”Viipuri oli vallattu ja samalla oli valloitettu koko Karjalan kannas ja Venäjän vastainen raja suljettu. Rajajoki turvasi täten jälleen länsimaista sivistystä sulkuna idän raakalaisuutta vastaan.
Karjalan urhea kansa oli useampikuukautisissa taisteluissa everstiluutnantti Sihvon johdolla torjunut punaisten hyökkäykset ja varmistanut Vuoksen yli johtavat sillat odoteltaessa aikaa, jolloin vapauden puolesta taistelevat joukot olisivat kyllin lujat ja yhtenäiset käydäkseen lopulliseen voitokkaaseen hyökkäykseen.
Päämajassa olivat kenraali Mannerheim ja hänen lähimmät avustajansa määrätietoisesti työskennellen voittaneet voittamattomilta näyttäneet vaikeudet ja luoneet joukkoja, jotka Itäarmeijaksi yhdistettyinä tulivat valtaamaan punaisen vallan viimeisen lujan varustuksen Suomessa ja erottamaan sen voimanlähteestään, perivihollisesta Venäjästä.”[i]
[i] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota VIII; 1927; sivu 220
Tosin Suomen valtion laillisella alueella sijaitsevalla Inon linnakkeella oli vielä Venäjän joukkoja piiritettynä ammuskellen ympäriinsä, mutta pian nekin pakenivat meritse takaisin Venäjälle saatuaan uhkavaatimuksen, että pommitetaan tykistöllä paskaksi.
Kumpa senajan raja olisi jäänyt ikiajoiksi.
Niinpä, Niilo – olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Ja edelleen joukossamme on Venäjää ihannoivia ja sinne kaipaavia henkilöitä…
Niistä ei todellakaan ole puutetta.