Vanhaa kännykkää ei kannata hevin antaa kierrätettäväksi.
Laitoin kaksi vuotta käytöstä poissa olleen kännykän
S-marketin keruupaikkaan ja kuukauden kuluttua se heräsi Virossa uusiokäyttöön:
Sain Google pilvikuviini uuden käyttäjän kuvia.
Menin Google Oma tili – Puhelimen löytäminen – Määritin lukitseminen ja tyhjentäminen.
Vaihdoin salasanat jne nykyisiin laitteisiin.
Saas nähdä joko pääsen siitä eroon.
Ilmeisesti laite olisi vielä pitänyt vasaralla käsitellä kuten hesarin toimittaja.
Erittäin mielenkiintoista tuolta metsäalalta.
Noin ne taitaa asiat nykyään olla.
Kaikki ”tutkijat” PELKKIÄ HÖLYNPÖLLÄREITÄ Suomen ”Akatemian” suuren projektin päätösseminaarissa!
Tällainen osui silmiin: Projektin tutkimusaihekaan ei ollut vaatimattomimmasta päästä: IHMISMIELI…
RK: Helsingin yliopiston hölynpäölytieteen Wanha Pieru.
17:20–18:00 MIND research in 2020 and beyond (foresight survey results)
.
18– Seminar dinner (Paasiravintola)
Friday 2 December
09:00–09:45
Keynote: Undisciplined squads of emotion: critical interdisciplinarity and transdisciplinary pedagogy.
Dr. Jonathan Heron, Deputy Director of the Institute for Advanced Teaching and Learning, University of Warwick
09:45–12:00
Project presentations IV
– Iiro Jääskeläinen & Seppo Laukka, Perception and joint actions in humans with analytical vs. holistic cognitive styles (ANHOLCOGN)
– Piia Astikainen, Learning of speech sound discrimination-insights from brain activity recordings in humans and rats
– Sunnöve Carlson, Learning and memory and the involvement of the fronto-striatal network
– Iiris Hovatta, Novel molecular pathways and biomarkers of anxiety disorders
(presentation by Zuzanna Misiewicz)
– Hannes Lohi, Discovering genetic risk variants for neuropsychiatric disorders and their consequences using dogs, humans and mice
– Katri Räikkönen-Talvitie, Biological Mechanisms of Transgenerational Transmission of Early Life Stress
12:00
Information about new Academy Programme proposals survey & closing words: Mikko Ylikangas
12:30 Lunch (Paasiravintola)
***
3(3) Keynote speakers:
.
Milena Žic Fuchs graduated in 1977 from the Faculty of Philosophy, University of Zagreb having majored in English language and literature, and ethnology. In 1989 she received Ph.D. in linguistics (Cognitive Linguistics). From 2002 to 2011 she was the Chair of Linguistics in the English Department, University of Zagreb. Her book entitled Know- ledge of Language and Knowledge of the World (1991) was the first book in cognitive linguistics written in Croatian and is one of the most quoted books in Croatian linguistics. Her latest book Cognitive Linguis- tics and Language Structures: the English Present Perfect came out in 2009, for which she received the Croatian National Award for Science for 2011. In 2010 she was elected as a full member of the Croatian Academy of Sciences and Arts, and in 2013 member of Academia Europaea. In 2005 she became a member of the Standing Committee for the Humanities of the European Science Foundation. In 2006 she was elected member of the Core Group, and subsequently in 2009 became the Chair of the Standing Committee for the Humanities of the European Science Foundation. From 2008 she has been a member of the ERC Panel “The Human Mind and its Complexity”. She is also a member of numerous Science Advisory Boards, as well as other Euro- pean level bodies. She has also acted as an expert for the European Commission, as member of High-Level EC Expert Group for ESFRI (European Strategy Forum on Research Infrastructures). From 2010 she has been a member of the MERIL (Mapping European Research Infrastructure Landscapes) Steering Committee, and from 2012 a member of the Science Advisory Board of CLARIN–ERIC (Common Language Resources and Technology Infrastructure–European Research Infrastructure Consortium). At present she chairs the Scientific Review Group for the Humanities of the ESF.
.
Jonathan Heron is Deputy Director of the Institute for Advanced Teaching and Learning (IATL) at the University of Warwick (UK), where he specializes in interdisciplinary practice. Previously, he was Research Associate at the CAPITAL Centre (with the Royal Shakespeare Compa- ny) where he won the 2010 Butterworth Award for Teaching Excellence. Externally, he co-founded the TCD Samuel Beckett Laboratory and has, until recently, co-convened the Performance as Research Working Group of the International Federation for Theatre Research.He is a core member of the AHRC-funded research project Modernism, Medicine and the Embodied Mind and his published research concerns the inter- play of theatre studies, critical interdisciplinarity and transdisciplinary pedagogy: Open-Space Learning: A Study in Transdisciplinary Peda- gogy (Bloomsbury Academic, 2011), Performing Early Modern Drama Today (Cambridge UP, 2012), the Journal of Beckett Studies (Edinburgh UP, 2014), Shakespeare on the University Stage (Cambridge UP, 2015), Medical Humanities (British Medical Journals, 2016) and the Journal of Medical Humanities (Springer USA, 2016). ”
***
Noilla hönttäpölläreillä EI ole EU:n TIETEELLISTÄ tukea, vaan pelkäs- tään sen kyljessä roikkuvien (muiden ) vaskististen organisaatioiden MASSIIVINEN RAHALLINEN ylläpito!
