabilitation Science, Nanjing Special Education Teachers College, Nanjing 210038, China)
(2 Center for Language and Cognition, Zhejiang University, Hangzhou 310028, China)
(3 Department of Psychology, Shaoxing University of Arts and Sciences, Shaoxing 312000)
(4 School of Psychology, New York University, New York 10003)
(5 School of Rehabilitation, Shanghai University of Traditional Chinese Medicine, Shanghai 201203)
Abstract
Autistic patients mainly involve social and emotional interaction de- fects, non-verbal behavior communication defects,and development maintenance in social communication and communication barriers and understanding the shortcomings of interpersonal relationships.
The potential autonomic intuition component of this group in the process of social cognition is considered to be its unique clinical symptoms.
Given the mirror neuron system plays an important role in the intuitive component of social cognition, and the system’s dysfunction hypothe- sis (or ”broken mirror” theory) is proposed both to explain the causes of autism and its abnormal performance.
However, after 10 years of development and evidence testing, the po- tential prob-lems of the theory gradually exposed. Current research shows that the research on human mirror neuron system has inherent defects, and the mirror neuron system is at most social cognition.
The accompanying reason, the systemic dysfunction is not a necessary condition for social cognitive impairment in autistic patients.
Broken mirror theory comes from clinical behavior research extensive questioning with experimental evidence in cognitive neuroscience.
In the future,with the changes in the subjects of autism, the social res- ponse theory of mirror neurons, the dual individual paradigm, the second person neuroscience paradigm and the rise of computational psychiatry, the true relationship between mirror neurons and autism will be clarified.
Key words autism; mirror neurons; broken mirror theory; social cognition; action imitation; social response
Classification number B845; R395
http://journal.psych.ac.cn/xlkxjz/EN/10.3724/SP.J.1042.2016.00958#11
Introduction
Reaction or underreaction) (American Psychiatric Association, 2013)
_________
Received date: 2015-09-21
* Major projects of the National Social Science Fund (11&ZD187); National Natural Science Foundation of China
Project on the face (81472163); major course in philosophy and social science research of the Ministry of Education
Project research project (13JZD004);Zhejiang Education Science Planning Project (2015SCG145); Jiangsu University Philosophy and Social Science Research Project (2015SJB304).
Corresponding author: Chen Wei, E-mail: anti-monist@163.com
Janne Saarikivi myöntää käytännössä, tyhmyyttään yliopisto- ja toimittajafasismin.
https://yle.fi/uutiset/3-10803487
Janne Saarikiven kolumni: Mummoni oli fasisti, mutta silti ennen kaikkea mummo
Oli aika jolloin tavallisista ihmisistä tuli fasisteja samaan tapaan kuin heistä nykyisin tulee s-etukortin omistajia, pohtii Janne Saarikivi. Tämän kolumnin voi myös kuunnella.
Aivan uutta Suomessa – mies puukotti ex-vaimoaan, tämän ystävätärtä ja lapsiaan
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/016da789-2325-40ca-a263-4351ce02824f?utm_campaign=kiintea_iltalehti_uutisboksi_201808&utm_medium=almainternal&utm_source=aamulehti.fi
”Mies puukotti ex-puolisoaan ja tämän ystävää Helsingin Haagassa – myös entisen avioparin kolmelle lapselle vammoja”
Tämä tekijä oli varmaan ihan normaali kantasuomalainen, kun mitään taustoja ei kerrottu…
ESS näppikset
Etelä-Suomen Sanomien näppikset (näppituntumalla) on palsta , jossa julkaistaan ess:n toimitukseen lukijoiden lähettämiä lyhyitä tekstiviestejä.
Nyt siellä on alkanut joka keväinen koirankakkaraivo ja uutena asiana on siellä ollut vihan kohteena talojansa puilla lämmittäjät ja puusaunan lämmittäjät.
Asuin itse seitsemän vuotta sitten vuokralla mökissä , jonka pääsääntöinen lämmönlähde oli puilla lämmitettävä kamiina ja ulkorakennuksessa oli puusauna. Olisin talvisin paleltunut sinne jos en olisi joka päivä lämmittänyt kamiinaa, sillä pienet patterit eivät riittäneet lämmittämään mökkiä.
Sitä paitsi mielestäni ei ole talvisin tunnelmallisempaa tuoksua, kuin piipusta nouseva palavien koivuklapien tuoksu.