Avainsana: tilitys

Julkaistu

Heikomman lyöminen on maan tapa

Hallitusta on täysin aiheellisesti haukuttu heikoimpien kiusaamisesta uusilla suunnitelmillaan. Vaikuttaa siltä että persoonat kuten eräs Eloranta ja eräs toinen Niemi-Laine ovat hyvin oppineet maan tavoille. Huomenna koko suomen AY-kenttä taas kerää voimansa ja mahtinsa, lyödäkseen kaksin käsin heikoimpia maahan, jotta voivat sitten vielä potkia perään.

Ei strategia, vaan asennevamma

JHL, SAK, EVVK ja BBQ voivat kaikessa rauhassa kertoa tämän olevan strategiaa, mutta se on yksiselitteistä valehtelua. Ei tämä ole strategiaa. Tämä on pahaisen kakaran jalan polkemista, hiekan potkimista kengille tai sitten puhdasta sadistista pahantekoa, kohdistettuna heikoimpiin. Selvähän se on että jos viet koululapselta tai vanhukselta ruoan, tai estät vähävaraisia käymässä töissä tai opiskelemassa, he eivät voi sille mitään. He voivat vain kärsiä.

Toinen huomio liittyy siihen ketä vastaan liitot eivät toimi ja sen ytimessä on hallitus. AY-liike ei halua toimia hallitusta vastaan, vaikka väittää omaavansa kritiikkiä hallitusta, ei lapsia vastaan. Tätä on vaikea olla lukematta rivien välistä. Miksi hallitusta ei vastusteta? Miksi ei ole mielenilmausta hallitusta vastaan? Miksi ei ole poliittista lobbausta? Miksi ei käytetä lain suomia mahdollisuuksia kolmikantakeskusteluihin? Miksi, taivaan tähtien sentään, ei uskalleta edes laittaa valtioneuvoston pullatarjoilua lakkoon? Lapsilta viedään ruoka nenän edestä ja vähävaraisilta vähätkin tulot, mutta ministeriltä ei uskalleta viedä edes kampaviineriä. Miksi?

Kolmas huomio liittyy vaikuttamiseen. Hallitus on väittänyt, että Suomen kieltämättä poikkeuksellisen laaja poliittisten lakkojen käytäntö on ongelmallinen. AY-liike tekee tässä täydellisen oman maalin osoittamalla hallituksen pointin täyden todeksi. Hallituksen ministereillä on naurettavan helppoa käyttää tätä keppihevosena ja niinhän he käyttävätkin.

Nämä kaikki tuotuna yhteen osoittavat ristiriidan: sanotaan vastustavamme hallitusta. Teoissa sen sijaan lyödään viattomia, vältetään aktiivisesti tekemästä mitään hallitusta vastaan, ja lopulta vielä avustetaan hallituksen propagandaa. Kertokaa nyt hyvät ystävät minulle miten tätä pitäisi lukea?

Ja ongelma jatkuu

Hallituksen toimissa on mitä ilmeisimmin ongelmia. Havainto maan täydestä konkurssista on totta, mutta keinovalikoimaa on todella aiheellista kritisoida. AY-liikkeen tulisi olla tässä mukana, sillä he edustavat lähes puolta maamme työntekijöistä – melkoinen porukka. Heillä olisi osaaminen, valta ja voima tehdä muutoksia. Heiltä on aktiivisesti pyydetty parempia ideoita. Heitä tarvitaan!

Toistaiseksi he kuitenkin nauravat räkäisesti, nostavat omaa palkkaansa, pistävät teräväkenkäiset saappaat jalkaan ja etsivät lähimpiä vähäosaisia potkittavaksi. Onneksi olkoon AY-pomot. Voisitte olla Suomen tulevaisuuden sankareita. Sen sijaan olette pahempia kuin koulukiusaajat, jotka ovat aika hemmetin pahoja.

Julkaistu

Töihin ei ole enää turvallista tulla

Olen juutalainen The Guardian -sanomalehdessä, enkä koe oloani töissä turvalliseksi, kirjoittaa lehdessä työskentelevä henkilö. Otsikkotasolla tässä ei ole mitään yllättävää, mutta tekstin raapaiseva inhimillinen kulma satuttaa jostain tosi syvältä. Suomea myöten iso osa maailmaa on kovaa vauhtia unohtamassa Israelin kansan tuskan.

Yhden kuolema on tragedia

Historian yksi riemullisimpia hahmoja, eräs Stalin, totesi aikanaan että yhden kuolema on tragedia ja miljoonan kuolema vain tilastotieto. Se tulee väkisinkin mieleen tässä kohtaa. Se on yksi, mutta ei ainoa osa tätä tarinaa. On liian helppo nähdä tilastoja kuolleiden määristä, jotka saattavat perustua totuuteen tai sitten ei. On vaikeampaa nähdä ihminen itkemässä ystävää, jonka terroristit hyvässä lykyssä murhasivat, huonossa lykyssä raiskasivat, kiduttivat ja sitten murhasivat kylmäverisesti.