Todisteeksi tästä EU-maiden paras ja arvovaltaisin tuon alan tutkimus- laitos Saksan Max Planck -instituutti (synkkä ja osin myös naurettava historia,siihen nähden yllättävän menestyksellinen nykyisyys, tähtitutki- joita mm. ruotsinvirolainen Svante Pääbo, USAlainen entinen ”peilineu- ronimies” Michael Tomasello ja suomalainen Kai Simons ) tulee täysin muihin, OIKEISIIN tuloksiin ihmisen aivojen ja psyyken toiminnasta:
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/02/myelinaatio-psyykkisen-toiminnan-perusta
Myelination of the Nervous System: Mechanisms and Functions
… ”
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/tieteellinen-vallankumous-neurofysiologiassa
****
Tutkimus ryöpyttää Suomen Akatemiaa: Tehottomuutta, suosimista, avoimuuden puutetta
Professorit tutkivat Suomen Akatemian 400 miljoonan euron rahoitusta kymmenen vuoden ajalta, eikä tulos ole mairitteleva. Näin Akatemia vastaa viiltävään kritiikkiin.
Ystävänpäivän merkeissä
Ystävänpäivän merkeissä juolahti mieleeni kuinka suosittu Vysotski ystävän laulussa määrittää tosiystävää muunmuassa näin:
Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna meren se selvittää
Kuka viereesi jää
Ja jos silloin kun myrsky soi
Vain sun kumppanis vaikeroi
Vene lähimpään rantaan vie
Jääköön pois mikä lie
Aika tylysti sanottu kaverille jolle synnynnäisesti meri on outo ja pelottava elementti vaikka saattaa sama kaveri olla vaikka mestari ainesta vuorikiipeillijänä tai koskenlaskijana.
No enemmänkin tässä ärsyttää laulajan itsekkyys ja vaativuus, ei kelpaa kaveriksi hän ken sattuu pelkäämään myrskyä merellä. Ei kelpaa vaikka ihmisenä olisi mitä mainioin yksilö, kuittaa vaan todella halventavasti ”Jääköön pois mikä lie”. Tuo, ”mikä lie”, oikein särähtää herkkään korvaani pahasti, kuvittella että aallokoa valittaisi vaikka äiti Teresan vertainen ihminen joka nyt vain sattuu pelkäämään myrskyä ja sitten tylysti kuitataan vain että mikä lie.
Ja kun päättyvät pitkospuut
Kuka rinnallas ruikuttaa
Takaisin mennä saa
Sama meno jatkuu, ei kelpaa kaveriksi vain asfalttiteihin tottunut kanssaihminen. Ja voihan olla niinkin että sattunut eräkaveriksi varsinainen vaelluksen ammattilainen niin ottaisiko sillä perusteella kaveriksi kuin ei ruikuta hankalaa maastoa vaikka henkisiltä ominaisuuksiltaan saattaisi olla ylen lapsellinen tai narsisti.
No onhan sanoja myös tosi ystävyydestä, laulun alun ekstreeme oloista siirrytty jokapäiväiseen elämään, arjen ongelmiin ja hyvä niin.
Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan
Jos joku tämän jutun kokee saivarteluksi tai tahallaan väärinymmärrykseksi niin en pane pahakseni vaan toivottelen kaikille jotka tänne kirjoittelevat hyvää ysävänpäivää ja luovuutta, avarakatseisuutta sekä intomieltä ruotiessaan maailman menoa näillä sivuilla.
14.2.1918 – 100 vuotta sitten
Jääkäreiden pääjoukko pääsi viimein merelle – kotimatkalle – Suomen Vapaussotaan.
”Laivaus kesti kauan. Vasta iltapäivällä 14.2. Arcturus ja Castor olivat valmiina lähtöön. Laiturille oli kertynyt runsaasti saattajia, ratsumestari Gripenberg kotimaan edustajana, sotilaskuvernöörin ja komendantin virastojen edustajat, hajotetun pataljoonan upseerikunta ja runsaasti muutakin väkeä, jonka tämän merkillisen joukon lähtö oli houkutellut paikalle. Erityistä ylpeyttä jääkärit tunsivat nähdessään saattajien joukossa tarunomaisen maineen saavuttaneen kaapparilaiva Möwen komentajan, kreivi Dohna-Schlodienin.
Kello 2.15 iltapäivällä Arcturus ja Castor irroittautuivat laiturista ja lipuivat merelle. Pataljoonan upseerit saattelivat niitä aallonmurtajalle saakka. laulut, suomalaiset ja saksalaiset, raikuivat laivojen kansilla. – –
Pataljoonan upseerien joukossa oli monia, jotka olivat ilmeisen voimakkaasti kiintyneet jääkäreihin ja heidän kauttaan myös siihen Suomeen, jota he eivät olleet koskaan nähneet. Enimmäkseen nämä upseerit kuuluivat niihin, jotka suomalaisten silmissä olivat parhaiten täyttäneet sotilaan ja miehen mitat. Eräät hajotetun pataljoonan upseerit, sen viimeisestä komentajasta alkaen, ilmaisivat pian kiintymyksensä vakuuttavimmalla mahdollisella tavalla – seuraamalla kasvattejaan Suomen taisteluihin kohta, kun tie niihin heille avautui. – –
Tilat, jotka Arcturus ja Castor pystyivät kallisarvoiselle lastilleen tarjoamaan, eivät olleet varsin väljät. Arcturus saattoi normaalitapauksessa ottaa 265 matkustajaa. Joskus vuosisadan vaihteessa, laittomien asevelvollisuuskutsuntojen nostattaman Amerikan-kuumeen vuosina, jolloin »siirtolaisruumakin» oli ollut käytössä, matkustajamäärä oli noussut 600 henkeen, hiukan siitä ylikin. Helmikuun 14. päivänä 1917 laivaan sullottiin 854 jääkäriä ja lisäksi eräitä »siviilimatkustajia» – Thesleff rouvineen, pataljoonan molemmat Schwesterit, pari muuta Saksasta Suomeen palaavaa suomalaista ja joukon jatkoksi kaksi sotavankeudesta vapautettua venäläistä everstiä. – –
Castoriin oli sijoitettu 950 jääkärin kuljetuserästä loput 96, pääasiassa tykistömiehiä.” (Matti Lauerma – Jääkäripataljoona 27; 1966; sivut 824-826)
Oulun ja Tampereen yliopistoriidat eivät ole samaa…
… vaikka mm. Vasemmistoliiton kansanededustaja, Oulun kaupunginvaltuutettu Hanna Sarkkinen näin onkin ymmärtänyt:
Yliopistolain satoa niitetään nyt yliopistoissa – mukana torajyviä?
