Valtiollisen turvallisuuskomitean ennakointiverkosto on laatinut laajan selvityksen, jossa tuodaan esiin Venäjän tavoitteet ja tavat, joilla Venäjä mahdollisesti pyrkii vaikuttamaan Suomessa tammikuussa käytäviin presidentinvaaleihin.

• Venäjä voi pyrkiä vaikuttamaan presidentinvaaleihin usealla eri tavalla.
• Turvallisuusneuvoston pääsihteeri Vesa Valtonen taustoittaa mahdollisia vaikutuskeinoja.
• Erityisesti Venäjää voivat kiinnostaa Natoon liittyvät kysymykset.

Turvallisuusneuvoston pääsihteeri Vesa Valtonen korostaa, että analyysi koostuu asiantuntijoiden mielipiteistä.

– Niiden pohjalta viranomaiset sitten tekevät oman arvionsa. Jos sieltä nyt poimitaan esimerkiksi hakkerointi, niin se on huomattavasti todennäköisempää kuin listan loppupäässä oleva hyvin teoreettinen salamurha, Valtonen taustoittaa.

Analyysi on keskeneräinen. Sen on määrä valmistua marraskuun loppuun mennessä.

Valtosen mukaan tarkoitus on, että asiantuntijaverkosto on mahdollisimman moniääninen.

– Sieltä tulee ideoita, joiden päälle tehdään viranomaisarvio.

Keitä asiantuntijaverkoston jäsenet ovat?

– Siellä on esimerkiksi viranomaisia, tutkijoita, elinkeinoelämän, median ja järjestöjen edustajia, jotka ovat perehtyneet hybridi- ja informaatio- vaikuttamiseen. Laaja joukko aika lailla laidasta laitaan. Tärkeintä on saada aikaan se moniäänisyys, Valtonen sanoo.

Kansalliselle asiantuntijaverkostolle annettiin tehtäväksi arvioida, millä tavoin ja millä tavoittein Suomen vaaleihin pyrittäisiin vaikuttamaan. Lisäksi verkosto pohti, millä tavoin informaatiovaikuttaminen yleisesti Suomessa toteutettaisiin, ja mitkä olisivat pääasialliset tavoitteet.

Venäjän on väitetty sotkeutuneen muun muassa Yhdysvaltain presi- dentinvaaleihin ja Katalonian kansanäänestykseen. Ennakointiverkosto kehottaa varautumaan Venäjän vaikuttamispyrkimyksiin.

Listaus on koostettu kansallisen asiantuntijaverkoston vastauksista.

1. Sosiaalisen ja perinteisen median operaatiot:

– Väärän informaation levittäminen, vaihtoehtoisten totuuksien tarjoa- minen ja ennen kaikkea epäluottamuksen kylväminen valtaapitävien kykyyn toimia poliittisina päättäjinä.

2. Suomalaisten vaikuttajien hyödyntäminen:

– Perinteisten vaikuttaja-agenttien toiminta kohdistetaan yhteiskunnan korkeimmille tasoille, päätöksentekijöihin ja valtamediaan. Provokaat-  toreita käytetään erityisesti kiusanteossa sekä kansalaismielipiteen ohjailussa; tässä suhteessa sosiaalinen media on pääroolissa.

– Uusi suurlähettiläs (Pavel Kuznetsov), hänen taustansa ja viestinsä ovat osa isoa kokonaiskuvaa. Hänellä lienee myös oma verkostonsa jo olemassa ja uudelleen aktivoitavissa. Tätä tullaan hyödyntämään erityisesti vaikuttajaverkostoissa vaikuttamiseen.

3. Venäjän tavoitteiden mukaisesti toimivien poliitikkojen tukemi- nen ja Venäjän tavoitteiden vastaisesti toimivien poliitikkojen painostaminen ja mustamaalaaminen.

4. Tietomurroilla saatujen tietojen julkaiseminen, esimerkiksi myös uhka jo hankitun tiedon vuotamisesta voi toimia painostuksen ja vaikuttamisen välineenä.

– On oletettavaa, että esim. kotimaisten puolueiden käyttämät viesti- kanavat ja tietojärjestelmät ovat haavoittuvaisia tällaiselle toiminnalle, analyysissä todetaan.

