Kari Enqvist kirjoittaa kerrankin asiaa tieteestä, ja vielä YLEssä!

Kari Enqvistin kolumni: Yritykset innovoikaa ihan itse älkääkä mankuko yliopistoja talkoisiin

Elinkeinoelämä haluaa yliopistolta lisää innovaatiopanostuksia. Miksei se itse sijoita johtajien ylisuuria kannustuspalkkioita tutkimukseen, kysyy Kari Enqvist.

Kari Enqvist

Mitä ja millainen eläin on yliopisto? Mikä on sen tarkoitus ja keitä varten se on olemassa? Mitä hyötyä siitä on?

Tällaisia kyselevät säännöllisin välein poliitikot, elinkeinoelämän edusta- jat ja somekansa. Ja usein närkästyneellä äänensävyllä, jonka tarkoituk- sena on viestiä, ettei yliopistoista ole tarpeeksi hyötyä kenellekään heistä.

Nykymaailma on monimutkainen. Poliitikot joutuvat kamppailemaan vaikeiden, toisiinsa lomittuneiden ongelmien kanssa. Jokainen heistä uskoo tietävänsä, miten asiat tulee hoitaa. Koska kovin harva jakaa heidän uskonsa, he haluavat mielipiteilleen yliopistollisen sertifikaatin.

Poliitikot kyllä puhuvat kauniisti tutkimustiedon tarpeesta päätösten avittamiseksi. Tuota tietoa myös tarjotaan heille. Mutta kun se osoit- tautuu heidän omien uskomustensa vastaiseksi, poliitikot pyyhkäisevät syrjään yhdellä luudanvedolla nämä kaiken maailman dosentit.

Tässä he kanavoivat äänestäjäkuntaansa. Somen totuudenjälkeisessä huumassa se lyttää yliopistoväen pelleiksi ja verorahoja imeviksi iilima- doiksi. Pääosin siksi, että tutkijat kehtaavat väittää someväen yksin- kertaisiksi tietämiä totuuksia monimutkaisiksi ja monisävyisiksi. Että esimerkiksi kaikki Suomen ongelmat eivät ratkea eurosta eroamalla.

Elinkeinoelämä katsoo yliopistoa omien suodattamiensa läpi. Niitä on kahdenlaisia: debet ja kredit.Sen puheenvuorot tuntuvat joskus kantau- tuvan kaukaiselta planeetalta, jonne yliopisto erottuu vain himmeänä pisteenä.

Hyvä esimerkki on äskettäinen Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen

Heidän iskusanansa olivat innovointi ja kaupallistaminen.Sitä on yliopis- toissa kuulemma liian vähän. Parhaaseen stand up -komiikan tyyliin he ehdottivat jopa lisäämään tutkijoiden työpäivään muutaman kaupallistamiseen korvamerkityn lisäminuutin.

Kun he väittävät, että kaupallistamisen ja tutkimuksen edistäminen rinta rinnan parantaisi tieteen laatua, he eivät Narniastaan käsin kykene näkemään, millainen eläin yliopisto on.

Einstein tosin hankki aikoinaan patentin tietyntyyppiselle jääkaapil- le. Sillä ei kuitenkaan ollut mitään annettavaa suhteellisuusteorialle. Pientä marginaalia lukuunottamatta kaupallistamisella ei ole mitään merkitystä tieteen kehitykselle.

Yliopistojen historia on lähes tuhatvuotinen. Euroopan vanhin, Bolog- nan yliopisto, perustettiin vuonna 1088 vapaan opetuksen ja tutki- muksen tyyssijaksi. Nämä kaksi asiaa ovat moottori, joka yliopistoja pitää edelleen käynnissä. Kaikki muu on oheisvahinkoa.

Henkensä pitimiksi nämä professorit joutuisivat kolmen kuu- kauden ajan  kehittelemään uusia, Kiinaan kaupusteltavia muovihärpäkkeitä

Ja näin on kaikkialla maailmassa, kun puhe on huippuyliopistoista. Kun ETLAn kirjoituksessa todetaan amerikkalaisyliopistojen professoreille maksettavan palkkaa vain yhdeksältä kuukaudelta, se ei suinkaan tarkoita, että henkensä pitimiksi nämä professorit joutuisivat kolmen kuukauden ajan kehittelemään uusia, Kiinaan kaupusteltavia muovihärpäkkeitä.

Ei: jo heidän yhdeksän kuukauden palkkansa on paljon suurempi kuin suo-malaisprofessorin vuosipalkka. Tarkoituksena on kannustaa heitä hankki- maan lisärahoitusta omaan tutkimukseensa ja samalla korottaa omia palkkojaan entisestään.

Jopa opetus on tutkimukselle alisteista.Kun nuoret unelmoivat yliopis- tourasta, he unelmoivat tutkimustyöstä. Tämän parhaimmiston varassa lepää yliopiston tuhatvuotinen brändi. He tuottavat aikanaan sen immateriaalisen hyödyn, jota nimitetään sivistykseksi ja kulttuuriksi ja joka on yliopiston perimmäinen tarkoitus.

Miksi se mankuu yliopistoja talkoisiin, jotka kaiken järjen mukaan kuuluvat sille itselleen

Eivät heitä vedä epäkiitolliselle ja usein huonosti palkatulle urapolulle haaveet innovoinnista ja kaupallistamisesta. Niitä varten meillä on kapitalismiksi kutsuttu talousjärjestelmä.

Miksi siis kapitalismin nimiin vannova elinkeinoelämä ei itse satsaa enemmän rahaa innovointiin? Miksi se mankuu yliopistoja talkoisiin, jotka kaiken järjen mukaan kuuluvat sille itselleen? Miksi se ei sijoita johtajiensa ylisuuria ja usein ansaitsemattomia kannustuspalkkioita tutkimukseen? Siellä nekin rahat tuottaisivat enemmän lisäarvoa omistajille.

Kun yliopistoja yritetään muokata yritysten ilmaisiksi tutkimusosastoik- si, haluaisin muistuttaa elinkeinoelämää: olemme jo antaneet teille sähkön. Se on modernin maailman sydänveri ja sen elinehto. Sitä ilman teidän pytinkinne eivät olisi olemassa.

