Sopivan mansellismielinen blogialusta
Mikäli Suomen hallitus ei saa aikaa rakenteellisia uudistuksia niin työlainsäädäntöön kuin julkishallinnon rakenteisiin, siitä tulee veromaksajille miljardilasku.
Kannattaisi opetella ymmärtämään annettuja ukaaseja vakavasti.
https://www.uusisuomi.fi/
https://www.aamulehti.fi/hyvaelama/laskimme-paljonko-aamuvirkku-tai-iltakukkuja-saa-paiviinsa-lisaa-valoa-pysyvalla-kesaajalla-tai-talviajalla-kahdeksalta-heraava-menettaisi-talviajassa-yli-200-tuntia-valoa-201204764/
Kymmeneltä heräävä menettäisi joka päivä kaksi tuntia enemmän ja seitsemältä heräävä ei mitään.
Mikä on AL:n motiivi roskan jauhamiseen, koska pääosa ihmisistä joutuu joka tapauksessa heräämääm seitsemältä tai ennen?
Ajatellen kokonaiskuvaa sosiaali – ja terveydenhuollon kentässä, voidaan todeta mielenterveystyön kulkevan yhä edelleen ”pahnan pohjimmaisena”. Mielenterveys on sana joka aiheuttaa voimakkaita tunteita ja ennakkoluuloja, siitäkin huolimatta vaikka lukuisat julkisuuden henkilöt ovat antaneet ”kasvot” mielenterveydestä sairautena muiden joukossa. Uupumiset, masennukset, loppuun palamiset, kaksisuuntaiset mielialahäiriöt jne. ovat tulleet tutuiksi kaikelle kansalle. Kummallista kyllä, sana mielenterveys aiheuttaa edelleen kiemurtelua, vaivautuneisuutta ja äkkiä vaihdetaan puheenaihetta.
Hyvinvointivaltion tunnusmerkki ja ylpeydenaihe oli, että kaikkein hauraimmat ja haavoittuvimmat pidetään myös osana yhteiskuntaa ja kannatellaan vaikeuksien yli. Tänään, hyvinvointivaltion raunioilla, yhä syvenevän kahtiajaon myötä heikoimmassa asemassa olevien mielenterveysongelmista kärsivien tilanne on huolestuttava. Vaikka menneeseen verrattuna resurssit ovat toista luokkaa ja läpinäkyvyyden kera mielenterveys sairautena on lähempänä yhdenvertaisuutta ns. somaattisten sairauksien rinnalla, ruohonjuuritasolla mielenterveyttä sairastavat ovat sitä ”kellarikerroksen” väkeä.
Miksi näin on, miksi yhä koetaan osaksi päättäjissä sekä kansan keskuudessa mielenterveysongelmat ”omaksi syyksi”, ”tietoisesti yhteiskunnan elätettäväksi hakeutuviksi” jne. eikä haluta ymmärtää/tunnustaa syy – seuraus suhdetta? Valtava joukko ihmisiä on ajettu äärimmäiseen ahdinkoon, peukaloruuvia kiristetty monin eri tavoin, siksi täytyy ihmetellä miten ylipäätään kukaan selviää kaikesta tuosta järjissään?
Sote ja maakuntauudistusta ajavat tahot puhuvat kauniisti kuinka uudistuksen myötä tullaan panostamaan ennaltaehkäisevään työhön myös mielenterveystyössä. Etten sanoisi, melko ristiriitaista, ajatellen yhteiskunnan toimia, joilla ihmisiä syyllistetään, ahdistellaan, sulkien lopulta pois normaalista arjen elämästä. Samaan aikaan, samat virkamiehet ja päättäjät puhuvat miljardien säästöistä ja tiukkaakin tiukemmista tulevien maakuntien budjeteista, jokainen ymmärtää, ketkä leikkauksien myötä joutuvat tulilinjalle – tietysti ne puolustuskyvyttömät, hauraat ja haavoittuvat mielenterveysongelmiin ajetut ihmiset, jotka ovat jo nyt vailla kunnollisia ihmisoikeuksia.
Talouskasvun varjolla luotu suoritusyhteiskunta jossa revitään henkiset ja fyysiset voimavarat tyhjiin, on myös aikamme vitsaus ja ajaa ihmiset sietämättömien paineiden alle. Talouden ykkösasema on tuonut mukanaan ns. kovat arvot. ”Heikot sortuu elon tiellä”, ”jokainen on oman onnensa seppä”, tyyliset heitot ovat tehneet paluun yhteiskuntaamme. Tietoistako saada esim. mielenterveydestä käytävän keskustelun ilmapiiri ja syyt käännettyä pois yhteiskunnan roolista, sen vastuusta yhä kasvavassa henkisten voimien uupumisina, ihmisten itsensä harteille?