5. Voittajan avustaminen siten, että apu tulee tahallisesti julkiseksi ja tämä tieto rapauttaa kansalaisten luottamusta valittuun tasavallan presidenttiin.

– Voittajaa voidaan esimerkiksi myös aidosti auttaa ja siten rakentaa uhka avun paljastumisesta, mitä voidaan käyttää myöhemmin painostuskeinona.

6. Vaalikamppailun ajaminen kohti tilannetta, jossa menestyäkseen ehdokkaiden on annettava sellaisia vaalilupauksia, joista vaikuttajalle on hyötyä. Esimerkiksi:

– Poliittisen keskustelun ohjaaminen. Tiettyjen aiheiden (esim. Nato) myrkyttäminen ja toisten, erityisesti populististen aiheiden, nostaminen keskustelunaiheiksi.

– Keinotekoisten jakolinjojen luominen (mukaan lukien presidentin valtaoikeuksien kannalta epäolennaisiin kysymyksiin), jolloin äänestäjien huomio siirtyy pois ulko- ja turvallisuuspoliittisista valinnoista vaikkapa maahanmuuttoon.

7. ”Ahvenanmaan separatismin” narratiivin (kertomus) ja kielteisen julkisuuden lietsominen suomenruotsalaisia vastaan.

– Myös pakkoruotsikeskustelu aktivoitaneen myötämielisen ehdokkaan toimesta.

8. Äänestystulosten luotettavuuden kyseenalaistaminen.

– Esimerkiksi huhujen ja epäilyjen lietsominen vaalien rehellisyydestä.

9. Ääritapauksessa salamurha tai terrori-isku.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Analyysissä on listattu myös tavoitteet, joihin Venäjä mahdollisesti pyrkii. Nämäkin esimerkit on poimittu suoraan turvallisuuskomitean ennakointiverkoston papereista.

1. Mahdollisuus nostaa Kremlin ehdokas Suomen presidentiksi ja siten korkeimmaksi ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi vallankäyttäjäksi. Mah- dollisuus vaikuttaa myös niihin ehdokkaisiin, jotka eivät ole Kremlin ehdokkaita, joko ohjaamalla heitä Venäjän intressien kannalta myönteisempään suuntaan tai heikentämällä heidän asemaansa.

– Venäjän kannalta toivottava lopputulos voi olla, että istuva presi- dentti jatkaa, mutta väsyneenä, nöyryyttävän likakampanjan läpi- käyneenä, joutuen harjoittamaan liennytystä radikalisoituneen ja polarisoituneen yhteiskunnan rauhoittamiseksi.

2. Nykylinjan sopivuutta varmaan pönkitetään, muistutetaan että se on hyvä kaikille, myös koko alueen vakaudelle.

3. Riippumatta vaalien voittajista kansan jakaminen, epäluottamuksen kylväminen ja yhtenäisyyden saavuttamisen ehkäiseminen.

– Jakolinjojen vahvistaminen on pitkän aikavälin toimenpide, josta ei ole kuviteltavissa välitöntä hyötyä vaan se ainoastaan valmistelee maaperää siltä varalta, että todellisia toimenpiteitä tarvittaisiin.

– Ruman ja likaisen kampanjan käyminen, mukaan lukien Venäjän avustus esim. vuotojen ja propagandan muodossa, tuo etuja siinäkin tapauksessa, että ne eivät riitä istuvan presidentin kaatamiseen, analyysissä todetaan.

4. Pyritään estämään vakava keskustelu ulko- ja turvallisuuspoliittisista ratkaisuista, etenkin Natosta, sekä muutenkin hallitsemaan poliittisen kentän ja median yleisiä keskustelunaiheita.

5. Pyritään suureen tavoitteeseen, sellaiseen eduskunnan kokoonpa- noon, joka pysyy passiivisena länsi-integraation edistämisessä tai jopa muuttaa linjaa sisäänpäin kääntyneempään ja Venäjän etuihin myötämielisemmin suuntautuvaan linjaan.

