Sydänlääkärit varoittelevat energiajuomista.

Ylimakeita litkuja, joten en ymmärrä miksi nuoriso ja jotkut vanhemmatkin niistä tykkää.

Vastikaan ollut kuolintapauskin, kun yksi mies sai energiajuomasta tappavan maksatulehduksen.

Itse olen kerran maistanut red bullia, mutta sylkäisin sen litkun samantien suustani ulos.

että semmoisia.

Diagnoosina sokeritauti

Etäkontakti

””Laboratoriokokeissa P-GLUK 6,7, eli edelleen koholla, sokerirasituskokeessa GLU/0 6,7 ja GLU/2h 11,3, eli koholla. Eli laboratoriokokeiden peruusteella teillä on diabetes. Olisi aiheellista aloittaa diabeteslääkitys. Suositellaan varaamaan vastaanottoaika tarkempaa anamneesia varten.””

Ystävällisin terveisin

terveyskeskuslääkäri

Pääterveysasema

No, joo. Tuota en olisi kaivannut. Nyt pitää laittaa ruoka-ja elämäntavat remonttiin.

Abortti

Pakko on kommentoida typerääkin typerämmistä abortti- kommentista, jotka olivat jo alustuksissa ohi jopa itse aiheen

– itse olen ollut raskauden luonnollisessa keskeytyksessä lähellä – se on kuolema odotetulle lapselle

– se ei ollut abortti, mutta sama kuolema ei ohita erityisesti lasta odottaneita vanhempia

… eikä muutenkaan lapsen äitiä  eikä isäkään koskaan, oli syy mikä tahansa vaikka vain äidille

– tämä hutiloitu keskustelu abortista on ikään kuin elämään kuuluvaa, tehdään mitä tykätään, mutta ei nähdä seurauksia niin henkisesti kuin fyysisestikin.

–  abortti voidaan tehdä kun, niin lääketieteellisesti, kun psyykkisestikin todetaan, että se on välttämätön niin äidin kuin ja sikiönkin osalta

–  siihen eivät mitkään kirkolliset tms. ideologiset  jutut saa olla  määräämässä

 

 

Melkoista ”älämölöä”.

On täällä nyt vaahdottu kohtuu paljon tuosta Paraisten poliisioperaatiosta. Poliisin rynnäkkökivääreistä ja kommandopipoista, lienevät poliisin melkoista arkipäivää. Kas kun ei kukaan ole kommentoinut esim uutisissa mainitsematta jätettyä Karhu-ryhmää tai ps-ajoneuvoja.

On puhuttu merivartioston väreihin maalatuista aluksista; todellisuudessa kaksi Kimmo-kenttävihreällä maalatuista Kampela-luokan kuljetuslautasta ja K-veneestä. Molemmat aika monta vuotta sitten vanhentuneita ja aseettomia kuljetusaluksia. Molempia olen ajanut.

Aseista; monessakohan suomalaisessa taloudessa aseita löytyy? Monessa.

”Asiantuntijalausuntoja” on vilissyt aina lentokenttien tuhoamisista ja vihollisen strategioista Suomeen hyökkäämisen tiimoilta. Mielenkiintoista sinällään, että todelliset sotilasasiantuntijat ovat kaikesta tästä olleet vaiti. Nämä sotilas-/aseasiantuntijat näyttävät olevan näitä rj-tason/joukkuetason ”asiantuntijoita”.

Annetaan nyt vaan poliisin, rajavartiolaitoksen ja puolustusvoimien asiantuntijoiden hoitaa hommat. Käsittääkseni heillä lienee tarvittava tieto/taito.

Minä kyllä luotan suomalaisiin viranomaisiin; poliisi/puolustusvoimat; siellä todellinen tieto ja taito yhdistyvät. Näin ajattelen ja olen antanut itseni ymmärtää.

Tieliikenneoppia.

Tulipahan otetuksi selvää tuosta sähköistetystä pyörästä; netissä liikkuu näköjään niin vanhentunutta tietoa kuin myöskin täysin väärää tietoa.

https://www.trafi.fi/sahkoiset_liikkumisvalineet

Ylläolevassa linkissä pääsääntöisesti kaikki sähköavusteista- ja sähkömoottoripyörää koskevat määräykset. Ainakin minulle siinä oli kosolti uutta. Jopa liikkeet, jotka ko laitteita myyvät; aina ei ole lainsäädännöstä oikeata tietoa vaan asiakkaalle saatetaan kertoa puutteellista tietoa.

