Uudelle vuodelle tehdään aina paljon hyviä lupauksia, jotka sitten vähin äänin unohdetaan ja rikotaan.
Tässä muutamia esimerkiksi.
SDP lupaa eläkkeisiin 100 euron korotuksen, jos he ovat hallituksessa vaalien jälkeen. SDP lupaa myös paljon hyvää ja kaunista ympäristösuojelun hyväksi, mutta ei kerro mitä ja kuka sen maksaa. SDP lupaa purkaa valinnanvapauden sotesta, jos se keritään saada valmiiksi ennen vaaleja. SDP:llä ja sen nokkamiehellä Antti Rinteellä on niin kova hinku pääministeriksi, että hän lupaa mitä vaan päästäkseen tavoitteeseensa.
Kepu ja Kokoomus lupaavat peruuttaa kaikki tällä vaalikaudella tekemänsä säästöpäätökset oppositiosta käsin. Se voi osoittautua vaikeaksi oppositiosta käsin, mutta ainahan voi luvata, se kun kuuluu politiikan olemukseen. Lupaukset ja valehtelu ovat politiikan suola, jota ilman ei tulla toimeen.
Perussuomalaiset lupaavat panna rajat kiinni maahanmuuttajilta, jos he ovat seuraavassa hallituksessa. Päästäkseen hallitukseen, pitäisi persujen saada ensi kevään vaaleissa jytkyjen jytkyn eli tulla Suomen suurimmaksi puolueeksi ja saada siten pääministerin paikan. Muut puolueet eivät ilmoituksensa mukaan halua leikkiä persujen kanssa samalla hiekkalaatikolla, joten persujen täytyy muodostaa vähemmistöhallitus. Rajat siis näyttävät jäävän auki, jos ei ihmettä tapahdu.
Vihreät ja Vassarit lupaavat mitä lupaavat, mutta luvatkoon, sillä heidät on rankattu pienpuolueiksi ikuisesti.
Hännänhuippuna on lilliputtipuolueet RKP ja Kristilliset. Heidän lupauksiinsa ei moni kiinnitä mitään huomiota, sillä lilliputit hukkuvat isojen jalkoihin. Det är so.
Nyt siis alkaa hillitön hyvien lupausten aika, kun vuosi vaihtuu muutaman päivän kuluttua. Meidän kansalaisten on pidettävä nyt pää kylmänä, että emme vahingossakaan ottaisi todesta poliitikkojen hyviä lupauksia. Kuten alussa totesin, ne hyvät lupaukset ovat tarkoitettu rikottaviksi.