6. Suomen eristäminen EU:sta ja muista meille tärkeistä läntisistä tahoista.

7. Suomen pitäminen erossa Natosta.

8. Vaalien voittajan myöhempi painostusmahdollisuus.

9. Venäjän arvovallan lisääminen Itämeren alueella.

10. Venäjään kohdistuvien pakotteiden heikentäminen.

Informaatiovaikuttamisen tavat ja tavoitteet

Analyysissä on myös listattu informaatiovaikuttamisen tavat. Aihepiiriä tutkinut sotatieteiden tohtori Saara Jantunen määritteli informaatio-vaikuttamisen kyvyn 2016 eduskunnan hallintovaliokunnan kuulemises- sa kyvyksi ”tuottaa psykologisia vaikutuksia kaikilla mahdollisilla keinoilla – myös fyysisillä teoilla.”

1. Erilaisen ”valeuutisten” tyrkyttäminen tiedotusvälineisiin sekä puh- taasti virheelliset asiat sekä kärjistetysti tai tietystä näkökulmasta kirjoitetut jutut.

2. Mainonta ja viestintä sosiaalisessa mediassa.

3. Päättäjien energian suuntaaminen toisarvoisiin asioihin ja kohuihin.

4. Sisäinen keskustelu sosiaalisessa mediassa.

– Keskusteluun tulee vääristelyjä ja valheita aiheista tai henkilöistä, analyysissä todetaan.

Venäjän informaatiovaikuttamisen tavoitteet voisivat verkoston mukaan olla seuraavanlaisia:

1. EU:n uskottavuuden heikentäminen.

2. Fennovoiman, Nordstreamin, Kaidin ja vastaavien teollisten hankkei- den etenemisen varmistaminen sekä näihin läheisesti liittyvä omistaja- ohjaukseen vaikuttaminen, esimerkiksi Suomen käyttäminen näyteik- kunana tai jopa bulvaanina omia tavoitteita edistävälle toiminnalle

3. Kansallisen yhtenäisyyden murtaminen.

– Äärilaitojen kiihdyttäminen on yllyttäjille hyvästä vaikka jutut olisivat keskenään ristiriitaisia.

4. Median uskottavuuden heikentäminen.

5. Naapurimaan kansalaisten ja heidän heimoveljiensä tuntojen manipuloiminen kielteisiksi Suomea kohtaan.

6. Naton ja Yhdysvaltain uskottavuuden heikentäminen, Nato-keskustelun tukahduttaminen ja Suomen pitäminen poissa Natosta.

7. Suomen ulkopolitiikan muuttaminen.

– Konkreettiset tavoitteet vaihtelevat yksittäisiin kansainvälisten yhtei- söjen äänestyskysymyksiin vaikuttamisesta, tulevaan lainsäädäntöön kuten tiedustelu- ja valmiuslakeihin vaikuttamisen kautta aina esimerkiksi EU- ja NATO-suhteen muuttamiseen, analyysissä todetaan.

8. Suomen välien vahingoittaminen erityisesti Ruotsiin ja Viroon, mutta myös yleisesti länsimaihin.

9. Suomen ja Yhdysvaltain välisen kahdenvälisen puolustusyhteistyön syvenemisen estäminen ja hankaloittaminen.

10. Terroristien rekrytointi.

11. Vaikuttaja pääsee kokeilemaan minkälaiset keinot tuovat tulosta juuri Suomessa (ja mitkä keinot eivät toimi).

12. Viranomaisten uskottavuuden heikentäminen.

Turvallisuuskomitea on kokonaisturvallisuuteen liittyvä ennakoivan varautumisen pysyvä ja laajapohjainen yhteistoimintaelin.

Turvallisuuskomitea toimii puolustusministeriön yhteydessä. Sen tehtä- vänä on avustaa valtioneuvostoa ja ministeriöitä. Turvallisuuskomitea toimii tarvittaessa yhteiskunnan eri häiriötilanteissa asiantuntijaelimenä. Tur-vallisuuskomitean puheenjohtajana toimii puolustusministeriön kanslia-päällikkö Jukka Juusti. Komitean jäsenet koostuvat lähinnä eri ministeriöiden kansliapäälliköistä.

Turvallisuuskomitean ennakointiverkoston analyysistä uutisoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.