Oulun yliopiston dosentti plagioi gradua ”tutkimuksessaan”
Perjantai 16.6.2017 klo 20.02
Tapausta alettiin tutkia muun muassa gradun tekijän ja Jyväskylän yliopiston professorin Roope Uusitalon plagiaattiepäilyjen perusteella.
Tiedevilppiä tutkinut ryhmä katsoo Oulun yliopiston dosentin Edward Duttonin syyllistyneen plagiointiin.Tutkimuseettisen neuvottelukunnan raportissa todetaan, että tutkimukseen oli kopioitu osia Jyväskylän yliopistossa tehdystä pro gradu -työstä. Dutton ei ole työsuhteessa yliopistoon.
Tapausta alettiin tutkia muun muassa gradun tekijän ja Jyväskylän yli- opiston professorin Roope Uusitalon plagiaattiepäilyjen perusteella.
Plagioinnista oli epäiltynä myös toinen tutkimuksen tekijöistä, tutkija Richard Lynn. Hänellä ei ollut siteitä Oulun yliopistoon, eikä tutkintaryhmällä ollut toimivaltaa tutkia hänen rooliaan.
Duttonin ja Lynnin artikkeli tarkasteli varusmiesten älykkyystestejä. Tutkintaryhmän päätelmien mukaan artikkelista jää lukijalle kuva, että tutkijat ovat itse saaneet Puolustusvoimien alkuperäisaineiston käyt- töönsä ja että he olisivat analysoineet aineiston. Aineiston on kuitenkin koostanut Jyväskylän yliopiston opiskelija pro gradu -työtään varten.
Suunnittelupäällikkö Pertti Tikkanen Oulun yliopistolta kertoo, että yli- opistot eivät tarkasta tieteellisissä julkaisuissa julkaistavia tutkimuksia.
– Lehti tekee normaalia vertaisarviontia, jossa kaksi tai kolme alan tut- kijaa antavat lausunnon, että julkaistaanko tutkimusta vai ei. Siinä vai- heessa tapahtuu jonkinlaista laadunvalvontaa, mutta se, että gradun plagioinnista jäisi kiinni, on epätodennäköistä, Tikkanen kertoo.
Oulun yliopiston hallintojohtaja Essi Kiuru kertoo, että plagiaattiepäilyt otetaan aina vakavasti.
– Tutkinnat käynnistyvät lähes aina ilmoittajien havaintojen perusteella. Muunlaisiin tapauksiin en ole koskaan törmännyt. Kaikki ilmoitukset tutkitaan.
Kiisti toimivallan vilppitutkintaan
Dutton myönsi käyttäneensä pro gradu -työtä tutkimuksensa lähtee- nä. Hän totesi antamassaan lausunnossa, että hänen toimittamassaan versiossa oli tarvittavat lähdeviittaukset pro gradu -työhön, mutta Lynn poisti ne editointivaiheessa.
Duttonin mukaan tutkijakaksikko oli myös luullut, että taulukon laskel- mat oli tehnyt Puolustusvoimat eikä pro gradun tehnyt opiskelija. Hän kiistää plagioinnin tarkoituksellisuuden.
Professori Uusitalon mukaan tämä on kuitenkin epäuskottavaa.
– Gradun tulosten kopiointia on vaikea pitää epäpätevyydestä tai huolimattomuudesta johtuvana virheenä, sanoo professori Roope Uusitalo loppulausunnossaan.
Raportin mukaan toinen tutkijoista, Richard Lynn, on ottanut vastuun tapahtuneesta.
Oulun yliopisto toimittaa loppuraportin Lynnin kustantajalle. Lisäksi tutkijakaksikon artikkelin julkaisseelle Intelligence-lehdelle tehdään korjauspyyntö.
MIKA-MATTI TASKINEN, OLLI-PEKKA PAAJANEN
.
Kyseessä eivät ole ketkä tahansa hörönlöröttäjät,
.
vaan sellaiset maailmankuulut puoskarit, joita ei olisi koskaan pitänyt päästääkään yliopison ovien sisäpuolelle, jos yliopistona meinaa pysyä.
.
Richard Lynn on Tatu ”Matin isä” Vanhasen julkaisijakumppani:
Vanhanen on yhdessä Richard Lynnin kanssa julkaissut kaksi kirjaa IQ and the Wealth of Nations ja IQ and Global Inequality, joissa esitetään erojen eri valtioiden vauraudessa selittyvän valtioiden väestöjen välisillä älykkyysosamäärän eroilla. … Vanhanen viittaa tässä Richard Lynnin kanssa kirjoittamaansa kirjaan Intelligence: A Unifying Construct for the social Sciences jonka mukaan Espanjan, Italian, Kreikan, Kyproksen ja Portugalin, ja 11 muun euromaan välillä on 3.7 pisteen ero.
Nuo ”empiriat” ovat pseudotiedettä.Testeillä määritellyn ’älykkyyden’ ainoa mahdollinen tieteellinen arvo on mahdolliset korrelaatiot joiden- kin muiden ilmiöiden kanssa. Niitä on melko vähän, ellei puhuta kaikkein matalimmista arvoista. Tunnetuin taitaa olla, että suurin piirtein saman IQ-tason omaavat näyttävät tykkäävän toistensa vitseistä. Tämä kos- kee tiettävästi sekä korkeita että matalia lukemia. Olenkin kuullut sa- nottavan, että ”vitsi on kuulijan korvassa”. Tosi osuvan vitsin edellytyk- siä on, että se menee joiltakuilta kuulijoilta fiu, joillekuille kolahtaa, ja joitakuita kolmansia se ärsyttää. Tässä yhteydessä sivuutan kiistan älykkyyden perinnöllisyydestä. Se olisi yksi korrelaatio, mutta ns. heritabiliteettihuijaukset sellaisen osoittamiseen eivät kelpaa.
Jatkuva kitinä, että muka ”ei saa testata” ja ”lahjakkaita ei huomioida”, on huijausta sen peittämiseksi,että juuri siten on koko ajan tehty noiden sellaisenaan äärimmäisen kyseenalaisten testien kanssa (joita muuten alun perin USA:n armeijassa kehitteli mm. muuan Lafayette Ronald Hubbard, ”scientologia”-uskonnon perustanut fantasiakirjailija ja huijari, koulutukseltaan mutasarjan laivastoupseeri (joskin amiraalin poika).
Hölynpälytieteisiin narahtaminen EI OSOITA ”SUURTA VIISAUTTA”!
Oulun ”Juha Sippilä -yliopiston” (jossa tehdään hyvääkin tutkimusta esimerkiksi arkeologiassa) piereskelyä ahmavaara-vanhas-pseudotieteen alalla vuonna 2016:
Nyt se on tutkittu: Suomea äidinkielenään puhuvilla korkeampi älykkyysosamäärä kuin suomenruotsalaisilla
” Julkaistu: 16.3. 9:43
Tutkimus
Tutkimus: Suomenkieliset ovat kuitenkin tutkimuksen mukaan ruotsinkielisiä epäsosiaalisempia. SUOMENSUOMALAISILLA on uuden tutkimuksen mukaan 3,9 pistettä korkeampi älykkyysosa- määrä kuin suomenruotsalaisilla. Suomenruotsalaisilla taas on riikin- ruotsalaisia korkeampi älykkyysosamäärä. Kyseessä on hyvin pienet erot.
Persoonallisuudessa suomalaisilla on tutkimuksen valossa parantami- sen varaa päästäkseen suomenruotsalaisten tasolle. Tutkimuksessa selvisi, että suomenruotsalaiset saivat huomattavasti paremmat pis- teet tunnollisuudessa, ulospäin suuntautuneisuudessa ja tunne-elämän tasapainossa.
Eli suomensuomalaiset ovat suomenruotsalaisia epätasapainoisempia persoonallisuudeltaan.
– Korostan sitä, että suomalaiset ovat persoonallisuutta mittaavalla asteikolla kuitenkin todella korkealla, suunnilleen britannialaisten ja eteläeurooppalaisten tasolla, sanoo tutkija, dosentti Edward Dutton Oulun yliopistosta.
BRITTILÄISEEN luokkayhteiskuntaan verrattuna Suomessa ei vaikuta olevan vastaavanlaisia luokkaeroja. Yli kymmenen vuotta sitten Eng- lannista Suomeen muuttanut Dutton kuuli monen suomalaisen sanovan kuuluvansa ”keskiluokkaan”, mutta sitten monet mainitsivat suomen- ruotsalaiset. Heitä pidettiin ylempiluokkaisina, kauneudentajuisempina ja itsevarmempina. Tämä herätti Duttonin mielenkiinnon.
Kati Saarnilahti kehuu ruotsinkielisten yhteistyökykyä.
– Halusin tietää, onko suomenruotsalaisilla todella keskimääräisesti korkeampi sosiaalinen status kuin suomensuomalaisilla. Selvisi, että kyllä on. Seuraavaksi halusin tietää, miksi. Yksilöllisellä tasolla kaksi tekijää määrittävät sosiaalisen statuksen: älykkyys ja persoonallisuus, kertoo Dutton.
NIINPÄ Dutton tutkimusryhmineen otti tarkasteluun älykkyysosamää- rän kanssa vahvassa vastaavuussuhteessa olevat Pisa-tutkimukset vuosilta 2000–2012 sekä Finn-Kin persoonallisuustutkimukset. Ryhmä tutki, onko suomensuomalaisten ja suomenruotsalaisten älykkyydessä ja persoonallisuudessa eroavaisuuksia, mikä selittäisi suomenruotsalais- ten keskimääräisesti vahvemman aseman yhteiskunnassa.
– Pisa-testit ja etenkin sen ongelmanratkaisutestit ovat erinomaisia älykkyysosamäärän mittareita. Pisa-tulokset ja kansallinen älykkyys- osamäärä ovat vahvassa vastaavuussuhteessa keskenään. Älykkyys- testit ja Pisa mittaavat vahvasti samaa asiaa, sanoo Dutton.
Älykkyysosamäärän osalta tutkimus nojaakin vahvasti siihen, että Pisa-tulosten ja kiistanalaisena pidetyn Tatu Vanhasen ja Richard Lynnin Lynnin määrittelemän kansallisen älykkyysosamäärän välillä on yhteys.
KÄVI ILMI, että suomensuomalaiset menestyivät suomenruotsalaisia paremmin kaikissa Pisa-testeissä, kaikissa sen osa-alueissa. Mutta ainoastaan hieman paremmin – suuria eroja ei ollut.
– Jotkut tutkijat väittävät, että suomenruotsalaisten huonommat Pisa-tulokset johtuvat siitä, että ruotsinkieliset koulut ovat todennäköisem- min kaksikielisiä. Tässä ei ole järkeä, koska suomenruotsalaiset saavat huonommat pisteet myös luovan ongelmanratkaisun tehtävissä, joka on paras älykkyyden mittari, ja siinä ei ole kielellistä elementtiä, sanoo Dutton.
– Ja yleisesti, kaksikielisyys on hyväksi älykkyysosamäärälle, joten suo-mensuomalaiset ovat tässä heikommalla, mutta heidän pisteensä ovat silti korkeammat, lisää Dutton.
Tutkimus julkaistaan Personality and Individual Differences -lehdessä, joka arvostetun tiedekustantaja Elsevierin julkaisu.
Menestysmittarit tikittävät suomenruotsalaisille
PERSOONALLISUUTTA koskevasta datasta selvisi, että suomenruot- salaiset pärjäävät kaikilla menestystä ennakoivilla mittareilla suomensuomalaisia paremmin.
Suomenruotsalaisilla on parempi terveys, pidempi elinajanodote, pa- rempi koulutus sekä suhteellisesti suurempi edustus yhteiskunnan ”eliitin” parissa ja taidepalkintojen saajissa.
