Häpeä on hieno suomalainen sana, joka oivallisesti kertoo yhdellä sanalla eri yhteyksissä asian tilan. Nyt sitten joku tai jotkut ovat selanneet sivistyssanakirjaa ja löytäneet sieltä sanan STIGMA, joka suomennettuna tarkoittaa häpeää.
Ja kas, nyt itseään korostaakseen, täytyy ehdottomasti häpeän sijaan käyttää sanaa stigma. On hävettävää käyttää häpeä sanaa, kun stigma sana kertoo käyttäjänsä lukeneisuuden ja pätevyyden.
Ajatelkaa, jos koet alemmuuden tuntoja ja häpeät, niin voit sanoa ilman häpeää kärsiväsi stigmasta ja voi kun sinulle nyökytellään osaaottavasti vaikka ei ole harmainta aavistusta mistä vaivasta tai sairaudesta on kysymys. Siis itse ongelma lakaistaan maton alle sivistyssanalla, näinkö se menee.
Yhtäkkiä ilmoille tuli viime keväänä sana BUUSTATA. Kuulin sanan ensin kerran jääkiekon yhteydessä, kun television studiossa eräs asiantuntija hoki toistamiseen sanaa buustata. Ja minä poika olin ”huuli pyöreänä”, että mitä nyt taas hoetaan ja mitä sillä tarkoitetaan?
Taasko halutaan päteä ja olla niin perusteellisen kansainvälisiä, maailmaa nähneitä, kun osataan sanoa hieno sana josta tavallinen kansa ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Ja kun on kuultu tai luettu sanat stigma ja buustata, niin onhan niitä itsekin alettava käyttää, ettei ihan ”uunona” pidetä.
Mihin näillä stigmoilla buustaamisilla pyritään? Kaiken kukkuraksi on alettu puheissa ja kirjoituksissa käyttämään englanninkielisiä sanoja tai lauseita, puheiden ja kirjoitusten väleissä sekä lopuissa.
Olen ollut tilaisuudessa jossa stigma sana toistui. Putosin tietysti ”kärryiltä” ja häpesin kysyä, mistä oikein puhutaan. Samoin kun luen jotain tekstiä, joka kiinnostaa, mutta annas olla kun sekaan tungetaan sivistyssanoja tai englannin kieltä, siihen paikkaan loppuu mielenkiintoni.
Milloin Suomen kielen raiskaaminen loppuu? Häpeättekö omaa rakasta kieltämme vai haluatteko korostaa itseänne, kysyn vaan? Kärsitkö sinä stigmasta vai häpeästä?
Hannu Tiainen
Kihniö.