On aika pysähtyä miettimään arvojamme, jos nyt emme puutu kaikella tarmolla syihin ja seurauksiin joiden takia ihmiset, perheet ja lähipiirit uupuvat mielenterveysongelmien alla. Arvovalinnan on lähdettävä yhteiskunnan korkeimmalta taholta, ei vain sanoina, vaan tekoina. Myös sinun on sisäistettävä mielenterveyden tärkeys ihmiselämässä – sinä voit olla seuraava jolla vieteri katkeaa säälimättömän yhteiskunnan puristuksessa.
Kun niin mantereella kuin Navon eräällä saarella, jonne menee lauttayhteys, lentelee eräs tunnettu suomalainen yritysjohtaja. Olen sillä kohdin saaristoa ja mantereellakin ollut useasti ja todennut tietyn super rikkauden.
En uskalla paljastaa saaren nimeä enkä muutakaan.
Toivottavasti olen väärässä- katsotaan.
Tuolla sivujuonteena sivuttiinkin karjalanpiirakkaa, vaan monikos osaa tunnistaa aidon karjalanpiirakan, käsin oikealla paltsikalla kaulittu ohuenohut kuori; rukiista ja hiven vehnäjauhoa sitkon vuoksi.
Piirastaikina, ainut mauste suola, vaivataan aina käsin. Kun taikina irtoaa sormista, on se valmista. Taikinasta kaulitaan n vajaan sentin paksu levy, sitten esim jauhotetulla juomalasilla tehdään kuoriaihiot. Kaulitaan reunoilta hyvin ohuiksi ja keskeltä aavistuksen paksumpi.
Täyte aidoimmillaan on ohra, marjasurvokset, keitetetyt juurekset (lanttu, porkkana, nauris…jne). Myöhemmin sitten tuli riisi, peruna, kaaliakin käytettiin.
Piiraat rypytetään käsin (tekijänsä näköisiä), paistetaan kuumassa uunissa siten, että ”korvat mustuut), siis rypytysten harjanteet.
Kypsät piiraat otetaan uunista ja voidellaan vesi/voilla, vaaleammat vehnäpitoisimmat voidellaan lämpimällä maito/voilla. Sitten piiraat liinan alle tekeytymään.
Piiras ei ole parhaimmillaan aivan lämpimänä, sen täytyy olla liinan alla puolisen tuntia.
Piiraan päälle laitetaan munavoita, munat tietenkin laiduntavien pihakanojen munia. Koillismaalla piiraan täytteenä voi olla jopa muikkuja, se on silloin avokukko.
Jos kylmän piiraan haluaa lämmittää; uuniin ja pikkuisen luukku raolleen vesihöyryn poistamiseksi. Mikrossa ei piiras parane.
Pääosa kaupoissa myytävistä piiraista (P-Karjalassakin) paistetaan pakasteista marketeissa, voiteluun tuskin voita käytetään ja pakasteet tulevat pääsääntöisesti Puolasta, Balttiasta ja kotimaisista lihataloista. Kuoret niihin tehdään ns pastakoneilla ja taikina, hyvin vehnäpitoinen, tehdään koneella. Ei ihme, että eroa syntyy.
Niin, siellähän tuli oleskeltua Tallinnassa ja ympäristössä kolme päivää. Laiteltiin titaaniruuveja leukaluihin, Fiattiakin huollettiin, valkosipulia Piret;ltä ja tseburekkeja Nadetshalta, nyt sitten sitä venäläistä suolakurkkuakin löysin, siis aitoa kaikki tämä Nömmen torilta. Ei tämä avaukseni mitään suurta asiaa sisällä kuten ei ole sisältänyt ennenkään; hajamietteitä.
Ne pari yötä makoilin tuolla Kalamajassa, pari kertaa syömässä Korsteenissa ja toisen kerran, kun Korsteenissa oli yksityistilaisuus, menin Fath Margaret;en läheiseen italialaisravintolaan. Sain muuten elämäni yhden maukkaimmista häränpihveistä, jos en ehkä edullisimman.
Kun nyt tuli saatua tuo ”viherherätys” tuon tavarapyöräni myötä; tulihan Tallinnan liikennettäkin katseltua hivenen uusin silmin. Jäin oikeastaan äimistelemään, että en yhtään sähköistettyä pyörää, saatikka tavarapyörää Tallinnassa koko kesänä, tuskin koskaan kohdannut.