Sähkö ei tule noin vain töpselistä vaan se on pitänyt löytää perustutki- muksella, johon ei liittynyt innovointia, kaupallistamista tai mitään muutakaan konsulttijargonia. Sähköstä olette meille vieläkin velkaa.

Kari Enqvist

Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa ja tietokir- jailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.

Jaa käyttäen:


8 Replies to “Kari Enqvist kirjoittaa kerrankin asiaa tieteestä, ja vielä YLEssä!”

  1. Yritysten painopiste siirtynyt liiaksi pelkästään lyhytaikaisen tuloksen tekoon välittämättä jatkuvuudesta. Onko johtajisto valjastettu oman ja omistajien palkkioiden varaan ja toisaalta liian pienen piirin ajatushautomoksi?

    1. Juu varmasti tuotakin.

      Tässä on kuitenkin kyseessä asia, joka on yritysten ulottumattomissa, ja joka juuri sen takia valtion on hoidettava kunnolla.

      Jonkun taloudellisen toimijan suosiminen epätieteellisesti on satojen muiden syrjimistä ja kusettamista.

  2. Yliopistojen tuottama perustutkimus on on immateriaalista niin kauan kuin se materialisoituu, jos materialisoituu ollenkaan lyhyellä tähtäimellä. Se on yksi kulmakivi ilman heti-nyt taloudellista hyötyä. Ehkä lähimpinä matrialisoinnista ovat DI- työt ovat, joilla pyritään kaupallisuuteen.
    Sitten humanismin eri on haarat, joka eivät suoraan tuota. Sen ideat tuottavat yhteiskunnallista arvoa, jotka tulevat jossain vaiheessa tukemaan toisiaan- poikkitieteellisesti.
    Pitäisi perustaa vielä taideyliopisto saman katon alle, joka kattaisi monet taiteen eri alueet. Niistä löytyisi toisenlaista voimaa yhteiskunnan kehittämiseen. Taiteilijat kulkevat aina etunenässä.

    Miksi juuri Ranskan Sorbonne on niin kuuluisa suomalaistenkin piirissä ? Entä Saksan Tübingen ?

  3. Eksakstit tieteet, joille teknologiakin perustuu, etenevät todistetusta faktasta ja todistetusta teoriasta toiseen. Oikeilla, tosilla tuloksilla on aina varmasti sovellutuksia, ne maksavat itseään ikuisesti takaisin siihen tilanteeseen verrattuna, että ne olisivat jääneet keksimättä. Sen sijaan väärät tulokset asettuvat uusien tieteellisten innovaatioden, ja noin ollen myös teknologisten esteiksi.

    Jos tuollaiseen perututkimukseen sotketaan välittömiä tuottovaatimuksia, se on hirveä myllynkivi itse tutkimusprosessille, josta voi olla sille pelkkää harmia.

    Lisäksi jos se tutkimusprosessi pätkitään riittävän ”lyhyisiin” osiin, saadaan tutkimusprosessissa kuin prosessa varmasti myös osaongelmia, joiden ratkaisu sellaisenaan ei tuota mitään ulospäin ainakaan kaupallisesti näkyvää, ja vilpillinen rehtori tai kangsleri osastonjohtaja tai muu, joka haluaa katkaista prosessin (kun pelkää esimerkiksi omien vanhojen virheidensä paljastuvan, ja tietää tutumpiakin tutkimusrahan tarvitsijoita), voi sellaista kohdasta tällaisen terroriteon tehdä.

  4. Enqvist on aina välillä kirjoitellut muutakin…

    http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/344171?page=2#344804

    ” RK
    12.10.2011 01:20:04
    344804

    Enqvist lörpsäyttelee ”eurotieteestä” hyödyllisiä…

    Aycee(eirek) kirjoitti 10.10.2011 (344739)…

    >RK kirjoitti 09.10.2011 (344650)…

    >>>En tiedä, mitä matematiikka on,
    >>>mutta matematiikka ainakaan ei
    >>>perustu havainnoille. Fysiikka perustuu.

    >>Se perustuu kokeelle, että mitä
    >>matematiikkaa, esimerkiksi geometriaa,
    >>jossakin fysiikan teoriassa sovelletaan.

    >Toisin sanoen matematiikka ei
    >perustu havainnoille, mutta fysiikka
    >perustuu. Näinhän minä alun perin jo
    >sanoinkin. Hyvä, että sinullekin on
    >nyt selvinnyt näiden kahden
    >tieteenalan perustavaa laatua oleva ero.

    Kyllä se matematiikkakin välillisesti perustuu havainnoille, mutta näiden eri tieteenalojen välillä on silti perustava ero toisin kuin esimerkiksi Enqvist väittää.

    http://hameemmias.vuodatus.net/blog/2986922/-fysikalismin-ideologia-on-munatonta-metafyysista-monadologiaa/

    Luen tässä justiin Enqvistin kirjaa ”Monimutkaisuus”, ja tylsempää jargoonia saa todella hakemalla hakea.

    Enqvist on kuitenkin jossakin määrin myös hyödyllinen (pääasiassa kuitenkin vahingollinen) idiootti, joka lörpsäyttelee ”vihjeitä”, jotka johtavat eurotieteen katastrofin juurille. Tässä yksi esimerkki ( sivut 313 – 314):

    Enqvist: ” Jos vahvaa emergenssiä esiintyy, kaikkia luonnonilmiöitä (joilla hän tarkoittaa MYÖS YHTEISKUNNAN ILMIÖITÄ!) ei voida palauttaa fysiikan lakeihin. Usein esimerkiksi postuloidaan, että vaikka aivot ovat normaalia ainetta, mentaalisiin tiloihin sisältyy muutakin kuin aivokemiaa. Hermosäikeiden keskinäisen järjestäytymisen kautta uskotaan syntyvän jotakin fysiikkaa suurempaa, jotakin sellaista, mikään Hamilton ei edes periaatteessa voi kuvata.

    Kyse ei ole vain siitä, että eräiden molekyylien kokoontuessa tiettyyn konfiguraatioon kvanttielektrodynamiikan vaikutuspiiri hiipuisi kuin Honeckerin kannatus Itä-Saksassa juuri ennen Berliinin muurin murtumista. ”

    RK: Enqvist tietää kyllä, että mistään ALEMMAN TASON LUONNONLAKIEN ”LAKKAAMISESTA TOIMIMASTA” EMERGENSSISSÄ EI OLE KYSE, vaan uudentyyppisten objektiivisten ja reaalisten olioiden ilmaatumista nissä vaikuttavine uusine lakeineen.