Eikä se pääty tuohon.

Terroristit ottivat kuvia ja videoita teosta, lähetellen niitä maailmalle. Ja miljoonat ihmiset ympäri maailman juhlivat ja hurrasivat sille, että sinun läheinen, ystävä, perheenjäsen murhattiin kylmäverisesti, vain siksi että hän oli olemassa. Ja kun murhaajan perään lähdettiin, kymmenet miljoonat lähtivät syyttämään sinua, uskontoasi, kotimaatasi ja kuollutta ystävääsi siitä, että hänet murhattiin. Veronika Honkasalo juhlistaa sitä Suomessa, siinä missä parlamentaarikot ympäri maailman liittyvät hänen seuraan: Ystäväsi, joka murhattiin vain koska hän oli olemassa, on syyllinen siihen että terroristit murhasivat hänet.

Sitten työkaverisi pitävät sinua pilkkanaan. Se yhteisö, jonka pitäisi auttaa hädän hetkellä, ei osaa muuta kuin kaataa suolaa haavoihisi. Et voi enää edes kertoa heille kivustasi, koska he eivät edes usko siihen. He elävät toisessa maailmassa. Heille ystäväsi murhaaminen on vain hädin tuskin mitatön tilastotieto, ja joka tapauksessa se oli ystäväsi syytä että terroristit murhasivat vain siksi että hän oli olemassa.

Mitä helvettiä länsimaat tekevät?

Olen sanonut, ja tulen vastakin sanomaan, että Israelin valtiolla on paljon syntejä niskassaan. Juutalaisuuden traditioistakin löytyy monen kauniin asian rinnalta myös paheksuttavia osia. Valtio on vain poliittinen organisaatio ja uskonto on vain Y-tunnus, eikä ole mitään syytä olla kritisoimatta, vaikka leveälläkin pensselillä, jos aihetta löytyy. Ihmiset sen sijaan eivät ole hallinnollisia tilastoja vaan yksilöitä. Se, että ihmiset ovat ryhmä, ei muuta yksittäisen ihmisen asemaa ja hänen koskemattomuutensa puolustamista.

Historiamme on täynnä kansanmurhia. Natsi-saksa murhasi mm. vammaisia, seksuaalivähemmistöjä sekä juutalaisia miljoonittain. Turkkilaiset (osmannit) murhasivat armenialaisia. Stalin murhautti niin monia kansanryhmiä ettei lista mahdu tähän tekstiin. Tunnemme nämä tapaukset. Väitämme kunnioittavamme niitä. Väitämme ymmärtävämme holokaustia niin hyvin että emme enää koskaan hyväksy kokonaisen kansanryhmän asettamista asemaan, jossa heidän oikeus elämään kiistetään. Anteeksi nyt vaan mutta paskan marjat.

Olemme valmiit nostamaan ylimmän hälytystason, jos parlamentaarikko käyttää mautonta huumoria, mutta emme näe mitään pahaa siinä että olemme jälleen laittamassa juutalaiset koko joukkona tikun nokkaan. Tuoreissa julkisissa keskusteluissa juutalaiset ollaan jo valmiina nimeämään syyllisiksi hamasin terroriin. Osa ei välitä juutalaisten kuolemasta. Osa hymyilee sille. Osa juhlistaa sitä. Meidän kaduilla. Meidän toreilla. Meidän medioissa. Juutalaisten tappamisesta on jälleen tullut trendikästä ja juhlavaa, yleisesti hyväksyttyä.

Juutalaisten tappamisesta on jälleen tullut yleisesti hyväksyttyä.

Tokkopa tuohon enää tarvitsee muuta sanoa.

P.S. Meinasin jättää julkaisematta koko jutun, mutta sitten kuuntelin Puheenaihe-podcastin jakson aiheesta, josta opin miten julmaa ja kaiken kattavaa antisemitismi voi olla. Se ei ollut jakson tarkoitus, mutta oli kylläkin lopputulos.

Julkaistu

Rikkaille rikkauksia

Uuden hallituksen huhutaan laittavan bensaveroon alennuksia. Marinin hallitus laittoi alennusta sähköveroon, sitä ennen alennettiin ruoan alvia. Oli johdossa mikä puolue vaan, vasemmisto tai oikeisto, idiotismin muoto pysyy samana: rikkaita on kiva rahoittaa.

Hämäännyksen monta tasoa

Pitänee alkuun pahoitella jos jutun sävy on katkera, olen ehkä vähän katkerassa tilassa muutoin. Perusajatus kuitenkin on sama: yleiset veroalennukset ja -helpotukset jaksavat ihmetyttää minua monella tapaa.

Ensin hämää toki itse päätös. Periaatteessa olisi helpompi ymmärtää jos kovin lähellä oikeaa laitaa oleva puolue, kuten svenssonit tai kokkarit, olisivat ajamassa tällaista. Vaan kun samaa tekevät demarit ja kepu myöskin, sitä ei jaksa tajuta.

