De facto voidaan nyt sanoa, että Donald Trump on historiaa. Hän on menettänyt tukensa, viimeiset rippeet uskottavuudesta ja mahdollisuuksistaan. Häntä voi pitää vähintään katalyyttinä, ehkä suorana aiheuttajana senaatin väkivaltaiselle valtaukselle. Parempi kysymys on kuitenkin tässä: entä nyt?
Ymmärrys ja hyväksyntä
Olen Twitterissä sanonut viime päivinä lukuisissa keskusteluissa ja lukuisia kertoja saman asian: eri osapuolia asiassa täytyy ymmärtää, mutta se ei suinkaan tarkoita että pitäisi hyväksyä. Tärkein oppi tuoreista tapahtumista ei ole se, että vain poliittinen aate x johtaa aina mellakointiin – tämä on kumottu jo yksin Yhdysvalloissa viime vuosina. Ei, tärkein oppi on että näin käy kun jokainen dialogin mahdollisuus tuhotaan, kun jokainen keskustelunavaus ammutaan alas absoluuttisilla totuuksilla. Trump oli absoluuttisten totuushuutelujen mestari, mutta hänen oppipoikiaan on viime vuosina löytynyt yhä enemmän, yhä useammista päistä poliittista spektriä.
Suosittelen lämmöllä kuuntelemaan professori Benita Heiskasen haastattelun ykkösaamusta (jakson loppuosa). Monista haastatelluista hän oli ainoa, joka pohdiskeli tulevaisuutta. Hän korosti, miten tärkeää on että presidentti Joe Biden ryhtyy yhdistämään kansaa. Toistaiseksi hän on puhunut lähinnä omilleen. Biden ei tietenkään ole syyllinen tapahtuneeseen miltään osin tai millään muotoa, mutta hän olisi ehkä voinut estää sen ennalta. Hän olisi voinut lähestyä poliittista vastapuolta uskottavasti, kuulla heidän huolia ja pelkoja ja ymmärtää heitä. Ei kompata, vaan ymmärtää. Jotkut hänen edeltäjistään ovat tämän osanneet. Liekit on saatu sammumaan, mutta pinnan alla kytee yhä. Hän tekee viisasti, jos ryhtyy ymmärtämään tätä.
Mielikuvat luovat todellisuutta
Me muut puolestaan voisimme keskittyä kritisoimaan asiasta, ei mielikuvista. Tiivistänpä asian näin: Sen paremmin kuin demarit eivät usuttaneet entistä kaveriaan Veijo Baltzaria joukkoraiskaajaksi, saati hyväksyneet sitä, eivät myöskään persut usuttaneet entistä kaveriaan Donald Trumpia johtamaan väkivaltaista mellakkaa, saati hyväksyneet sitä. Halla-aho kyllä munasi kriisiviestinnän sataprosenttisen totaalisesti, mutta sentäs paikkasi asiaa perästä. Älkäämme hyökätkö mielikuvituksellisia mielikuvia vastaan, vaan kritisoikaamme niin demareita, persuja, kuin muitakin puolueita siitä mitä he todella tekevät tai edes sanovat. Minulla on näkemättä yhdenkään suomalaisen kansanedustajan toteavan, että jos vaalitulos ei miellytä, pitää tarttua aseisiin. Silti moisilla mielikuvilla nyt lauotaan.
Tämä puolestaan on itseään toteuttava ennustus. Kun demonisoimme täysin demokraattisen osapuolen, luomme itse juuri sen ongelman jota vastaan väitämme taistelevamme. Toistan tämän: vaarallisten uhkakuvien julistaminen, vailla kestäviä perusteita, ei estä uhkakuvaa vaan voi muuttaa sen mielikuvituksesta todelliseksi. Tämä pätee etenkin, jos uhkakuvan nimissä aletaan jo varalta ennalta polttamaan siltoja. Ihan sama teetkö tuota perussuomalaisuuden, sosiaalidemokratian, vihreyden, kokoomuslaisuuden tai minkä vaan nimissä, kylvät pyhää totuutta julistamalla epäpyhää sotaisuutta.
Jos jotain oppia haluat Trumpin kaudesta ottaa, ota tuo.