    Enqvist: ” Jos (vain…RK) tällainen olisi vahvan emergenssin syy, voisimme aina korjata hamiltoniamme: lisätä siihen uusia funktioita niin, että lopulta myös tietoisuutemme olisi kuvattavissa atomien kiihkeänä hyörimisenä aivoissa. Mutta ongelma ei ole nykyfysiikan vajavaisuus. vahvan emergenssin sanoma on paljon vahvempi. Niin paljon, että filosofisesti arimpia alkaa jo hirvittää.

    Se nimittäin väittää, että maailmassa on murtokohtia, joissa logiikka ei päde. tapahtumia, joihin mikään määrä muuttujia ja niiden funktioita ei kykene luomaan järjestystä. ”

    ISTU JA PALA! Ihmisen keksimän muodollisen logiikan, joka on ehdoton ominaisuus myös matematiikassa, saa PANLOOGISTI Enqvistin ajattelussa väistyä niin ”materiat”, ”liikkeet”, ”energiat” kuin ”jumalat” ja (kummalista kyllä…) myös yhteiskunnatkin!!!

    VAIN SE on Enqvistin mukaan lopulta ”kaiken olevaisen ainoa todella ehdoton piirre, ”energiatkin” mukaan lukien!

    Enqvist: ” Eräänlaisia singulariteetteja, jotka EIVÄT OLE MATEMATISOITAVISSA. ”

    Näin todellakin on asian laita!

    Sellaisia tosiaan edellyttäviä käsitteitä, joiden KESKINÄINEN SUHDE EI OLE PERIAATTEESSAKAAN MATEMATISOITAVISSA nimitetään DIALEKTISIKSI VASTAKOHDIKSI, ja NIHIN TIIVISTYY tuolaisten ”roilojen” vaikutus niin objektiivisessa kuin subjektiivisessakin todellisuudessa!

    Enqvist tuossa tavallaan julistaa nyt emergentin ja dialektisen materialismin ykseyttä…

    Enqvist: ” Hyppäys aivojen mykästä fysikaalisesta todellisuudesta tietoiseen mentaaliseen maisemaan olisi yksi esimerkki, mutta yhteiskunnan ja atomien välille esitetään myös vedettäväksi pohjatonta mustan aukon kaltaista jakoviivaa. ”

    RK: tuollaiseen onkaloon voidaan päästä paikallisilla täsmäteorioilla hyvinkin ”syvälle” niin fysiikan puolta kuin tajunnakin (psykologian, yhteiskunnan) puolelta. Kysymys on että jääkö JOKIN loogisesti deduktiivisella teorialla ylittämätön roilo kuitenkin lopulta aina olemaan, vai ei.

    Enqvist: ” Vahva emergenssi on ikuisesti selittämätöntä. Se ei millään lailla eroa ihmeestä. ”

    Se on vain YHDELLÄ DEDUKTIIVISELLA TEORIALLA selittämättömissä. ”Ihmeestä” ei ole kysymys,sillä ’ihme’ panee viralta muualta voimassa olevia luonnonlakeja.

    Lainaus poistetulta Vaparien palstalta:

    ” Materialistisen dialektiikan perusidea on yksinkertainen

    Kirjoitti: RK (IP rekisteröity)
    Päiväys: 17. kesäkuuta 2008 03.48

    Materialistisen dialektisen logiikan idea ja perusajatus on yksinkertainen koskien ns. luontotieteitä eli formaalisia ja luonnontieteitä, joihin kuuluvat erityistieteinä myös muodolliset kuten klassiset ja todennäköisyyslogiikat, kaaosteoria, systeemiteoria, kybernetiikka jne., mutta todellisuus ja soveltaminen sitäkin monimutkaisempia. Se seuraa muodollisen logiikan olemuksesta. Ihmisen keksimän, kieliin sisäänrakentuneen muodollisen logiikan idea on, että JOKIN OMINAISUUS JOSSAKIN KOHTEESSA JOKO TAYDELLISESTI ON tai SITÄ EI OLE LAINKAAN.

    Koska luonto USEIN myös objektiivisesti (suhteellisen hyvin) jakautuu tuollaisiin erillisiin, ns. SUHTEELLISEN ITSENÄISIIN kohteisiin ja niiden vastaavanlaisiin ominaisuuksiin, tutkittavat kohteet eli OBJEKTIT voidaan teorianmuodostuksessa UUDELLEENRAKENTAA SYMBOLISESTI TIEDON PIIRISSSÄ noista ominaisuuksistaan, jos nämä on eriytetty oikein todellisuudesta teorianmuodostuksessa.

    Sisäisen muodollisloogisen ristiriidattomuuden vaatimus on siis ehdoton KUNKIN TEORIAN SISÄLLÄ, mutta se EI OLE ehdoton eri teorioiden VÄLILLÄ, vaikka nämä teoriat mallintaisivat kokonaisuutena aivan samaa kohdettakin (ja olla kuitenkin eri teoriat, kuten esimerkiksi aikanaan aaltoliike- ja hiukkasvalo-oppi).

    Muodollisloogiset ristiriidat ovat tuhoisia teorioiden sisällä tarkoittaen itse asiassa, että ”teoria” EI OLE ”OIKEA” teoria olenkaan, koska se ei ennusta testattavissa olevia yksikäsitteisiä tuloksia, yksittäistuloksia eikä jakautumia (vaan sillä voidaan ”ennustaa” tai ”todistaa” mitä tahansa).

    Omalla tavallaan ristiriidat teorioiden VÄLILLÄ ovat todellakin ”hedelmällisiä” jopa luontotieteissä kuten Hegel sanoi, KOSKA NE OSOITTAVAT, ETTÄ MISSÄ PÄIN TEORIOISSA ON KORJATTAVAA. Ne korjaukset vaan pitää sitten taas tapahtua absoluuttisesti kiinni pitäen muodollisten loogisten ristiriitojen kiellosta SIINÄ KIELESSÄ JOSSA KOHDE ON KUVATTU TEORIAN MUODOSSA, niin kielen KÄSITTEISSÄ kuin LAUSEISSAKIN.