Tuloero suomensuomalaisten ja suomenruotsalaisten välillä sen sijaan ei ollut merkittävä.
–Suomensuomalaisten persoonallisuus on hyvin erilainen suomenruot- salaisiin verrattuna. Suomenruotsalaiset ovat yhteistyökykyisempiä, ulospäin suuntautuneempia ja tunne-elämältään tasapainoisempia, kertoo Edward Dutton tuloksista.
Suomenruotsalaisilla on aktiivisempi sosiaalinen elämä, johon kuuluu erilaisiin ryhmiin, kuten urheiluseurantoimintaan, osallistuminen vapaa-ajalla.
Tutkijat päättelivät, että suomenruotsalaisten sosioekonomisen menes- tyksen salaisuus lieneekin enemmän persoonallisuudesta kuin älykkyydestä johtuvaa.
Kyllä nyt kelpaa – tutkijat: Suomalaisilla Euroopan korkein älykkyysosamäärä
Julkaistu: 27.6.2014 20:43
Oululaiset tutkijat tekivät yllättävän havainnon.
Suomessa asuvat Euroopan älykkäimmät ihmiset.
Tätä mieltä on oululainen tutkijaryhmä.
– Suomalaisten älykkyysosamäärä on Euroopan korkein, suomalaisilla on Euroopan parhaat tulokset pisa-testeissä, Oulun yliopistossa dosenttina vaikuttava Edward Dutton.
Duttonin mukaan monessa tieteellisessä tutkimuksessa suomalaisille on mitattu poikkeuksellisen korkea älykkyysosamäärä.Dutton viittaa tuoreeseen tutkimukseen, jossa suomalaisten älykkyysosamääräksi on laskettu yli 105.
Luku on Euroopan korkein ja edustaa myös maailman huippua. Vain joissakin Aasian maissa, kuten Kiinassa, Koreassa ja Japanissa, äly säkenöi terävämmin.
Missä tieteen Nobelit?
Vaikka suomalaisella riittää älyä vaikka muille jakaa, omituista on, etteivät hengen lahjat näy esimerkiksi tieteen Nobeleita jaettaessa.
Tieteen Nobelin on saanut virallisesti kaksi suomalaista: Artturi Virta- nen ja Ragnar Granit. Väkilukuun suhteutettuna suomalaiset ovat No- belin saajatilastossa 22.sijalla.Granit on kiistanalainen henkilö. Suomes- sa syntynyt Granit hankki ennen Nobelia Ruotsin kansalaisuuden. – Kun Granitia ei lasketa, Suomen sijoitus on 28. Edellä on sellaisia maita kuin Kroatia ja Saint Lucia, Dutton sanoo. Dutton uskoo, että suomalainen luonne selvittää outoa arvoitusta.
.
Suomalainen on luonteeltaan ahkera ja sovitteleva. Hän hillitsee hyvin itsensä, on epäitsekäs, ei räiskähtele.
Duttonin mielestä suomalainen kurinalainen luonne auttaa menestymään keskittymistä vaativissa tehtävissä, kuten pisa-testissä.
Samat ominaisuudet kääntyvät suomalaisia vastaan tiedemaailmassa.
– Itsehillintä ja ahkeruus voivat tukahduttaa luovuutta ja neroutta, Dutton viittaa suomalaisten heikkoon Nobel-menestymiseen.
Jos aikoo keksiä jotain mullistavaa, pitäisi olla luova ja ulospäin suuntautunut persoona.
Kylmä ilmasto muovannut luonnetta
Suomalaisten erikoinen luonteenlaatu johtuu Duttonin mukaan paljolti asuinympäristöstä. Hän muistuttaa, että ihmisen luonteenpiirteistä 66 prosenttia on perinnöllisiä.
– Erittäin kylmä ympäristö on kehittänyt suomalaista.
Luonto on karaissut suomalaista jääkaudesta lähtien. Suomalaisesta on kehittynyt sisäänpäin kääntynyt ja hillitty.
Duttonin, Jan te Nijenhuisin ja Eka Roivaisen tutkimus
”The puzzle of why Finns have the highest IQ, but one of the lowest number of Nobel prizes in Europe” julkaistaan Intelligence -lehdessä.Heidi Vaalisto ”
(Suomenkielisten suomen kielellä koulutttujen menestys PISAssa ja joissakin kiellispohjaisissa kuten MENSAn testeissä johtuu suomen kielen ja sen kirjoitusjärjetelmän omonaisuuksista.)
Abstract: The average IQs of approximately 25,000 18–20year old male military conscripts in Finland per year are reported for the years 1988 to 2009. The results showed increases in the scores on tests of Shapes, Number and Words over the years 1988 to 1997 averaging 4.0 IQ points a decade. From 1997 to 2009 there were declines in all three tests averaging 2.0 IQ points a decade. ”
The IQs of conscripts in Finland increased 1988–1997
•
The IQs of conscripts in Finland declined 1997–2009
•
IQ increases and declines were greatest in non-verbal ability.
Abstract
The average IQs of approximately 25,000 18–20 year old male military conscripts in Finland per year are reported for the years 1988 to 2009. The results showed increases in the scores on tests of Shapes, Number and Words over the years 1988 to 1997 averaging 4.0 IQ points a decade. From 1997 to 2009 there were declines in all three tests averaging 2.0 IQ points a decade.
Keywords
Flynn effect;
Negative Flynn effect;
Finland
Figures and tables from this article:
”
Todellisuusdessa nuo ”älykkyyden perinnöllisyystutkimukset” ovat tieteelliseltä kannalta aidosti tieteellisen ihmiskuvan vastaista antipavlovistipropagandaa ja täyttä puutaheinää:
Mitään tuollaista korrelaatiota ”korkeissa saavutuksisa” ei ole. Vaikutukset ovat vain kärän alapäässä.
Maan asukkaiden keskimääräinen älykkyystaso on mittari, josta voi päätellä monia asioita. Tutkijoita Vanhanen ja Lynn haukuttiin aikoinaan rasisteiksi, kun he esittivät, että maiden asukkaiden keskimääräinen älykkyysosamäärä korreloi bruttokansantuotteen kanssa. Rasisteja tai ei, mutta niin se tekee.
Todella upeaa dataa siitä miten ydinvoimalapäästöjen jo peräti 10- kertaistuneet taustasäteilyt vaikuttavat ihmiskuntaan. Mitä vähemmän älyä kansalla on . Sitä enemmän se himoaa ydinvoimaa.
Maataloustieteellisen heritabiliteetin eli jonkin maataloustuotteen esimerkiksi teknisen ominaisuuden JALOSTETTAVUUDEN käsitteen sovellutusalaa on Helsingin ylipoiston ”psykologiantutkimuksessa” (ja muuallakin) laajennettu ihmistieteisiin, erityisesti ”älykkyystutkimuk- seen”, joihin se ei lainkaan sovellu, koska siinä tutkittavana eivät ole en- sisijaisesti biologiset vaan muut, kielellisrakenteiset yhteiskunnallisen emergenssitason ilmiöt. Eikä kielellä ole varsinaisesti olemuksellista tekemistä biologian, varsinkaan geenien kanssa.
Heritabiliteetti tarkoittaa geneettisen eli (rodun)jalostettavissa olevan osan osuutta tutkittavan ominaisuuden varianssista, joka on ominai- suuden keskiarvosta mitattujen poikkeamien neliöllinen keskiarvo. He- ritabiliteetti määritellään tarkasti ottaen aina jossakin POPULAATIOS- SA (= keskinäisen lisääntymismahdollisuuden omaavassa lajin yksilöi- den joukossa) ja myös aina viime kädessä jossakin rajatussa ympäris- tössä: saman männynsiemenkannan (tuottaman) selluloosakuidun pituuden heritabiliteetille saadaan varmasti eri arvo Rovaniemellä ja Latviassa.
Heritabiliteetti EI nimittäin väitä, että KESKIARVO OLISI TÄYSIN GEE- NISTÄ, eikä se väitä myöskään, että keskiarvo ”jakautuisi geenien ja ympäristön vaikutuksiin” samassa suhteessa kuin varianssi. Herita- biliteetti ei väitä tuosta asiasta eli keskiarvosta mitään ehdotonta yli- päätään. Eikä se silloin väitä myöskään juuri enempää ”geenien osuu- desta” tutkitun ominaisuuden kokonaisuuden muodostumisessa (paitsi jos heritabiliteetti on 100% tai hyvin lähellä ja/tai jos varianssi on hyvin suuri eli varioitumaton osa ominaisuutta hyvin pieni, jolloin oin taas kysyttävä, onko kyseisessä ilmiössä yhtenäisen ´ominaisuuden´ ominaisuudessa mitään tieteellistä tolkkua).
Jokin ominaisuus voi myös olla täysin geneettinen, mutta sen heritabi- liteetti voi silti olla = 0, jos siinä ei ole lainkaan geneettistä vaihtelua ky- seisessä populaatiossa, eikä sitä siksi voida siinä jalostaa. Tuolloin voi tapahtua, että jos populaatioon tuodaan yksi (1) sellainen yksilö, jolla onkin erilaisen kyseisen ominaisuuden antava geeni, niin sen ominaisuu- den heritabiliteetti hyppää laakista 0%:sta 100%:in, jos ominaisuus on vielä sellainen ettei ympäristökään siihen vaikuta. Tällainen ominaisuus on esimerkiksi yhden geenin määräämä banaanikärpäsen silmän väri. (kts. keskustelu) Ihmisillä on ajattelussaan suunnattomasti aivan samoja ominaisuuksia (myös) aivan riippumatta mistään ”biologiasta” (ja siellä varsinkaan geeneistä) mm. koska kaikki ihmiset konkreettisesta kieles- tä riippumatta mm. ovat omaksuneet yhteiskunnalta jonkin symboli- kielen kommunikaationsa ja myös ajattelunsa välineeksi, ja testeillä mi- tattava ja niillä määritelty ”älykkyys” on sen AJATTELUN (eikä suoraan esimerkiksi ”aivojen”!) ominaisuus!
Joku saattaa katsoa, että minä vain ”jauhan paskaa” ja ”omia luulojani muiden luulemisista”, miten he muka ”saattaisivat käsittää väärin” kak- sostutkimuksia. Siksi otankin tämän aiheen käsittelytavaksi lainata Va- paa-ajattelijoiden poistetulta (mm. tämän takia?) keskustelupalstalta keskusteluja, jotka (linkkeineen) osoittavat eri tahojen käsityksiä, jotka kuitenkin ovat suhteellisen hyvin perehtyneet ainakin ko. tutkimusten populaariesityksiin lehdissä ja netissä. Noista tutkimuksista on myös jaettu yksi Professoriliiton ”vuoden professorin” arvokin. Ei voi kuin ky- syä, millaisia arkkimänttejä ja poropeukaloita ne TAVALLISET RI- VIPROFESSORIT sitten ollenkaan ovatkaan, jos fanaattinen lasten julkisen päivähoidon vastustaja, haistapaskantieteilijä Liisa Keltikangas-Järvinen on jokin ”huippu”…!
Mutta asiaan: ohessa keskustellaan oppimisen neurofysiologiasta niillä tiedoilla kuin kunkin keskustelijan saatavissa netissä ja esimerkiksi omassa kirjahyllyssä löytyy. Olen koonnut keskustelun niin, että olen ottanut siihen kaikki ne viestit, jossa esiintyy sana ”heritabiliteetti” eri muodoissaan, ja sitä tai sillä kommentoidaan jotakin. Muilta osin olen saattanut lyhentää viestejä. Viestien otsikoissa esiintyviä ehkä oudoh- koja termejä kuten emergenssi ja jaettu intentio, keskustelun alku- peräisiä aiheita, käsittelen muissa kirjoituksessani tuon saman sivuston aineistojen pohjalta.
