Ihmiset kun kohtaavat, niin taitaa se keskustelun avaus olla yleensä säästä ja säätilasta kommentointia ja ainakin senioreilla, joille parasta päivää on jo aikaa sitten ohitettu, niin terveydelliset vaivat särkyineen ja kolotuksineen nousee seuraavana tapetille ja kovaa kilpaa käydään siitä, kumpaa ne pahemmat krempat kurittaa.
Sanotaan, että joka vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki, mutta sillä saattaa olla jopa parantava vaikutus kun huomataan, että ei olla vaivoineen yksin, että joillakin saattaa mennä vieläkin huonommin kuin itsellä.
Jos nyt oman mielipiteeni sanon säästä, niin itse en ole koskaan ollut mikään auringonpalvoja ja nahkansa polttava ja kaikki yli 20 asteen kohoavat lämpötilat kesällä eivät ole valkoihoiselle tarkoitettuja.
Hu hellettä sano rusakko pakkasta ja itselleni 30 asteen pakkanen on taivas, kun 30 asteen helle on helvetistä.
Ainoa paikka jossa nautin yli 20 asteen menevistä lämpötiloista on sauna.
Suomessakin lasketaan aina, että kuinka monta hellepäivää on sattunut kesään ja mitä enempi niin sitä parempi kesä on ollut ja kuten jo sanoin, niin mitä vähempi sitä parempi omasta näkökulmastani.
Tuntuu kun kuuntelee ihmisten puheita, että kuukauden kesälomalla huuhdotaan 11 kuukauden kärsimykset pois mielestä ja kielestä, kuka mitenkin.
Jotkut tilastotieteilijät ovat laskeneet, että kesälomien jälkeen tapahtuu eniten avioeroja suomessa ja kaippa se niin on, että kesälomaan ladataan suuria odotuksia ja ajatellaan, että kuukauden ”puutarhanhoidolla” se yksitoistakuukautinen kesantokin vielä herää eloon ja muistellaan papin sanoja, että minkä Jumala on yhdistänyt, niin sitä ei ihmisen pidä erottaa.
Mutta kunpa olisikin toisin päin, että yksitoista kuukautta palveltaisiin kuningatarta ja yhtenä kuukautena sitten herra saisi sano mitä mieltä kuningatar on.
t. onnellisesti 44vuotta yhteistä taivalta takana ylä ja alamäkineen, sillä eihän onnikaan miltään tuntuisi, jos ei joskus kaapinpaikasta tulisi erimielisyyksiä.
Kuten tiedetään, Suomen parlamenttivaalit ovat muutaman kuukauden päässä ja korpifilosofinkin on syytä miettiä syntyjä syviä. Joten pitemmittä puheitta: – Kuulin vastakkoin että keskustapuoluekin olisi äärioikeistolainen puolue. Mietin: Millä tavalla ns. oikeistopuolueiden, esimerkiksi keskustapuolueen ”äärioikeistolaisuus” on ilmennyt ja ilmenee?
Sitenkö, että Sipilän hallituksen alkumetreillä puskista tulleeseen maahanryntäykseen Sipilä reagoi lupaamalla Kempeleen kotinsa maahantulijoiden asuttaviksi ? (Vuosi 2015, kun Angela Merkel sanoi ”Tulkoon holtiton maahanmuutto”, ja katso! holtiton maahanmuutto tuli.) Vai sitenkö miten Urho Kekkonen sotien jälkeen suopeutui Neuvostoliittoon ja venäläisiin, ehkä vähän liikaakin?
Lääkintöneuvos Mikko Paunio oli demaripuolueen jäsen vuodesta 1977 vuoteen 2021 asti. Hän on kirjoituksissaan kertonut, että demaripuolueen hyväksymä kriittinen rotuteoria oli hänelle se kuuluisa viimeinen pisara. Hän jätti demarit ja siirtyi Suomen suurimpaan työväenpuolueeseen.
(Kriittinen rotuteoria on puhdasoppista kulttuurikommunismia.)
Sen jälkeen kun Neuvostoliitto kaatui omaan mahdottomuuteensa, kulttuurimarxilaiset ovat jäkättäneet kuin hurmoksessa tuota ääri!ääri!”mäkätystään. Tietenkin liika on liikaa (hyvässäkin), niinpä wokepoket , rasistifasistit, natsifatsit jne, ovat kääntyneet/kääntymässä itseään vastaan, ja erittäin hyvä niin!
Ehkä tästä vielä saadaan ihmisten maailma.