    Tässä asiassa on kuitenkin yksi iso ongelma MATERIALISMIN kannalta:

    Muodollinen logiikka on kuitenkin lopulta IHMISEN LUOMA TYÖKALU todellisuuden mallintamiseksi kielessä, EIKÄ MATERIAALISELLA TODELLISUUDELLA VOI OLLA MITÄÄN ”VELVOLLISUUTTA” OLLA KAIKILTA PUOLILTAAN AINOASTAAN JA VAIN MUODOLLISEN LOGIIKAN TAUSTAOLETUSTEN MUKAINEN!

    Muodollista logiikkaa ei saa METAFYSISOIDA, eikä se ole mahdollistakaan ilman, että joukko tärkeitä käsitteitä tippuisi tarkastelujen ulkopuolelle!

    Erityisen ryhmän tällaisia käsitteitä muodostavat DIALEKTISET KATEGORIAPARIT kuten ´sisältö ja muoto´, ´määrä ja laatu´, ´mahdollisuus ja todellisuus´, ´sattuma ja välttämättömyys´, ´ulkoinen ja sisäinen´, ´osa ja kokonaisuus´ , olemus ja ilmiö´, ´mahdollisuus ja todellisuus´, ´subjektiivinen ja objektiivinen´, ´rakenne ja prosessi´, ´materia ja liike´.

    Nuo dialektiset vastakohtaparit EVÄT VOI OLLA MUODOLLISLOOGISIA VASTAKOHTIA, koska ne EDELLYTTÄVÄT toisiaan voidakseen olla olemassa, EIKÄ MIKÄÄN TODELLINEN KÄSITE (tai ilmiö) VOI SAMAAN AIKAAN EDELLYTTÄÄ JA SULKEA POIS TOISTA KÄSITETTÄ (ilmiötä) (loogisesti tai muutenkaan).

    Dialektisilla vastakohdilla on usein erikseen muodollislooginen vastakohta. Nämä voivat olla subjektiivisesti ”lähellä” dialektisia vastakohtia, kuten ´välttämätön´ ja ´ei-satunnainen´ (mutta kumpikaan noista ei sisällä esimerkiksi kaoottisia ilmiöitä!) tai ´satunnainen´ ja ´ei-välttämätön´, mutta toisissa tapauksissa taas dialektisten vastakohtien muodollisloogiset vastakohdat voivat olla lähes synonyymejä kuten ´mahdollisen ja todellisen´ muodolliset vastakohdat ´mahdoton´ ja ´olematon´.

    Erityistieteelliset käsitteet määräytyvät ja määrittyvät teorianmuodostuksen yhteydessä.

    Mutta dialektisia kategorioita ei määrää mikään yksittäinen teoria; erityistieteelliset teoriat kyllä VAIKUTTAVAT niiden sisältöön, joskus voimakkaastikin.

    Ns. DIALEKTIIKAN LAIT koskevat noiden dialektisten vastakohtailmiöiden keskinäisiä suhteita, ja samalla suuressa määrin sitä, mikä ESTÄÄ NIITÄ OLEMASTA MUODOLLISLOOGISIA VASTAKOHTIA (ja toisistaan täysin erillisiä ilmiöitä).

    Asiassa voidaan tarkastella toisinkin päin, että ilmiöt, joiden välillä tapahtuu dia- lektiikan lakien mukaisia ilmiöitä, esimerkiksi välttämätöntä toisikseen muuttu- mista, eivät voi olla tavallisin käsittein toisistaan tyhjentävästi erotettavissa olevia muodollisloogisia vastakohtia.

    On myös mahdollista, että kaksi eri teoriaa samasta kohteesta kuvaavat samaa kohdetta eri dialektisen vastokohdan kannalta. Esimerkiksi Schrödingerin differentiaaliyhtälö kuvaa kvantti-ilmiöitä niiden ”liikepuolen” eli energiatilojen kannalta. Mutta kuvaako sitten Heisenbergin matriisiesitys niitä jotenkin erityisesti ”hiukkaspuolen kannalta”, siihen en mene ottamaan kantaa muuten kuin että periaatteessa se olisi varsin mahdollista. ”

  5. http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/344171?page=2#344889

    ” RK
    13.10.2011 01:21:29
    344889

    >Enqvist: ” Eräänlaisia
    >singulariteetteja, jotka EIVÄT OLE
    >MATEMTISOITAVISSA. ”

    >Näin todellakin on asian laita!

    >Sellaisia tosiaan edellyttäviä
    >käsitteitä, joiden KESKINÄINEN SUHDE
    >EI OLE PERIAATTEESSAKAAN
    >MATEMATISOITAVISSA nimitetään
    >DIALEKTISIKSI VASTAKOHDIKSI, ja NIHIN
    >TIIVISTYY tuollaisten ”roilojen”
    >vaikutus niin objektiivisessa kuin
    >subjektiivisessakin todellisuudessa!

    >Enqvist tuossa tavallaan julistaa
    >nyt emergentin ja dialektisen
    >materialismin ykseyttä…

    Sattuu olemaan niin, että moitteettomin muodollinen logiikka ja MUODOLLISESTI MOITTEETTOMASTI MUODOSTETUT ”KÄSITTEET” eivät aina takaa, että päätelmissä kuitenkaan olisi päätä eli häntää,jos nuo (kvasi)käsitteet on koottu (todellisista) piirteistä (ilman loogisia ristiriitoja) siten, että NIIDEN TUNTOMERKKIEN VÄLILLÄ EI KUITENKAAN OLE LAINALAISTA KEKINÄISTÄ YHTEYTTÄ.

    http://hameemmias.vuodatus.net/blog/3003319/materialistisen-dialektiikan-totuuskasityksesta-sovellettuna-teknisiin-tieteisiin/

    ” Siitä, millaisen materiaalista objektia koskevan tiedollisen yksikön kohdalla totuus on objektiivisimmillaan ja ilmaistavissa ja testattavissa mahdollisimman riippumattomana muista totuuksista ja epätotuuksista, Marxilais-leniniläisen filosofian perusteet /2/ toteaa seuraavaa:

    ”Totuus ei voi olla objektiivinen, ellei se ole konkreettinen, ellei se ole kehittyvä tietojen järjestelmä, ellei se rikastu jatkuvasti uusilla aineksilla, jotka ilmaisevat objektin uusia puolia ja yhteyksiä ja syventävät aikaisempia tieteellisiä käsityksiä. Tässä suhteessa totuus on aina teoreettinen tietojärjestelmä, joka heijastaa objektia kokonaisuutena.”

