Sopivan mansellismielinen blogialusta
Aamulla kävin avaamassa kanalan ovet uloshalukkaita ei näyttänyt löytyvän.
Kello tuli hieman yli puolenpäivän; ykskaks parvi kanoja lensi ulos kanalasta, korkeimmillaan parvi n viiden metrin korkeudessa.
Nämä maatiaiskanat nyt vaan ovat aivan oma ryhmänsä-
Hyvinhän se vuosi vaihtui, vanha meni johonkin alta pois ja uusi vuosi 2021 tuli tilalle. Siinä sitä sitten onkin tekemistä, että muistaa uuden järjestysnumeron. Minä en poikkeuksellisesti puhu koronasta yhtään mitään. Eiköhän se ole riittävästi kehuttu ja haukuttu ja lähtee sitten joskus johonkin.
Perhana kun minä teen varmasti kahden, tai kolmen miehen työn, kun taistelen tämän IPad puhelimen ennakoivan tekstinsyötön kanssa. Koko ajan meillä on ainakin riita siitä, miten kirjoitetaan, kun tämä on osaavinaan paremmin suomenkieltä kuin minä.
Veistelin tässä aamulla aikani kuluksi kirvesvartta, kun meni paras eilen poikki. Olihan sillä jo hakattukin niin jouti katkeamaankin. Piti ottaa 2×5” lankusta pätkä, se varmasti oli ainakin kuivaa yli kymmen vuotta tapulissa olleena. Se on ”tuppeensahattua” koivua kuten rahamisterilläkin aikanaan. Ei tullut yhtään konevoimaa käytettyä, ainoastaan sahaa, kirvestä ja puukkoa, sitten hiukan santapaperia. Melkein valmiiksihan se tulikin ja verstas lämmitettyä.
En ollut uskoa silmiäni kun puolenyön aikoihin heräsin WC-reissulle.
Ei rakettiakaan ja koko illan aikana en tuolla etelä – lounaisella taivaalla, välähdystäkään nähnyt. Aivan uskomattoman rauhallista.
Tässä aamusella oikein mietiskelin, mistä johtuneekaan. Vaikeatapa tuohon on oikeastaan syytä löytää ja tarvinneekohan edes.
Korona vei ihmisiltä yhden vuoden vähintään ja siitä tullaan muistaan vuosi 2020
No n kuuden tunnin päästä alkaav 2021 toivottavasti paremmilla merkellä
Hyvää tulevaa vuotta 2021 toivottaa tepivaari
Siinä mennyttä vuotta, parempaa uutta vuotta odottaen ! Ja kaikkea hyvää blogisteille!
Kohta vuosi vaihtuu
vanha pois haihtuu
antaa rakettien paukkua
vaik voi jotkut koirat haukkua
kihlautumisvuosi taakse jää
sormukset kauniina
sormissa kimmeltää
avioliittoako
uudelle vuodelle tietää
jolla ystävät, tutut
voisi yllättää
sitä emme tiedäkään
mitä kohtalo meille näyttääkään
millainen yhteinen polku
edessämme häämöttää
mihin asentoon tuleva vuosi
meitä viekään
Hannu Tiainen
31.12 2020
Eilen minua kohtasi yliopiston apteekissa ikävä yllätys, kun diabetesreseptini oli unohdettu uusia. Oli liian myöhäistä soittaa pääterveysasemalle, koska kello oli jo yli 16. Soitin päijät-neuvon numeroon, mutta sieltäkään ei soitettu takaisin. Viimeisenä soitin hätänumeroon 112 ja sieltä neuvottiin menemään tuohon keskussairaalan akuuttiin, koska olin ollut jo viikon ilman lääkettä. No, koska reseptien uusiminen ei varsinaisesti ole päivystyksen asia , jouduin olemaan kiireellisyysjärjestyksessä viimeisenä ja moni minun jälkeenkin tullut asiakas kutsuttiin lääkärin pakeille ennen minua. Sen perkeleen Sipilän lanseeraaman 50 euron omavastuun vuoksi minun on ehdottomasti haettava lääkkeet apteekista ennen vuodenvaihdetta, kun saan ne vielä erityiskorvattavina. Tänään pitäisi olla sähköinen resepti saapunut apteekkien tietokantaan.
Tämän aamun koronalukuja lueskellessa, ei oikein valoisalta näytä.
Joulukuun alusta näytti oikeinkin hyvältä, tartunnat vähenivät aika reipasta vauhtia runsaat kaksi viikkoa; sitten tulivat joulunpyhät. Ihmiset säntäsivät, varoitteluista huolimatta kuka minnekkin, jopa ulkomaille. Lappiin suunnattiin lomailemaan, joulunviettoon toiselle paikkakunnalle ja nyt alamme kerätä satoa.
Jo kolmena peräkkäisenä päivänä edellisen päivän tartuntaluvut ovat enemmän kuin tuplaantuneet ja mitähän tulossa lieneekään.
Yleinen välinpitämättömyys näkyy jopa tämmöisellä pikkupaikkakunnallakin, suosituksista ja säännöistä viis veisataan; noin yleisesti ottaen. Ihan omasta tuttavapiiristämme, sinne vaan Lapin hiihtokeskuksiin lomailemaan, laivaristeilyille ja ostosmatkoille.
Kun noista tartuntatapauksista olen lukenut, suurin osa johtuu matkailuista ja ravintolaelämästä.
Koronaväsymys ja välinpitämättömyys näyttävät iskeneen koronaakin pahemmin.