Edelleen haluan todeta, että testeillä määritellyn ’älykkyyden’ ainoa mahdollinen tieteellinen arvo on mahdolliset korrelaatiot joidenkin mui- den ilmiöiden kanssa. Niitä on melko vähän, ellei puhuta kaikkein mata- limmista arvoista. Tunnetuin taitaa olla, että suurin piirtein saman IQ-tason omaavat näyttävät tykkäävän toistensa vitseistä. (Tämä koskee tiettävästi sekä korkeita että matalia lukemia.) Keskellä on epäilemättä mukavinta tai ainakin laajinta ymmärrystä… Olenkin kuullut sanottavan, että ”vitsi on kuulijan korvassa”. Tosi osuvan vitsin edellytyksiä on, että se menee joiltakin kuulijoilta fiu ja joitakin kolmansia raivostuttaa.
Yksi asia johon huomioni kiinnittyi, kun eilisestä ”Älykkyyden päivästä” viime yön yöradiossa ohi mennen kerran tiedotettiin, oli, että siellä mai- nittiin Mensan senhetkinen jäseneksipääsypistemäärä.En tiedä, ovatko skaalat muuttuneet entistä ajoista. Vaatimustaso tiettyyn pistemää- rään nousee koko ajan siinä mielessä, että jos nykyisten vastausten joukkoon skaalataan vaikkapa 50-luvun vastauksia, niillä saa nykyään noin 10 pongoa vähemmän kuin niillä on saanut silloin (Flynnin efekti). Sikäli kuin olen oikein käsittänyt, se pistemäärä on laskenut vaikkapa 60-70-luvuilla edellytetystä.
Paljon aikaa ja tupakkaa uhrataan täysin tarkoituksettomiin asioihin. IQ testit ovat harhaanjohtavia,koska ihmisissä on kovin paljon erilaisia ”Vii- saita omalla tavallaan”. Kaikkia ei voida ”karsinoida samoin perustein”. Monet ÄLYKKÄÄT ovat hypänneet silloilta alas.Monet tyhmät ovat muuttaneet mielensä ja viisastuneet pelkästään kävelyyn ”kaiteella”. Kummalla on enemmän älyä ???
Tällaiset avaukset ovat tärkeitä. että pääsee edes keskustelemaan oi- kean etenevän tieteen kanssa, eikä pelkästään soveltamaan ja tekni- seen yhteistyöhön maailman johtavien tutkimuslaitosten kanssa, mikä on ollut Suomen yliopistojen, varsinkin entisten teknillisten korkeakoulujen ”strategia” ja tyyli.
Suomalaistutkijat ratkaisivat 100 vuotta askarruttaneen valoparadok- sin – ”laajenevan maailmankaikkeu- den hypoteesi ei enää tarpeellinen”
Jyrki Hokkanen
Kiteen läpi etenevän valon optinen voima synnyttää atomisen massatiheysaallon.
Aalto-yliopiston tutkijat kehittivät valon massa-aaltoteorian, joka ratkaisee satavuotisen valon liikemäärään liittyvän paradoksin.
Tuoreessa tutkimuksessa he osoittivat, miten valo etenee läpinäkyväs- sä väliaineessa. Jokaista läpinäkyvässä väliaineessa kulkevaa fotonia seuraa atomitiheysaalto. Atomien liike aiheutuu fotonin optisesta voimasta, joka saa esimerkiksi piin atomit kuljettamaan 92 prosenttia valon kokonaisliikemäärästä.
Valon liikemäärälle läpinäkyvässä väliaineessa on aiemmin johdettu teo-reettisesti kaksi tulosta, joilla on piin tapauksessa kymmenkertainen ero. Tämä ero johtuu siitä, ettei atomitiheysaaltoon liittyvää massan siirtymää ole otettu huomioon.
Tutkijat ratkaisivat paradoksin käyttämällä kahta riippumatonta, mutta toisiaan täydentävää menetelmää.Molemmat lähestymistavat osoitta- vat, että kenttäenergian siirtymiseen läpinäkyvässä väliaineessa liittyy väistämättä massan siirtyminen. Siirtyvä massa muodostuu atomien tihentymästä, joka liikkuu fotonin kanssa väliaineen läpi.
”Koska työmme on teoreettinen ja laskennallinen, se täytyy yhä todis- taa kokeellisesti ennen kuin siitä voi tulla standardimalli valolle läpinä- kyvässä väliaineessa. Valopulssin kokonaisliikemäärän mittaaminen ei riitä, vaan on mitattava myös massasiirtymä”, tutkija Mikko Partanen Aalto-yliopistosta sanoo tiedotteessa.
Uusi teoria kuvaa valon liikettä paitsi läpinäkyvissä nesteissä ja kiinteis- sä aineissa, myös tähtienvälisessä harvassa kaasussa. Yksinkertaisella kinemaattisella tarkastelulla voidaan osoittaa, että energiahäviö, joka syntyy atomitiheysaallosta, on suoraan verrannollinen fotonin energiaan ja sen kulkemaan matkaan.
”Tällä hetkellä Hubblen lakia selitetään Dopplerin ilmiöllä. Etäisten täh- tien osalta punasiirtymä näyttää kasvavan,mikä puolestaan tukee laa- jenevan maailmankaikkeuden hypoteesia. Uuden valon etenemistä koskevan teoriamme pohjalta tämä hypoteesi ei ole enää tarpeellinen, koska teoria tuottaa automaattisesti punasiirtymän, joka on suoraan verrannollinen havainnoijan ja tähden väliseen etäisyyteen”, kertoo professori Jukka Tulkki.
Photon mass drag and the momentum of light in a medium
Mikko Partanen, Teppo Häyrynen, Jani Oksanen, and Jukka Tulkki
Phys. Rev. A 95, 063850 – Published 29 June 2017
Abstract
Conventional theories of electromagnetic waves in a medium assume that the energy propagating with the light pulse in the medium is entire- ly carried by the field. Thus, the possibility that the optical force field of the light pulse would drive forward an atomic mass density wave (MDW) and the related kinetic and elastic energies is neglected. In this work,we present foundations of a covariant theory of light propagation in a medium by considering a light wave simultaneously with the dynamics of the medium atoms driven by optoelastic forces between the induced dipoles and the electromagnetic field. We show that a light pulse having a total electromagnetic energy ℏω propagating in a nondispersive medium transfers a mass equal to
δm=(n2−1)ℏω/c2,
where n is the refractive index.MDW,which carries this mass,consists of atoms, which are more densely spaced inside the light pulse as a result of the field-dipole interaction. We also prove that the transfer of mass with the light pulse, the photon mass drag effect, gives an essential contribution to the total momentum of the light pulse, which becomes equal to the Minkowski momentum
pM=nℏω/c.
The field’s share of the momentum is the Abraham momentum
pA=ℏω/(nc),
while the difference pM−pA is carried by MDW.
Due to the coupling of the field and matter, only the total momentum of the light pulse and the transferred mass δm can be directly mea- sured . Thus, our theory gives an unambiguous physical meaning to the Abraham and Minkowski momenta.We also show that to solve the cen- tenary Abraham-Minkowski controversy of the momentum of light in a nondispersive medium in a way that is consistent with Newton’s first law, one must account for the mass transfer effect. We derive the photon mass drag effect using two independent but complementary covariant models. In the mass-polariton (MP) quasiparticle approach, we consider the light pulse as a coupled state between the photon and matter, isolated from the rest of the medium. The momentum and the transferred mass of MP follow unambiguously from the Lorentz inva- riance and the fundamental conservation laws of nature. To enable the calculation of the mass and momentum distribution of a light pulse, we have also generalized the electrodynamics of continuous media to ac- count for the space- and time-dependent optoelastic dynamics of the medium driven by the field-dipole forces. In this optoelastic continuum dynamics (OCD) approach, we obtain with an appropriate space-time discretization a numerically accurate solution of the Newtonian conti- nuum dynamics of the medium when the light pulse is propagating in it. The OCD simulations of a Gaussian light pulse propagating in a dia- mond crystal give the same momentum pM and the transferred mass δm for the light pulse as the MP quasiparticle approach. Our simu- lations also show that,after photon transmission,some nonequilibrium of the mass distribution is left in the medium. Since the elastic forces are included in our simulations on equal footing with the optical forces, our simulations also depict how the mass and thermal equilibria are re- established by elastic waves. In the relaxation process,a small amount of photon energy is dissipated into lattice heat. We finally discuss a possibility of an optical waveguide setup for experimental measure- ment of the transferred mass of the light pulse. Our main result that a light pulse is inevitably associated with an experimentally measurable mass is a fundamental change in our understanding of light propagation in a medium.
Fysiikan Nobel universumin kiihtyvän laajenemisen tutkijoille
Nobelin palkinnon fysiikasta jakoivat kolme maailmankaikkeuden tutki- jaa, joiden havaintojen perusteella universumi laajenee kiihtyvää vauh- tia. Se selvisi kaukaisia supernovia tutkimalla.Ja kuten Nobel-komitea totesi, universumin kiihtyvä laajeneminen oli yllättävä havainto – myös tutkijoille.
Palkinnon jakoivat yhdysvaltalaiset Saul Perlmutter, ja Adam Riess sekä australialainen Brian Schmidt.
Palkinnon arvo on kymmenen miljoonaa kruunua eli noin miljoona euroa.
Maailmankaikkeuden laajeneminen havaittiin ensimmäisen kerran jo 1920-luvulla. Universumin kiihtyvä laajeneminen selvisi kuitenkin vasta 1990-luvulla. Tutkijat vertasivat miljardien valovuosien päässä olevien supernovien kirkkautta läheisempiin supernoviin. Supernovat ovat erit- täin kirkkaita kohteita, loppuun palaneita ja sitten räjähtäneitä tähtiä. ”Tämä on kosmologian mullistanut tieto. Kiihtyvä laajeneminen havait- tiin vasta 1990- luvun loppupuolelta. Maailmankaikkeudella ei ole reu- naa. Kaikkein kauimmat kohteet etääntyvät valon nopeudella. Tule- vaisuudessa jopa yli valon nopeudella”, professori Hannu Kurki-Suonio Helsingin yliopistosta sanoo.
Tutkijat eivät varmasti tiedä,miksi maailmankaikkeus laajenee kiihtyvää vauhtia. Syyksi on kehitetty teoria niin sanotusta pimeästä energiasta, joka saa aikaan laajenemisen.Kukaan ei tiedä,mitä pimeä energia tarkal- leen on. Se tiedetään, että maailmankaikkeuden energiasta vain neljä viisi prosenttia selittyy meidän tuntemallamme aineella.
Maailmankaikkeuden iäksi on arvioitu vajaat 14 miljardia vuotta. Universumin laajuus on kuitenkin moninkertainen. ”
RK: ”Kappas vaan, tähän ainakin tartuttiin päättäväisesti, vaikka ha- vainto on myös kyseenalaistettu. Halutaan välttää tilanne, joka vallitsi valon nopeuden kanssa v. 1887 Michelson-Morleyn kokeen jälkeen, sekoiluineen, joissa päällimmäisenä heilui pitkään muuan äänifysiikan tutkija Ernst Mach, ”sosialidemokraattisen luonnontieteenfilosofian” perustaja …
****
Tämä tapaus jo sai taas pelkän ”newtoninmekaanikonkin” höristämään korviaan…:
Myös Leena Tähtinen sekoittaa juuri voimien suhteen, ja sitä kautta myös energioiden… Hän ja eurofyysikot, joiden laskuihin vedoten hän ”kumoaa” Jakov Borisovitš Zeldovitšin teorian avaruuden olemassa- olon ja kosmologisen vakion luonteesta, ovat ilmeisimmin käsittäneet tämän teorian päin mäntyä, ja tuon zeldovitšilaisen suhteellisen avaruuden ”takana” hänellä, on TOINEN, ”ABSOLUUTTINEN” (eli se ”TÄYSIN AINEETON TOSIOLEVAINEN”, eli, istu ja pala! Se JUMALA…!
