Mitähän sonse sosiaalisuus, sanottaan sosiaalinen pitäs olla, semmosta meile sanottaan ja semmosta meiltä nykyhjään ootettaan?
Hiljaset ihmiset on hankalia ja rasittavia, mutta entäpä se, että kaataa koko ajan kaiken toisten sylhiin ja päälle, onkosse sitte sosiaalisuutta.
Son minusta sosiaalista pään ja syämmen köyhyyttä, kyvyttömyyttä ja huonoa käytöstä.
Ei anneta puhheenvuoroa toisile.
Ei kuunnella, mitä toisella ois syämmelhään.
Ei yhtään osata olla hiljaa.
Ulkomaalaisethan ihmettellee, kuinka suomalaiset oottaa aina, mitä toinen sannoo ja sitte vasta joskus vastaavat taas puolestaan, mutta on meilä semmosiaki, jokkei jouvva kuuntelheen toista ihmistä.
Ja suomalaiset jotenki on niin jykeviä sanassaan, että ehkäpä met jäämä helposti omien sanomisten vanggiksi. Mie ainaki.
Ja mitä tahansa ei piäkkään kuunnella, siinäki jää sanojen vanggiksi helposti. Mie ainaki.
Ja on semmosia, jokkei kuuntele eikä ossaa yhtään elläytyä toisen elähmään. Toisen asemaan. Toisen olhoon.
Mikähän sois siis kamalinta, yltiösosiaalinen päpätys omista jokaikisestä aivoituksesta sielä omassa päässä vai onko tosiaan kamalaa, jos toinen on hiljanen tai ujo, jossei näytä kajahtavan mikhän, joka vaan hiljaa ja hittaasti kattoo.
Sosiaalisuutteen olen kyllästyny aikoja sitte niinko semmosena suositeltavana tapana olla ja tehä asioita, sei ole pääasia eikä kantava voima.
Sosiaalinen hyvä inhimillinen ja monipuolinen vuorovaikutus kaikkihaan on kait tärkeää, mutta usseimmiten riittääkö tehhään hommat ja olhan sitte sosiaalisia, jos olhan.
Sosiaalinen peritarkotukselttaan ois ehkä ollu jotaki lempeää kuuntelevvaa yhteistyötä eikä kokoaikasta toissiin päin kääntymistä tai päällepainavaa ja kaatavaa puhumista.
Semmonen sieluton puhe, toista ihmistä kohtaamaton puhe = vain omassa päässä tapahtuva liikenne, tai vaikka päästä toisseen, tai siis filosofinen sanoilla saikkaaminen ja maalailu yhä uuesthaan ja samoila sanoila jopa, son joko yhtä tyhjän kans roskaa tai vaarallista toistemme aivopesua ja kohta olhan mielipievankeja joko puolesta tai vasthaan. Mielipitheensä vanggit ei ossaa eikä pysty aattelheen oikeasti. Ja pikkuhiljaa siis kehkeytyy loputtomia ristiriitoja ja vaikeuksia isossa ja pienessä.
Niin ja ei uskos, että joku viisas sano aikoja sitte ja ihan suomeksi, että sananmahti on valtava. Se on valtava. Sana on jo teko, niinko ajatus on ihan ensimmäinen teko, huh ko aatteleeki.
Jos jättäs semmosen filosooffisen fiksun tietonikkarimaisen päässä pelkästään tapahtuvan ilmasemisen pois, ei mithän yläajatuksia eikä ilmasuntarvetta, alkas vaan epäsosiaaliseksi hyväkäytöksiseksi omaksi joksiki kokonaisuueksi, joka taas tänäki aamupäivänä ilmentyy nyt näin, haa ja hoo, on vieläki heikko olo siitte viime retriitistä, mutta kiitosko sain sanoa.
– hilkkapien
Sosiaalisuus välillä sitä että piirissä pyöritään ja ulkokehälle joutuneet unohdetaan.
Himpskattiko hienosti sanot Niilo, son totta.
Sosiaalisuus on kanssaihmisten ja jopa itsensä hyväksymistä.
Niin just, siihen sen luulis ihan perustuvan.
Mulla on muutamien naapurieni kanssa hyvä sosiaalinen yhteisö. Jeesataan toisiamme puolin ja toisin.
Sitähänse on parhhaimmillaan, hyvät ihmiset luo hyvän sosiaalisen yhteisön.
Asun nyt sellasessa talossa jossa naapuri katsoo että onko se naapuri elossa, kun kaikki kun alamme olen jo iäkkäämpiä .
Ja kuitenkin oma toimisia valtaosilta, naapurilta voi aina kysyä onkos sulla hyvin asiat, ja voi siltä kysyä illalla oliskos sulla sokeria taikka suolaa .
Niin sosiaalisuuskin varmaan tulee hoidettua, monet sen lisäksi ovat leskiä kuten itsekkin olen, monet haluaa tuo se iraplikka mukana mää kiehautan kahvit .
Monet tykkää siitä se kun on rauhallinen ja sitä saa rapsuttaa ja siitä taas iraplikka tykkää .