Sitten hämää kansan laaja hyväksyntä aiheelle. Hurraahuutoja satelee puolueelle, joka antaa köyhille pikkuisen ja rikkaille hurjasti. Tämä muistuttaa hieman jenkkilää, jossa rikkaille isoimpia veroalennuksia jakavat päättäjät saavat hurjan kannatuksen köyhimmiltä. Siellä ilmiötä on tutkittu ja perusteena on usko amerikkalaiseen unelmaan. Amerikkalainen köyhä ei halua päästä riistosta, vaan hän haluaa rikastua ja tulla riistäjäksi, kaikkine veroetuineen. Tämä sama tuskin pätee Suomessa, joten mistä kannatus? Noh, yksi arvaus toki on: kansa on aika tyhmää. Ikävää jos näin on.

Sitten hämää median kädenlämpöinen asenne asiaan. Tutkijat kyllä muistuttavat aiheesta ja isolle osalle voi nostaa hattua puolueettomuudesta: huonot ideat saavat haukut ehdottajan puolueesta riippumatta. Media mainitsee nämä sivulauseen verran ja sitten jatkaa tekemään toisen meripeninkulman mittaisen jutun siitä miten köyhä säästää nyt kaksi euroa. Siinä kohtaa sivulauseessa ei muistetakaan mainita että köyhä menettää kaksikymppiä toisaalla tai että rikas säästää kaksi tonnia.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että suurten palkkatulojen verottaminen on typerää. Monet rikkaille suunnatut täsmäverot ovat yleensä vain tapa menettää valtion verotuloja, kuten taannoin Norjasta opittiin. Rikkaiden kiusaaminen on typerää. Niin on myös rikkaiden erityinen suosiminen. Faktat ovat ihailtavan yksiselitteisiä: summittaiset veroalennukset valuvat eniten hyödyttämään niitä, jotka kuluttavat eniten. Varakkaat ostavat enemmän bensaa, ruokaa, sähköä ja muutakin. He voivat saada monikymmenkertaisen hyödyn vähävaraisiin verrattuna. He eivät tarvitse sitä lainkaan.

Helpompaa kuin heinänteko

Vähävaraisia pitää auttaa pois vähävaraisuudesta. Kaikille työkykyisille ylivertaisesti paras tapa on työelämä. Köyhälle ei pidä antaa kalaa vaan opettaa kalastamaan. Sitten rahaa jää enemmän työkyvyttömille, joiden elintasoa voidaan nostaa riittävästi. Jos bensaan ei ole varaa vähävaraisella, helpotettakoon vähävaraisen perheen taloutta, ei kaikkien. Jos keskituloisten tilanne on heikko, säädettäköön tuloveron marginaalia keskikohdalta.

Verotuksen tulisi olla selkeää. ALV:ssä pitäisi olla vain yksi taso. Progression paikka on ansio- ja pääomatuloissa. Yksinkertainen olkoon kaunista ja ennakoitavuus olkoon yhä suurempi kansainvälinen etu jatkossa. Siinä samassa voisimme olla vähän vähemmän idiootteja ja vähän enemmän ihmisiä toinen toisillemme. Paljoa ei vaadita. Riittää, että joka ikinen puolue kaivaisi pään pois ahterista ja että toimittajat ottaisivat kylmän suihkun. Helppoa,eikö?

Julkaistu

Liikkumattomuuden syy on urheilu

Sähke suoraan Pukki kaalimaan vartijana -osastolta kertoo, että liikunnan vähentäjät valittavat liikunnan vähyyttä. Allekirjoittanut, näin vt. toimittajana, pyytää lisätä pöytäkirjaan että häntä w-tuttaa tämä asia melko paljon. Urheilu on tärkein syy siihen, että kansa liikkuu liian vähän.

Riitoja, vihaa, surua, huonoja esimerkkejä

Ensinnäkin pitää todeta, että jos joku haluaa tehdä uran urheilussa, siitä vaan. Jos joku haluaa ostaa lipun urheilukisaan ja nauttia siitä täysin siemauksin, siitä vaan. Urheilu on ura siinä missä moni muu, ja urheilu on viihdettä siinä missä moni muu. Ihminen voi myös päättää tehdä uraa muusikkona, tai hän voi vapaa-ajallaan käydä rokkikonsertissa. Niin urheilun kuin rokkikonsertin katsominenkin voi tehdä ihmiselle ihan hyvää aika ajoin.

Valtion tukemana urheilua tuputetaan kuitenkin jo lapsesta pitäen. Se on täynnä katastrofaalisia malliesimerkkejä. Toki maailmassa on monta haitallista asiaa, joita rajoitamme, joko hyvän kasvatuksen ja/tai lainsäädännön toimin: sokeri, alkoholi, yms. Ei kaikkea kivaa ja haitallista pidä kieltää, mutta ei sitä jukolauta tukeakaan pidä.