Omalta kohdaltani sain kyllä myyjäliikkeen nettisivuilta selkeän kuvan ko lainsäädännöstä mutta sen lisäksi Trafin sivuilta piti vielä varmistella asiaa ja hyvä niin.

Vähän poikkitieteellistäkin koetoimintaa tuli eilen harrastettua; laitoin pyörään n 100 kg lastia ja kävin koelenkillä. Pirteästi jaksaa 500W moottori vetää ilman polkemistakin ja ajotuntuma, ilmeisesti matalasta painopisteestä johtuen, oli yllättävän vakaa.

Positiivinen käsitykseni pyörästä senkun kasvaa.

Et kai nuorena töpeksinyt kännissä?

Oletko hölmöillyt nuorena humalapäissäsi? Luulitko, ettei niitä kukaan muista? Näköjään väitettyjä sellaisiakin voidaan käyttää polittisena aseena, ainakin, ainakin USA:ssa.

”Kaliforniassa psykologian professorina työskentelevä Ford kertoo sanomalehti Washington Postin mukaan, että teko tapahtui 1980-luvulla. Kavanaugh ja Ford opiskelivat tuolloin high schoolissa eli Yhdysvaltain lukiota vastaavalla koulutustasolla.

Ford sanoo haastattelussa, että Kavanaugh kouri häntä ja laittoi käden hänen suulleen. Kavanaugh on kiistänyt teon.”

Tarkemmin ottaen referoituna Washington Postista asia meni Christien Fordin, väitetyn kähminnän uhrin, mukaan suunnilleen näin:

Brett Kavanaugh, n 17v. ja Christine Ford, n. 15v.  olivat nuorten bileissä ja joivat alkoholia. Fordin mukaan Kavanaugh oli ystävänsä kanssa juonut reilut ”pohjat” ja oli ihan jurrissa. Kun Ford etsi vessaa jollain käytävällä, niin Kavanaugh työnsi hänet johonkin huoneeseen, kävi hänen  päälleen ja alkoi kähmiä häntä vaatteiden läpi ja yritti riisua niitä, mutta voimakkaan humalatilan takia se oli surkeaa räpellystä. Huoneessa soi rock musiikki kovaa ja Kvanaughin kaveri katsoi vierestä naureskellen, kunnes hyppäsi pinoon kolmanneksi. Ford yritti huutaa, mutta Kavanaugh laittoi käden hänen suulleen. Rytäkässä Ford pääsi karkuun ja meni vessaan odottamaan, kunnes juopunut Kavanaugh  meni kaverinsa kanssa alakertaan.

Ford ei halunnut kertoa koko asiasta kenellekään ja halusi kieltää kaiken: ”Sitä ei tapahtunut, minua ei raiskattu”.  Myöhemmin terapiassa hän tajusi, että tapaus oli traumatisoinut hänet vuosikausiksi. Hän ei olisi halunnut kertoa nytkään asiasta, mutta joku vuosi asian julkisuuteen. Mainittakoon, että Christine Ford on Demokraattisen puolueen jäsen ja Kavanaugh Republikaani ja konservatiivi, jonka nimitys kääntäisi ratkaisevasti USA:n korkeimman oikeuden konservatiiviseen suuntaan pitkäksi aikaa. Korkeimman oikeuden tuomareiksi nimitetyt pysyvät näet virassa loppuikänsä. Kavanaughin nimitys toisi konservatiivisille Republikaaneille enemmistön.