    ´Teoria´ esiintyy tässä ns. suppeassa merkityksessä, ajattelumuotona, joka heijastaa kohdetta kokonaisuutena ja samalla ilmentää analyysin ja synteesin dialektista yhteyttä /10/.

    Teoria on ajattelumuodoista (joilla on ominaisuus olla tosia tai epätosia) sisällöllisesti perustavin, sillä kehittyneillä tieteenaloilla käsitteenmuodostus on erottamattomassa yhteydessä teorianmuodostukseen: kohde jaotellaan analyysissä edelleen suhteellisen itsenäisyyden omaaviksi ominaisuuksiksi, joiden lainalaisena yhteytenä kohde rakennetaan uudelleen teoreettisen mallin muodossa. Käsitteet suhtautuvat tässä yhteydessä teoriaan kuin osat kokonaisuuteen tai abstrakti konkreettiseen. Teoria ilmentää tiedon, myös käsitteiden liikettä.

    Lauseiden ja käsitteiden totuus on alisteista teorioiden totuudelle. Tämä on peruskuvio, johon käytännössä tietysti liittyy paljon muutakin erityisesti yhteiskuntatieteissä, esimerkiksi tieteen ja taiteen vuorovaikutus käsitteenmuodostuksessa.

    Paitsi että tieteellinen käsite toimii jonkin teorian osana, myös käsitteen ”takana” on yleensä jokin teoria, joka osoittaa, että käsitteen määritelmässä yhteen niputetut tuntomerkit muodostavat todellisuudesta oikein eriytetyn aidon objektin. Ellei tällaista yhteistä nimittäjää ole, käsite voi olla ”tosi”, mutta (silti) epäadekvaatti: esimerkiksi ´höyhenettömät kaksijalkaiset´, joka yhdistää yhden käsitteen alle ihmiset ja lentoliskot, on muodollisesti tosi, mutta epäadekvaatti käsite. (´Lentolisko´ ei ole muuttunut epätodeksi käsitteeksi, vaikka nämä otukset ovatkin kuolleet sukupuuttoon /14/.)

    Epäadekvaatein käsittein suoritetut päätelmät, toisin kuin adekvaatein, eivät vie tietojamme kohti suurempaa vastaavuutta todellisuuden kanssa. Teorian osana käsitteen tulee olla paitsi tosi ja adekvaatti, myös oikea: esimerkiksi ’ehdoton refleksi’ on kyllä tosi ja adekvaatti käsite, mutta yhteiskuntatieteellisen teorian rakennuspuuna se on väärä.

    Lauseen totuuden alisteisuus teorioiden ja käsitteiden totuudelle ei merkitse sitä, että lause olisi tosi tai epätosi ”jossakin teoriassa”, hieman samaan tapaan kuin on ´totta Seitsemässä veljeksessä´, että Jukolan Jussi meni naimisiin Männistön Venlan kanssa. Tällaiselle lauseen, päätelmän tai teorian vastaavuudelle joidenkin subjektiivisten puitteiden kanssa (vaikka nämä samalla olisivat objektiivisiakin) on oma terminsä,se on jo mainittua pätevyyttä joissakin (subjektiivisissa) ”raameissa”, usein aksiomaattisessa järjestelmässä, usein jossakin muodollisessa logiikassa. Esimerkiksi ´DM:n mukaan pätevä´ on moni sellainenkin hypoteesi on joka lopulta tulee kuitenkin osoittautumaan epätodeksi. Sen sijaan vastaavuus tiettyjen (objektiivisten) lainalaisuuksien puitteissa on objektiivinen ilmiö, vaikka kulloinenkin käytäntömme, tiedostusprosessin kannalta jollakin hetkellä objektiivinen ilmiö sekin,määräisi nämä puitteet.

    Lause on tosi ja mielekäs, jos se kuvaa adekvaatein käsittein kuvattujen todellisuuden objektien välisen relaation tmv. sillä tavalla kuin kyseinen asia todellisuudessa on. Niiden lauseiden totuus, joissa todellisuuden objektin teoreettinen malli lopulta formuloidaan, on kuitenkin enemmänkin tiedostusprosessin lopputulos kuin lähtökohta. ”

    (Toinen esimerkki on, että ”isomahaiset, sinisilmäiset ja punanenäiset ihmiset”, kuten raskaan oleva vilustunut viehättävä blondi, minä, jne., ovat ’sahtivaareja’. Sitten etsitään muitakin śahtivaarien’ tilastollisia yhteyksiä (ja voidaan jopa ”löytääkin”, asia ei siitä kuitenkaan kauheasti parane…). ja sitten voidaan ”ennustaa” asioista sillä perusteella, onko joku ’sahtivaari’ milläkin tarkkuudella, vai ei…)

    Muodollisen logiikan selitysvoima riippuu ratkaisevasti siitä, miten onnistuneesti päättelyn kohde ON ONNISTUTU JAKAMAAN OBJEKTIIVISSIN OMINAISUUKSIIN.

    Sitä vastoin EI ole huippuolennaista TIEDETÄÄNKÖ TARKALLEEN MILLAINEN LAKI kytkee ’sahtivaarien’ tai ’höyhenettömien kaksijalkaisten’ tunnuspiirteet LAINALSIESTI yhteen, vai ei: TÄRKEINTÄ ADEKVAATTISUUDEN KANNALTA ON, ETTÄ YHTEYS ON.

    Sitä voidaan myös TESTATA noilla aksiomaattisilla käsitteillä tehdyillä empiirisesti testattavilla ”päätelmillä”.

