Tässä vähän huonoissa voimissa olleena on ollut liikaa aikaa ajatella muun lomassa ikävää asenneilmastoa. Olen melko varma että en halua enää jatkossa suunnata liian lähelle politiikan keskiötä, keskelle modernia vihan taidetta. Sen sijaan alan kallistumaan sille kannalle, että joka ikisellä meistä on jotain annettavaa tilanteen parantamiselle ihan omasta pikku nurkastaan.
Jätä silta pystyyn ja ovi raolleen
Mistä siis puhun, kun puhun politiikasta vihan taiteena? Tänä päivänä politiikasta puhuvalta päättäjältä tai kommentaattoriltakin edellytetään tiukkoja mielipiteitä. Pitää kieltäytyä tai sitoutua, kannattaa tai vastustaa ehdottomasti, pitää irtisanoutua. Jos maailmassa näkee harmaan sävyjä, ei absoluuttisen totuuden somekansa tai media sitä kelpuuta. Sama katsottuna seurausten kannalta: jos vastustat kovasti, poltat kaikki sillat mielipiteen vastapuoleen. Jos näet kompromissille tilaa, poltat sillat joka ikiseen suuntaan.
Mennäänpä konkretiaan positiivisen esimerkin kautta. Olen valmis nimeämään Pekka Haaviston yhdeksi nyky-Suomen kunnioitettavimmista diplomaateista. Kun hän puhui, mielestäni selkein sanoin että ensin tutkitaan ja sitten hutkitaan, häntä vastaan kääntyivät niin omat kuin vihollisetkin. Mihin pimeään paikkaan olemmekaan päätyneet, kun haukumme poliitikkoja halusta rakentaa siltoja? Tässä esimerkissä meidän olisi kyettävä näkemään täysin selvä ero hyvillä puheväleillä Jussi Halla-ahon kanssa ja toiminnalla Jussi Halla-ahon aatemaailman mukaan. Nämä ovat täysin eri asioita.
Voimme aivan joka ikinen, aivan jokaisessa keskustelussa niin netissä kuin kahvilassakin, päättää että jätetään sillat takanamme seisomaan. Voimme antaa tunnustusta vaikeista asioista keskustelemiselle ja ymmärrykselle. Armo mahtuu aivan hyvin nykyiseen yhteiskuntaan, jos vain pidämme sille ovea raollaan. Ei tarvitse saarnata, ei tarvitse uhota itselleen uusia aatteita, riittää jos hengittää vähän ja jättää tulitikut kotiin. Ehdotan myös, että jos pelkäät someyhteisösi reaktioita vastapuolta ymmärtäessäsi, saattaa olla että kyseinen yhteisö ei ole terveydellesi paras valinta.
Saldo
Olen aivan tarpeeksi kauan vihannut pakkoruotsia, rasismia, syrjintää, oikeistoa, vasemmistoa, suvakkeja, rajakkeja ja vaikka mitä. Myöntäkää pois, niin olette monet teistäkin. Nyt kysyn, mitä siitä on jäänyt käteen? Mielestäni nettotulos on surullinen. Minä haluan elää tässä maassa ja maailmassa ihmisten kanssa, osana ihmiskuntaa. Ihmiskunta on värikäs joukko, josta ei pidä irtisanoutua. Koska minä olen väärässä ja koska muut ovat väärässä, opimme, elämme paremmin ja rikastumme rahaa arvokkaammilla tavoilla. Ei mieltään tarvitse muuttaa, ei pöhköjä ajatuksia pidä kannattaa, mutta ei niiden ehdottajaa tarvitse heti seivästää.
En sano että vanha minäni unohtuu nyt ja uusi uljaampi tulee tilalle. Neuvon itseäni näin: opi vanhasta, puntaroi ja sen pohjalta tee itsestäsi hitusen parempi huomenna. Minä haluan olla pieni osa sitä muutosta, jolla siltoja poltetaan vähemmän. Mitä vähemmän tappelemme turhaan, sitä enemmän ehdimme tekemään hyvää. Ei kuulosta kauhean pahalta. Todennäköisesti helpottaa myös terveyden paranemista kun sielunrauha lisääntyy.