Siinäpä sitä sitten mietittävää. Tapahtuiko mitään oikeiasti vai onko kyseessä poliittinen kamapitusyritys? Kuka todistaa, jos on sana sanaa vastaan? Kavanaughin ystävä sanoo, ettei sellaista tapahtunut, mutta onko hän luotettava todistaja? Ja ennen kaikkea, onko sillä, mitä tapahtui jonkun nuoruudessa 1980-luvulla kännipäissään koheltaessa merkitystä vielä nykypäivänä, jos kyseessä on oikeasti vain kähmintä vaikka voihan tuon nähdä raiskausyrityksenäkin? Jotenkin tuntuu, että mennään vähän absurdiin suuntaan jos teini-iän väitettyjä hölmöilyjä aletaan kaivella 40 vuotta myöhemmin todisteeksi jonkun huonosta moraalista.  Periaatteessa teko on tietysti inhottava jos se tapahtui, mutta kun mitään henkistä järkytystä vakavampaa ei päässyt tapahtumaan  niin se olisi pitänyt tuoda vähän aikaisemmin esille.

Vihreiden utopia tuhoaa maailman

https://www.aamulehti.fi/ulkomaat/kaupungistuminen-lisaa-maailman-jatteita-70-prosenttia-vuoteen-2050-mennessa-ilmastomuutoksen-vaikutukset-kasvavat-201212455/

”Jätteiden määrän kasvu on omiaan myös kasvattamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Nykyisin jätteiden käsittelystä ja pois heittämisestä aiheutuu noin viisi prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä.

Kaupunkien pitäisi löytää rahoitusta jätteiden keräämiseen ja käsittelyyn. Kaupungeilla on usein vaikeuksia rahoittaa jätepalvelunsa, sanoi Kaza.”

Virheet haluavat ihmiset kaupunkeihin kustannusten ja energian säästämiseksi.

Tuo osoittaa virheiden utopian vääräksi.

Saatanan tunarit

Saatanan tunarit Juha Silpilän johdolla vastuuseen venäläisten otettua itselleen laajan alueen Suomen strategisesti tärkeimmältä alueelta Ahvenanmaan ja Turun saaristosta VAIN KATSEELLA. Seuraten.

Kosto elää politiikassa, vai miten se meni?

 

 

Poliitikot sanovat aina olevansa kansan asialla. Osa on jopa nimensä mukaisesti kansanedustajia. Myös puolueet toisensa jälkeen kehuskelevat olevan kansaa varten. Länsimaista demokratiaa ylistetään, koska monipuoluejärjestelmät takaavat valinnanvapauden valita parhaaksi katsomansa puolue ajamaan asiaansa, arvomaailmaansa ja myös aatetta.

 

Ihmiset ovat erilaisia, on monenlaisia piirteitä joita kannamme sisällämme ja jotka näyttäytyvät käytöksessämme jokapäiväisessä elämässä. On kostonhimoisia, pitkävihaisia, kaunaisia, katkeria, hyväksikäyttäjiä, narsisteista puhumattakaan, kielteisiä tunteita mainitakseni.

 

Ihmisten arjessa on hyväksyttyä ja sanoisinko normaalia, että järki ja tunteet kulkevat mukana, täydentäen toisiaan. Joskus toinen on voitolla ja joskus taas toinen vie vääjäämättä mennessään. On myös joko tai ihmisiä, joita toinen piirre hallitsee melko suvereenisti.

 

Miten on politiikan laita? Se onkin kimurantimpi kysymys. Puoluepolitiikassa puolueissa taistellaan ”paikasta auringossa”, johtoasemiin itsensä kammenneet alkavat leikkiä kaikki tietäviä ja ylenkatsovat rivijäseniä jne. Tunne tulee peliin jos heitä ja heidän toimiaan tai ajatuksiaan alkaa arvostella – kosto elää – astuu kuvioihin. Siinä vaiheessa järjellä ei ole sijaa vaikka kuinka muistuttaisi kuinka tässä halutaan keskustella ja suunnitella toimintatapoja joilla voitaisi parhaiten toteuttaa kansan tahtoa, luoda parempaa huomista.

 

Kosto elää ajatuksen kaikki kiistävät, eivätkä ehkä edes tunnista, mutta kokevat tulleensa ”alemmalta taholta” tulleensa loukatuiksi, kun on kyseenalaistettu heidän huolella laatimiaan toimintoja. Siksi alitajunta hautoo kostoa tai jopa ihan suunnitelmallisesti. Toki myös käänteisesti asia on sama. Rivijäseneksi jäänyt, voi myös ”piruuttaan” haluta kostoa jäädessään ”rannalle ruikuttamaan” johtotehtävistä.

