Ittensä puolesta -yksinpuhelu Armon kintereillä

  • Taru Hallikainen, Armon kintereillä, Arktinen Banaani, 2017

Kirjan kuues luku, Sukupuolen vankina, Anita (entinen Jari) Pistemaa

_____

– olipa kerran koira, tämän mittanen ja tämän korkunen, ei mithän arvioita eikä arvosteluja, soli täyellinen koira, semmosenhaan, ihana ja rakastettava.

– silmät selälhään kattoa vain, mikä koira tuossa tai kuka tuo ihminen on tai kuka mie olen, mutta niin monet ei kykene kattohmaan, niilä mennee syän nurin ja pään sisälä semmonen karuselli, että äkkiä joku leima tuole othaan tai koirasta puhheenollen, huonotapanen eikähän sole mithän rotuakhaan.

– meissä aktivoituu helposti liikaa meile ittele, mei kestetä nähä, alkaa pilkka, torjunta, arvostelu, viha kasvaa toisenlaista kohthaan.

– hallitteeko minua mielistelyn halu ja tarve vai olisinko kaiken uhallaki uskollinen ittellinen, näen maailman kauhneuen ja uskallan olla ja uskallan antaa toisenki olla kauhniita semmosenako olhan.

– olenko itte tuttu ees ittelleni, tulla tutuksi ittensä kans, voikos tältä elämältä enämpää pyytääkkö, että tuntea oma maallinen ja henkinenki ilmentymisensä ja hyväksyä seko vettä vaan, ooh, mikä ihana ajatus.

– yksinäisyyttä on muuten olla tuntematta itteä ja sillonhan ei voi tuntea kethän muutakkaan?

– olla korskea hieno suorittaja tai vaijjeta ittestä ittensä eessä, kulkea pää painuksissa tai kattoa ylhäälä alas itteään ja muita, tai kattoa sivhuun itteä ja muita, vältellä ittensä näkemistä ja sillain estää ittensä kohtaamista.

– selittää asioita pois ittestä tai itteltä, kertoo ittele ja toisile tarinoita, ihan itte estää itteänsä näkemästä ittensä ja elämänsä.

– kritiikin kannukset vaan koliseeko molhan niin muka viishaita ja kaikkitietäviä ja pikkuihminen meissä itkee hiljasta toivotonta itkuako kukhan ei kuule meitä, ei ymmärrä meitä.

– vai kuunneltasko sittekki, ihan pikkusen kuunneltasko ihan itte itteämme, että mitä meile kuuluu?

– pikkuhiljaa opeteltas kuuhleen meissä jokhaisessa ittessämme olevaa sisäistä lasta ja hänen itkuaan.

– sisäinen lapsi, jota rakastettaan, kykenee nauttiin elämän asioista, haluaa leikkiä, iloita, kokea olevansa turvassa, häntä ei hylätä eikä komennella tietynlaiseksi vaan hän saa kokea ääretöntä hyväksymistä ja ehdotonta rakkautta aamusta ilthaan.

– häntä, siis sisäistä lasta kuuntelemalla ja rakastamalla molhan yhteyessä itteemme, olhan ittessämme, no sitä enämpää ei elämältä voi pyytääkkö antaa ittensä olla oma ittensä niinko on ja antaa ittensä ja toisten ellää omana ittehnään täyttä ommaa elämää.

Rakhauella hilkkapien

Pikaisesti: Digipalvelupiste joka kylään?

Heikki Karjalaisen taannoisen blogauksen kommenteissa nousi esille wanha keskustelu – mitäpä jos joka kylässä olisi ns. digipalvelupiste josta saisi apua ja paikan hoitaa aivan kaikki netitse hoidettavat palvelut, pankista verkkokauppaan ja terveystiedoista kansalaisaloitteisiin.

Olisiko tämä jotain mitä kannattaisi työstää koherentiksi ideaksi ja laajemmaksi keskusteluksi? Huolin mielipiteitä, sitten tiedän käytänkö tämän suunnitteluun ihan oikeaa aikaa.

Rasismihysteria on jo naurettavaa

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201801052200649569_u0.shtml

”Rasistisena pidetty linnunnimi ”kafferikiitäjä” muutettiin Suomessa – ”Sitä ei pidetä enää sopivana”.”

Jo on rasismihysteerikoilla hirveä pelko ”rasismista”, kun tällaisia vanhoja nimiä muutellaan, vaikka niitä ei nostaali ihminen mihinkään rasistiseen toimintaan edes osaa kytkeä.

Varjele noilta ”suvaitsevilta”.

Sää on ihan /Cstä, mutta eihän sille mitään voi

Tänne Varkauden seudulle satoi jo ihan mukavasti lunta, joten elättelin toiveita pääseväni hiihtämään sekä ladulle, että myöhemmin myös metsäsuksillani repun kera.

Lämpötila on kuitenkin ollut jo päiviä plussan puolella, joten ei tee mieli edes kävellä saati sitten hiihtää. Ampumaradalle menevä tiekin on luultavasti surkeassa kunnossa.

Poppamiehet ennustavat vielä huomiseksikin tätä samaa loskakeliä, mutta sitten muka pitäisi pakastua. Toivottavasti pakastuu ennen kuin lumet häviää – Grrr…

Nils Torvalds Venäjästä

Näin sanoo Nils Torvalds Venäjästä Hesarin mukaan=

Torvaldsin mukaan Venäjä pitää saada ymmärtämään, että se ei voi rakentaa tulevaisuuttaan vanhan suurvaltaunelmansa varaan.