Noh, vitsit sikseen, itse asiassa ajatus ”sipulinkuoriversumistakaan” ei ole ehdottoman mahdoton, kts. Scientific American 3/2008, ””Obinan” vaalinumero”…
Aamulehden 22.12.02 kirjoituksessa ”Kaikkien aikojen alkuräjähdys” todetaan alkuräjähdyksen olevan yksi varmimmista maailmankaikkeudessa toteutuneista tapahtumista
3K:n taustasäteilyssä uusimman tutkimuksen mukaan ilmenevä hienoi- nen epähomogeenisuus ja polarisaatio vahvistavat alkupaukkuteoriaa siltä osin, mitä olisi tapahtunut sähkömagneettisen säteilyn muusta ai- neesta irtautumisen jälkeen, mutta sitä ne eivät mitenkään ehdottoman varmasti kerro,miten siihen tilanteeseen oli alun perin tultu,eikä kauhean paljon siitäkään, mitä kaikkea muuta mahdollisesti on tapahtunut.
On olemassa kaksi Einsteinin suhteellisuusteoriaa, nimittäin erityinen (1905), joka on teoria kappaleiden suhteellisista nopeuksista, ja yleinen (1916) suhteellisuusteoria, joka selittää gravitaation avaruuden kaareu- tumisella massan vaikutuksesta. Big bang -teoria edellyttää yleisen suhteellisuusteorian voimassaoloa tarkalleen nykyisessä muodossaan. Tunnettu massaenergian kaava E = mc^2 seuraa nimenomaan erityi- sestä suhteellisuusteoriasta edellyttäen, että valon nopeus on vakio. Massa (m) ja energia (E) ovat aineen ominaisuuksia aika-avaruudessa, jotka voivat tietyissä olosuhteissa muuttua toisikseen, ja nuo muuttu- missäännöt riippuvat siitä, onko valon nopeus (c) universumivakio vai ei. Erityisestä suhteellisuusteoriasta seuraa, että aikaa ja avaruutta ei ole olemassa ilman ainetta, ja tämä ei riipu siitä, onko e.s.t. universaalilaki vai erikoistapaus.
Alkuräjähdysteoriaan sisältyy eräitä kovia olettamuksia, joita ei kirjoi- tuksessa sen kummemmin problematisoitu. Ennen kaikkea tällaisia ovat olettamukset, että valon nopeus olisi absoluuttinen universumi- vakio (vaikkei olisi ollut vielä fotoneitakaan), samoin fotonin energiasi- sällön yhdessä aallonpituuden kanssa määräävä Planckin vakio h ja elektronin varaus e. Näille olettamuksille perustuvat myös laskelmat maailmankaikkeuden laajenemisnopeudesta, etäisyyksistä ja mm. maailmankaikkeuden iästä.
Mutta on saatu myös havaintoja, jotka eivät kaikin puolin tue big bang -teoriaa:
1. Paul Wesley Griggsin kirjoitus ”Blinding Flash” New Scientist -tiede- lehdessä 11.05.02 kertoo, että kosmisen valon absorboitumisen mit- taustulokset näyttäisivät osoittavan,että ns.hienorakennevakioα, joka riippuu valon nopeudesta c,alkeisvarauksesta e ja Planckin vakiosta h, ei välttämättä olisikaan vakio. Hienorakennevakio näyttäisi maailman- kaikkeuden oletettuina ”alkuaikoina” olleen vain murto-osa nykyisestä arvostaan n. 1/135.Ja siitä riippuu myös tuo sähkömagneettisen taus- tasäteilyn muusta aineesta irtautumisen ajankohta. (On tainnut tulla valokuvaajan nimi artikkelin kirjoittajan paikalle…)
[HM: Tämä oli väärä häly. Kirjoittaja toimii todellakin valokuvaajana.]
2. Aurinkokunnan ulkopuolella seikkailevan Pioneer-luotaimen liikkeet näyttäisivät osoittavan, että gravitaatio yksin ei sen koko liikettä selit- täisi. Asia saattaisi olla vaikkapa yhteydessä edellisen kohdan ilmiöihin (Tiede ja avaruus 5 ja 6/2002).
[HM: Myös tässä on kyse ollut ainakin pääasiassa mittausongelmista.]
3. Näyttää siltä,että oletettua Higgsin bosonia,joka nykyisessä hiukkas- teorian standardimallissa selittäisi hiukkasten ns. hitaan massan, ei ehkä löydykään (New Scientist 08.12.01, pääkirjoitus: ”No Sign of the God Particle”). Vielä on pieni mahdollisuus, että Higgs löytyy aivan mahdolli- sen alueen ylänurkasta 130 GeV:n massalla, johon nykyisillä laitteilla CERNissä ei päästä.
[Nykyisen tiedon mukaan ainakinn jonkinlainen Higgs löytyy ja just sieltä yläkulmasta, 125 GeV.]
4.Vaikka kvanttimekaniikka ja erityinen suhteellisuusteoria ovat molem- mat noin kahdellatoista desimaalilla kokeellisesti meidän olosuhteis- samme todistettuja teorioita, ne eivät ole aivan sellaisenaan loogisesti yhteensopivia, kun kyse on pienimmistä etäisyyksistä, ja suurimmista nopeuksista: kvanttimekaniikka ja absoluuttisesti vakio valonnopeus ennustavat yhdessä tietyn pienimmän mahdollisen etäisyyden ns. kyn- nysarvon, joka olisi kaikille havaitsijoille sama näiden liiketilasta riippu- matta, eikä siis suhteellinen, niin kuin muut pituudet. Nyt on kuitenkin esitetty uusi ”kaksivakioinen erityinen suhteellisuusteoria” (Doubly Special Theory of Relativity, New Scientist 08.02. 2003), jossa on paitsi kaikkien havaitsijoiden suhteen vakio valonopeus,myös kaikkien havait- sijoiden suhteen vakio pienin etäisyys (tai vaihtoehtoisesti energia). Jos tämä kaksiparametrisuus on oikea korjaus erityiseen suhteellisuusteo- riaan, niin big bang -teoria on nykyisessä muodossaan pielessä ainakin sitä varsinaista ”alkua” koskien.
5. Tämä teoria edelleen yleistettynä yleisen suhteellisuusteorian (geo- metrisen gravitaatioteorian) tapaan antaa yllättävän ratkaisun big bang -teorian ennustaman ”pimeän aineen” ongelmalle, jota ei ole löy- detty, ja jota koskevat hypoteesit ovat joutuneet vaikeuksiin kokeiden kanssa muiden ennustamiensa seikkojen osalta (The new dark age, Still in the dark, New Scientist 25.01.2003): ongelmallista pimeää ainetta, tai vieläkin ongelmallisempaa ”pimeää energiaa”, ei tämän uuden teorian mukaan tarvitse lainkaan olettaa.
Yhtenä big bang -teorian vankkana todisteena on pidetty sen ”tarkkaa ennustetta” yksinkertaisten alkuaineiden määrällisille suhteille universu- missa. Tuo ennuste perustuu kuitenkin ns. ”surfailulle” sen ”pimeän aineen” ja ”pimeän energian” eri teorioiden välillä. Olettamalla sopivat tavallisen ja ”pimeän” aineen sekä ”pimeän energian” keskinäissuhteet saataisiin tietyissä rajoissa aina ”oikea ennuste”…
Aine on sellaista materiaa, tosiolevaista, jolla on staattinen massa, ja jo- hon siis myös gravitaatio vaikuttaa. Energia (massaenergia) on lasken- nallinen parametri, invariantti, jonka pitää pysyä vakiona, jos luonnon- lait (ja mm. valon nopeus c pysyvät vakioina, samoin kuin impulssi säi- lyy laskennallisena vakiona, jos avaruus on joka suuntaan homogeeni- nen. Jos (massa)energian säilyvyyden laki (tai jos tämä on erikoistapaus, niin jokin muu vastaava säilymislaki) ei olisi voimassa, niin fysikaalisten laskelmien lopputulos riippuisi sellaisesta seikasta, mikä nimenomainen ajanhetki on valittu ajan nollakohdaksi. Kosmologisista laskelmista voi- taisiin saada mikä tahansa tulos valitsemalla juuri sopiva ajan ”alkuhet- ki”! (Kts. vaikkapa S.T. Meljuhin: Filosofskie problemy jestestvoznanyj, Luontotieteiden filosofisia ongelmia)
Meidän tyhjiömme reaalisessa avaruudessa (joka on mm. virtuaalisten fotonien täyttämä, ja jossa valokin liikkuu) on aivan muuta, kuin sellai- nen ”absoluuttinen tyhjiö” ilman aikaa ja avaruuttakin, johon mahdolli- sen alkuräjähdyksen oletetaan ”pamahtaneen”. Noiden asioiden se- koittaminen on ns. kreationististen ja vulgaarien alkuräjähdysteoriakä- sitysten perusvika: silloin ajatellaan, niin kuin big bang ja yleinen suh- teellisuusteoria olisivat voimassa, mutta erityinen suhteellisuusteoria ei olisi voimassa, mikä on aivan mahdotonta! Päinvastoin voi kyllä olla asian laita.
Yhdysvallat (suuren porun säestämänä mm. Scientific American -leh- dessä), Venäjä ja Kiina ovat noin kymmenen vuotta sitten keskeyttä- neet omat projektinsa mainitun Higgsin bosonin löytämiseksi. Nekin il- meisimmin odottavat EU:n CERNin tuloksia päättääkseen, minne suun- taan jatkaa. Onkin seurattava tilannetta, ja pidettävä huolta siitä, että ne tulokset sitten aikanaan todella varmasti saadaan julkisuksi siitä riip- pumatta, mitä ne sitten sattuvatkin olemaan: Higgsin bosonin todista- minen olemattomaksi olisi sekin paljon paljon parempi tulos kuin ei mi- tään, mutta varsinainen järisyttävä jymypaukku olisi,jos sellainen todel- la löydettäisiin, ei nykyisellään niinkään se päinvastainen mahdollisuus esimerkiksi juuri ottaen huomioon tuo uusi kaksiparametrinen erityinen suhteellisuusteoria. ”
Tuo yllätyspaukku on aika varmasti toteutunut ja monta lupaavaa teoriaa on nostettu hyllylle kuten Lawrence M. Kraussin ”sipuliver- sumiteoria”, jonka mukaan gravitaatio olisi peräisin aikaisemmasta eri alkupaukusta kuin muut perusvoimat. ”
Ideologisesti kyseessä olisi uusi fysikaalinen maailmankuva uusien hiuk- kasten ja muiden fysikaalisten olioiden etsimisen ohjenuoraksi. Kirja on ajalta ennen EU:n CERNin uusimpia tietoja sen etsimästä hiukkasille hitaan massan (mutta ei raskasta!) antavasta Higgsin bosonista, johon Hawking ei tuolloin uskonut. (Jos minkäänlaista Higgsin bosonia kuiten- kaan ei löydy, hiukkasfysiikanstandardimalli menee täysin uusiksi; malli ei kuitenkaan edellytä, että niitä olisi vain yhdenlaisia muiltakin ominaisuuksiltaan kuin energiatasoltaan.)