Lähestulkoon kaikki pyöräilijät ajelivat tuommoisilla ”kyykkypyörän” tapaisilla ja pukeutuneina ”sukkahousuasuun”; Tallinna ja oikeastaan koko Eestin maastoprofiilihan on melko tasaista, luulisi pyöräilyn kelpaavan. Noita ”kaupunkipyöriähän” esim Vanhan kaupungin reunoilla löytyi paljonkin. Eräänlainen muoti-ilmiöhän se kaupunkipyörä ehkä lienee. Pyöräilyn vähyys lienee osin liikennekulttuurillistakin; suhtautuminen siellä autoon asemoitunee suomalaiseen vastaavan n 30-40 vuoden erolla. Olisittepa vain nähneet miten hellästi eestiläismies pyyhkieli laivaa odotellessamme ”rakastaan”, siis ei vaimoa vaan autoa. Tulin vilkaisseeksi omaa kulkinettani; ruostesuojausainetta vieläkin tihkui korin saumoista
Mitä sähköpyöräilyyn tulee, ainakin amerikkalaiset, venäläiset, tanskalaiset ja hollantilaiset lienevät sähköpyöräilyn valta-alueita, jos ”juutuubiin uskominen”. Minulle tuo sähköpeli on kyllä muodostunut yllättävän toimivaksi.
Torstai iltapäivällä kun olimme parin tuttavani kanssa tuhoamassa mallasjuomaa pienessä panimoravintolassa, tulihan puheeksi mm yrittäminen ja veroasiat; tietenkin. Tuttavieni mielestä eestiläiset todennäköisesti havittelevat Euroopan veronmaksukielteisimmän kansan asemaa. Kaikkialla, jos yleensä kuittia saatkaan, ainakin kysytään; haluatko kuitin.
Vähän kuin tuo asevelvollisuuden suorittamisen heikko suosio (velvollisuuksia molemmat), tuttavieni mukaan periytynee Eestin lähihistoriasta. Niin tai näin. Siellä kun tuon asevelvollisuuden voi suorittaa maksamalla.
Nämä eestiläiset ”marmoritiskit”, eli merkkihuollot ovat kyllä melkoisia autopalatseja, komeita rakennuksia ja huippunykyaikaisine laitteistoineen mutta kun laatutaso/hinta toimii, mikä ettei. Esim Autospirit (Fiat), tuntihinta 45€/h.
Polttoaineet yleisesti ovat melko korkealla tasolla, tulotaso/litrahinta. Kaasuautoilu siellä on kovasti nousevaa vaan ei kaasun hinta; noin puolet Suomen vastaavasta, jos omaat ”kaasukortin”, minulla Eesti-gaas.
Tämmöinen kolmen päivän saldo, ei siis kovin kummoinen mutta naapurissa viihdyin, jos kotiinkin kiva oli tulla.
Mielestäni keskitymme hieman liikaa, näilläkin palstoilla tämän oman kotimaamme/kotiseutumme negatiivisyyksiin; kyllä Suomi on hyvä maa kaiken kaikkiaankin.
… ei muuta kommentoitavaa paitsi, että otsikko ja edelliset pari blogia kertovat juuri tästä. Pankaa nyt edes asiaa siemeneksi.
H.
On väitetty, että Eduskunnalla on hyvinkin kiireinen loppuvuosi, ei edes kaikkia tärkeimpiäkään lakialoitteita ehditä käsitellä. Osa joudutaan jättää tulevalle vaalikaudelle, uuden Eduskunnan käsiteltäviksi.
Miksi nyt sitten pelleillään jollain Soinia koskevalla välikysymyksellä ja sen äänestyksellä. Toimitaan mielestäni, jos oikein rumasti sanon, kuin vajaaälyinen apinalauma. Eikö tapausta Soini olisi voitu hoitaa älykkäästi, tai jollain muulla tavalla fiksusti.
Äänestettiin kuten käskettiin, tai ainakin piti. Lopulta sekin oli pelkkää sirkusta, tosin tulos 100- 60 kirjattiin viralliseksi. Osa äänesti puolesta osa vastaan, osa ei painanut nappia lainkaan ja heidät kirjattiin poissaolleiksi. Osa oli oikeasti poissaolleita ja heidät kirjattiin niin kuin pitääkin.
Jälkeen käytiin kinaa siitä, kuka mitäkin nappia painoi ja painoiko ollenkaan sitä nappia mitä aikoi. Jo se antoi koko äänestykselle humoristiset piirteet.
Kyllä minua niin hävettää, todella suunnattomasti. Jaa, että mikäkö, no se kun itse olen ollut valitsemassa mokomiakin edustajia omalla yhdellä vaatimattomalla äänelläni.