Koululiikunta on edelleen pitkälti urheilua ja sen pahinta mahdollista sanomaa: yksi on paras, muut ovat kasa (alitajunnan sensuroima). Teistä muista ei ole mihinkään! Katsokaa nyt Maija-Petteriä, hän osaa! Olisitte kuten hän! Ja nyt kasataanpa joukkueet, otetaanpa ensin ne parhaat pelaajat ja te jotka valitaan viimeisenä, hävetkää. Olette surkeita ihmisiä! Muutama vuosi tätä niin varmasti on jokaisella suuri into liikkumiseen aikuisiällä. Myös teillä, jotka olette aivan surkeita ihmisiä, ettekä yhtään niinkuin Maija-Petteri.

Sankarin rima on matalalla

Jokainen puoluejohtajakin sitä näyttää esimerkkiä: kyllä hyvä suomalainen istuu katsomossa juomassa kaljaa ja huutamassa lujaa. Kyllä jokainen päättäjäkin sen tajuaa: päästetään kaupallinen urheilu puoli-ilmaiseksi vuokralle parhaisiin paikkoihin parhaisiin aikoihin. Lasten harrastusseura maksakoon kovennettua vuokraa sitä kompensoimaan, ja tulkoon paikalle, siihen huonokuntoisimpaan tilaan, siihen aikaan kun se ei varmasti häiritse kaupantekoa.

Media ylistää ja nostaa jakkaralle niitä menestyneimpiä urheilijoita. Niitä, joille maksoimme että tuhosivat kehonsa jotta olisivat parempia nyrkkeilijöitä. Maksoimme heidän koulutuksen, heidän uran, heidän kulut, heidän viinat. Sitten joku heistä nousi huipulle ja siirsi veronsa Luxemburgiin. Uran jälkeen he tulevat sairaseläkkeelle takaisin Suomeen meidän maksettavaksi, siinä sivussa osallistuen politiikkaan, kertoen ylpeänä miten homot ei kuulu joukkueeseen, maahanmuuttajat ei kuulu Suomeen ja urheiluun pitää lapata sata miljoonaa lisää rahaa.

Sairautta kovalla rahalla

Urheilu on sairasta. Kuten kaljan juonti tai karkin mässäily. Ihminen on sairas ja kaipa sen pitääkin olla sopivassa määrin. Urheilu on politiikkaa – niin, koko urheilukisojen konsepti perustettiin osaksi politiikkaa vuosituhansia sitten. Se ei ole muuta ollut. Eikä sen tarvitse olla. Puolueita tuetaan 35 miljoonalla vuodessa. Se on vähän reippaasti. Urheilua tuetaan noin 200 miljoonalla vuodessa suoraan, moninkertaisesti enemmän välillisesti. Se on, anteeksi nyt vaan, helvetisti rahaa.

Jokainen euro urheiluun on euro pois liikunnasta, kansanterveydestä, positiivisista liikkumisen mielikuvista.

Jokainen julistus kaupallisen urheilun puolesta tukee järjestelmää, jossa jo pikkulapset opetetaan kilpailemaan verisesti tai olemaan surkimuksia.

EI. Meidän on lakattava maksamasta urheilun maksuja. Ne maksakoon jotka haluavat. Sanoman on muututtava. Olympiakomitean kaltaiset, uiguurien kansamurhaa tukevat, hiilivoiman puolesta lobbaavat, orjatyövoimalla rakennettuja stadioneja palvovat, ihmishirviöiden pyörittämät laitokset on työnnettävä laidalta alas. Mieluiten jo eilen.

Julkaistu

Pohjalla, huipulla, pohjalla?

Valokuituliittimiä kytkimessä

Tämä kriisiaika on monenlaista joustamista, järjestelyä, selviytymistä, välittämistä sun muuta. Yksi asia kuitenkin stressaa päivä päivältä enemmän, ehkä vähän turhaankin. Se asia on yhteiskunnan johdon asenne minuun, tai siis minun tehtävissä olevaan henkilöön. Pessimisti (vai realisti?) sisälläni odottaa todella ikävää iskua lähiaikoina.

Häirikkö, tuhlaaja ja pahanilmanlintu

Toimin siis tietoturvahommissa kaupan, lähinnä tukkukaupan alalla. Tästä lähtee tarina.

Tietoturva-alalla toimivat ja tietoyhteiskunnasta muutoinkin perillä olevat ihmiset ovat olleet ylimmän valtiojohdon tähtäimessä pitkään. Milloin se on ministerin puheita miten pahanilmanlinnut keksivät ”science fiction” uhkakuvia sähköisestä äänestyksestä (olimme oikeassa), milloin toisen ministerin moraalittomuushaukkuja kun esitimme ongelman valtion verkkosensuurista (olimme oikeassa), milloin haukkuja osaamisen puutteesta kun esitimme huolia potilastietojärjestelmistä (olimme oikeassa). Sitten on toki jatkuvat kommentit, kun komppaanne VTV:n laskelmia rahojen heittämisestä kaivoon valtion tietojärjestelmissä. Usein – ei tietenkään aina – ovat ammattilaisten huolet olleet oikeita. Aina – ja ihan taatusti aina – on valtiovalta haukkunut ja herjannut meitä minkä ehtii. Pätee aika usein myös muiden sellaisten alojen ammattilaisiin, joita eivät ministerit edusta.