Sellaisten hiukkasten mahdollinen olemassaolon ei tarvitse kuitenkaan kumota tätä uutta ideaa. Uuden teorian mukaan pitäisi vain olla erik- seen ”positiivinen ja negatiivinen Higgsin bosoni/varaus”, joista toinen selittäisi massan ja toinen gravitaation! Positiivinen Higgsin varaus olisi jakautunut avaruuteen Higgsin kentäksi ja negatiivinen kiinnittynyt massallisiin materiahiukkasiin. Positiivinen ja negatiivinen Higgsin hiuk- kanen syntyisivät ja katoaisivat aina pareittain kuin fotonit. Analogia olisi vahva fotonien käyttäytymiselle sähkökentässä ja elektronikon- densaatissa. Higgsin bosonien ominaisuuksien täsmäkartoitus pääsee vasta alkuun kunnolla, kun ensin on selvitetty, millä energiatasolla jotakin hiukkasvipinää esiintyy.
Uusi teoria selittäisi sekä hitaan että raskaan massan ja vielä näiden yhtäsuuruisuudenkin.
Gravitaatio-, sähkö- tai ydinvoimakentässä sen liikuttaman massapis- teen (partikkelin) potentiaalienergian muutos on aina samansuuruinen mutta vastakkaismerkkinen kuin sen liike-energian muutos. Voimaken- tän potentiaalin (negatiiviset) derivaatat tässä suunnassa ovat sen ai- heuttamia voimia tähän suuntaan. Hawkingin mukaan gravitaatiopo- tentiaali ei olisikaan vain laskennallinen, vaan materiaalinen suhteellinen suure, materian yleismääre (attribuutti) kuten avaruus ja aika,ja yleises- sä suhteellisuusteoriassa myös gravitaatio avaruuden ominaisuutena.
Hawkingin idea ei ole ainakaan sen huonommin yhteensopiva aikaisem- man todistetun tieteen kanssa kuin energetistisen fysikalismin (mm. Ka- ri Enqvist ja Esko Valtaoja) perusaksiooma energiasta kaiken olevaisen alkusubstanssina, jota olisi alkuräjähdyksessä (big bang) pöllähtänyt tietty määrä ”ilmoille”, ja se olisi sen jälkeen muodostanut energeetti- sesti suljetun systeemin, joka mm. kulkisi termodynamikan 2. pääsään- nön entropian lain mukaisesti kohti Rudolf Clausiuksen lämpökuole- maa. Aineen aaltoliikepuolen osoittajan (Nobel tästä 1929) Louis de Broglien (1892 – 1987) energetismi on pohjimmiltaan idealistinen filosofia.
Fysikalismi olettaa implisiittisesti, että vaikkapa ”energiasubstanssin” kautta myös muodollinen logiikka on ”sisäänrakennettuna materiaan”: kunkin ”energiapisteen” tasolla mikä tahansa ”todellinen perusomi- naisuus” tuollaisessa oliossa joko täysin on tai sitä ei ole lainkaan.
Energian säilyvyyden laille nykyisessä mallissa on olemassa todistus (Emmy Noether), joka perustuu luonnonlakien säilymiselle muuttumat- tomina siten, etteivät fysikaalisten laskelmien tulokset saa riippua siitä, mikä hetki valitaan ajan alkupisteeksi (ajanalkupisteinvarianssin periaa- te). Uudessa mallissa massaenergia säilyy, vaikka muut luonnonlait muuttuisivatkin. Todistus pätee Newtonin, EST:n ja YST:n mekaniikassa.
Kosminen evoluutio jytää…
Kirja kannattaa Lee Smolinin tyyppistä multiversumiteoriaa, jossa tois- tuvissa versumien alkuräjähdyksissä valikoituu mahdollisimman stabiili versumi. Luonnonvakiot kuten valonnopeus olisivat ”versumivakioita”, jotka muuttuvat joka ”poksahduksessa”. Hawkingin mukaan vieläpä luonnonlait asettuvat vasta pitkien aikojen kuluessa kohdalleen, ikään kuin tämän päivän tila vaikuttaisi menneisyyteen. Se tulkinta on on- gelmallista syyn ja seurauksen käsitteiden kannalta. Sen sijaan lakikin voi kehittyä. Eri versumien hiukkaset eri vakioineen eivät vuorovaikut- taisi ainakaan tavallisilla fysiikan laeilla. Uudessa teoriassa alkupaukussa ei synny eikä katoa energiaa. Kokonaisenergia päin vastoin säilyisi aina aksiomaattisesti muidenkin luonnonlakien muutoksissa.
Hiukkasten vuorovaikutukset lasketaan kaikkia tuossa yhteydessä mahdollisia ns. Feynmanin polkuja myöten, mistä saadaan tapauksen vuorovaikutusten todennäköisyydet. Feynmanin polut eivät ole kui- tenkaan mitään fysikaalisia olioita. Kirjassa esitetään useassa kohdas- sa, että ”valon nopeus voidaan ylittää”, esimerkiksi otetaan, että Tshe- renkovin valonsäteily ydinvoimaloissa johtuu siitä,että ”elektronit liikku- vat vedessä valoa nopeammin”, mutta se on eri asia. Minkään fysikaa- listen olioiden, tai informaatio-olioidenkaan (signaalien) nopeus ei voi (tehollisesti, keskimäärin) ylittää valonnopeutta tyhjiössä, minkä mah- dollisuuden erityinen suhteellisuusteoria kieltää. Hugh Everettin kvantti- mekaniikan ”monimaailmatulkintaa” tai John Wheelerin ”aika-avaruuden madonreikiä” tai ”aikamatkailua” teoksessa ei mainita.
Kaikki fysikalismi suhtautuu kielteisesti aitoon emergenssiin eli luonnon- lakien kehitykseen, objektiivisen dialektiikan viimekätiseen tutkimus- kohteeseen maailmassa.Alkeishiukkastason alapuolella voisi olla alempi (emergenssi)taso, jolla kaikkien nykyisten fysiikan lakien kuten tietyn maksiminopeuden ei tarvitsisi olla voimassa.
Hawking esittää mielestään uutta ”malliriippuvaisen realismin” tieteen-filosofiaa, jonka mukaan ”ei ole olemassa kuvasta tai teoriasta riippu- matonta käsitystä todellisuudesta”. Fysikaalinen teoria on sen mukaan matemaattinen malli ja joukko lauseita, jotka yhdistävät mallin osat todellisuuteen/ havaintoihin. Mallin (teorian) tehtävä on ennustaa uusia havaintoja oikein. Ilmiöt ovat ”todellisia/tosia mallissa”, jos malli ennus- taa oikein uusia havaintoja. Ristiriitainen havainto osoittaa mallin vää- räksi. Yhtä hyvin ennustavista malleista yksinkertaisempi on parempi (Occamin partaveitsi). Mallit voivat sisältää toistaiseksi erillisinä todistamattomia elementtejä, kuten mm. juuri Higgsin bosoni!
Ainoa mikä siinä ykskantaan kumotaan on ”Älykäs Luominen” (Intelli- gent Design): sellaista ei voi olla, eikä myöskään ”tarvita”. En vaihda silti dialektisesta enkä muusta emergentistä materialismista tähän teoriaan.
Joutuessani valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta,jossa toisessa perus-tavimmat luonnonlait ovat muuttumattomia, mutta menneisyys voi ”todella muuttua” kauaksikin ajassa taaksepäin kuten malliriippuvaises- sa realismissa, ja toisessa taas menneisyys on täysin lukkoonlyötyä objektiivista, mutta luonnonlaitkin evoluoituvat (aito emergenssi) kuten dialektisessa materialismissa, valitsen ilman muuta ja epäröimättä jälkimmäisen!
Leninoikaisi mestarillisesti v. 1908 materialistisen filosofian pohjalta Ranskan Tiedeakatemian puheenjohtajaa Henri Poincaréta, joka oli itse- näisesti johtanut huomattavan osan erityisen suhteellisuuteorian mate- matiikkaa Hendrick Lorentzin muunnoksen ja Michelson-Morleyn va- lonnopeushavaintojen perusteella tämän teorianmuodostuksessa olevasta virheestä. Suotta jauhaa enqvistit filosofian olevan ”turhanpäiväistä”, kun eivät itse osaa sitä!
1. Valon nopeus teoriassa voidaan ylittää, vaikka fysikaalinen vakiokaava sanoo, että ei:
Valonnopeus on fysikaalinen vakio, jota merkitään kirjaimella c (lat.celeritas [1], ’nopeus’). [2] Sen arvo on 299 792 458 m/s eli 1079252848,8 km/h. Erityisen suhteellisuusteorian mukaan yksikään kappale, jolla on massa, ei voi saavuttaa valonnopeutta. Valonnopeus on myös kaiken informaation, myös massattomien hiukkasten, nopeuden yläraja. [3])
2. …miten:pistemäinen pyörivä keskiö lähettää laser-säteen avaruuteen, jolloin saavutetaan valon nopeus kehällä helpostikin: Säde x kehänopeus = valon nopeus esim. 1000 krs/sek säteellä 100 km, antaa kehänopeudeksi (säde x pii 3.16 ) valon nopeuden yli 300 000 km/ sek.
3. Väite: jos lisätään kierrosnopeutta edellisen kaavan mukaisesti tai sä- dettä suuremmaksi, mitä tapahtuu valon säteelle etäpäässä. Taipuuko se siten, että se ei voi ylittää tuota 300 000 km/ sek arvoa ? Onko valolla massaa, jotta tuo valon kaava fysikaalinen vakio pitäisi paikkansa ?
4. Valo mustan aukon lävistettyä muuttuu negatiiviseksi samoin aika. Mustan aukon tämä puoli ja sen takana oleva toinen puoli neutraloivat ajan ja valon.
3. Tuo ns. VALOPISTE siellä varjostimella EI OLE FYSIKAALINEN OLIO kuten esimerkiksi alkeishiukkanen on. Kuitenkin yksttäinen fotonikin voi ylittää ja alittaa satunnaisesti valonnopeuden, mutta FOTONEILLA VÄLITETTY SIGNAALI ei voi ylittää valonnopeutta tyhjiössä c.
Francis Bacon jo ainakaan oivalsi,että ”ollakseen olio pitää omata sekä sisältö että muoto”, Aristoteleella englanniksi ”matter and shape”, Baconilla uudissanat ”content and form (muotti)” (näitä anotaan Shakespearen keksimiksi jo ”ennen”.
Tuo valopiste koostuu KOKO AJAN VAIHTUVISSTA FYSIKAALISISTA OLIOISTA ja on siten PUHTAASTI MATEMAATTINEN (VALE)”OLIO”. Se- hän voi liikkua vaikka kuinka vopeasti, ja sellaisia voidaan kontruioida monella muullakin tavalla. ”Varjostimelle osuva” uusi fotoni ei kanna mitään informaatiota siitä, mitä edelliset fotonit siinä ovat ”tehneet”. Jos kyseessä olisi TODELLINEN, oikea aineellinen varjostin, sellainen tieto tuli varjostinta pitkin jälkikäteen edelliseen fotoniin nähden.
Mustan aukon sisäisistä asioista on vain hypoteeseja (koko aukot itsekin ovat osin yhä sitä). Aikä ei mene negatiiviseksi, siihen minä ainakaan en usko.
Tuossa Surffariopiston jutussa justiin tarkastellaan sitä valon massakysymystä.
Säteet painavat suoraan, mutta jos olisi kiertokeskiössä ”äärettömän nopealla signaalilla tarkastelija”, lähtevät säteet NÄYTTÄISIVÄT ”taipu- van”, mitä ei siis todellisuudessa tapahdu: Hän ”näkee äärettömän nopealla signaalillaan” eri paikan varjostimessa kuin äärellisen nopeuden omaava valonsäde.
Kaikilla aallonpituuksilla mitattuna maailmankaikkeus näyttää olevan mat- kalla kohti loppuaan. Nyt tehdyt mittaukset vahvistavat sen, mitä aiemmin on aavistettu.