    >Enqvist: ” Hyppäys aivojen
    >mykästä fysikaalisesta
    >todellisuudesta tietoiseen
    >mentaaliseen maisemaan olisi yksi
    >esimerkki, mutta yhteiskunnan ja
    >atomien välille esitetään myös
    >vedettäväksi pohjatonta mustan aukon
    >kaltaista jakoviivaa. ”

    >RK: tuollaiseen onkaloon voidaan
    >päästä paikallisilla täsmäteorioilla
    >hyvinkin ”syvälle” niin
    >fysiikan puolta kuin tajunnakin
    >(psykologian, yhteiskunnan) puolelta.
    >Kysymys on että jääkö JOKIN
    >loogisesti deduktiivisella teorialla
    >ylittämätön roilo kuitenkin lopulta
    >aina olemaan, vai ei.

    >Enqvist: ” Vahva emergenssi on
    >ikuisesti selittämätöntä. Se ei
    >millään lailla eroa ihmeestä. ”

    >Se on vain YHDELLÄ DEDUKTIIVISELLA
    >TEORIALLA selittämättömissä.
    >”Ihmeestä” ei ole kysymys,
    >sillä ’ihme’ panee viralta
    >muualta voimassa olevia
    >luonnonlakeja.

    Esko Valtaoja uskoo aikamatkailuun,joskin vain niin, että ”jos olisi sopivat tekniikka, voitaisiin palata ”myöhemmin” uudestaan lähtöpisteeseen (ja -ajanhetkeen).

    http://yle.fi/alueet/satakunta/2011/06/matkustaminen_ajassa_on_mahdollista__teoriassa_2659362.html

    ” Matkustaminen ajassa on mahdollista – teoriassa

    julkaistu 14.06. klo 05:41, päivitetty

    Tämän hetken insinöörit eivät kuitenkaan vielä osaa rakentaa aikamatkustamiseen tarvittavaa mustaa aukkoa ja madonreikiä väänteleviä tekniikoita. Toistaiseksi aikamatkustusta on harrastettu ainoastaan tieteiskirjallisuudessa ja elokuvissa.

    Kautta aikojen ihmiskuntaa on kiehtonut ajassa matkustaminen

    – Nolo tosiasia on se, että kukaan ei oikein tiedä mitä aika on. Se on varmaan yksi syy, miksei meille ole viimeiseen sataan vuoteen tullut uutta Einsteinia, kertoo avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja omaan veijarimaiseen tyyliinsä.

    – Mutta tämän hetken teorioitten eli Einsteinin suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan perusteella aikamatkustus on teoriassa mahdollista.

    ”Uskoni tulevaisuuden suhteen on aika rajaton”

    Vaikka Valtaoja hurmaa optimistisuudellaan ja kertoo olevansa hyvin luottavainen tekniikan kehittymisen suhteen tulevaisuudessa, on ajassa matkustaminen käytännössä hänen mukaansa vielä aika kaukana.

    – Pitäisi rakentaa musta aukko ja sitten madonreiät sekä veivata madonreiät vierekkäin avaruudessa. Ehkä tuolla jossain on supersivilisaatioita, jotka tähän pystyvät, mutta meidän insinööreiltämme tämä ei onnistu, Valtaoja valottaa.

    – Joka tapauksessa aikakoneella voitaisiin matkustaa taaksepäin vain siihen pisteeseen, jolloin se on rakennettu eikä sitä edeltävään aikaan. Eli jos kukaan ei nyt ole kellarissaan aikakonetta rakentanut, niin meidän on turha odottaa jälkeläisiä tulevaisuudesta tarkastelemaan menneisyyden turismia.

    YLE Satakunta ”

    Tämäkin tarkoittaa, että hän uskoo uskonnonomaisesti johonkin ”informaation säilymisen lakiin” (absoluuttisen universaalisen massaenergiansäilyvyyden lisäksi), jollaisesta ”informaationsäilymisen ”ja siis myös ”sen SYNTYMÄTTÖMYYDEN” ”laista” KOKEELINEN FYSIIKKA EI TIEDÄ MITÄÄN, ainakaan toistaiseksi…

    Kaakatettu ja paapatettu paskaa mm. YLEssä sellaisestakin aivokummituksesta on kyllä kerran jos toisenkin…:

    http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/220160?page=1#220170

    ” RK
    21.11.2006 00:02:50
    220170

    ”Informaatioparadoksi”

    Julius kirjoitti 21.11.2006 (220160)…

    >Eilinen Prisma, Hawkingin paradoksi
    >(uusinta la 25.11. klo 14:10)) kertoi
    >mielenkiintoisia asioita itse asiasta
    >eli paradoksista, kannattaa sen
    >vuoksi katsoa.

    Ohjelmassa ´informaation´ käsite esiintyi jossakin aivan kummallisessa merkityksessä.

    Annettiin kuva, että maailmankaikkeudessa olisi jokin ”informaatiopotti”, eikä ”informaatiota voitaisi luoda eikä hävittää”.

    Noille tieteilijöillä ”energia on ainetta”, myös ”informaatio on ainetta”. Jäämme ”mielenkiinnolla” odottamaan seuraavaa ”ainetta”, ettei vain olisi sitä ”ajatusainetta”…

    Luonnonlakien pysyminen suhteellisen vakioina ei missään tapauksessa EDELLYTÄ mitään TUOLLAISTA ”informaation” käsitettä, kuten ohjelmassa annettiin ymmärtää.

    Maailman tapahtuneita prosesseja ei voida ”kääntää taaksepäin”, kuten ohjelmassa väitettiin ”periaatteessa voitavan” tehdä.

    ”Universaalissa informaation säilymisteoriassa” on sekoitettu kaksi aivan eri asiaa: se, että kerran vallinnut asiantila on todistettu luonnonlakien puolesta MAHDOLLISEKSI, se, että olisi muka ”olemassa” mahdollisuutena eli mahdollinen kvanttihypyn tarkkuudella tasan tasan vastakkaissuuntainen prosessi, joka ”palauttaisi” tuo nimenomaisen tasan saman asiantilan.

    Itse asiassa ”informaation säilymiseelläkin” mustassa aukossa tarkoitettiin MASSAENERGIAN säilymistä, eli oletettujen UNIVERSAALIVAKIODEN c ja h säilymistä myös siellä (josta ei ole mitään todellisia takeita).