Yhteiskunnan kulmakivi ja kriittinen osa

Mutta mitä ihmettä nyt? Yksi kirottu virus ja pääministeriä myöten kiitetään miten pidämme pystyssä etäkäyttöä ja viestintäverkkoja. Ihan oikeasti nyt, toveri Marin – helvettiäkö sinä luulit meidän tehneen ennen koronaa? Istuvan peukku ahterissa pohtimassa tapoja kiusata hallitusta? Asenteessa paistaa sen asteen tekopyhyys että Guinnessin ennätysten kirja sopisi soittaa paikalle. He tosin vierailevat nykyään enää diktaattorien luona, joten Marinin hallituksen sinänsä kiitettävä periaate noudattaa perustuslakia estää moisen kunnian saannin. Vitsi sikseen, pieni osa minusta on toki kiitollinen kun kerrankin tietoteknistä osaamista arvostetaan. Isompi osa minusta on kuitenkin sitä mieltä että tuo on puhdasta itserakasta teatraalisuutta. Hallituksemme kaipaa meitä pitääkseen kansan uskollisena. Masentaa aika hitosti kun tiedän, että jokainen verkkoa ylläpitävä työtehtäväni sataa sosialismin laariin. Työmäärä tuplaantui, palkka puolittui, kaipa se on kapitalistille oikea kohtalo juuri nyt. Lisää kirosana tähän.

Vasaran asema

Oli kriisi tai ei, mielestäni tietotekniikan tekijöitä, kuten minua, ei pidä nostaa sankareiksi. Me olemme mahdollistajia. Olemme kuin vasara, joka tekee naulaamisesta aika paljon helpompaa. Tarjoamme työkalun, emme työn tulosta. Tietotekniikka ei tee yhtään mitään, se ainoastaan fasilitoi. Tietotekniikka on apuväline, joka parhaimmillaan tekee tehottomasta osaajasta tehokkaan osaajan – tai tehottomasta tunarista tosi vaarallisen tunarin. Vaan vasaroitakin on hyviä ja huonoja ja toivoisin, että vasaroiden osaajalta joskus kysyttäisiin vasaran valintakriteereistä. Valtio on ostanut tarinamme metaforisia vasaroita sen verran korkealla hintaa ja matalalla laadulla, että me vasaraihmiset koemme toistuvaa päänsärkyä.

Minä pidän yhteiskunnan kokoavasta ajatuksesta, siitä että jokaisella on tehtävä ja yhdessä saamme paljon aikaan. Se toimii parhaiten, jos suutari saa pysyä lestissään. Minä vien kenkäni suutarille, kipeän jalan näytän lääkärille ja maailmankaikkeuden suuret kysymykset vien äidille. Monenlaiselle osaajalle on käyttöä. Kunnioittakaamme heitä siinä mitä he tekevät – ei ajoin yhteiskunnan häirikkönä ja toisena hetkenä korkeampana voimana.

P.S. Mitä hittoa se kaupan ala tähän liittyi? Noh, hetki sitten koko ala oli vain luonnon tuhoamista ja kulutusjuhlaa, nyt taas yhteiskunnan kivijalka joka toimittaa vessapaperit ja käsidesit kansan kaipuuseen. Saman tarinan toinen versio. O tempora, o mores.

Julkaistu

Pakkoruotsin nosto on yksiselitteinen sodanjulistus

Markkinointitermein ns. toisen kotimaisen pakottaminen lukio-opiskelijoiden riemuksi oli jotain mitä saattoi odottaa demarihallitukselta, mutta silti se on shokki. Kyse ei ole pienestä tahrasta hallitussopimuksessa tai mitättömästä kompromissista. Se ei ole tippaakaan vähempää kuin sodanjulistus tätä maata vastaan, suuri tulevaisuuden toivon tuhoaminen, eikä siihen kovin paljoa tätä lievemmin pidä vastata.

Tarvitsemme tietoa!

Tieto on toden totta valtaa, varsinkin osaamiseen luottavassa maassa. Oppilaitoksilla on kädet täynnä jatkuvasti esiin nousevien uusien tieteenalojen kanssa. Asiaa ei yhtään auta suuri määrä hömppätiedettä ja poliittisia aatesuuntia, joita koitetaan tieteeksi naamioida. Minulla on sinänsä väkevä usko opettajiin ja koulutukseen yhtenä vahvana osaamisen lisääjänä, mutta apuakin tarvitaan. Sinänsä opettajatkin ymmärtävät rahan päälle, sillä ruotsin opettajat ovat ainoa ryhmä jotka ilahtuvat tästä – tuohan muutos heille lisää tuloja ja valtaa. Opiskelijat sen sijaan ymmärtävät tulevaisuuden haasteet sekä tiedot joita tarvitaan tänään ja huomenna. He vastustavat muutosta väkevästi, sillä he kärsivät tästä loppuikänsä. He tietävät että muutos aiheuttaa jo lyhyellä aikavälillä syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia. Olkaamme jälleen harvinaisen selväsanaisia: demarit julistivat sodan nuoria vastaan ja tulevat tällä muutoksella tuhoamaan nuorten tulevaisuuden.