Hanna Sarkkinen
Oulu
Vasemmistoliitto
Kansanedustaja, talousvaliokunnan jäsen, Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu.
Mitä Suomen yliopistoissa tapahtuu? Kysymys nousee mieleen, kun seuraa yliopistomaailmaa koskevaa uutisointia ja kuulee viestejä yliopistoista. Viesteissä kerrotaan epävarmuudesta, resurssipulasta, hallinnollisen työn lisääntymisestä, rahoitusmallin ongelmista, arvos- tuksen puutteen kokemuksista, huonosta johtamisesta, henkilöstön sivuuttamisesta ja ihmisten väsymisestä.
Olen seurannut huolestuneena erityisesti Oulun ja Tampereen yliopiston sisäistä kuohuntaa. Henkilöstö on barrikadeilla ja epäluottamus johtoa kohtaan on käsin kosketeltavaa.
Tilanteisiin liittyy todennäköisesti rahoitusleikkauksista seuranneita säästöpaineita sekä henkilöihin liittyviä ristiriitoja, mutta ongelmien taustalla paistaa myös vuonna 2009 hyväksytty yliopistolaki. Silloin kylvettiin ne siemenet, joiden satoa nyt niitetään. Uutisoinnista voi päätellä, että siementen joukossa oli torajyviä.
Yliopistolaki herätti säätämisensä yhteydessä runsaasti huolta ja vas- tustusta. Suurin kritiikki kohdistui yliopistojen kaupallistumiseen, kun yliopistot haluttiin tehdä riippuvaisemmaksi ulkopuolisesta rahoituk- sesta sekä tuoda ulkopuolisia edustajia yliopistojen päätöksentekoon. Toinen merkittävä kritiikki kohdistui yliopiston sisäisen demokratian heikkenemiseen.
Kritiikki ei jäänyt katteettomaksi eivätkä ihan pelkkää arvuuttelua ole arviot vuoden 2009 yliopistolain ongelmista. Kansalliset arviot uuden yliopistolain seurauksista kertovat karua kieltä uudistuksen seurauk- sista. Vuonna 2016 julkaistussa arviossa todetaan, että henkilöstö on kokenut uudistuksen vaikuttaneen kielteisesti työhyvinvointiin. Samalla toimivallan ja päätöksenteon keskittyminen on etäännyttänyt yliopistoyhteisöä päätöksenteosta ja kärjistänyt näkemyseroja.
Huolet näyttävät siis ainakin osittain realisoituneen. Tampereen uuden suuryliopiston valmistelu on herättänyt huolta henkilöstössä ja opiskelijoissa.
Uudelle yliopistolle esitetty johtosääntöluonnos rajoittaisi yliopiston itsehallintoa sekä yliopistoyhteisön kykyä valita hallituksensa jäsenet itse. Lisäksi yliopistolaisten mukaan yhdistyvien yliopistojen henkilös- tö ja opiskelijat on pidetty valmistelusta pimennossa ja ohitettu päätösten valmistelussa. Tampereella siis ilmeisesti halutaan ulosmitata uuden yliopistolain mahdollistama yliopiston sisäisen demokratian kavennus täysimääräisesti ja jopa yli voimassaolevien lakien.
Oulun yliopistossa on taas julkista kuohuntaa liittyen dekaanin valintaan.
Kuohunta kytkeytyy niin ikään kysymykseen yliopiston sisäisestä demokratiasta ja johtamistavasta.
Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta asetti yksimielisesti dekaaniehdokkaakseen professori Vesa Puurosen,mutta jostain syys- tä yliopiston rehtori torjui esityksen, vaikka muita hakijoita tehtävään ei ollut. Yliopiston johtosäännön mukaan rehtori nimeää dekaanin tehtävään ilmoittautuneista henkilöistä tiedekuntaa kuultuaan. Tehtävään esitetyllä henkilöllä on tiedekunnan henkilöstön vahva tuki eikä muita hakijoita ollut. Yliopiston henkilökunta onkin nyt ymmärrettävästi huolissaan yliopiston sisäisen demokratian kehityksestä. Todennäköisesti Puuronen jätettiin valitsematta, sillä hän on kritisoinut yliopiston johtamistapaa.
Yliopistoissa koetaan, että niitä johdetaan omavaltaisesti sisäinen de- mokratia sivuuttaen.Uuden yliopistolain säätämisen yhteydessä puhut- tiin kauniisti yliopistojen autonomian lisääntymisestä. Näyttää kuitenkin käyneen niin, että autonomia on lisääntynyt lähinnä toimivan johdon suhteessa muuhun yliopistoväkeen.
Yliopistolakia tulisikin pikaisesti uudistaa yhteisöllisen päätöksenteon ja korkeakoululaitoksen sisäisen demokratian vahvistamiseksi.
Oulun yliopiston näkemys tapaus Puurosesta on toinen:
Oulun yliopistossa kuohuu – rehtori ei halua dekaaniksi henkilöstön tukemaa ja yliopiston nykymenoa kritisoinutta professoria
Kasvatustieteiden tiedekunnan uuden dekaanin valinta kuohuttaa Oulun yliopistossa.
Vuoden alussa vapautuvaa kasvatustieteiden dekaanin eli tiedekunnan johtajan tehtävään ilmoittautunut ainoa hakija, yhteiskuntatieteiden tohtori Vesa Puuronen ei kelpaa Oulun yliopiston rehtorille Jouko Niinimäelle.