    Luonnonlakien oleteaan ”olevan informaatiota”, mikä on verbaalista lallaa määrittelemättömillä (ja pelkästään FYSIKAALISESTI myös MÄÄRITTELEMÄTTÖMISSÄ OLEVILLA)käsitteillä, jotka käsittelevät esimerkiksi fysikaalisten ja geometristen (matemaattisten) lakien ontologista suhdetta.

    Taululla esiintynyt lämpötekniikan käsite S ei ollut ”informaatio”, vaan (ymmärtääkseni) ENTROPIA, joka on fysikaalisen lämpöopin todennäköisyyssuure, ja jonka suhteesta informaatioon on esitetty ontologisia hypoteeseja niin MUODOLLISLOOGISEN VASTAKOHDAN (mm. Yrjö Ahmavaara) kuin dialektisen (edellyttävän) vastakohdankin muodossa.

    https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/entropy

    http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/344171?page=2#345176

    RK
    16.10.2011 01:26:16
    345176

    Enqvist haastaa dialektisen materialismin…

    RK kirjoitti 12.10.2011 (344804)…

    Paitsi emergentin, Enqvist on nyt siis haastanut tieteellisesti MYÖS DIALEKTISEN MATERIALIMIN!

    Nyt hänen pitää ”KUMOATA SOVJETSKAJA ENTSIKLOPEDIJA, erityisesti nämä kohdat (alkajaisiksi…)

    http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Dialectical+Logic

    ” Dialectical Logic

    a science about the most general laws of development of nature, society, and thinking. These laws express general concepts, called categories. Dialectical logic can therefore also be defined as the science of dialectical categories.

    As a system of dialectical categories, dialectical logic studies their interrelations, their sequence, and the transitions from one category to another. … ”

    http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Categories

    ” Categories

    in philosophy, the most general and fundamental concepts, reflecting essential, universal properties and relations of the phenomena of reality and cognition. Categories originated and developed as the result of generalizing from the historical development of cognition and social practice. … ”
    http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Dialectic

    Toistan yltä: Miten Enqvist junailee ”tieteen eroon” NÄISTÄ dilektisita vastakohdista, ja miten ”matematisoi” NIIDEN KESKINÄSET YHTEYDET:

    >Erityisen ryhmän tällaisia
    >käsitteitä muodostavat DIALEKTISET
    >KATEGORIAPARIT kuten

    >´sisältö jamuoto´ (joista määräytyy mm. ’olio’…),
    >´määrä ja laatu´ (ja näiden keskinäisen yhteytenä ’mitta’!),
    >´mahdollisuus ja todellisuus´ (edellisen mittana päästä jeölkimäiseksi ’objektiivinen todennäköisyys),
    >´sattuma ja välttämättömyys´ (kaikki ’lait’ tai ainakin melkein kaikki, ovat näiden ykseyttä…), ´ulkoinen ja sisäinen´,
    >´osa ja kokonaisuus´ (yhteytenä usein ’systeemi’),
    >’olemus ja ilmiö´ (’tiede’ etenee jälkimmäisestä edelliseen),
    >´mahdollisuus ja todellisuus´, ´subjektiivinen ja objektiivinen´,
    >´rakenne ja prosessi´, ´materia ja liike´ ( kaikki ’todellinen’ on >näitä…).

  6. http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/344171?page=2#345426

    Ohjeita Enqvistille dialektiikan ”fysikalisoimiseksi”…

    RK kirjoitti 16.10.2011 (345176)…

    RK
    18.10.2011 01:30:26
    345426

    Suosittelen Enqvistä aloittamaan ”fysikalisointi/panlogisointi- urakkansa ’subjektiivisen ja objektiivisen’ kategoriaparista.

    Sen syntyyn ensinnäkin liittyy Enqvistin kiistämä vahva emergenssi: eläinkunnassa kaikki on tässä mielessä OBJEKTIIVISTA reagointia, on se kuinka monimutakaista hyvänsä. Käyttäytymistieteellisen reagoinnin ULKOPUOLELLA erityistä ”subjektiivista todellisuutta” EI OLE, kuten ihmisellä.

    Toisekseen: sitä ei ainakaan MÄÄRITTELEMÄLLÄ noin vain ”poisselitetä”, esimerkiksi ”muodollisloogisiksi vastakohdiksi. Muutoinkin määrittely on ongelmallista, ja altista teologiselle huiputukselle: ’Objektiivinen (todellisuus)’ on ”sellaista, mikä ei riipu sisällöltään ihmisestä eikä ihmiskunnasta” (Lenin), mutta tuo EI OLE muodollislooginen määritelmä tässä, vaan muodollislooginen määritelmä on nimen omaan ”(vain) OBJEKTISTA RIIPPUVA”. SE, että näin on, riippuu nimenomaan siitä, että ’objektiivinen’ on ’subjektiivisen’ eli ”SUBJEKTISTA MÄÄRÄYTYVÄN” DIELKTINEN eikä muodollislooginen vastakohta!

    Jos nimittäin ’subjektiivinen’ ja ’objektiivinen’ olisivat muodllisloogisia vastakohtia, se tarkoittaisi, että KAIKKI TIETOMME OLISI OLEMUKSELLISESTI JA MÄÄRITELMÄLLISESTI EPÄTOTTA, koska se on aina subjektivista.

    MYÖS SUHJEKTI MÄÄRÄYTYY KUITEN OBJEKTEISTAAN, toimintansa kohteista.

    Tosi tieto on SEKÄ SUBJEKTIIVISTA ETTÄ OBJEKTIIVISTA SAMANAIKAISESTI.

    Ja kolmanneksi, Enqvistin avuksi: IHMISEN PSYYKEN BIOFYSIKAALINEN FIELDSIN MEKANISMI TUNNETAAN LOPULTAKIN, joten fysikalistisia filosofiaia tarkasteluja voi tehdä siitä, todellisen fysiikan näkökulmasta!

    Warning! The following article is from The Great Soviet Encyclopedia (1979). It might be outdated or ideologically biased.

    http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Object

    Object

    that which stands in opposition to the subject in its objectively practical and cognitive activity.

    Things (oliot, Bacon) that exist independently of man and his consciousness become objects upon entering the sphere of human activity. For each knowing individual,objective reality appears as an object,in the form of activity,language, and knowledge (in particular, logical categories) that have evolved during the historical development of society.