 

Kansanedustajien kuuluisi olla sitä mistä titteli kertoo. Kuitenkin kun on seurannut eduskunnan viimeaikaisia tapahtumia (joissa sinällään ei ole mitään uutta), niin on syntynyt kuva, jossa ohi kansan asian ajamisen on alettu luoda asemia oman puolueen ja ehdokkaiden vaaliasetelmissa.

 

On pöyristyttävää ollut katsoa kuinka käydään kiivasta taistoa omista eduista, sivuuttaen tyystin kansan edun, jonka pitäisi olla kansanedustajien tehtävä. Tiedä sitten kuinka paljon medialla on vaikutusta kuvan antamisessa, miten eduskunnassa kostetaan, riidellään ”kynnet verillä”, jotta saadaan omille näytettyä, ettei meidän ryhmän yli kävellä tai suostuta kiristyksen kohteeksi.

 

Pöyristyttävän asiasta tekee se, että jos kaikki on vain teatteria ja lähtökuoppia kaivetaan eduskuntavaaleja silmälläpitäen, niin näin toimien äänestäjät kokevat itsensä pelleiksi, kun ovat hairahtuneet uskomaan vilpittömästi edustajiensa ajavan heidän, kansan asiaa.

 

Mikä sitten on johtopäätös? Politiikka on erittäin raastavaa ja kuluttavaa, jossa järki ja tunteet leimahtelevat ja laineet lyövät yli ja jossa omat ja kansan edut sekoittuvat herttaisen kevyesti kyseenalaistamatta. Pitäisi olla myös tunteet ja herkkä kosketus kansalaisten elämään. Toisaalta asioita pitäisi ajatella ja viedä eteenpäin järkeä käyttäen, tai yhdessä tunteen ja järjen kera. Liika tunteilu saattaa olla henkisesti todella raskasta ja silloin helposti asiat koetaan henkilökohtaisina, mikä syö ihmisen voimavaroja joka taas saattaa synnyttää hyvin kielteisiä tunteita jotka sitten näkyvät kuten aiemmin kuvasin.

 

Pelkkä järjen käyttö taas ”kylmettää”, joka johtaa siihen, että ihmiset ovat vain lukuja ja tilastoja. Kun vielä lisätään vallan huuma, joka vie niin järjen kuin tunteet, niin ollaankin politiikan perimmäisten kysymysten äärellä. Vallanhimo on sekin tietynlainen tunne, mikä vie helposti mennessään ja kaappaa ihmisen/ihmiset syleilyynsä. Siinä perinteiset tunteet heitetään sivuun, eikä järkikään tahdo pysyä mukana. Vallanhimo pistää myös rehellisyyden koetukselle, kun valtaan pääsyä täytyy perustella ja selitellä uskottavuutta tavoitellen.

 

Miten saada järki, tunteet ja vallanhimo pelaamaan yhteispeliä parhaalla mahdollisella tavalla politiikan koko kirjossa niin, että ihmiset kokisivat politiikan olevan aito keino muuttaa maata ja maailmaa. Helpompi taitaa olla keksiä keinot junien pysymiseksi aikataulussa, kuin politiikka saada vilpittömäksi väyläksi palvelemaan yhteistä hyvää.

 

Ps.

Entäs minä itse, vankasti politiikassa mukana olevana? Onko itselläni ”puhtaat jauhot” pussissa politiikan saralla? Sitä kannatta tiukasti kysyä minulta, jos vaikka asetun ehdokkaaksi kevään tulevissa vaaleissaJ)

 

 

 

Hyvät katsojat

Television hautajaisetko?
Katsoin ohjelmaa jossa pantiin pari kolmen julkkiksen ryhmää katsomaan vanhoja ohjelmia tunnistuskisanmuodossa
Markon nami nami juontamana.
Yhtä hyvin olisi voitu ottaa muutama vanhus tunnistamaan vanhoja suomifilmejä,
joita tulee uusintoina tavan takaa.
– Miksi joudumme maksamaan televisio-ohjelmista joita tuskin kohta kukaan enää katsoo?