Dekaanin paikka tuli hakuun, kun nykyinen dekaani Eila Estola jää eläkkeelle.
Yliopiston johtosäännön mukaan rehtori nimeää dekaanin tehtävään ilmoittautuneista henkilöistä tiedekuntaa kuultuaan. Puurosella on tiedekunnan henkilöstön tuki.
Silti rehtori Niinimäki on päättänyt, että kasvatustieteiden tiedekunnan dekaanin tehtävä pannaan uudelleen haettavaksi ensi maanantaista alkaen.
Kasvatustieteiden tiedekunnan henkilöstö on huolissaan yliopiston demokratian kehityksestä, joka näyttää etenevän kovin hitaasti tai peräti väärään suuntaan.
Yhteensä 70 tiedekunnan työntekijää on allekirjoittanut Oulun yliopis- ton rehtorille osoitetun kirjelmän, jossa otetaan kantaa Puurosen puolesta. Kirjelmä on mennyt tiedoksi myös yliopiston vararehtoreille, henkilöstöjohtajalle ja hallintojohtajalle.
– Saimme järkytykseksemme kuulla,että professori Vesa Puurosen nimit-täminen tiedekunnan dekaaniksi olisi pysäytetty ja häntä olisi pyydetty luopumaan ehdokkuudestaan.
– Puuronen on ainoa tehtävään ilmoittautunut henkilö ja hän nauttii tiedekunnan henkilöstön laajaa luottamusta, kuten henkilöstön kuulemistilaisuus osoitti, kirjelmässä todetaan.
– Toivomme, että asiat voisivat edetä johtosäännön ja hyvän demo- kraattisen johtamisen mukaisesti niin, että professori Puuronen nimi- tetään kasvatustieteiden tiedekunnan dekaaniksi ja että päätöksen- teon avoimuus ja läpinäkyvyys sekä johtamisen vuorovaikutteisuus toteutuisivat.
Yliopiston rehtori Jouko Niinimäki oli torstaina matkoilla,mutta Puuros- ta dekaanin tehtävään haastatellut koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä arvioi, että tiedekunta tarvitsee toisenlaista johtajuutta.
Hentilä pitää erikoisena, että Kaleva kysyy dekaanin valintaprosessis- ta, vaikka se puhuttaa parhaillaan koko Linnanmaata.
– Asia on kesken, Hentilä kuittaa.
– On totta, että oli vain yksi hakija, joka on hyvä ja kokenut ja jolla on vahvuuksia. En käy kuitenkaan enempää läpi henkilön ominaisuuksia.
Professori Vesa Puuronen on tullut tutuksi Kalevan lukijoille mielipidekirjoituksistaan.
Puuronen on kysynyt, ollaanko Oulun yliopistosta tekemässä teknistä korkeakoulua. Hänen mielestään yritysopit rapauttavat yliopiston.
Puuronen on arvostellut myös yliopiston yhteistoimintamenettelyä ja todennut yliopistoväen keskinäisen solidaarisuuden olevan puntarissa.
– Professoriliiton Oulun osastossa on keskusteltu, että osaston pitää ryhtyä toimiin, jotta Oulun yliopistoon saadaan palautettua demokratia, Puuronen sanoo.
Oulun yliopisto kertoi perjantaina, että KTK:n dekaanihaun jatkamiselle on vankat perusteet.
Oulun yliopisto kommentoi dekaanikiistaa: ”KTK:n dekaanihaun jatkamiseen on vankat perusteet ”
Oulun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan (KTK) dekaanin haku avataan uudelleen ensi viikon alussa, kerrotaan Oulun yliopistolta.
– KTK:n dekaanihaun jatkamiseen on vankat perusteet, yliopiston tiedotteessa todetaan.
Poikkeuksellinen hakuprosessi tuli julki perjantaina, kun Kaleva kertoi, että yliopiston rehtori Jouko Niinimäki ei nimennyt KTK:n dekaaniksi kyseiseen tehtävään ehdolla ollutta Vesa Puurosta. Tiedotteen mukaan päätös tehtiin haastattelun ja henkilökunnan kuulemisen perusteella.
Sosiologian professorina työskentelevä Puuronen oli ainoa hakija KTK:n dekaaniksi. Yliopiston johtosäännön mukaan rehtori nimeää dekaanin tehtävään ilmoittautuneiden joukosta sen jälkeen, kun henkilöstöä on kuultu. Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa on ollut laajasti tukea Puurosen valinnalle.
Yliopiston tiedotteessa todetaan, että dekaanin tehtävänä on johtaa tiedekunnan toimintaa, vastata tuloksellisuudesta sekä yliopiston joh- toryhmän jäsenenä vastata yliopiston strategian toteuttamisesta tie- dekunnassa. Dekaanin tehtävä on yliopistossa keskeinen johtamisteh- tävä, johon sisältyy tiedekunnan johtamisen lisäksi paljon verkostojoh- tamista sekä yhteistyötä muiden tiedekuntien, yliopistojen ja sidosryhmien kesken.
– Johtaminen on mitä suurimmassa määrin ryhmätyötä niin yliopiston kuin tiedekunnankin johtoryhmässä, ja edellyttää vankkaa monenkeskistä luottamusta, tiedotteessa sanotaan.
Tiedotteessa todetaan myös, että henkilövalintoihin liittyy aina seikkoja, joita työnantaja ei käsittele julkisesti.
Puuronen on julkisuudessa arvostellut Oulun yliopistoa muun muassa Kalevan mielipidekirjoituksissa. Hänen mukaansa yritysmaailman opit rapauttavat yliopiston. Puuronen on myös kysynyt, ollaanko Oulun yliopistosta tekemässä teknistä korkeakoulua.