”Venäjä pitää työntää takaisin realismiin. Sillä ei ole muuta positiivista polkua.”

Torvalds perustelee näkemystään laajemmin sillä, että Venäjän taloudellinen asema maailmassa heikkenee päivä päivältä teknologian nopean kehityksen ja energian hintojen alenemisen takia.

Nyt kolme neljäsosaa Venäjän vientituloista tulee kaasu- ja öljytuloista, mutta teknologisen kehityksen ja vaihtoehtoisten polttoaineiden kehityksen seurauksena noiden vientitulojen suhteellinen osuus on pienenemässä.

Torvaldsin omat perustelut Nato-jäsenyydelle lähtevät juuri tästä Venäjän pidemmän aikajakson tarkastelusta.

Venäjä on epävakaa valtio, jolla on erittäin voimakkaat militaristiset perinteet ja sekasorron hetkellä tarve synnyttää viholliskuvia, hän perustelee.

”Selkäytimeni sanoo, että sellainen ei ole turvallinen lähiympäristö, ja siksi kynnys [Suomeen hyökkäämiseen] on asetettava niin korkeaksi, että sen yli ei mennä.”

 

Kehitysmaan arkea

Sähköt poikki lumen vuoksi. Lunta on satanut ennenkin, mutta sähkölinjat on hoidettu raivaamalla etukäteen. Verkkoyhtiöillä on voitonmaksimointi etusijalla.
Suurin virhe on ollut eriyttää verkkoliiketoiminta pörssikeinottelijoille.

Työministeri ja työttömien rankaisu työttömyydestä

Entinen paperityöntekijä ja persu, nykyinen loikkariministeri Jari Lindström on joutunut vaikeaan saumaan,  kun  on ollut pakko vastuuministerinä esittää työttömien rankaisua työtömyydestä. Kokoomus on koko jutun arkkitehti, sillä Kokoomushan on palkansaajien pahin vihollinen.

Onko Lindström työministerin tehtävään pätevä? Suurtyöttömyys on vaivanut Suomea jo pitkään. Sitä ei ole saanut kuriin kukaan aikaisempikaan työministeri. Se on  siis yksi suomen pahimmista ongelmista.

Kuitenkin koko työvoimahallinto on saanut nukkua ”ruususen unta”, kun kukaan työministeri viime vuosilta ei ole ymmärtänyt tai halunnut panna koko työvoimahallintoa kuntoon.

Ensinnäkin tarvitaan paljon lisää resursseja. Suomessa on monin kertainen määrä työttömiä yhden virkailijan hoidettavana Tanskaan verrattuna. Ns. Tanskan mallista on nyt tuotu Suomeen vain osa ei koko Tanskan mallia.

Loikkariministeri Lindströmillä ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa työvoimahallinnon resurssitarpeeseen, koska Kokoomus on todellinen johtava hallituspuolue ja loikkariministerit vain käskettäviä hallituksessa.

Hyviä tv-sarjoja

Nykyisin valinnanvaraa riittää tv-sarjoissa jos ottaa käyttöönsä myös maksukanavat. Hyviä  sarjoja vaan on vaikeampi löytää.  Sarjojen hyvyys tai huonous on tietenkin makuasia pääosin, mutta mielestäni pinnallista roskaa on ihan liikaa ja todella hyviä sarjoja vähemmän. Tässä blogissa on tarkoitus esitellä omasta mielestä hyviä sarjoja perustellen miksi kyseinen sarja on omasta mielestä hyvä. Myös heikkouksista voi kertoa, useinhan tyydymme katsomaan mielestämme puutteeelistakin sarjaa jos siinä on kuitenkin riittävästi hyviä elementtejä, esimerkiksi naivia poliisisarjaa jos pääosan esittäjä on sympaattinen tai karismaattinen.

Viies yksinpuhelu Armon kintereillä

Taru Hallikainen, Armon kintereillä, Arktinen Banaani, 2017, viies luku, Armollinen vihollinen, Gazale Giray-Öngörur


  • hyvä tarttuu ihmisestä toisseen ja niin tarttuu pahaki, pahan kans pitäs olla tarkkana, ettei tartuta etheenpäin, kesyttää viha ennenko se tartuttaa etheenpäin.
  • onko armoton ihminen, katkera vai vain myötätunnoton, niin kyllä molhan niin helposti tunnottomia, vaikka itteläki iho vereslihallako on niin ohut nahka.
  • uskonto ja politiikka on ussein armotonta toisinuskovia tai toisinaattelevia kohtaan, josset ole meitä, olet meitä vasthaan, puhas ja aatteellinen, ahas ja puutteellinen.
  • se oma tottuus on vaarallinen ase, sen kanssa sitä kolhii itteä ja kolhii muita ja se meissä oleva pieni lapsi itkee, sisäinen lapsemme kärsii sen ainoan oikean tottuuen kahleissa.
  • joilaki ihmisillä on niin armoton maailma, että elävät ittensäki kans viholliselämää, haukkuu itte itteään koko ajan, ei luota mihinkkään, kaikessa on uhka ja vaara vaanii joka nurkan takana.
  • minkälaisessa maailmassa sie elät, sodassa vai rauhassa, luottamuksessa vai pelossa, vihassa vai rakkaudessa?
  • niin, jee, armo on rakkautta, armo on lahja, armolahja.

Rakhauella hilkkapien