Hertta plikalle terv iraplikalta koiruli emolta terv iraplikka ja tepivaari
Lasten kesken sosiaalisuus menee kahdestaan ihan hyvin, mutta kolmas joutuu jo sorretuksi.
Just tuo käytännön sosiaalisuus, josson hyviä tekoja, son sitä oikeaa aitoa sosiaalisuutta ja välittämistä, minun mielestä.
Tepivaari, oot päätyny hyvhään paikhaan, Hertalta ja ämmiltä terhveisiä ja Iraplikale kans.
Niilo, tuo on totta, läpithän on vielä keskeneräsempiäkö met, kolmas on vaikea ja neljäs vielä vaikeampaa, jos saman ikäsiä eikä aikuset ossaa auttaa.
onhan se jotenkin kieroa, että rakentaa ympärilleen muurin/aidan jonnekkin suuntaan, taas jostakin suunnasta tulevia mielipiteitä arvostetaan kritiikittömästi.
Ihanteellisinta olisi, jos olisi joka suuntaan avoin ja kuuntelisi, sitten miettisi ja vasta sitten sanoo mielipiteensä; jos sanoo.
Kiitos Kalle, allekirjotan kans kommenttisti, mulle näkkyy kahtena enkä osanu poistaa, mutta hyvin sanot, ettei haittaa, vaikkon kahteen kerttaan, kuuntelis, miettis ja sanoo sitte, jos sannoo, kiitos ja syänmerkki.
Niin Hilkka, en oikein ymmärrä tuota tuplapostausta; oma on helppo poistaa mutta tämä; pähkäillyt olen.
Minä poistin, jos oli ylimääräinen. Laitetaan takaisin, jos haluat.
Niin, muuten, vuosia olen jo ihmetellyt tätä asiaa; kait sosiaalisuuteen liittynee vaikkakin ehkä ohuesti, nämä kaikki aamukommentoijat. Jonkunlaisia fossiileja lienemme me, aikaisimmat meistä heräilevät siinä neljän jälkeen (minä jo vähän ennen, en osaa nukkua aamuisin), kuitenkin, onhan meitä täälläkin melko monta ja se on hyvä se, aamu on rauhallisten ajatusten ja kommenttien aikaa.
Nykyään; omat havaintoni jälkikasvusta, jopa viisikymppiset ihmiset kukkuvat aamutunteihin asti somessa; sitten esim lauantai-sunnuntaiaamuisin nukutaan kahdeksaan jopa kymmeneen, hukataan aamujen aikaiset tunnit(koskee läpi vuoden), jotka, ainakin minun mielestäni ovat niitä elämän huippuhetkiä. Pimeä loppusyksyn aamu, vielä ei pakkasta; kanamme taapertavat pihalle kanalan koko kesän auki olevista ovista; kukko, Moilanen kiekaisee aamun alkaneeksi, alkaa tarjottujen herkkujen nauttiminen (minä kun herään ennen kanoja), sitten kanalaumalla, kukon johdolla alkaa päivän luontoyrttien, toukkien, matojen ja ns etsiminen. Sitä varten olen juuri kanoille perustanut kasvisperäisen ”tunkion” pihalle.
Tämä luonto, vuodenajat, luonnon ilmiöt; niitä ihmisen pitäisi arvostaa.
Kevät; kasvun aikaa, kesä;luonnon kukoistuksen ja lisääntymisen aikaa, syksy, sadonkorjuuta, kuolemiseen valmistautumista, talvi, kaiken peittävää, ikään kuin hauta, hiljaisuuden aikaa mutta siinäkin aina orastavan uuden syntymisen vihjeitä. Kaikki vuodenajat ovat minusta hienoja; yhtäkään en halua lähteä pakoon, haluan nauttia niistä.
Pentti, onko se mahdollista myöskin tavan kommentoijalle pl oma blogi?
Joo mieki olen aamunvirkku, en ennen kukonlaulua, mutta kuitenki, siis mullon täti 80v ja sei tykkääkkö herrään niin aikasin, sen tykkää, että siinä on jotaki itteltä vaatimista, mutta mie en ole koskaan osanu nukkua aamusta. Nuorena tyttönäkö asuin kotona vielä, kävin isän koirien kans lenkillä ennen koulua ja ihan omaksi iloksi, olen aina ollut heti aivan pirteäkö herrään, en milhän malta jäähä sänkkyyn, vaan haluan alkaa hääräihleen jotaki. Vaikkei kanoja olekkaan, mutta nytton tämä Hertta 11kk koiraihanuusrakas. Sosiaalisuutteen tai epäsosiaalisuutteen tämmönenki tosiaan kait liittyy.
Kalle, en tiedä, mutta palataan asiaan. Hilkka ei pidä siitä, että sähläämme hänen blogillaan.
Pentti, ei tämä haittaa, mie löysin jutun, jolla kommentin voi niinko piilottaa, ettei näy tänne, muttei voi poistaa, se jäi niinko kummittelheen herjatuksi?