( Otava, 2017, 237 sivua )
Maassamme oli täysi hulina suurlakkoviikolla marraskuussa 1917. Sen jälkeen oli hieman rauhallisempaa aikaa kunnes repesi vapaussota-alkuisena sisällissodaksi tammikuun lopulla 1918. FM Janne Könönen käsittelee kirjassaan lähinnä Joulukuun tapahtumia, ja paljolti itsenäisyysjulistuksen ympärillä.
Suomen eduskunta päätti 15.11.1917 ottaa korkeimman hallintovallan itselleen. Sen jälkeen itsenäisyyssenaatti antoi 4.12. laatimansa itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle käsiteltäväksi. Se päättikin kaksi päivää myöhemmin porvarien äänin 100 – 88, että maamme on jatkossa suvereeni, itsenäinen valtio.
Vasemmisto ei yhtynyt tuolloiseen itsenäistymispäätökseen, vaikka itsenäisyyttä jotenkin kannattivatkin, koska edellyttivät sen hyväksytettäväksi Venäjän bolshevikkihallinnolla.
Työläisjohtajilla oli tuolloin ajatus ottaa hallintovalta jatkossa kokonaan itselleen Venäjän suojeluksessa. Bolshevikit olivat Stalinin johdolla käyneet voimakkaasti vaatimasssa sosiaalidemokraattista johtoa heti vallan anastukseen. ”
RK: Helvtin saatana perkele wittu!
Stalin kävi viikko Lokakuun vallankumouksem jälkeen Sosialidemokraattien puoluekokouksessa nimenomaan kehottamassa Suomea heti julistautumaan itsenäiseksi!!!!
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/itsenaisyytta-ei-olisi-saatu-sovinnolla-ilman-leninia-sotaministeri-niinisto
” Eduskunta sai 24. marraskuuta käsiteltäväksi kaksi senaattorilistaa, joista toisen kärjessä oli sosialisti Oskari Tokoi ja toisen porvari P.E. Svinhufvud. Eduskunta käytti ensimmäistä kertaa valtalain suomaa korkeinta valtaa ja nimitti äänin 100 – 80 maalle Svinhufvudin senaatin.
Joulukuun 4. päivänä senaatti ilmoitti eduskunnalle, että koska eduskunta oli 15.11. julistautunut korkeimman vallan haltijaksi ja asettanut maalle hallituksen, Suomi oli ottanut ”kohtalonsa omiin käsiinsä”.
Myös oppositiossa olevat sosiaalidemokraatit ilmoittivat kannattavansa itsenäisyyttä. He kuitenkin vaativat, että käytännön asioista neuvoteltaisiin ensin venäläisten kanssa ja että eduskunta asettaisi neuvotteluja valmistelemaan erityisen valiokun-nan. Valtalain kirjaimesta yhä kiinni pitävät sosiaalidemokaraatit eivät siis halunneet antaa senaatin yksin hoitaa tärkeää itsenäistymisasiaa.
Joulukuun 6.päivänä eduskunta sai käsiteltäväksi kaksi aloitetta, joista toisen oli alle-kirjoittanut maalaisliiton Santeri Alkio ja toisen sosiaalidemokraattien Kullervo Man-ner. Alkion ehdotuksen mukaan eduskunta ”korkeimman valtiovallan haltijana” päät-tää, että ”Suomi on riippumaton tasavalta”.Eduskunta hyväksyi Alkion ehdotuksen äänin 100-88. ”
Neuvostohallituksen kansallisuusasiain kansankomissaari Stalin kehotti Sosialidemokraattien puoluekokouksessa 14.11.1917 Suomea julistautumaan itsenäiseksi
https://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/1917/11/14.htm
Nikolai Starikov: ”Stalin oli vuonna 1917 kansallisuusasioiden kansankomissaari ja yksi Leninin lähimpiä yhteistyökumppaneita. Suomessa ei ehkä muisteta, että toveri Stalin teki ensimmäisen virallisen vierailunsa marraskuussa 1917 juuri Suomeen ja puhui nimenomaan Suomen itsenäisyyden oikeutuksesta ja välttämättömyydestä. Stalin esiintyi 14. marraskuuta 1917 Suomen sosialidemokraattisen työväenpuolueen kokouksessa Helsingissä.
«Meitä peloteltiin Venäjän hajaantumisella, sen pirstoutumisella monilukuisiin riippumattomiin valtioihin; tällöin viittailtiin Kansankomissaarien Neuvoston julistamaan kansojen itsemääräämisoikeuteen,pitäen sitä «tuhoisana virheenä». Mutta minun on lausuttava mitä jyrkimmin,että me emme olisi demokraatteja (sosialismista puhumattakaan!), ellemme tunnustaisi Venäjän kansoille vapaata itsemääräämisoikeutta.
Minä selitän, että me pettäisimme sosialismin, jollemme ryhtyisi kaikkiin toimenpiteisiin veljellisen luottamuksen palauttamiseksi Suomen ja Venäjän työläisten välillä.