Minulla on lähes joka asiassa sijaa diplomatialle, ymmärrykselle ja eri näkökulmille. Osaan arvostaa lukuisten puolueiden ristiriitaisia näkemyksiä, sillä niille on perusteita. En tietenkään ole samaa mieltä, mutta kunnioitan vakaita mielipiteitä jotka rakentuvat vakaalle pohjalle. Pakkoruotsi rakentuu mädälle pohjalle. Sille ei ole ensimmäistäkään perustetta joka kestää päivänvaloa. Manner-Suomessa on ehkä parituhatta kansalaista jotka puhuvat ruotsia, mutta eivät suomea tai englantia. Ei viisi prosenttia eikä edes viisi promillea. Vaikka heistä jokainen saisi tulkkausapua, säästäisimme silti.

Kaiken AY-jääräpäisyyden ja äijäpolitiikan alla luulisi jopa Antti Rinteen ymmärtävän, että tämä maa elää viennistä. Meidän on opittava maailman kieliä ja kulttuureja. Olemme osa suurta maailmaa, emme Ruotsin kuningaskuntaa. Ruotsi maana ymmärtää tämän. Siellä koulutetaan nuoret maailman taitoihin, eivätkä he odota kenekään puhuvan heille ruotsia kansainvälisessä kaupassa. Aivan turha meidänkään kuvitella että sen paremmin suomi kuin ruotsikaan olisivat kaupan kielinä. Sen edelle menee satakunta muuta kieltä, englannin lisäksi vaikkapa kiina, ranska, espanja, hindi, arabia, ehkäpä venäjäkin. Tarvitsemme näitä kieliä. Jokainen tunti ruotsin kielen opetusta on tunti pois hyödyllisten asioiden opettamisesta. On naurettavaa kehua miten ruotsin osaaminen helpottaa muiden kielten osaamista – eiköhän saksaa opita paremmin saksan tunnilla eikä ruotsin. Opiskelijamme koittavat kaikin keinoin maksimoida osaamisensa tärkeämmissä aiheissa, mutta heille lyödään märkää rättiä päin kasvoja. Heidät laitetaan istumaan satoja tunteja opiskelemassa aihetta joita heistä ehkä yksi prosentti koskaan tarvitsee. Heidän tulevaisuutensa altistetaan sellaisen aiheen osaamiselle, jota he eivät elämässä koskaan tarvitse. Miten voisin ilmaista tällaista asiaa maltillisesti?

Sota käydään politiikan keinoin

Seison sanojeni takana, tämä on sodanjulistus, alalajina informaatiosodankäynti. Siihen on vastattava viisaudella. Kuten eräs taannoinen oikeusministeri Henriksson opetti, rkp:lle väkivalta on täysin sallittu keino kielisodassa, mutta meidän ei pidä koskaan alentua siihen. Suomi on kaikkien suomalaisten maa, oli sitten täällä syntynyt tai muualta tullut yhteiseen hiileemme puhaltamaan. Meidän on otettava siitä kiini vaaleissa, mielenilmauksissa ja arjen päätöksissämme. Meidän on tehtävä selväksi että Suomi on itsenäinen, viisas ja kansainvälisyyttä ymmärtävä sivistysvaltio, joka ei hevin alistu pienen paskiaisryhmän rahanahneen pelin uhriksi.

Pitäkäämme siis ääntä. Boikotoikaamme rkp:n jäsenten yrityksiä, etsikäämme jokaisen rkp:n jäsenen kaapeista kaikki luurangot ja tuokaamme ne median valokeilaan. Paljastakaamme heidän rötökset. Vakuuttakaamme kaikki muut puolueet ymmärtämään pakkoruotsin tuho. Olkaamme ystäviä toisillemme. Keskustelkaamme suomenruotsalaistenkin kanssa ja etsikäämme ymmärrys siitä, että meitä yhdistää ihmisyys, ei veroja ja vastuuta kiertävä, rotuoppia ylistävä, absoluuttisen pahuuden laitos. Voimme voittaa sodan vain sisulla ja järjellä.

Julkaistu

Sankaritkin lankeavat

Yksi elämäni peruspilareita on pitkään ollut kunnioitus journalismiin ja journalisteihin. Järki sanoo että ei tämä ole mihinkään kadonnut. Vieläkin yli kymmenen senttiä leveä mustelma jalassani sanoo että harkitse kuitenkin toisin. Toisaalta, ei sellaista sankaria joka ei lankeaisi. Voiko tästä oppia jotain? Ei.