YLIOPISTOSSA EHDOTON YDINKYSYMYS ON.
KUKA TEKEE OIKEATA TIEDETTÄ, ja KUKA TEKEE JOTAKIN MUUTA.
Sellaisiin tahoihin, jota EIVÄT SELLAISTA TEE, kuuluu ainakin Tampereen Yliopistosäätiön johto.
Ja sellaisiin JOTKA TEKEVÄT AINAKIN MUUN OHELLA MYÖS TIETEEN NIMISSÄ SITÄ MUUTA KUIN TIEDETTÄ, kuuluu myös professori Vesa Puuronen.
On siis aivan oikein, että häntä ei valittukaan dekaaniksi!
”Puuro” ei ole oikea henkilö dekaaniksi!
Sen osoittaa tämä hänen ”stalinismin historiansa”, jonka hän mainitsi, muttei ymmärettävistä syistä linkannut: hän on ilmeisesti jonkilainen todellisellaJA KUVITTEELLISELLA VÄKIVALLALLA mässyttelijä, joita aina silloin tällöin näkee.
http://vesapuuronen.net/tapsisallys.htm
Vesa Puuronen
Tappavat aatteet
Sisälluettelo:
|
1 |
|
|
2 |
|
|
3 |
|
|
4 |
|
|
5 |
|
|
6 |
|
Sellainen on ainakin ajoin ollut myös yksityinen ”ihmisoikeusvalvoja” Human Rights Watch: kaikki ”kansanmurhat” on ”menneet läpi”, mitä jotkut ovat viitsineet syöttää… Suomestakin se löysi neljä ”tuhottua kansaa”: Ener, Ter Saami, Ingrians ja Olonets Carealians. Järjestö oli verrannut englanninkielistä luetteloa Tsaarin imperiumin kasallisuuksista tämän perillisten kuten Venäjän ja Suomen vastaaviin Neuvostoliiton hajoamisen ajoilta, ja edellisen jokainen jälkimmäisestä puuttuva etnonyymi tarkoitti ”murhattua kansaa”!
”Arvovaltaisessa” järjestössä ei ollut tiedossa, että useimpien Siperian vähemmistökansallisuuksien nimet oli 30-luvulla vaihdettu asiakirjoissa venäjänkilisistä omakielisiin: näin jurakeista oli tullut nenetsejä ja enetsejä, ostjakeista ja voguleista hanteja ja manseja,tunguuseista ja goldeista evenkejä ja nanaita jne.Näin saa- tiin ”60 stalinismin murhaamaa kansaa” kun koko Neuvostiliiton aikana hävisi vain yksi sikäläinen kansallisuus kamassisamojedit, joita oli 1908 ollut 12 ja 1912 8 henkilöä. Josko katosi sekään: heidän jälkeläisensä muissa ryhmissä tiedetään, ja heidän kielensä on Kai Donnerin ja Paul Aristeen tallentamana kirjoissa ja kansissa. Kai Donner piti sillä kielellä jopa päiväkirjaa Tukholmassa Suomen itsenäisyysliikkeen toi- minnasta, jotta kukaan muu ei taatusti saisi selvää. Edellisessä Venäjän väestönlaskennassa taas kaksi henkilöä hyväksyttiinkin etnisiksi kamasseiksi.
Noitakohan ”kuolleita sieluja” Puuronen tarkoittaa ”stalinismin LUKUISILLA KANSANMURHILLA täällä teoksessaan:
http://vesapuuronen.net/tapluku3.htm
” Vesa Puuronen
LUKU 3 STALINISMI – OPPI LUOKKATAISTELUSTA POLITIIKAN PERUSTANA
Stalinismi on ideologia, joka kehittyi Neuvostoliitossa vuosina 1922 – 1953 Josef Stalinin toimiessa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP(b)) pääsihteerinä. Stalinismi oli hegemoninen ideologia Neuvosto- liitossa 1920-luvun lopulta lähtien,jolloin puolueen sisäinen oppositio menetti asemansa, maaliskuuhun 1953 saakka, jolloin Stalin kuoli. Stali- nismilla voidaan tarkoittaa myös Neuvostoliitossa samoihin aikoihin kehittynyttä sosialistisen yhteiskunnan muotoa, tai hallinnollisia, byrokraattisia ja yksinvaltaisia menetelmiä, joita tuolloin käytettiin.
Tässä kirjoituksessa tarkastellaan stalinismia ideologiana, erityisesti niitä perususkomuksia, joille ideologia rakentui ja perusteluita, joita annettiin ideologian nimissä tehdyille kansanmurhille ja muille rikoksille. ”
RK: YK ja objektiivinen tutkimus EIVÄT OLE LÖYTÄNEET AINOATA- KAAN KANSANMURHAA (muita rikoksia toki kylläkin yllin kyllin), eikä tule löytämäänkään. Koko kansamurha(”geenimurha”)- ja joukkomur-halainsäädäntö erotukseksi muista tappotöistä on Neuvostoliiton blokin läpiajama kansainvälisessä oikeudessa, Lännen vastustaessa.
Kun tuollaisessa ympäristössä toimitaan, pitää olla asiantteva ja kriitti- nen kaikkien lähteiden ja ”lähteiden” suhteiden. Sitä Puuronen ei ole edes yrittänyt olla:
VP: ” Stalinismin hahmottamisen päälähteen muodostavat seuraavat Stalinin suomennetut teokset: Stalin, Kootut teokset osat 1 – 13, jul- kaistu vuosina 1951-1955, Leninismin kysymyksiä (1946) ja Suuresta isänmaallisesta sodasta (1945). Lisäksi käytetään Deutscherin teosta Stalin, poliittinen elämäkerta (1989), ”
RK: Deutscherin kirja ”löytää” KOLME KERTAA NIIN PALJON ”STALI- NIN TAPETTUJA UHREJA” (”20 milj.”!) vuosilta 1923 – 1938 ennen alueliitoksia kuin EU:n myöhempi hörönlörötys ”Kommunismin musta kirja” (7.5 mlj., joista kuitenkin jopa 6 mlj. olisi ollut ”karkotettuja ilman varmuutta myöhemmistä vaiheista”, – ja ainakin 10 kertaa niin paljon kuin niin todellisuudessa tiukimmankaan tulkinnan mukaan laskien oli (”poliittiset” teloitukset ja rangaistuksiin ja muihin karkotuksiin liittyvät ylimääräiset kuolleet).