Jos taas oikein rumasti sanon ja jos minulla valtaa olisi, laittaisin mokomankin ”apinalauman” töihin ja äkkiä.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/e738ef4d-0290-4228-ba59-3cd9e4d1146f_ul.shtml
21.9.2018
Raiskaustapaus kuohuttaa Ruotsissa: 20-vuotias lukiolainen raiskasi opettajansa – epäilty on poliisin vanha tuttu
Ruotsin Smålandin maakunnassa 20-vuotiaan lukiolaisen epäillään raiskanneen opettajansa.
Asiasta kertovat muun muassa Expressen ja Aftonbladet.
Opiskelija vangittiin torstaina todennäköisin syin epäiltynä raiskauksesta. Hänen epäillään raiskanneen kolmikymppisen opettajansa viime viikon perjantaina.
Opiskelija kiistää syytteen asianajajansa välityksellä.
Aftonbladet kertoo, että epäilty pakotti opettajan luokkahuoneeseen, jossa hän raiskasi tämän.
Lehden mukaan opiskelija oli ennen tekoaan lähetellyt opettajalle lukuisia tekstiviestejä.
Viikonlopun aikana opettaja kirjoitti tapahtuneesta päivityksen sosiaaliseen mediaan. Kirjoituksessa hän toteaa, että ei on aina ei, eikä naisen vaatetuksella ole mitään väliä seksuaalirikoksissa.
– Et kuunnellut, kun sanoin ei. Et välittänyt, että vartaloni pelkäsi kuollakseen, et välittänyt että satutit minua vain, jotta saisit tyydytystä. Mutta kerronko ikinä kenellekään? En koskaan. Kuolinpäivääni saakka kiellän tämän. Miksi? Koska tällä ei ole väliä. Se, mikä on tapahtunut, on tapahtunut, opettaja kirjoitti lisäksi Aftonbladetin mukaan.
Opettaja kuitenkin muutti mielensä ja teki asiasta rikosilmoituksen maanantaina.
Ruotsalaislehtien mukaan epäilty on poliisille entuudestaan tuttu. Epäillyllä on takanaan muun muassa huumerikoksia ja liikennerikoksia. Hänet on lisäksi tuomittu viranomaisen väkivaltaisesta vastustamisesta.
Expressen kertoo, että epäillyn isän mukaan hänen pojallaan on ystäviä, jotka eivät ole tälle hyväksi.
Koulu kertoo opettajan palanneen töihin omasta halustaan, mutta hän on saanut ammattiapua. Koulu on erottanut teosta epäillyn opiskelijan.
Lähteet: Expressen ja Aftonbladet
***********************************************
ANNA ERNIUS19 SEPTEMBER, 2018
VÅLDTÄKT. En elev på en gymnasieskola i Småland misstänks ha våldtagit en lärare. Kvinnan ska ha blivit knuffad in i ett utrymme på skolan. – Jag har aldrig varit med om något liknande och jag tycker att det är ett fruktansvärt brott, säger gymnasiechefen.
UPPDATERING: Mannen som häktats är en arabisktalande, statslös 19-åring, enligt Nyheter Idag.
Elisa Cichoracki
Helsinki
Yrittäjä yrityksessä Effedu, työmarkkina-asiantuntija, kolmen aikuisen lapsen äiti.
Onkohan ammattijärjestöiltä mennyt ohi uuden valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan vierailu vanhalla työnantajallaan kun kukaan ei ole avannut sanaista arkkuaan?
Uusi valtakunnansovittelija näyttäytyy uudessa roolissaan ensimmäistä kertaa näkyvästi ja kuten asiaan kuuluu ”täysin puolueettomasti” vanhan esimiehensä kyljessä KT Kuntatyönantajien kotisivulla. Klikkaa tästä niin näet kuvan.
Jollei tietäsi, niin luulisi pariskuntaa vastavihityksi aviopariksi. Jotakin uutta jotakin vanhaa, ihan niin kuin morsiamen vaatetus, kuvaa parhaiten Piekkalaa kuvassa. Vanhaa vierellä seisova Piekkalan entinen pomo, työnantajaleiriin kuuluva Markku Jalonen, uutta valtakunnansovittelijan titteli. Kuvassa pariskunnan onni vaikuttaa täydelliseltä ”käymme yhdessä näin käymme aina rinnakkain…”. Ja yhdessähän on jo pitkään käytykin, tuskin olisi kaikille tuntematon nainen valtakunnansovittelijaksi muuten noussut. Niin ja olihan syynä myös se, että paremmat eivät työntekijäjärjestöille kelvanneet. Jalosen motiivina lie näyttää kunnille, että turvassa ollaan, takaportti hyvässä rasvassa jos sopimusneuvottelut kariutuvat.
