Some-kirjoittelu sälyttää jonkinlaisen sadistisen pahiksen viittaa syyttäjä Rappen harteille. Tosiasiassa Rappe ajaa humaanisti juuri syytteeseen pannun varusmieskuljettajan oikeusturvan asiaa, ei suinkaan pitkitä hänen piinaansa.
Käräjäoikeus ei julistanut kuljettajaa syyttömäksi vaan keskeytti jutun käsittelyn ja tätä kautta jätti kuljettajan tuomitsematta. Kuljettaja näin armahdettiin. Rappe on toiminnallaan sillä kannalla että kuljettaja ei saanut oikeutta vaan armoa. Syyllisyyden varjo ilman rangaistukseen tuomitsemista jäi hänen päälleen. Tämän korjaamiseksi hän näkee ainoaksi mahdollisuudeksi jutun edelleen käsittelyn ylemmässä oikeusistuimessa.
Hercule Poirot ja Olavi Susikoski tiesivät että syyttömän voi osoittaa syyttömäksi vain tuomalla esiin oikean syyllisen.
Koko tapahtuman tosiasiallinen syyllinen on istunut kuljettaja-varusmiehen housuilla tulessa. Jokaisella tällaisella puolustusvoimien moottorimarssilla on aina oltava sääntöjen mukaan vastaava kantahenkilökunnan edustaja. Tämä vastaava on ollut mukana marssilla, käskenyt esimiesasemansa nojalla kuljettajan ajaa juuri siitä eikä ole määrännyt vaaralliseksi tiedettyyn paikkaan huonoissa sääoloissa auton ulkopuolelle tähystäjää.
Marssin vastaava on laiminlyönyt virkavelvollisuutensa. Edes hänen henkilöllisyyttään ei ole asian yhteydessä mainittu syytteeseen panosta puhumattakaan. Tämä ei ole mikään yksittäistapaus puolustusvoimien toiminnassa vaan yleinen käytäntö. Puolustusvoimien rakenteellista laiminlyöntiä peitelläkseen ko. joukko-osasto ja puolustushallinto ovat täysin vaienneet asian tästä puolesta ja muitta mutkitta olleet sälyttämässä syyllisyyttä käskynalaiselle varusmies-kuljettajalle pesten itsensä puhtaaksi.
Tutkiva journalismi ei ole asian tiimoilta toiminut. Eivät myöskään viranomaiset ja oikeuslaitos – poislukien syyttäjä Rappe.
