Köröttelen synninpesälläni, ilmaston pilaajalla (Skoda 2005) kohti Keskisen Vesan ostosparatiisia. Uteliaisuuttani ja perhesopua ajatellen päätin katsastaa tuon kuuluisan paikan. Ei siinä mitään, kuinka Keskinen on hyödyntänyt kapitalistista markkinataloutta, luoden pikkupaikkakunnalle uutta elämää ja työpaikkoja.
Saavun parkkipaikalle jossa saastuttajia on pilvin pimein, linja-autojakin pitkä rivi rinnakkain. Sisällä häkellyn, ihmiset ovat kuin kotonaan valtavan tavaranpaljouden keskellä. Kädet syvällä housujen taskussa alan ihmetellä ympäristöä, kaikkea hullunmyllyä joka vangitsee minut mykäksi.
Kierreltyäni jonkin aikaa, istahdan penkille joita on käytävillä levähdystä varten, että jaksaa taas täyttää kärryä. Vedän henkeä, samalla miettien onko maailmasta järki kadonnut tyystin? Mihin tarvitaan lukematon määrä vaihtoehtoja eri tuotteille?
Ennen kotitalouksissa oli yksi paistinpannu. Nyt katselen Fiskarsin arviolta kymmenen metriä pitkää korkeaa hyllyä, jossa on lukematon määrä yksinkertaiseen paistamiseen tarvittavia pannuja. Viereisellä osastolla samanlaisia paistinpannuja ja keittiötarvikkeita, vain eri firman tekeminä.
Kaikkien tavaroiden osalta sama juttu. Voiteluöljyjä, vaatteita, kosmetiikkaa, urheilutarvikkeita, tekniikkaa, jopa takapuolen pyyhkimiseen on vara valita eli malleja. Olisin käynyt koe pyyhkimässä ryppyreikäni, mutta en löytänyt koppia jossa itselleni sopivaa paperia olisin kokeillut.
Laajennan ajatuksiani pohtien kuinka tällaisia jättiläiskauppoja on maailma täynnä. Meillä kotomaassammekin näitä on joka niemessä ja notkelmassa. Kuinka paljon luonnon materiaaleja käytetään, maapalloa tuhoten?
Ihmiset vaeltavat autoillaan työpaikoille tekemään turhuuden tuotteita, jotta meillä olisi vaihtoehtoja mistä valita, jotta ihmiset voisivat kuluttaa aikaansa tavarapaljouden keskellä. Eihän tehtaat ja sinne autoillaan aamuisin rientävät työntekijät tuhoa ilmastoa, eihän!
Tavarat joita käymme hypistelemässä, tekemässä valintoja ja ostamassa on lastattu rekkoihin, laivoihin maailman eri kolkilta. Maailma hukkuu tavarapaljouteen, mutta minkäs voit, sillä kapitalistinen markkinatalous vaatii kuluttamaan.
Se myös pesee kätensä, sen minkä ehtii ja pystyy kiertämään vastuun ilmastonmuutoksesta. Se on luonut markkinat, kysynnän tarpeen, eivät suinkaan ihmiset, joista on tehty kuluttajia. Silti markkinatalous pitää itseään viattomana, kääntänyt asiat nurin niskoin, toimien muka vain ihmisten ehdoilla ja parhaaksi.
Kaiken huippuna me joille on luotu vaihtoehtoiset markkinat, joudumme myös korjaamaan kuluttamisesta aiheutuvat vauriot luonnolle. Markkinatalous on kehitellyt meille erilaisia tuotteita joihin voimme lajitella vakuumi – ja muovipakkaukset, purkit, purnukat ym. . Herra jumala jos olen laittanut väärään lootaan sinne kuulumattoman, niin voi minua onnetonta, enkö yhtään ajattele kuinka osaltani tuhoan elinympäristömme.
Palaan kotiin saastuttavalla synninpesälläni, miettien saunan lämmitystä. Jos vasta pimeällä laitan valkean kiukaan pesään, ei kai ne ympäristöviranomaiset nyt näin lauantaina kyttää päästöjäni saunomisestani?
Muuten, oli siellä Tuurissa myös pitkä rivi ihan puilla lämmittäviä kiukaita ja paljon muuta jotka saastuttavat luontoa. Mutta eihän syy ole tarjoajan, vaan hullun joka tarttuu syöttiin, eli meidän jotka erehdymme ostamaan bensakäyttöisen moottorisahan tai vastaavan, joita muuten oli tarjouksessa.
Vaalit ovat ovella. Se joka vaatii rajoja kiinni, saa ääneni. Meinaan kapitalistisen markkinatalouden turhuuden tuotteille. Maahan tunkeutuvalle, saastuttavalle haittakerskakuluttamisen yllyttämiselle on kerta kaikkiaan laitettava stoppi.