(”KMK” ”löytää” sen sijaan ”12.5 miljonaa Leninin urhria” vuosilta 1918 – 1922 mm. kertomalla kahdella kaikki sisällis- ja interventiosodan ylimääräiset kuolleet taisteluihin ja rintamatauteihin (5 mlj. tulevan NL:n alueella) ja vähentämällä tästä bolshevikkien ”omat” 2.5 miljoonaa (aivan oikein: 1.0 mlj. kaatunutta ja 1.2 mlj. tauteihin kuollutta taistelijaa ja 300000 siviiliä) ja siihen se lisäsi ”5mlj. Volgan järjetetyn nälänhädän uhria” alueelta, jolla ennen sotaa oli ollut 1.3 mlj. asukasta…)
https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/ukrainan-jarjestetty-nalanhata-jenkit-nato/
VP: ” Edvard Ratzinskin elämäkertaa Stalin (2001), ”
RK: Radzinskin kirja ontäsysin poekton skitsopaläjäys: hän väittää mm. Stalinilla olleen toisessa jalassaa pukinsorkka…. <:-D!!!!
Täällä sen toteaa Hannu Lauermakin:
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/145222?page=1#145263
VP: ” sekä Aleksandrovin et alian virallista Stalin, Lyhyt elämäkerta– te- osta (1948) ja muita Stalinia ja stalinismia koskevia tutkimuksia ja muis- telmia. Aiheeni kannalta erittäin kiinnostava tutkimus on Alan Bullockin massiivinen teos Hitler and Stalin (1992), jossa seurataan näiden kahden johtajan elämää rinnakkain ja verrataan heidän ajatuk- siaan ja menettelytapojaan. Stalinin suomennetut teokset kattavat stalisnismista vuodet 1922-1944. ”
VP: Lisäksi käytän Stalinin viimeisien vuosien 1950 – 1952 tekstien eng- lanninnoksia (Franklin ed.1972).Analyysia Stalinin ajattelusta ja toimin- nasta vuoden 1944 jälkeen tukevat toisen käden lähteet, joita ovat tut- kimusten lisäksi esimerkiksi stalinismin vuonna 1956 NKP:n 20 edusta- jakokouksessa paljastaneen Nikita Hrushtshevin muistelmat, jotka julkaistiin suomeksi vuonna 1971.
…. Keskuskomitea totesi, että valtion turvallisuuselimet saivat Stalinin valtakaudella maassa vähitellen liian suuren vallan ja niiden valvonta lui- sui puolueen keskuskomitealta ja hallitukselta Stalinille henkilökohtai- sesti (mt., 15). Keskuskomitea sysäsi kuitenkin osan vastuusta kansain- väliselle imperialismille ja sen kätyrille Lavrenti Berijalle,joka toimi salai- sen poliisin päällikkönä vuodesta 1939 vuoteen 1953. Berijan syyksi lu- ettiin se, että maassa sallittiin neuvostolaillisuuden vakavia rikkomuksia ja joukkomittaisia vainotoimenpiteitä. ”
RK: Lavrentii Berija ei aloittanut eikä toteuttanut Nikolai Jezhovin Suurta puhdistusta, vaan vislasi sen poikki.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/11/nl-n-ns-suuri-puhdistus-1937-1938-oli-nikolai-jezvin-munaus
Puurosen kirja loppuosa ”Stalinista leninistinä” on Solzhenitsynin, Anne Applebaumin ja Robert Servicen VÄÄRENNETTYJEN LENIN-LAINAUS- TEN, JOISTA ESIMERKIKSI KIELTOSANAT OLI SAATETTU JÄTTÄÄ POIS JA PANTU LENIN VÄITTÄMÄÄN SELLAISTA,MITÄ HÄN KIELTÄÄ (kuten muka ”kirjoittamaan rikoslakiin laillinen terrori” (eli rikoslain kieltämien kainojen käyttö politiikassa valtion taholta – eli että ”ei mitään järkeä” …),kääntämällä venäjän sana sila = voima,joka on suomen sanan kaikin- puolinen synonyymi ja lähellä englannin sanaa power, systemaattiset ja kaikenkattavasti ”VÄKIVALLAKSI” (violence), joka SULKEE POIS muut kuin ihmisiin kohdistuvat aseelliset pakkotoimet! jne.
Juttu on lyhyesti ja yksinkertiasesti paskaa.
Tulkitsen niin että Oulussa on vainuttu jo pitkään jatkuneesta Tampe- reen yliopistokiistasta RAADON HAJU eli YLIOPISTOSÄÄTIÖN TAPPIO loppujen lopuksi.
Sitten on päätetty loikata itsekin jo hyvissä ajoin ”taantumuken sorta- mien edistyksellisten” rooliin – vaikka sitä ei todellisuudessa olla – koska siitä voisi ainakin hetkeksi tulla MUOTI!
Piisaako kaikille sovinistien ääniä?
Kepu ampui alas perhevapaauudistuksen melko odotetusti. Perästä kuultiin luovasti muotoiltuja haluja suojella konservatiivisia perhearvoja. Samaa mekkalaa pidettiin myös sinisistä ja taustakuoroa tahdittavat niin persut kuin kristillisetkin. Kaikilla on katseet vaaleissa – vaan piisaako perinteisten kotiäitien kannattajilta ääniä heille kaikille?
