Suomi on aina ollut riippuvainen jostain suurvallasta. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä Suomi oli Neuvostoliiton kainalossa. Maailmalla alettiin puhua ”suomettumisesta”, joka tarkoitti, että Suomen oli kaikissa toimissaan otettava huomioon Neuvostoliiton kanta.
Nyt me olemme Merkelin kainalossa, joka tarkoittaa, että meidän on oltava myötämielisiä kaikelle mitä Saksa tekee mm. EU-politiikassaan. Olemme siis edelleenkin ”suomettuneita” niin kauan, kun meillä ei ole ihan ikiomaa ulkopolitiikkaa. Suomen hallitus on luovuttanut merkittävän osan itsenäisyydestämme nyt Saksalle, joka määrää mitä meidän on kulloinkin tehtävä.
Merkel kärsi Saksan vaaleissa kirveleviä tappioita. Oma kannatus putosi roimasti ja Saksan parlamenttiin tuli maahanmuuttovastainen uusi ryhmä, jota on jo Suomessakin luonnehdittu natseiksi. Aika näyttää, mitä se uusi ryhmä alkaa ajaa Saksan parlamentissa.
Maahanmuutto on suuri ongelma kaikkialla Euroopassa. Ensinnäkin se maksaa paljon ja veronmaksajat alkavat vaatia muutosta asiaan. Toiseksi se aiheuttaa paljon levottomuutta, pelkoja ja turvattomuutta kantaväestön keskuudessa. Aina on oltava valppaana missä taas räjähtää. Näinhän ei voi jatkua. On saatava aikaan muutos. Muutosta ajavat menestyvät nyt vaaleissa hyvin, sen näytti Saksankin vaalit.
On yleisesti tunnettua, että vain kriisien kautta voidaan tehdä suuria yhteiskunnallisia muutoksia. Nyt on saatu Eurooppaan kriisien kriisi massamaahanmuuton aiheuttanut kriisi. Nyt tämän kriisin varjossa aikovat EU:n federalistit (liittovaltion kannattajat) tehdä läpimurron kohti liittovaltiota. Se suuri muutos, joka nyt on edessä on se, että kaikki euromaiden rahat ja velat pannaan yhteen, jota rahastoa ryhtyy pyörittämään EU:n valtiovarainministeri (huom. uusi virka). Asiasta on jo aiesopimus Saksan ja Ranskan kesken. Kun mukana on Saksa, niin automaattisesti mukana on myös Suomi.
Raharikkaat ja heidän poliittiset lakeijansa vie ja kansat vikisee.
