Miksi työväenluokka joutuu yhä edelleen taistelemaan oikeuksistaan, jos omistava luokka on puhdas pulmunen ja työläisten parasta ajavia hyväntekijöitä? Moni Ylä-Satakunta lehteä lukeva työläinen varmaan hieraisi silmiään, luettuaan torstaina 14.12 eversti evp. Jorma Jokisalon kirjoituksen: Tammisunnuntain 100-vuotisjuhla.
Jokisalo veti lahjakkaasti mutkat suoriksi ja vääristeli vuoden 1918 tapahtumiin johtaneita syitä. Hän kirjoitti mm. ” Vallankumoukseen ryhtyneet olivat uhreja. Niinkin voi sanoa, mutta ennen kaikkea he olivat oman vallankumousjohtonsa kiihotus – ja vihapropagandan pelottelemia ja heitteille jättämiä onnettomia suomalaisia, joista tuli sijaiskärsijöitä. Todelliset syylliset onnettomuuteen, johon Suomen kansa ajautui talvella ja keväällä 1918, pakenivat aatekotinsa hameenhelmoihin”.
En muista koskaan lukeneeni noin halventavaa tekstiä vuoden 1918 luokkasotaan pakotetuista suomalaisista työläisistä ja heidän työväenliikkeestä. Tuolloin suomalaisen työläisen asema oli käynyt yhä sietämättömämmäksi. Porvariston ja omistavan luokan riisto ja sorto olivat ajaneet työtätekevän kansan epätoivon valtaan. Nälkäkuolemia ja puutetta koettiin, koska porvaristo panttasi elintarvikkeita, käyden ahneuttaan mustan pörssin kauppaa, piittaamatta vähääkään kasvavasta kurjuudesta. Suojeluskunnat perustettiin pistämään työväkeä kuriin ja herran nuhteeseen. Sotilaita lähetettiin jääkärikoulutukseen Saksaan, kuinkas muuten. Vasemmistoenemmistöinen eduskunta hajotettiin.
Kaikkea tätä olisi eversti evp. Jorma Jokisalon mielestä Suomen työväenliikkeen ja sen työläisten pitänyt katsella sivusta! On halpamaista väittää silloisten sorrettujen olleen työväenliikkeen johdon vietävissä ja harhautettavissa. Porvariston aiheuttama riisto, kurjuus, epäinhimillinen kohtelu ja lopulta päällekarkaus saivat työläiset, torpparit ym. taistelemaan oikeuksistaan ja paremman elämän puolesta.
Miten oli valkokaartilaisten laita? Lahtareiden johto vaikeni visusti sodan todellisen syyn ja siksi monille siihen osallistuneille tuli yllätyksenä, että he joutuvat tappamaan suomalaisia työläisiä, vaikka heidät muka lähetetään ajamaan venäläiset pois maasta.
Valkoterrorismin, sen raakalaismaisuuden, kidutuksen sekä keskitysleirien helvettiin joutuneiden omaiset eivät tule antamaan anteeksi, eivätkä unohda heitä jotka vain tahtoivat paremman ja inhimillisen elämän itselle, perheilleen ja turvatun tulevaisuuden lapsilleen. Sitä ei oikeisto halunnut heille suoda.
Oikeiston ja porvariston valkopesu on kovin valikoivaa. Mihin unohtui 100 vuotiaan Suomen juhlahumussa Lenin, joka myönsi Suomelle itsenäisyyden? Entä se, kuinka Suomen oikeisto halusi tehdä itsenäistyneestä maastamme kuningaskunnan ja hankkia kuninkaan Saksasta?
Muistuupa mieleeni lapsuuteni joulunajan eväistä paksusilavaisen kinkun ja kotona tehtyjen laatikkoruokien lisäksi sian pää tai oikeastaan pään puolikas se oli. Pari kolme päivää ennen joulua otti äitimuori esiin ison kolhiintuneen alumiinikattilan, sytytteli tulet keittiön puuhellaan. Laittoi sianpään puolikkaan kattilaan, lisäsi vettä, suolaa, maustepippureita ja jokusen laakerilehden joukkoon. Keitteli pienellä tulella hyvän aikaa välillä muiden askareiden ohessa jonkun klapin hellan pesään lisäten.