10.8.2015 klo 23:00päivitetty 11.8.2015 klo 14:43
Kuvakompositiossa näkyy miten tyypillinen galaksi näkyy eri aallonpituuksilla.ICRAR/GAMA, ESO
Yli 200 000 galaksia tutkinut kansainvälinen tähtitieteilijöiden tiimi on mitannut avaruudessa kehittynyttä energiaa tarkemmin kuin koskaan aiemmin. Heidän mukaansa lähiavaruudessa nykyään tuotettu energia on vain puolet siitä mitä se oli kaksi miljardia vuotta sitten. Hiipumista tapahtuu kaikilla aallonpituuksilla ultravioletista infrapunaan. Se tarkoittaa tieteilijöiden mukaan sitä, että universumi on pikku hiljaa kuolemassa.
– Tämä on vahvistava uusi tieto sille mitä on jo pitkään tiedetty tai aa- vistettu. Tällä kertaa tämä on paljon laajempi ja tarkempi mittaus kuin mihin aiemmin on pystytty, sanoo Turun yliopiston professori ja Suomen ESO-keskuksen johtaja Jari Kotilainen.
Universumi on istahtanut sohvalle, vetänyt peiton päälleen ja meinaa uinahtaa ikuisille torkuille.
Simon Driver
Se että universumi on hiljalleen hiipumassa, on tiedetty jo 1990-luvulta lähtien, mutta tämä tutkimus osoittaa, että se on tapahtumassa kaikilla aallonpituuksilla.
– Universumi heikkenee tästä eteenpäin ja siirtyy hiljalleen vanhuuteen. Universumi on istahtanut sohvalle, vetänyt peiton päälleen ja meinaa nu- kahtaa ikuisille torkuille, sanoo Länsi-Australian yliopiston Simon Driver, joka johtaa GAMA-tutkimusta.
Galaksillamme on vielä toivoa
Tutkimus kartoitti tietyn alueen taivaasta. Sen mukaan universumin energiamäärä vähenee kaiken aikaa. Kun maailmankaikkeuden ikä oli puolet nykyisestä 14 miljardista vuodesta, energiamäärä saavutti maksiminsa. Silloin syntyi eniten uusia tähtiä. Seitsemän miljardia vuotta sitten alkoi energiatasojen hiipuminen.
– Ellei synny uutta energiaa, niin kaikki mitä on, on tässä, ja maailman- kaikkeus hiipuu pikku hiljaa, pikku hiljaa valot himmenee, Kotilainen sanoo.
Hiipuminen tapahtuu asteittain miljardien vuosien aikana. Myös oma galaksimme tulee pikku hiljaa himmeämmäksi ja himmeämmäksi. Vallit- sevan teorian mukaan omalla galaksillamme on kuitenkin myös yksi jatkomahdollisuus – kohdata toinen galaksi.
Silloin syntyy suunnattomia määriä uusia tähtiä,kun kaksi galak- si yhdistyy. Lopputuloksena on yksi aiempaa isompi galaksi.
Jari Kotilainen
Tutkijoiden mukaan Linnunradan ja Andromedan kanssa on tulossa noin neljän miljardin vuoden päästä yhteensulautuma.
– Silloin syntyy suunnattomia määriä uusia tähtiä, kun kaksi galaksia yhdistyy. Lopputuloksena on yksi aiempaa isompi galaksi, Kotilainen sanoo.
Maailmankaikkeuden mittakaavassa galaksien todennäköisyys tavata toisiaan, on entistä harvinaisempaa, kun maailmankaikkeus laajenee. ”
Yllä uutinen, melko tuorekkin, kyseessä pääasiassa särkikalat. Olen joskus ihan itse tituleerannut itseäni ”roskakala-apostoliksi”. Kalastan nimenomaan särkikalaa, sekä lemmikkien herkuksi, että myöskin omaan pöytään. Tätä särkikalaa kun tulee muikun kalastuksen oheissaaliina.
Uutisessa oli muikku, ihan oikeasti arvokala, jota itsekkin kalastan, mutta ne särkikalat.
Oletko koskaan maistanut savustettua salakkaa, pikkusärkeä, tai purkitettua särkikalaa? Aivan uskomattoman herkullista, oikein alkukäsiteltynä. Purkkisärjen teko on maailman yksinkertaisinta valmistukseltaan. Särkikaloja ”rexa-purkkiin”, öljyä (esim oliivi) mausteet, merisuola, pippuri, sokeri, tilli…maun mukaan. Kalat suolistettuna purkkiin, purkit illalla kylmään uuniin (110 astetta), aamulla on valmista, nyt vain jäähdytys ja säilytys jääkaapissa. Peittoaa mennen tullen kaikenlaiset tonnikalat yms. Ei tule edes kalliiksikaan.
Mielenkiintoisinta…taas kerran on tämä hypetys särkikalasta. Valmistajat innostuvat aivan siihen asti kun tukiaiset loppuvat, sitten loppuu kiinnostuskin.
Edelleenkin, korvaan liharuokaa kalalla ja erityisesti tällä ns ”roskakalalla”, joka ei itse asiassa millään tavoin tuota nimikettä ansaitse.
Sote valinnan vapaus ei koske 1,8 miljoonaa suomalaista jotka käyttävät työterveyshoitoa.
Kirjoittaa Iltalehti:
Sotetohinassa vähälle huomiolle on jäänyt, että uudistus ei koske 1,8 miljoonaa suomalaista, jotka käyttävät työterveyshuoltoa. Heitä varten terveysyhtiöt räätälöivät vakuutuspohjaista terveyshoitoa. Se on tulevaisuuden isoa bisnestä. Lainaus lehdestä.
– Onko niin että jollakin aikajanalla kaikkien on siirryttävä vakuutuspohjaiseen terveyshuoltoon kuten Amerikassa?
Avioliittoon mentäessä vannotaan ikuista rakkautta. Luvataan tukea myötä – ja vastoinkäymisissä. Liitot sinetöidään sormuksin. Kuitenkin avioeroja tehdään runsaasti. Puhutaanko tai kirjoitetaanko avioeron yhteydessä tehdyn petoksen?
Perussuomalaisen puolueen hajoamisen yhteydessä ovat puolueeseen jääneet puhuneet pois lähteneistä kansanedustajista petoksen tehneinä – näinkö on? Onko ymmärrettävä neljän vuoden kansanedustajapestin olevan vankilatuomio, joka on lusittava siinä ryhmässä jonka listalta on tehtävään valittu?
Vaaleissa äänestetään puoluetta, ehdokasta tai puoluetta ja ehdokasta. Yhä enemmän tunnutaan äänestettävän henkilö etusijalla, varsinkin ns. liikkuvien äänestäjien keskuudessa. Loogista, eiväthän he muuten olisi liikkuvia vaan puolueuskollisia.
Mistä tiedämme onko läpimennyt ehdokas saanut mandaatin kansanedustajaksi puolueen ”soturina” vai henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella tai molemmat huomioiden? Jos on mennyt läpi ns. puolueen soturina, niin miten perussuomalaisten sisällä käytävä vääntö siitä kumpi osapuoli on tehnyt petoksen, tulkitaan?
Muistaakseni perussuomalaisten puolue – elimet varsin yksimielisesti hyväksyivät hallitusohjelman ja olivat sitä mieltä, että ”löylyistä ei sitten kesken lähdetä”. Ovatko siis puolueen uskolliset kansanedustajasoturit selkärankaisia koska noudattavat puolue – elimien yksimielisiä päätöksiä hallituksessa olosta koko vaalikauden ajan?
Entä perussuomalaisiin jääneet, jotka nyt sanovat puolueen myyneen pienen ihmisen asian menemällä hallitukseen? Eivätkö perussuomalaisiin jääneet kansanedustajat tehneet jo kaksi vuotta sitten äänestäjilleen petoksen hyväksymällä hallitusohjelman, minkä yksiselitteisesti tiedettiin kurjistavan köyhien ja pienituloisten elämää?
Entä jos kansanedustaja kokee häntä äänestäneiden äänestäneen nimenomaan hänen arvomaailmaansa arvostaen ja ensisijaisesti siksi? Jos kansanedustaja tuntee uuden puoluejohdon olevan todella vastenmielinen ja voimakkaan ristiriitainen oman arvomaailman ja häntä äänestäneiden arvomaailman kanssa, eikö hänellä silloin ole suoranainen velvollisuus ja moraali irrottautua ja vaihtaa ryhmää?
Ongelma tietysti syntyy juuri perussuomalaisten tapaisissa, populistissa puolueissa joissa on sekalaista seurakuntaa äärioikealta vasemmistolaitaa myötäileviin. Populistista puoluetta ponnahduslautana ”suuriin saappaisiin” pitävät, joutuvat ennen pitkään tekemään valinnan, varsinkin jos tuntee olevan edes jonkunlaista omaatuntoa.
Pyrkyryys, oman edun tavoittelu tai puolueiden sisäiset ristivedot sekä valtataistelut ovat asiat erikseen. Puolueista, eduskunta – tai valtuustoryhmistä eroamiset ovat mielestäni asioita, joita on kovin kyseenalaista verrata petokseen tai vastaavaan.
Olimme iraplikan kanssa ilta nuuhkulla kun kolme varista tais kiusata pitkäkorva rusakkoa .
Kaikki olivat tän vuoden pentuja mutta rusakon poikanen oli ns nesteessä noiden varisten kanssa kunnes juoksi kaivinkoneen alle ja sieltä varikset sitten koitti sen rusakon ajaa avoimelle paikalle .
Ja niinpä siinä sitten kävi että yksi varis saikin ns siipeensä eikä enää lentänytkään minnekkään roikotti siipeään .
Juoksi kyllä melkoista vauhtia tosin nyt rusakko meni perässä varmaan yhtä lujaa .
En ole moista ennen nähnyt ja kello ei ollut kun n 21:00 . terv iraplikka ja tepivaari
On sanottu että on epätervettä kuulua yhteisöön josta ei löydä mitään kritisoitavaa. Täten kohdistankin hieman perusteltua kritiikkiä kotipuolueeni Kokoomuksen viimeaikaisiin toimiin – tai lähinnä niiden PR-peliin. Kokoomus on pelannut erinomaista shakkia hallituskuvioissa, mutta moraali on rankasti pakkasella ja porsaanreikien käyttö hurjaa. Vihapuhekaan ei ole ongelma, kunhan yhteiskunnalliset tekosyyt ovat pelissä.
Veera Ruoho malliesimerkkinä
Tuorein loikkari Veera Ruoho tiivistää osan ilmiöstä. Hänen omissa ja Kokoomuksen puheissa korostettiin moraaleja ja kunnioitusta, sekä niiden puutetta Jussi Halla-ahon Perussuomalaisissa. Tämä kaikki henkilöltä joka on ihannoinut ja puolustellut Odinien katupartioita ja osoittanut kykenevänsä jäätävään ultrakonservatismiin muutoinkin. Samalla puhuttiin rehellisyydestä, vaikka Ruoho on kärähtänyt röyhkeästä valehtelusta lehdistölle lukuisia kertoja viime viikkoina. Poliittisesti oli hieno liike saada hallituksen puolelle yksi ääni lisää, mutta tempauksessa ei ole mitään varaa asettua korkeamman moraalin tasanteelle. Pelkään pahoin että näin ontto pohja ei välttämättä kestä hallitustyön aaltoja.
Halutessaan voi toki lukea jotain siitä, että samalla viikolla kun Kokoomus sai Ruohosta väkevän konservatiivilatauksen, palasi ”moraalittomiin” Perussuomalaisiin melko liberaali Arja Juvonen.
