Nyt ei pidä nostaa käsiään pystyyn, vaikka tämä vieraskielinen otsakkeeni sitä raflaavasti vaatiikin.
Kyllä on kumma, jos ei Suomalaiset kykene, viitsi tai halua hyödyntää tuhansien järviemme aarreaittaa viimeistään nyt, kun leivästä taistellaan päivällä ja yöllä lihasta ja nälkä tulee olemaan monilla jokapäiväisenä vieraana muuallakin kuin niissä maissa, jotka tähänkin asti kehitysapu on hengissä pitänyt ja ruokkinut.
Jokaisen kunnan tulisi investoida ja palkata kuntaansa ”topparoikka”, joka ottaa asiakseen roskakalana pitämämme saaliin vähentämisen järvistämme.
Siinä tulisi ”tapettua” monta kärpästä yhdellä iskulla, kun järvien egolokinen tila ja taloudellinen hyöty paiskaisivat kättä, kun miljoonat markat ja kilot marssisivat yhteiskunnan ja yksilöiden ruokapöytiin ja pankkitileille.
Sitten tulisi maamme jokainen viljelemätön peltotilkku ja kesantomaa kyntää, äestää ja lannoittaa ja laittaa siementä vakoon, tämä(kään) ei tarkoita sitä mitä monille ensimmäiseksi tulee mieleen ”siemenlingosta, vaan perunan istuttamista vakoihinsa.
Kala ja peruna ne miehen tiellä pitää, jos leipävarras on tyhjänä.
Otetaan sitten työntekijät kalanpyyntiin ja jalostukseen vaikka Taimaasta ja peltojen hyödyntäjät Ukrainasta, jos Suomalaisille ei paskaduunit maistu, mutta luulempa että kotimainenkin nälkäinen tarttuu kiinni työnsyrjään, kun Kela lakkaa ruokkimasta.


