Selailin aamutuimaan toista iltapäivälehteä. Eräs otsikko kertoi kuinka Tanssii tähtien kanssa loppukilpailijat ovat ihan RIKKI. Tuo rikki sana on yhtäkkiä pulpahtanut lähes jokaisen huulille, kuten vähän aikaa sitten KETTERÄ sana.
Ei semmoista asiaa joka ei olisi rikki. Politiikka ja sen mukana eri toiminnot ovat rikki. Pitäisi olla ketterä tai muuten on rikki. Avioliitot ovat rikki, koronan tähden ihmiset ovat rikki. Jos kotieläimiä ei ulkoiluta, ovat nekin ihan rikki.
Juu, minulla työelämässä hajosi työkaluja ja menin tuosta vain sanomaan, en ketterästi, mutta en laiskastikaan, että rälläkkä hajosi. Mitähän pomo olisi tuumannut, jos olisin samaan hengenvetoon huokaissut olevani niin RIKKI, rälläkäni hajottua?
Varmaan olisi tuumannut: Mene nyt ja vähän äkkiä työmaallesi (ei ketterästi) ja lopeta se läpiä päähäsi puhuminen, rälläkkähän tässä RIKKI on, helvatan helvatti soikoon. Rikkiviisaana olisin voinut sanoa vastaan meidän molempien olevan rikki, mutta olisin vain saanut turvakengän kuvan takamukseeni.
Palataan takaisin iltapäivälehteen. Luin urheilutoimittaja Pekka Holopaisen kolumnin Rukan hiihdoista. Luulin tietäväni urheilusta aika paljon, mutta nyt olin ällikällä lyöty. Kuulkaa, uskokaa tai älkää, hiihdossa on nykyään DISTANSSIHIIHTÄJIÄ?? Että mitä?? Kuuluvatkohan he samaan sarjaan kuin diskurssi, disinformaatio tai mitä lie sanoja joihin alati törmään.
Vanhempi väki varmaan muistaa kun esille ponnahti sana PEHMO, muistatteko? Mies ei ollut mitään, paitsi kauhistus, jollet ollut pehmomies, pehmoisä ja ties mitä muuta pehmoa. Kaikki oli niin pehmoa, jotta. Jopa paskapaperistakin tuli pehmopaperia.
Ei maar, täytyy lähteä armaani luokse, vaikka ilma on rikki, kaularanka, hartiat, polvet ja lonkat ovat aivan rikki. Mieli sentään ei ole rikki kun sain heti aamusta näin purkautua – syvä huokaus.