    The progression of knowledge from the empirical level to the theoretical is accompanied, as a rule, by the emergence of theoretical objects, which are essentially different from empirical objects.

    However, empirical and theoretical objects do not represent two different spheres of activity. Objects of theoretical knowledge, such as ideal gases, ideally hard bodies, and other idealizations, do not actually exist as objects of external reality:they merely provide the necessary means for constructing a theoretical language.

    (Ja tätä voidaan ylitse kaiken muun sanoa muodllisesta logiikasta itsestään, jolla ei ole materillisessa luonnoos mitään muuta heijastettvaa omaa esikuva kuin se, että todellisuus jakautuu suhteelisen itsenäiskin materiaaliski hirarkkiski ’olioksi’, joiden ominaisuus on että ne yhdistävät dialektisesti istdessään ’sisällön’ (jota tukii mm. fysiikka) ja ’muodon’ (”muotin”,form), jota asinakin fysikaalissa tieteissä tutkii matematiikka.)

    Theoretical objects serve to isolate and define those aspects of objects that cannot be embraced by empirical knowledge in the full scope of their proper- ties and universal relationships. The ontological status of such theoretical objects as, for example, atoms or elementary particles does not differ essen- tially from the status of the macrobodies with which empirical knowledge is concerned.In both cases, knowledge about a theoretical object – which is irreducible in content to empirical knowledge – is used to explain the behavior of the empirical object, for example, the explanation of certain features of the behavior of macrobodies by means of the kinetic theory of gases.

    Thus,the progression of knowledge from empiricism to theory does not always represent an abandonment of the “given” object and its replacement by some content arbitrarily constructed by the subject. Rather, it is a means of reconstruction – that is, of deep theoretical reflection of the genuine content of the object, which cannot be adequately revealed on the empirical level.

    This epistemological conception, which has been developed by dialectical materialism, stands in opposition to philosophical theories which assert that the knowable object is immediately given to the subject and that the subject’s activity with the “givenness” of the object is invariably a “retreat” from the object (the position of contemplative materialism, positivism, and phenomenology). Likewise, this conception stands in opposition to theories which claim that an object is an “objectification” of the inner content of the subject (Kantianism, pragmatism).

    REFERENCES

    Lenin, V. I. “Materializm i empiriokrititsizm.” Poln. sobr. soch., 5th ed., vol. 18.
    Lenin, V. I. “Filosofskie tetradi.” Poln. sobr. soch., 5th ed., vol. 29.
    Rubinshtein, S. L. Bytie i soznanie. Moscow, 1957.
    Lektorskii, V. A. Problema sub”ekta i ob”ekta v klassicheskoi i sovremennoi burzhuaznoi filosofii. Moscow, 1965.
    V. A. LEKTORSKII
    The Great Soviet Encyclopedia, 3rd Edition (1970-1979).

    http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/subject

    Subject

    the agent – be it an individual or a social group – of an effected action and of cognition; the source of an activity directed toward an object.

    In philosophy, the term “subject” has had various meanings.

    For example, Aristotle used the term to designate individual being as well as matter, or formless substance; for medieval scholasticism, subjects were something real and inherent in things, while objects existed only in the mind.

    The modern interpretation of subject begins with R. Descartes, whose sharp juxtaposition of subject and object was the starting point of the analysis of cognition and, in particular, served as a basis for establishing the reliability of knowledge; with the subject seen as the moving principle in the cognitive pro- cess, the way was opened for studying the conditions and forms of this pro- cess and its subjective premises.I.Kant took the next important step along this path. He revealed some fundamental laws that govern the subject’s internal organization and make it possible to attain universal and necessary knowledge – for example, the doctrine of categories as forms regulating thought; the principle of categorical synthesis; and the concept of the subject as something generic, embracing the entire historical experience of cognition. G. Hegel worked out an idealistic interpretation of the social and historical nature of the thinking subject. For Hegel, cognition was a suprapersonal process based on the identity of subject, understood as absolute spirit, and object.

    The pre-Marxist materialists, whose interpretation was a psychologistic one, regarded the subject as an isolated individual whose cognitive faculties are biologically rooted and who only passively reflects external reality.

    Dialectical materialism has radically expanded the concept of the subject by linking it directly to the category of practice. In their view the subject is the agent of an effected action and not merely of cognition. Thus the subject’s social and historical nature is newly clarified: according to Marxism, an individual is a self-conscious subject to the extent that he has gained some degree of mastery over human culture – as represented, for example, by the tools of object-oriented activity, forms of language, logical categories, aesthetic norms, and moral values.

    (Tässä on vähän löysää tekstiä: oliskohan suorastaan vaihtueet ”norms” ja ”values”: esteettiset arvot ja moraalinormit olisi aika tavalla tutumpaa!) Tämä seuraava sen sijaan on kivikovaa asiaa, ja sitä sen on myön nimenmomaan ihmisen psyyken luonnontieteellisen R. Douglas Fieldsin mekanismin valossa:

    The subject’s activity is the determining condition that transforms one or another fragment of objective reality into a given object, depending on the subject’s particular form of activity.

    The assumption here is that the subject,rather than being an entity complete in itself, is an agent that continuously and creatively transforms the environment. The materialist interpretation, having demonstrated the creative nature of the subject, made it possible for Marxism to reveal what is the true subject of history — namely, the popular masses, who are the chief force in the creative and revolutionary transformation of culture and of society as a whole.

    (Tämä viimeinen lause oli politiikan filosofiaa. Se kyllä vaikuttaa tieteessäkin, vaikka tiede ei olekaan politiikkaa, eikä politiikka tiedettä. ”Perimmäinen subjekti” ei ole kukaan yksilö.)

    REFERENCES

    Marx, K. “Tezisy o Feierbakhe.” In K. Marx and F. Engels, Soch., 2nd ed., vol. 3.
    Lenin, V. I. Filosofskie tetradi. Poln. sobr. soch., 5th ed., vol. 29.
    Lektorskii, V. A. Problema sub’ekta i ob’ekta v klassicheskoi i sovremennoi burzhuaznoi filosofii. Moscow, 1965.
    Kopnin, P. V. Gnoseologicheskie i logicheskie osnovy nauki. Moscow, 1974.
    V. A. LEKTORSKII

Kommentoi