Lieneenkö tänne ”pirkkaankin” levinnyt nyt lakkolun kautta tarve tulla kuulluksi ja ”nähdyksi”, kun on hiljaista kuin huopatossu tehtaassa lakon aikaan. Niin tai näin, itse olen lakkoiluni lakkoillut ja eläkkeellä voin olla samaan aikaan niin rikkuri kun rakkarikin.
Ottaisin nyt blogini aiheeksi addiktiot, eli riippuvuudet. Rippuvuuksia on varmasti monen sorttisia ja tunnetuimmat ainakin yleisessä keskustelussa ovat kaikensortin huumeet ja päihteet, sekä peliriippuvuudet.
Mutta sitten nostaisin esiin nuoret ja jopa lapset, jotka ovat täysin riippuvaisia kännykkänsä läsnäolosta 24/7 ja hyvin voidaan sanoa, että se on kasvanut käteen kiinni ja sen siitä erottaminen saa varmasti valtaosalle lapsistamme hyppimään seinille.
En tiedä miten pitkälle ollaan päästy hallitusohjelman perussuomalaisesta aloitteesta kännykän käytöstä kolupäivän aikana, mutta sen tiedän varmasti, että jos ja kun sitä aletaan toteuttaa, ei suositusten vaan pakon kautta, niin se tulee olemaankin kova ponnistus kolurauhan saralla, sillä vastarinta tulee olemaan kovaa ei yksin oppilaiden taholta, vaan huoltajatkin ottavat kyllä osansa mussukoiden ”ihmisoikeuksien” puolustajana.
Jos siinä onnistutaan, että kolupäivät ovat kännykkävapaita, niin se on varmasti suuri ellei suurin edistysaskel parempiin Pisa sijoituksiin.
Sanotaan että pakko ei ole kuin köyhän kuolema, mutta kyllä se pakko on myös paras lääke kolulaisillemme silloin, kun kännykän käytöstä kolupäivänä puhutaan.