Valinnanvapaus vai klaanin käsky?
Lähtökohtaisesti harva meistä vastustaa ihmisten oikeutta valita. Kauniin kuuloisen valinnanvapauden varjona heiluvat etenkin kepun taustavoimana vaikuttavat lestadiolaiset klaanit. Mainospuheissa kaunis valinnanvapaus muuttuu arjessa melko tiukaksi paikaksi kirveen ja hellan välissä. Toisaalta, kotihoidontuen muutokset eivät tätä asiaa muuttaisi mitenkään ja jotakuinkin sama määrä lahkolaisia naisia jäisi ikuisiksi kotiäideiksi vaikka tuki poistettaisiin kokonaan. Sen ongelman korjaamiseksi tarvittaisiin lain nostamista uskonnon yläpuolelle eikä moista tässä maassa tule tapahtumaan.
Akuutimpi ongelma ei juuri liitykään lapsen ensimmäiseen pariin-kolmeen ikävuoteen vaan siitä eteenpäin. Varhaiskasvatuksen evääminen lapsilta on täysin sallittua, mutta järkyttävän tuhoisaa. Jos lapselle ei anneta minkäänlaista mahdollisuutta tutustua yhteisöön, sen hierarkiaan ja jatkuviin muutoksiin, on koulun aloitus melkoisen kova pala. Radiossa muistutettiin aiheellisesti miten Suomi on jäänyt varhaiskasvatuksessa hurjasti jälkeen muita pohjoismaita. Hieman yksinkertaistaen: en missään nimessä kiellä aikuisten ihmisten oikeutta olla idiootteja mutta jos lapsista tehdään sen varjolla marttyyreja, minä murisen.
Vaaleissa nähdään
Katse on siis kääntynyt seuraaviin eduskuntavaaleihin. Muutamissa paikoissa naisvihamieliset asenteet toki poikivat ääniä ja tämä lienee monilla mielessä. Tietyt sovinismin mestarit, kuten Juha Sipilä tai Timo Soini pystyvät populistisella karismallaan saamaan melkoisen köörin asian taakse, mutta ei sillä vaaleja voiteta tai kannatuslaskua pysäytetä. Jotenkin ounastelen naisten oikeuksien mielikuvan olevan pääosalle äänestäjiä tällä vuosituhannella. Edelleen spekuloin kepun näin toimien menettävän enemmän ääniä kaupungissa kuin mitä se nettoaa maaseudulta. Siniset puolestaan tarvitsevat jotain paljon änkyräkonservatismia parempaa sanottavaa mikäli aikovat yhdenkään edustajan läpi saada.
Suurin toiveeni on että muut puolueet lähtisivät puimaan kodin ja lasten asioita ihan urakalla. Kokoomuksen on kunnioitettava hallituskumppaniaan, mutta demareilla ja vihreillä ei moista painolastia ole. Demareilta ehdotus jo löytyykin, joskin se on kovin varovainen ja välttää yrittämästä ratkoa todellisia ongelmia. Yhtä kaikki, pelinavaus sekin. Saisimmeko lisää?
Heimlichin ote olisi syytä kaikkien opetella.
Heimlichin ote olisi syytä kaikkien opetella.
Miksi tämä tuli mieleeni ? Tuli unessa viime yönä, kun jostakin unimuistista hätkähdin ja muistelin edesmennyttä työkaveriani Askoa, joka tukehtui kokouspäivällisellä lihanpalaan eikä kukaan osannut auttaa – 5:n lapsen isä kuoli. En ollut mukana enkä olisi osannut tällä tavalla edes auttaa.
Opetelkaa ohjeiden mukaisesti perusasiat.
Jos on yksin kotona, tuolin selkänoja voi auttaa tai sitten nopeasti lattialle rinnan alle lattialle jokin koroke jonka päälle sitten pitää rojahtaa voimalla.
Tietenkin voi ennakoida ja pureskella hitaasti ruoka ja sänkyyn makuuasentoon ei pidä viedä mitään syötävää.
https://yle.fi/uutiset/3-7799157
Poliittinen valehtelu on törkeää, mutta ei suinkaan uutta
https://www.aamulehti.fi/uutiset/ne-ovat-teidan-lapsenlapsianne-jotka-syovat-hernekeittoa-tamperelaiset-elakelaiset-raivostuivat-kansanedustaja-anna-kontulan-puheista-200687372
”Kontula kun on mennyt nimittämään työeläkkeitä veronalaiseksi sosiaalietuudeksi.”
On se perkele, että poliittinen ideologia sallii törkeän valehtelemisen.
Työeläke on eläkevakuutusjärjestelmien kautta järjestettyjä eivätkä mitenkään liity sossusysteemiin.
Kansaneläke taas on luku sinänsä.
Nykyeläkeläiset ovat maksaneet pääosan eläkevakuutusrahastoista suoraan, työnsä tuloksien kautta työnantajan saamista voitoista ja maksamiensa valtioverojen kautta.
Vaikka valtio niitä nimellisesti maksaa, rahat ovat tulleet työssä olleiden maksamista veroista.
Lisäksi nykyisistä työeläkeläisistä melkoinen osa on maksanut kansaneläkemaksut saamatta senttiäkään niistä itselleen.
Eläkerahastoja on n. 200 miljardia ja eläkkeitä maksetaan niiden tuotoista ja rahastoista, jotka silti ovat lähes koko ajan kasvaneet.
Nykyinen eläkkeelle aikanaan menevä väki suoraan ja vastaavasti heidän työnanjajansa tehdyn työn tuotosta maksavat rahastoihin omaa eläkettään.
Lisäksi valtio maksaa sinne rahaa työssä olevien – ja ihan yllättäen myös eläkettä saavien – maksamista verorahoista.