Jokanaisenoikeus

Jokaisella kyseenalaisilla keinoilla rikastuneella naisella on perustuslaillinen oikeus ostaa erittäin kallis sporttimersu ja päästellä ilmaan co2:ta parin lentokoneen verran. Jos sattuu olemaan kunnioitettavan kotimaisen juorulehden toimittaja, oikeus on kahta suurempi. Ja jos mersuun istuu, mersuun hukkuu. Onhan se selvä että omistusoikeus Eurooppaan – tai ainakin Pirkkalaan – tulee kaupanpäällisenä. Ei silloin tarvitse katsella ihmisiä jotka kulkevat yleisillä mailla. Ei! Tällaiset paskiaiset pitää pysäyttää ja näyttää niille kenellä se iso mersu on! Jukolauta, katso nyt minua! Katso miten iso moottori! Katso minua, olen journalisti, omistan sinut! Kaadu maahan ja vuoda verta, paskiainen!

Tällainen henkilö on yksi ja onneksi vain yksi esimerkki niistä kunnioittamistani toimittajista. Hän saa tehdä näin. Hän ei koskaan joudu edesvastuuseen. Jos häntä teoistaan moititaan, hänen työnantajansa maksaa juristit ja järjestää lokakampanjan syyttäjäänsä vastaan. Hän on jumalasta seuraava ylöspäin. Minullakin on toki tässä pelissä osani. Minun tehtäväni on kärsiä fyysisestä kivusta ja unettomuudesta yöstä toiseen jotta hän jaksaisi tankata mersuaan huomennakin. Jollainhan sinne toimitukseen pitää ajaa kirjoittamaan artikkeleja siitä miten toimittajilla on niin kauhean vaikeaa nykyään. Mersukin on jo vuoden vanha, perhana!

Katsoin läpi kokoelmaani vedosasteella olevia blogauksia. Melkein kolmasosa käsitteli journalismia jollain tavalla. Olen halunnut kirjoittaa kauniisti journalisteista koska heitä on kohdeltu väärin sosiaalisessa mediassa. Tuoreen kokemuksen myötä minun on kysyttävä itseltäni: onkohan se someviha toimittajia vastaan ehkäpä sittenkin ansaittua? Olisikohan jokin toinenkin toimittaja uhkaillut, panetellut tai jopa pahoinpidellyt niitä ihmisiä joiden viattomaksi uhriksi hän nyt tekeytyy? Olisiko toimittajissa enemmänkin samanlaisia tapauksia tämän Alma Median palkkalistoilla olevan moniosaajan lisäksi? Vihanpito ei ole koskaan oikein, mutta olisikohan se omalla tavallaan sittenkin ansaittua?

Näin on hyvä

Noh, ei hätää, ei minulla ole vastauksia. En minä halua kenenkään lähtevän kostamaan yhdellekään journalistille. Tiedän etten itse voi lähestyä poliisia, ellen satu haluamaan paria mustelmaa lisää. Minun ei kannata tätä journalistia nimetä tai olen paljon suuremmassa vaarassa. Minun on vain hyväksyttävä että hän saa todennäköisesti taas palkankorotuksen kertoessaan urhean tarinan miten hän puolustautui ilkeältä natsi-anarkisti-putinistilta joka yritti tuijotuksellaan pilata hänen viattoman autonsa kauniin maalipinnan. Tiedän että kansa hurraa ja rakastaa häntä sen artikkelin nähdessään.

Se ei ole mikään journalistin kirjoituksen arvoinen uutinen että tässä maassa ei ole oikeutta, ei turvaa eikä rehellisyyttä. Se on sen sijaan hyvin pienen blogauksen arvoinen tieto että opin tämän asian kantapään kautta, taas. Se vituttaa. Sori, ei siihen ole muuta sanaa. Minua särkee, en saa unta ja koitan hukuttautua kamomillateehen. Sentäs tarpeeksi viisas olen pysymään poissa pullosta. Vaan onneksi jossain asuu rikas, hemmoteltu journalisti, nukkuen tällä hetkellä ruususen unta. Niin on hyvä.

Julkaistu

Kyllä kelpaa postitella

Viime päivinä on puhuttu postista jonkin verran interneteissä. Erään postin työntekijän pitkä tarina avasi surullisesti taustoja. Itselläkin on vähän kokemuksia – entäs teillä?

Yritetty toimittaa ™

Sanotaan asia yksiselitteisesti: posti on krooninen, määrätietoinen valehtelija. He valehtelevat suoraan, yksiselitteisesti, päin asiakkaan naamaa joka kerta. He tekevän niin, koska valehtelusta ei seuraa ongelmia.