Piekkala on pukenut päälleen arvostetun valtakunnansovittelijan viitan. Viitan, jonka kantaja on tunnetusti puolueeton, hillitty ja nauttii yhteiskunnallista arvostusta yli puolue- ja järjestörajojen. Puuttuuko uudelta valtakunnansovittelijalta ymmärrys siitä miten viittaa kannetaan, mikä on valtakunnansovittelijalle soveliasta ja mikä ei? No ei ainakaan hymyilemässä ensimmäisenä työnantajaleirissä ja vielä vanhan työnantajansa rinnalla.
Kysyä sopii, jäikö uudelta valtakunnansovittelijalta tekohymyä kuvaan säätäessään ottamatta huomioon meneillään oleva kireä työmarkkinatilanne? Unohtuiko menneen kevään puheet edeltäjänsä Minna Helteen muka puolueellisesta sovittelutoiminnasta ennen hyppyä työnantajaleiriin kesken kauden? Ylen ykkösaamun heinäkuisessa radiohaastattelussa asia oli vielä Piekkalalla tuoreessa muistissa. Siinä vieritti syyn työntekijäjärjestöpomojen haukuista Helteen loikalle. Aina on syy sysissä tai sepissä. Niin tuossa ensimmäisessä haastattelussakin vaikka itse aiheutti haukut äkkipikaisilla kommenteillaan. Taitaa vain olla niin, että uudella valtakunnansovittelijalla palikat ovat edelleen sekaisin.
Piekkala unohti, että on koko työelämänsä ollut työnantajan leivissä. Päästä varpaisiin työnantajan edustaja. Olisiko uudessa tehtävässä uskottavuuden nimissä ollut paikallaan tehdä ensiesiintyminen työntekijäleirissä? Tai sitten ihan vain olla hiljaa ja näkymätön kunnes on aika kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Ammattijärjestöjen viimeaikaisesta kiukuttelusta päätellen hihojen käärimisen aika on lähellä. Hyytyykö Piekkalan tekohymy silloin. Veikkaan, että hyytyy.
Ne, jotka tuntevat Piekkalan hyvin huomaavat puntin jo tutisevan vai pitäisikö sanoa helman nypistelyn alkaneen. KT Kuntatyönantajien työmarkkinaseminaarissa viime viikolla, jossa em. kuva on otettu, Piekkala totesi, että ei ole hyvä, että sopimusta pyritään samaan aikaan hinnalla millä hyvänsä. ”Parempi on silloin antaa asioiden vähän hautua. Koska neuvottelijoina on ihmisiä, on hyvä ottaa huomioon tunteet, lepo ja ravinto. Väsyneenä on vaara, että takerrutaan yksityiskohtiin ja neuvotteluissa jäädään junnaamaan paikallaan.” Näin siis lausui tuore valtakunnansovittelija. Taitaa olla laatuaan ensimmäinen valtakunnansovittelija, jonka fokus ei ole riidan ratkaisuvaihtoehtojen löytämisessä, siinä miten umpikujasta päästään pois, vaan levossa ja ruuassa.
Piekkalan tuntevat tietävät syyn tunteiden, levon ja ravinnon esille ottamiseen. Ilman niitä Piekkala itse ei pysty neuvottelemaan. Hänellähän on tunnetusti unisukat jalassa jo kello 21. Vai onko joku nähnyt Piekkalan liikkeellä iltamyöhällä tai peräti yöllä – tuskin! Miten lie tulee selviämään pitkään yöhön jatkuvista neuvotteluista? Tiukkoihin neuvottelutilanteisiinhan ei tunnetusti sovi himmailu. Ja eikös väsytys ole juuri paras sopimuksen syntyedellytys.
Tunteiden hillinnässäkin on Piekkalalla ollut vaikeuksia heti kun asiat eivät ole menneet hänen mielensä mukaisesti. Ihan on itse kertonut sammuttaneensa valot kesken neuvottelujen ja jättäneensä neuvottelukumppanit pimeään ihmettelemään. Ennen kuin tunteet ovat riistäytyneet? Ravinnostako löytynyt lääke tunnehillintään? Aika näyttää.
Niin ja löytyyhän kuvasta kaulalta risti. Luottaa ylhäältä tulevaan apuun? Ei kuitenkaan mainittu ritirimpsussa levon ja ruuan ohessa. Eli ei sittenkään tärkeä. Onnenamuletti ja suoja pahalta? Aika näyttää!