Mutta jokainenhan tietää, että ilman Suomen kansan vapaan itsemääräämis-oikeuden päättävää tunnustamista ei tällaisen luottamuksen palauttaminen ole ajateltavissa.
Ja tässä on tärkeätä ei vain tämän oikeuden suullinen, vaikkapa virallinenkin tunnustaminen. Tärkeätä on se, että Kansankomissaarien Neuvosto tulee teossa varmentamaan tämän suullisen tunnustamisen,että se tullaan horjumatta panemaan täytäntöön. Sillä sanojen aika on mennyt. Sillä on tullut aika, jolloin vanha tunnuslause: «Kaikkien maiden proletaarit, yhtykää!» on pantava täytäntöön. Täysi vapaus elämänsä järjestämiseen Suomen kansalle, samoin kuin kaikille muillekin Venäjän kansoille! Suomen kansan vapaaehtoinen, rehellinen liitto Venäjän kansan kanssa! Ei mitään holhousta, ei mitään valvontaa ylhäältäpäin Suomen kansaan nähden! Tällaiset ovat Kansankomissaarien Neuvoston politiikan periaatteet. Vain tällaisen politiikan avulla voidaan luoda Venäjän kansojen keskinäinen luottamus.
Vain tällaisen luottamuksen pohjalla voidaan toteuttaa Venäjän kansojen proletaarien luja liittyminen yhdeksi armeijaksi. Vain tällaisen yhteenliittymisen kautta voidaan Lokakuun vallankumouksen saavutukset lujittaa, vielä eteenpäin kansainvälisen sosialistisen vallankumouksen asiaa. Kas tämän takia me hymähdämme joka kerta, kun meille puhutaan Venäjän kiertämättömästä hajaantumisesta kansojen itsemääräämisoikeuden aatteen toteuttamisen johdosta.»
Tätä osoittaa,että Stalin oli noihin aikoihin Suomen itsenäisyyden suurin kannattaja. ”
Spammiro Botti: Hän oli sitä myös erilaisen, pohjoismaisen yhteiskuntahistorian ja rakenteen kannalta. Se käy ilmi jo hänen teoksestaan ”Kansallisuuskysymyksestä” vuodelta 1913.
Hän toteutti puolueensa, ja hallituksen päätöksiä. Seuraavana päivänä Korkein neuvosto hyväksyi ”Venäjän kansojen oikeuksien julistuksen”:
Declaration of the Rights of the People of Russia
PR: ” Könönen esittää teoksessaan useamman kerran kysymyksen: päädyimmekö eroon Venäjästä Saksan ohjeistuksesta ja vaatimuksesta, vai puhtaasti omana, itsenäisenä ratkaisuna? Sillä ei mielestäni ole suurtakaan merkitystä. Saksaan tukeutuminen oli tuolloin aivan luonnollista monestakin syystä.
Porvarillisten itsenäisyysmiesten kesken herätti kyllä paljon keskustelua Ludendorffin laatima tarjous Saksan avusta. Se oli listan muodossa, ja sisälsi joukon ehdotuksia ja vaatimuksia maamme tulevalle hallinnolle.
Mikään läpihuutojuttu ei itsenäistymispäätös ollut. Kyllä siinä oli monenlaista mutkaa ja mäkeä. Ei vähimmin porvarillisten itsenäisyysmiesten ja sosialistien välistä jatkuvaa kahinaa. Paljolti myös porvarien omassa keskuudessa oli eripuraa.
Kirjoittaja toteaa kuitenkin selvästi, että Venäjästä irtautumishetki oli oikea, tapahtui se sitten enemmän tai vähemmän johdetusti, omaehtoisesti, tai maailmanpoliittisten olosuhteiden pakottamana.
Sisällissodan jälkeen monet sosialistijohtajat kritikoivat porvarillista itsenäisyysjulistusta. ”
RK: Valetta.
” Vielä vuonna 1928 oli Suomen Sosialidemokraatissa kirjoitus otsikolla ”Suomen itsenäisyys – Saksan käskystä”. ”
RK: Venäjän ehdotus ei ensin kelvannut… vasta saksan kehotuksesta suostuttiin hakemaan tunnustutusta sieltä mistä pitikin diplomaattisten sääntöjen mukaan, Venäjältä.
PR: ” Mihinköhän kirjoittajalta oli unohtunut se minkä valtion ohjeistamana alettiin punakapina, ja millaista ”pseudoitsenäisyyttä” sillä haettiin? Aseellinen vallananastusyritys tapahtui suurelta osin Venäjän bolshevikkijohdon tahdosta ja vaatimana. ”
RK: EI TAPAHTUNUT: Mannerehim aloitti sisällissodan 24.1.1918 Viipurissa.
” Heillä oli asiassa vielä enemmän omia intressejä kuin Saksalla konsanaan.
Kirjoittaja viljelee kirjassaan vähän liikaa huumoria asioissa, jotka eivät ole sille otollisia.
Jk. Kyllä Suomen leijona on ollut aina keltainen. Mitä metaforaa Könönen kirjansa otsikolla sitten tarkoittaakin. ”