Minulla on firmalla keskus. Se on avoinna 8-16. Se ei ole yksin minun firmalle vaan pääfirma on useamman sadan hengen toimija, joten sinne tulee muun lomassa myös paljon paketteja ja kuriireja päivän aikana. Se ei ole koskaan virka-aikaan suljettuna, varahenkilö tuuraa jos yksi poistuu. Silti aivan toistuvasti posti ilmoittaa että lähetystä ei ole voitu toimittaa koska vastaanottaja ei ole paikalla. Joskus tähän lisätään että on koitettu tavoitella vastaanottajaa. Ne ovat valheita, jotka toistuvat jatkuvasti. Posti ei ole käynyt. Posti ei ole soittanut. Faxeja tai savumerkkejäkään en ole havainnut.

Kun lähden tavoittelemaan heitä asiasta, päädyn verkkosivukaaokseen josta ei paljon pahemmaksi joudu. Siellä on rikkinäinen chat, jossa postin henkilö toteaa että tämä asia pitää sopia postin, ei heidän kanssa. Eli ”Posti chat” ei ole posti vaan… joulupukki? Jos soitan puhelinnumeroon, en saa vastausta. Tätä peliä pelataan pari-kolme päivää kunnes mystisesti he osaavatkin tulla ovesta sisään ja jättää paketin.

Ei tarvitse kauas etsiä kaveripiiriä että löytää saman selityksen kelpaavan myös kuluttajapuolella. Posti väittää käyneensä ovella muttei ole. Posti väittää soittaneensa mutta ei ole soittanut. Tämä on epäilemättä tapa saada luistettua lupauksesta toimittaa lähetys seuraavana arkipäivänä. Jos he sanoisivat ”emme ehtineet”, he voisivat joutua korvaamaan. Kun he valehtelevat, ei käy mitään. Tämän tarinan on vahvistanut jo lukuisa postin työntekijä sekä alihankkija.

Kilpailu ei ole vaikeaa

On jossain määrin osuvaa että tarvitessani kiireisesti tiettyjä komponentteja tilaan ne Ruotsista. TNT toimittaa Ruotsista tavarat seuraavaksi päiväksi aina, ongelmitta. Jos minulla on enemmän aikaa, käytän suomalaista tukkua. Aiemmin osa heistä tarjosi myös muita toimitustapoja mutta posti käyttää tiettyjä hyvin likaisia monopolitemppuja jotta kilpailijat eivät voi toimia (en mene yksityiskohtiin; salassapito).

Mikään monopoli ei ole ikuinen. Posti voi kaikin mokomin ampua itseään omaan jalkaan ja helpottaa kilpailijoiden toimintaa. Veronmaksajana en sitä arvosta mutta toisaalta tiedän hyvin miten surkeasti poliittisesti johdetut firmat toimivat. Ainoa toivomme on että tarpeeksi moni kansalainen ilmaisee tyytymättömyyttään. Liekö meissä tarpeeksi ääntä?

Julkaistu

Syö kuin parempi ihminen!

Syö hyvin, syö terveellisesti, syö eettisesti! Tässä neuvoja joita latelevat meille uutiset, järjestöt ja kauppojen mainokset. Mutta voi hyvät ystävät, kun minä en ihan tajua. Nimittäin kun…

Kasvikset kutsuvat

He sanoivat: Syö kasvisruokaa!

Minä ymmärsin: Okei, lisää sipulaa, punajuurta ja porkkanaa, onhan maamme täynnä upeita kasvisruokareseptejä vuosisatojen varrelta.

He tarkoittivat: Oikeaa kasvisruokaa on vasta se, joka näyttää täysin lihalta mutta ei sisällä lihaa. Ja mikä parasta, ei maistu pahalle! Ei kyllä maistu millekään muullekaan.

Selkeät ainekset

He sanoivat: Syö prosessoimatonta ruokaa, koska se on sinulle hyväksi.

Minä ymmärsin: Osta raaka-aineita joihin ei ole mitään lisätty ja kokkaa niistä itse.

He tarkoittivat: Korvaa melko vähän prosessoitu jauheliha tuhannella ja yhdellä lisäaineella täytetyllä ja yltiöprosessoidulla, puolen maailman halki tuodulla kasviskorvikkeella.

Eläinten kärsimykselle seis

He sanoivat: Älä aiheuta eläimille kärsimystä ruokailusi takia, vähennä eläinten kuolemia.

Minä ymmärsin: Vähennetään siis lihansyöntiä ja varmistetaan että se vähäkin liha tulee läheltä ja on hyvin kasvatettua.

He tarkoittivat: Yhden kanan tappaminen ateriasi vuoksi on väärin – jos haluat olla eettinen ja eläinten oikeuksien ystävä, tapa sen sijaan sata sirkkaa.

Tarinan moraalinen opetus on se jonka kaikki tunnette jo liian hyvin: asiat eivät ole sitä miltä ne näyttävät, maistuvat tai kuulostavat. Älä tee typeryyksiä ja ryhdy ostamaan sitä mikä tuntuu oikealta. Ruokailu on vakava asia yhteiskuntakeskustelussa, ei sitä saa ruokailemalla pilata.