Soinia grillataan abortin vastaisista toimista eikä hallituskaan pidä rivejään kasassa. Soinin toimet ovat sinänsä sataprosenttisesti vastaan maamme linjaa eivätkä ne kestä edes objektiivisen loogista tarkastelua, mutta eipä kestä opposition kampanjakaan. Tässä touhussa on hieman vaalikampanjan makua.
Kas, nyt herätään
Jos nyt asia tiivistetään, Soini on vuosien varrella tehnyt massiivisia ulostuloja jotka ovat räikeän homofobisia, naisvihamielisiä ja demokratian vastaisia, vain muutama mainitakseni. Niitä on ilmennyt myös ministeriaikana. Oppositio on kuitenkin tyytynyt lähinnä Hesarin mielipidekirjoituksiin. Edes vahvimman oppositioaikansa aikana Vihreät eivät yrittäneetkään tuoda epäluottamuslausetta peliin ja vasemmisto on tyytynyt ihailemaan peilistä omaa täydellisyyttään. Vaikkapa homofobia on ilmeisesti siis ihan okei niin kauan kun vaalit eivät ole nurkan takana.
Vaikken pidä hallituksen kaatamista hyvänä tavoitteena näin kylmän pragmaattisesti ajatellen, tunteellinen minäni nauttisi ajatuksesta että Soini kaadetaan lopullisesti ja häpeällisesti. Hän on ollut pölhöpopulismin ja vihapolitiikan kärkinimi jo pitkään. Olisi ilo nähdä hänen kaatuvan kivuliaasti pienen Sipilöinnin ja selkäänpuukotuksen jälkeen. Ihmisvihamielisen petturin kohtalon sietäisikin olla surkea. Hänen salonkikelpoinen syrjintä on pahempaa kuin mihin koko jäljelle jäänyt persujoukko pystyy yhdessä.
Hallitus tuskin kuitenkaan kaatuu jolloin jäljelle jää lähinnä pohdiskelua. Pohdiskelua siitä milloin ihmisoikeuksilla on väliä ja milloin ei. En ole Vihreiden kanssa samaa mieltä vihasta yrittäjiä kohtaan tai ydinvoimavastaisuudesta, mutta olen aina syvästi kunnioittanut ja kaivannut heidän kykyään puolustaa ihmisten oikeutta erilaisuuteen. Touko Aalto toteutti sitä lähes moitteettomasti, kun hän jätti edeltäjänsä tökerön populismihuutelun taakse. Vaan niin se kai lienee että vihreätkin on vain puolue ja puolueen on elettävä vaalidemokratian realiteeteissa: aatteen puolustaminen kannattaa vain vaalien lähestyessä, muuhun aikaan se on hyvien ammusten kuluttamista hukkaan.
Melkein kaikessa on jotain hyvää
Lähes joka poliitikossa ja puolueessa on jotain hyvää. Sinisiäkään en kykene summittain haukkumaan. Esimerkiksi Sampo Terho on ylivoimaisesti paras kulttuuriministerimme vuosikymmeniin, mutta hänen reipas asenne elämään hukkuu Soinin mielikuvitusnostalgian pohjattomaan kyynelteen saaviin. Soinista en pysty löytämään mitään hyvää. Hän on paha ystäville ja vihollisille. Hän pettää. Hän valehtelee. Hän vihaa kaikkea hyvää mitä ihmiskunnasta on jäljellä. Hän kuuluu äärimmäisen lyhyeen listaani poliitikkoja jotka ovat tehneet vain pahaa pahan jälkeen.
Täten koen olevani dilemmassa. En tiedä mitä tämä tekee uskolleni ns. vihervasemmiston ihmisoikeusnäkemyksiin. En tiedä mitä haluaisin hallitukselle tapahtuvan. Tiedän että kepu pettää aina, mutta muilta osin en tiedä mihin uskoa. Kuulen jonkun koputtavan korvalehdelleni, kuiskaten: ”sitä kutsutaan länsimaiseksi demokratiaksi”. Noh… sille?