Soinilaiset aidan ali
Tätäkin rankempi rimanalitus, tai suorastaan riman alle tunnelin kaivaminen oli uuden vaihtoehdon ottamisessa hallitukseen. Hallituksen jatkolle operaatio oli mestarillista shakinpeluuta ja hienoa politiikan pelisilmää, mutta jälleen kerran kaikki moraalista ja arvoista puhuminen on hallituspuolueilta anteeksiantamattoman törkeää. Hallitus toivotti nyt moraalisaarnojen kannattamana tervetulleeksi henkilöitä kuten Pentti Oinonen ja Timo Soini. Rattijuoppona ja maahanmuuttajia vastaan kiihottavana kunnostautunut Oinonen on myös herjannut seksuaalivähemmistöihin kuuluvia eläimiinsekaantujiksi. Soinin absoluuttinen, sydämestä purskuava viha mm. naisten oikeuksia, seksuaalivähemmistöjä, demokratiaa ja oikeastaan kaikkea länsimaisia ihmisoikeuksiin kuuluvaa vastaan on niin absoluuttista että Trumpin kaltaiset aloittelijat voivat vain katsoa kateellisena.
Näistä ei tokikaan tullut ongelmia ja Soinihan ei ole koskaan joutunut oikeudessa vihapuheista vastaamaan, koska hän tietää mikä on oikotie onneen: ”En minä, mutta kirkko”. Tästä on turha syyttää Kokoomusta tai muitakaan puolueita, sillä on tosiasia että tässä maassa saa vihata, herjata, kiihottaa ja harjoittaa väkivaltaa uskonnon tekosyyllä. Siten vihapuhe ei ole vihapuhetta eikä moraalittomuus moraalittomuutta. Orpo pelasi erinomaista shakkia käyttäen yhteiskunnan hyväksyttyjä tekosyitä, mutta näin ei silti olisi pakko toimia. Jonkun, yhden puolueen, täytyy joku päivä sanoa valitut sanat tätä vastaan. Jo sitä odotellessa vaadin vähän enemmän rehellisyyttä. Moraalista, selkärangasta tai arvoista ei voi eikä saa puhua kun perustelee yhteistyötä ihmisarvokäsityksen alimman pohjasakan kanssa. Oikea puhe olisi luokkaa ”tämä on kompromissi jolla tärkeä hallitustyö jatkuu, purraan hammasta ja palataan töihin”.
Oikeus vai taju?
Loppuun voisi varmaan sanoa pari sanaa kansan oikeustajusta. Tietenkään vihaista kansanjoukkoa ei saa päästää pyövelin tehtävään mutta kun lain kirjain on täytetty, jatko-osassa voi mielestäni kuulla kansan oikeustajua. Jussi Halla-aho on tehnyt rikoksen, hän on tehnyt väärin – pulinat pois. Kansalle kuitenkin rikos vaikuttaa hyvitetyltä ja hän on selvästikin jo lähtenyt vähä kerrallaan poistamaan puolueestaan Soinin aikaisia ultrakonservatiivisia vihan arvoja. Täten on hyvä kysyä onko näin aktiiviselle, kauaskantoiselle vihanpidolle tarvetta? Perussuomalaisten nykyinen eduskuntaryhmä ei näytä hallituskelpoiselta, mutta ei pitkässä juoksussa myöskään yhteistyökelvottomalta. Suunta on hyvä ja iskuja vyön alle ei tarvita, kaikkein vähiten kestämättömillä moraalisaarnoilla.
En ole menettänyt lainkaan arvostusta niitä lukuisia Kokoomuksen jäseniä kohtaan, jotka minut puolueeseen innostivat. Katson kuitenkin että mediapeli ei ole viime aikoina noudattanut puolueestani odottamaa asiallisuuden ja ymmärryksen linjaa. Toivon, että tämä poliittinen show olisi nyt tässä ja voitaisiin keskittyä taas vaikkapa sotesopan hämmentelyyn.
Kyllä sen näkee iraplikan ilmeestä kun olimme nuuhkulenkillä ei ollut ivan valo eikä urho liikkeellä tais olla liian lämmin keli .
Oulun ”Juha Sippilä -yliopiston” (jossa tehdään hyvääkin tutkimusta esimerkiksi arkeologiassa) piereskelyä ahmavaara-vanhas-pseudotieteen alalla vuonna 2016:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001139149.html
Nyt se on tutkittu: Suomea äidinkielenään puhuvilla korkeampi älykkyysosamäärä kuin suomenruotsalaisilla
” Julkaistu: 16.3. 9:43
Tutkimus
Tutkimus: Suomenkieliset ovat kuitenkin tutkimuksen mukaan ruotsinkielisiä epäsosiaalisempia. SUOMENSUOMALAISILLA on uuden tutkimuksen mukaan 3,9 pistettä korkeampi älykkyysosa- määrä kuin suomenruotsalaisilla. Suomenruotsalaisilla taas on riikin- ruotsalaisia korkeampi älykkyysosamäärä. Kyseessä on hyvin pienet erot.
Persoonallisuudessa suomalaisilla on tutkimuksen valossa parantami- sen varaa päästäkseen suomenruotsalaisten tasolle. Tutkimuksessa selvisi, että suomenruotsalaiset saivat huomattavasti paremmat pis- teet tunnollisuudessa, ulospäin suuntautuneisuudessa ja tunne-elämän tasapainossa.
Eli suomensuomalaiset ovat suomenruotsalaisia epätasapainoisempia persoonallisuudeltaan.
– Korostan sitä, että suomalaiset ovat persoonallisuutta mittaavalla asteikolla kuitenkin todella korkealla, suunnilleen britannialaisten ja eteläeurooppalaisten tasolla, sanoo tutkija, dosentti Edward Dutton Oulun yliopistosta.
BRITTILÄISEEN luokkayhteiskuntaan verrattuna Suomessa ei vaikuta olevan vastaavanlaisia luokkaeroja. Yli kymmenen vuotta sitten Eng- lannista Suomeen muuttanut Dutton kuuli monen suomalaisen sanovan kuuluvansa ”keskiluokkaan”, mutta sitten monet mainitsivat suomen- ruotsalaiset. Heitä pidettiin ylempiluokkaisina, kauneudentajuisempina ja itsevarmempina. Tämä herätti Duttonin mielenkiinnon.
Kati Saarnilahti kehuu ruotsinkielisten yhteistyökykyä.
– Halusin tietää, onko suomenruotsalaisilla todella keskimääräisesti korkeampi sosiaalinen status kuin suomensuomalaisilla. Selvisi, että kyllä on. Seuraavaksi halusin tietää, miksi. Yksilöllisellä tasolla kaksi tekijää määrittävät sosiaalisen statuksen: älykkyys ja persoonallisuus, kertoo Dutton.
NIINPÄ Dutton tutkimusryhmineen otti tarkasteluun älykkyysosamää- rän kanssa vahvassa vastaavuussuhteessa olevat Pisa-tutkimukset vuosilta 2000–2012 sekä Finn-Kin persoonallisuustutkimukset. Ryhmä tutki, onko suomensuomalaisten ja suomenruotsalaisten älykkyydessä ja persoonallisuudessa eroavaisuuksia, mikä selittäisi suomenruotsalais- ten keskimääräisesti vahvemman aseman yhteiskunnassa.
– Pisa-testit ja etenkin sen ongelmanratkaisutestit ovat erinomaisia älykkyysosamäärän mittareita. Pisa-tulokset ja kansallinen älykkyys- osamäärä ovat vahvassa vastaavuussuhteessa keskenään. Älykkyys- testit ja Pisa mittaavat vahvasti samaa asiaa, sanoo Dutton.
Älykkyysosamäärän osalta tutkimus nojaakin vahvasti siihen, että Pisa-tulosten ja kiistanalaisena pidetyn Tatu Vanhasen ja Richard Lynnin Lynnin määrittelemän kansallisen älykkyysosamäärän välillä on yhteys.
KÄVI ILMI, että suomensuomalaiset menestyivät suomenruotsalaisia paremmin kaikissa Pisa-testeissä, kaikissa sen osa-alueissa. Mutta ainoastaan hieman paremmin – suuria eroja ei ollut.
– Jotkut tutkijat väittävät, että suomenruotsalaisten huonommat Pisa-tulokset johtuvat siitä, että ruotsinkieliset koulut ovat todennäköisem- min kaksikielisiä. Tässä ei ole järkeä, koska suomenruotsalaiset saavat huonommat pisteet myös luovan ongelmanratkaisun tehtävissä, joka on paras älykkyyden mittari, ja siinä ei ole kielellistä elementtiä, sanoo Dutton.
– Ja yleisesti, kaksikielisyys on hyväksi älykkyysosamäärälle, joten suo-mensuomalaiset ovat tässä heikommalla, mutta heidän pisteensä ovat silti korkeammat, lisää Dutton.
Tutkimus julkaistaan Personality and Individual Differences -lehdessä, joka arvostetun tiedekustantaja Elsevierin julkaisu.
Menestysmittarit tikittävät suomenruotsalaisille
PERSOONALLISUUTTA koskevasta datasta selvisi, että suomenruot- salaiset pärjäävät kaikilla menestystä ennakoivilla mittareilla suomensuomalaisia paremmin.
Suomenruotsalaisilla on parempi terveys, pidempi elinajanodote, pa- rempi koulutus sekä suhteellisesti suurempi edustus yhteiskunnan ”eliitin” parissa ja taidepalkintojen saajissa.
Tuloero suomensuomalaisten ja suomenruotsalaisten välillä sen sijaan ei ollut merkittävä.
–Suomensuomalaisten persoonallisuus on hyvin erilainen suomenruot- salaisiin verrattuna. Suomenruotsalaiset ovat yhteistyökykyisempiä, ulospäin suuntautuneempia ja tunne-elämältään tasapainoisempia, kertoo Edward Dutton tuloksista.
Suomenruotsalaisilla on aktiivisempi sosiaalinen elämä, johon kuuluu erilaisiin ryhmiin, kuten urheiluseurantoimintaan, osallistuminen vapaa-ajalla.
Tutkijat päättelivät, että suomenruotsalaisten sosioekonomisen menes- tyksen salaisuus lieneekin enemmän persoonallisuudesta kuin älykkyydestä johtuvaa.
Minna-Riikka Härkönen ”
”Missä ovat noopelit?”…
http://www.iltasanomat.fi/tiede/art-2000000774832.html
Kyllä nyt kelpaa – tutkijat: Suomalaisilla Euroopan korkein älykkyysosamäärä
Julkaistu: 27.6.2014 20:43
Oululaiset tutkijat tekivät yllättävän havainnon.
Suomessa asuvat Euroopan älykkäimmät ihmiset.
Tätä mieltä on oululainen tutkijaryhmä.
– Suomalaisten älykkyysosamäärä on Euroopan korkein, suomalaisilla on Euroopan parhaat tulokset pisa-testeissä, Oulun yliopistossa dosenttina vaikuttava Edward Dutton.
Duttonin mukaan monessa tieteellisessä tutkimuksessa suomalaisille on mitattu poikkeuksellisen korkea älykkyysosamäärä.Dutton viittaa tuoreeseen tutkimukseen, jossa suomalaisten älykkyysosamääräksi on laskettu yli 105.
Luku on Euroopan korkein ja edustaa myös maailman huippua. Vain joissakin Aasian maissa, kuten Kiinassa, Koreassa ja Japanissa, äly säkenöi terävämmin.
Missä tieteen Nobelit?
Vaikka suomalaisella riittää älyä vaikka muille jakaa, omituista on, etteivät hengen lahjat näy esimerkiksi tieteen Nobeleita jaettaessa.
Suomalainen on luonteeltaan ahkera ja sovitteleva. Hän hillitsee hyvin itsensä, on epäitsekäs, ei räiskähtele.
Duttonin mielestä suomalainen kurinalainen luonne auttaa menestymään keskittymistä vaativissa tehtävissä, kuten pisa-testissä.