Siten tulevien polvien eläkkeet kasvavat eläkkeelle pääsyyn asti.
Sen jälkeen alkaakin eläkeläisten rokottaminen ylimääräisellä 6% perusteettomalla verolla ja taitetulla indeksillä.
Vaikka rahastoista poistuu rahaa eläkkeiden maksuissa, tilalle tulee uusille eläkeläisille koko ajan vastaavasti lisää rahaa ja eläkeläisiähän poistuu ”rahanjaosta” koko ajan.
Suuret ikäluokat pääsivät jo puolikymmentä vuotta sitten eläkkeelle ja eläkeläisten määrä alkaa vähitellen laskea vanhemman sakin kuollessa pois.
Sinänsä asiallista – vaan on se ihmishenki kyllä halpaa…
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/uutissuomalainen-poliisi-alkaa-maksaa-metsastajille-virka-avusta-tehtavina-suurpetojen-karkoitus-ja-lopettaminen/6767766#gs.4eaULpE
”Riistanhoitoyhdistyksille aiotaan maksaa suurpetojen karkotuksista ja lopetuksista sekä loukkaantuneiden villisikojen lopetuksista.
Korvaus on tulossa uusiin suurriistan virka-aputehtävien (SRVA) sopimuksiin, joita poliisi tarjoaa riistanhoitoyhdistyksille tämän kevään aikana. Tällä hetkellä poliisi ei maksa metsästäjiltä saamastaan virka-avusta.”
”Korvaukseksi on suunniteltu 400 euroa tehtävää kohti. Summa on sama kuin se, mitä Vapaaehtoiselle pelastuspalvelulle on maksettu kadonneen henkilön etsinnästä.”
On se ihmishenki halpa, jos parin miehen tekemästä jonkun peuran tai villisian pois hakemisesta saa saman kuin kymmenien vapaaehtoisten tuntitolkulla tekemästä etsinnästä missä tahansa olosuhteissa ja illoin tahansa vuorokauden aikaan.
http://www.aka.fi/globalassets/32akatemiaohjelmat/mind/mind_programme_final-seminar-2017.pdf
”1 (3) Human Mind Research Programme
Final Seminar 1–2 December 2016
(Helsinki Congress Paasitorni, Paasivuorenkatu 5 A)
Thursday 1 December
09– Registration & coffee
10:00–10:10 Opening words: Gustav Djupsjöbacka, University of the Arts Helsinki
.
10:10–11:00 Keynote: Repositioning Pragmatics in the Context of Cognitive Linguistics and Interdisciplinary Research.
Milena Fuchs, Professor, Faculty of Philosophy, University of Zagreb
.
RK: Ämmä meinaa, että tämä on EU:n projekti, joka saa ilmeisimmin julkisen rahansa sieltä.
11:00–13:00 Project presentations I:
– Jari Hietanen, Eye Contact and the Meeting of Minds
.
RK: ”Rotumurhapeilineuroni-Jari” Tampereen yliopistosta, Psykologian laitokselta ja mm. YLE:n haistapaskantiedeohjelmista.
.
– Marja-Liisa Honkasalo, Mind and the Other
.
RK: ”Enkelitutkija” Turun ”yliopistosta”, entinen taistolainen 70-luvun alusta.
.
– Liisa Keltikangas-Järvinen, Intergenerational transmission of socio-emotional well-being: A multidisciplinary study of offspring development across the lifecourse
.
RK: Varsinainen arkkipölkkyharppu Helsingin ”yliopiston” Psykologian laitokselta…
– Kirsti Lonka, Mind the Gap between digital natives and educational practices (presentation by Katariina Salmela-Aro & Kimmo Alho)
.
Haistapaskantieteilijä, peilineuroonihörhö, Ylen puoskarodosentteja, opettanut myös lääketieteen opetettamisen psykologiaa joskus muinoin Karolinskassa, saanut varmaan potkut.
.
– Lauri Nummenmaa, Face To Face: Molecular and Functional Neural Mechanisms of Social Bonding and Interaction
Tampereen psykologianlaistoksen hölynpölläreitä.
.
– Anna Rotkirch, Linked lives over the life course: A dyadic approach to social development
.
Haistapaskantieteilijä, ”evoluutiofeministi”: tunnetaan mm. teriasta, että ”perhe ei ole geenistä, mutta sen sijaan vieraissakäyminen on geeneistä”…
.
13:00–14:00 Lunch (Paasiravintola)
14:00–15:40
Project presentations II:
– Jaakko Seikkula, Relational mind in events of change in multiactor therapeutic dialogues (presentation by Virpi-Liisa Kykyri)
– Martti Vainio, Cross-modal connections between speech communication, hand gestures and perception
– Matias & Satu Palva ja Juha Silvanto, Role of personality in awareness and memory of visual representations (HCCG)
– Antti Revonsuo & Harry Scheinin, The Conscious Mind: Integrating subjective phenomenology with objective measurements (CONSCIOUS MIND)
.
Arkkihaistapaskantieteilijä Aivokaapeli-Antti, totaalinen pölvästi.
.
– Pirita Seitamaa-Hakkarainen & Maarit Mäkelä, Handling mind: Embodiment, Creativity and Design (Handling mind)
15:40–16:00 Coffee break … ”
– Janne Seppänen & Göte Nyman & Kari-Jouko Räihä, Mind, picture, image (MIPI) (presention by Asko Lehmuskallio, Jukka Häkkinen & Poika Isokoski)
.
RK: Häkkinen täysin pöyristyttävä ”peilisolupsykiatri”, ollut myös NOKIAn puoskarinhommissa, YLE:n entisiä kestopölhäjä.
.
– Kimmo Katajala, Meanings of an Urban Space, Past and Present. Cross -cultural Studies of the Town of Vyborg from the 16th to the 21th Century