Samat ominaisuudet kääntyvät suomalaisia vastaan tiedemaailmassa.
– Itsehillintä ja ahkeruus voivat tukahduttaa luovuutta ja neroutta, Dutton viittaa suomalaisten heikkoon Nobel-menestymiseen.
Jos aikoo keksiä jotain mullistavaa, pitäisi olla luova ja ulospäin suuntautunut persoona.
Kylmä ilmasto muovannut luonnetta
Suomalaisten erikoinen luonteenlaatu johtuu Duttonin mukaan paljolti asuinympäristöstä. Hän muistuttaa, että ihmisen luonteenpiirteistä 66 prosenttia on perinnöllisiä.
– Erittäin kylmä ympäristö on kehittänyt suomalaista.
Luonto on karaissut suomalaista jääkaudesta lähtien. Suomalaisesta on kehittynyt sisäänpäin kääntynyt ja hillitty.
Duttonin, Jan te Nijenhuisin ja Eka Roivaisen tutkimus
”The puzzle of why Finns have the highest IQ, but one of the lowest number of Nobel prizes in Europe” julkaistaan Intelligence -lehdessä.Heidi Vaalisto ”
(Suomenkielisten suomen kielellä koulutttujen menestys PISAssa ja joissakin kiellispohjaisissa kuten MENSAn testeissä johtuu suomen kielen ja sen kirjoitusjärjetelmän omonaisuuksista.)
Suomalaiset ”keenistä tyhmenemässä”?
… kirjoittaa haistapaskantieteellinen Intelligence-aikauslehti:
” A negative Flynn effect in Finland, 1997–2009
Available online 30 June 2013
Edward Dutton | Richard Lynn
Abstract: The average IQs of approximately 25,000 18–20year old male military conscripts in Finland per year are reported for the years 1988 to 2009. The results showed increases in the scores on tests of Shapes, Number and Words over the years 1988 to 1997 averaging 4.0 IQ points a decade. From 1997 to 2009 there were declines in all three tests averaging 2.0 IQ points a decade. ”
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0160289613000706
” A negative Flynn effect in Finland, 1997–2009
Highlights
The IQs of conscripts in Finland increased 1988–1997
The IQs of conscripts in Finland declined 1997–2009
IQ increases and declines were greatest in non-verbal ability.
Abstract
The average IQs of approximately 25,000 18–20 year old male military conscripts in Finland per year are reported for the years 1988 to 2009. The results showed increases in the scores on tests of Shapes, Number and Words over the years 1988 to 1997 averaging 4.0 IQ points a decade. From 1997 to 2009 there were declines in all three tests averaging 2.0 IQ points a decade.
Keywords
Figures and tables from this article:
Todellisuusdessa nuo ”älykkyyden perinnöllisyystutkimukset” ovat tieteelliseltä kannalta aidosti tieteellisen ihmiskuvan vastaista antipavlovistipropagandaa ja täyttä puutaheinää:
Mitään tuollaista korrelaatiota ”korkeissa saavutuksisa” ei ole. Vaikutukset ovat vain kärän alapäässä.
Maan asukkaiden keskimääräinen älykkyystaso on mittari, josta voi päätellä monia asioita. Tutkijoita Vanhanen ja Lynn haukuttiin aikoinaan rasisteiksi, kun he esittivät, että maiden asukkaiden keskimääräinen älykkyysosamäärä korreloi bruttokansantuotteen kanssa. Rasisteja tai ei, mutta niin se tekee.
Keskustelua viimeisestä:
arvo supi kommentoi_ 12. heinäkuu 2013 12:08
Todella upeaa dataa siitä miten ydinvoimalapäästöjen jo peräti 10- kertaistuneet taustasäteilyt vaikuttavat ihmiskuntaan. Mitä vähemmän älyä kansalla on . Sitä enemmän se himoaa ydinvoimaa.
Spammiro Botti kommentoi_ 12. heinäkuu 2013 17:37
.
”psykologiantutkimuksen” heritabiliteettihuijaus!
Maataloustieteellisen heritabiliteetin eli jonkin maataloustuotteen esimerkiksi teknisen ominaisuuden JALOSTETTAVUUDEN käsitteen sovellutusalaa on Helsingin ylipoiston ”psykologiantutkimuksessa” (ja muuallakin) laajennettu ihmistieteisiin, erityisesti ”älykkyystutkimuk- seen”, joihin se ei lainkaan sovellu, koska siinä tutkittavana eivät ole en- sisijaisesti biologiset vaan muut, kielellisrakenteiset yhteiskunnallisen emergenssitason ilmiöt. Eikä kielellä ole varsinaisesti olemuksellista tekemistä biologian, varsinkaan geenien kanssa.
Heritabiliteetti tarkoittaa geneettisen eli (rodun)jalostettavissa olevan osan osuutta tutkittavan ominaisuuden varianssista, joka on ominai- suuden keskiarvosta mitattujen poikkeamien neliöllinen keskiarvo. He- ritabiliteetti määritellään tarkasti ottaen aina jossakin POPULAATIOS- SA (= keskinäisen lisääntymismahdollisuuden omaavassa lajin yksilöi- den joukossa) ja myös aina viime kädessä jossakin rajatussa ympäris- tössä: saman männynsiemenkannan (tuottaman) selluloosakuidun pituuden heritabiliteetille saadaan varmasti eri arvo Rovaniemellä ja Latviassa.
Heritabiliteetti EI nimittäin väitä, että KESKIARVO OLISI TÄYSIN GEE- NISTÄ, eikä se väitä myöskään, että keskiarvo ”jakautuisi geenien ja ympäristön vaikutuksiin” samassa suhteessa kuin varianssi. Herita- biliteetti ei väitä tuosta asiasta eli keskiarvosta mitään ehdotonta yli- päätään. Eikä se silloin väitä myöskään juuri enempää ”geenien osuu- desta” tutkitun ominaisuuden kokonaisuuden muodostumisessa (paitsi jos heritabiliteetti on 100% tai hyvin lähellä ja/tai jos varianssi on hyvin suuri eli varioitumaton osa ominaisuutta hyvin pieni, jolloin oin taas kysyttävä, onko kyseisessä ilmiössä yhtenäisen ´ominaisuuden´ ominaisuudessa mitään tieteellistä tolkkua).
Jokin ominaisuus voi myös olla täysin geneettinen, mutta sen heritabi- liteetti voi silti olla = 0, jos siinä ei ole lainkaan geneettistä vaihtelua ky- seisessä populaatiossa, eikä sitä siksi voida siinä jalostaa. Tuolloin voi tapahtua, että jos populaatioon tuodaan yksi (1) sellainen yksilö, jolla onkin erilaisen kyseisen ominaisuuden antava geeni, niin sen ominaisuu- den heritabiliteetti hyppää laakista 0%:sta 100%:in, jos ominaisuus on vielä sellainen ettei ympäristökään siihen vaikuta. Tällainen ominaisuus on esimerkiksi yhden geenin määräämä banaanikärpäsen silmän väri. (kts. keskustelu) Ihmisillä on ajattelussaan suunnattomasti aivan samoja ominaisuuksia (myös) aivan riippumatta mistään ”biologiasta” (ja siellä varsinkaan geeneistä) mm. koska kaikki ihmiset konkreettisesta kieles- tä riippumatta mm. ovat omaksuneet yhteiskunnalta jonkin symboli- kielen kommunikaationsa ja myös ajattelunsa välineeksi, ja testeillä mi- tattava ja niillä määritelty ”älykkyys” on sen AJATTELUN (eikä suoraan esimerkiksi ”aivojen”!) ominaisuus!
Joku saattaa katsoa, että minä vain ”jauhan paskaa” ja ”omia luulojani muiden luulemisista”, miten he muka ”saattaisivat käsittää väärin” kak- sostutkimuksia. Siksi otankin tämän aiheen käsittelytavaksi lainata Va- paa-ajattelijoiden poistetulta (mm. tämän takia?) keskustelupalstalta keskusteluja, jotka (linkkeineen) osoittavat eri tahojen käsityksiä, jotka kuitenkin ovat suhteellisen hyvin perehtyneet ainakin ko. tutkimusten populaariesityksiin lehdissä ja netissä. Noista tutkimuksista on myös jaettu yksi Professoriliiton ”vuoden professorin” arvokin. Ei voi kuin ky- syä, millaisia arkkimänttejä ja poropeukaloita ne TAVALLISET RI- VIPROFESSORIT sitten ollenkaan ovatkaan, jos fanaattinen lasten julkisen päivähoidon vastustaja, haistapaskantieteilijä Liisa Keltikangas-Järvinen on jokin ”huippu”…!
Mutta asiaan: ohessa keskustellaan oppimisen neurofysiologiasta niillä tiedoilla kuin kunkin keskustelijan saatavissa netissä ja esimerkiksi omassa kirjahyllyssä löytyy. Olen koonnut keskustelun niin, että olen ottanut siihen kaikki ne viestit, jossa esiintyy sana ”heritabiliteetti” eri muodoissaan, ja sitä tai sillä kommentoidaan jotakin. Muilta osin olen saattanut lyhentää viestejä. Viestien otsikoissa esiintyviä ehkä oudoh- koja termejä kuten emergenssi ja jaettu intentio, keskustelun alku- peräisiä aiheita, käsittelen muissa kirjoituksessani tuon saman sivuston aineistojen pohjalta.
Edelleen haluan todeta, että testeillä määritellyn ’älykkyyden’ ainoa mahdollinen tieteellinen arvo on mahdolliset korrelaatiot joidenkin mui- den ilmiöiden kanssa. Niitä on melko vähän, ellei puhuta kaikkein mata- limmista arvoista. Tunnetuin taitaa olla, että suurin piirtein saman IQ-tason omaavat näyttävät tykkäävän toistensa vitseistä. (Tämä koskee tiettävästi sekä korkeita että matalia lukemia.) Keskellä on epäilemättä mukavinta tai ainakin laajinta ymmärrystä… Olenkin kuullut sanottavan, että ”vitsi on kuulijan korvassa”. Tosi osuvan vitsin edellytyksiä on, että se menee joiltakin kuulijoilta fiu ja joitakin kolmansia raivostuttaa.
Yksi asia johon huomioni kiinnittyi, kun eilisestä ”Älykkyyden päivästä” viime yön yöradiossa ohi mennen kerran tiedotettiin, oli, että siellä mai- nittiin Mensan senhetkinen jäseneksipääsypistemäärä.En tiedä, ovatko skaalat muuttuneet entistä ajoista. Vaatimustaso tiettyyn pistemää- rään nousee koko ajan siinä mielessä, että jos nykyisten vastausten joukkoon skaalataan vaikkapa 50-luvun vastauksia, niillä saa nykyään noin 10 pongoa vähemmän kuin niillä on saanut silloin (Flynnin efekti). Sikäli kuin olen oikein käsittänyt, se pistemäärä on laskenut vaikkapa 60-70-luvuilla edellytetystä.
K.Tuomari kommentoi_ 12. heinäkuu 2013 18:42
Paljon aikaa ja tupakkaa uhrataan täysin tarkoituksettomiin asioihin. IQ testit ovat harhaanjohtavia,koska ihmisissä on kovin paljon erilaisia ”Vii- saita omalla tavallaan”. Kaikkia ei voida ”karsinoida samoin perustein”. Monet ÄLYKKÄÄT ovat hypänneet silloilta alas.Monet tyhmät ovat muuttaneet mielensä ja viisastuneet pelkästään kävelyyn ”kaiteella”. Kummalla on enemmän älyä ???
Spammiro Botti kommentoi_ 13. heinäkuu 2013 01:58
Tuohon piereskelyyn on haskattu miljardeja, jotka olisivat kelvanneet oikeallekin tieteelle…