Näyttää ihan siltä, että viime vuosina osa suomalaisista on uussuomettunut, osa on toki koko ajan ollut ryssien kätyreitä, jotkut ovat nielleet ryssien ja kommunistien propagannan ”karvoineen”, joillakin ei ymmärryskyky riitä monimutkaisten asioiden ymmärtämiseen, jotkut ehkä elävät vihasta – ja voi olla ziljoona muutakin syytä valheiden levittämiseen sotahistoriasta ja Suomen historiasta.
Kun neukkula näytti olevan voimissaan, niin monet kyllä tiesivät totuuden, mutta itsesensuroivat julkisia mielipiteitään. Jotkut olisivat halunneet julkaista totuuden, mutta heidän kirjoituksensa sensuroitiin tai julkaisu estettiin kokonaan.
Kun neukkula kemahti noin vuonna 1991, niin näytti aivan siltä kuin pato olisi murtunut ja totuudenmukaisia kirjoituksia historiastamme tulvi julkisuuteen niin kirjoissa kuin lehdissä. Se oli vapauden huumaa, josta ainakin minä nautin suunnattomasti.
Kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan vuonna 2008, niin silloin jotkut tahot (kuten esimerkiksi Väyrynen) olivat taas suomettuneita väittäen Georgian hyökänneen. Oletan, että yleisemminkin oltiin varovaisempia totuuden julkituomisessa, mutta ei vielä mitenkään hälyttävästi. Edelleen julkaistiin tosiasioita kertovia kirjoja ja kirjoituksia, mutta oli jo uussuomettumista havaittavissa.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2014, niin se saattoi hyvinkin olla käännekohta uussuomettumisessa – en ole tutkinut asiaa, vaan vain oletan. Jotkut tahot kertoivat aivan oikein siitä mitä tapahtui Ukrainassa.
Jostakin minulle tuntemattomasta syystä kuitenkin tarkoituksellisesti tai sattumalta uussuomettuminen näyttää puhjenneen kukoistukseen. Alettiin taas valehtelemaan Suomen historiasta, vaikenemaan tosiasioista, jne. En tiedä oliko kyseessä Kremlistä tullut ohjaus, Kremlin pelko, vai mikä motiivi – sitä pitäisi tutkia.
Kertaan ihan pikkuisen Suomen historiaa, jota suomettumisen aikana valehdeltiin ja nyt uussuomettumisen aikana taas valehdellaan.
- Vapaussota. Vuonna 1918 Suomi joutui käymään Vapaussodan Venäjää vastaan, sillä Venäjä ei vetänyt miehitysjoukkojaan Suomen alueelta. Päinvastoin Venäjä lähetti lisää joukkojaan hyökkäämään itsenäisen Suomen kimppuun. Se yritetään valehdella sisällissodaksi.
- Talvisota. Vuonna 1939 Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun yrittäen valloittaa koko Suomen. Yritetään aktiivisesti ”unohtaa” että Venäjä rikkoi törkeästi voimassa olleita Hyökkäämättömyyssopimusta, Tarton rauhansopimusta, allekirjoittamaansa YKn edeltäjän Kansainliiton peruskirjaa ja sopimusta rajaselkkausten selvittämisestä. Sota muka vain alkoi noin vaan, tai jopa Suomea syyllistetään sodan alkamisesta.
- Jatkosota. Nimenomaan Venäjä hyökkäsi jälleen ENSIN, aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan, joka oli erillissota. Venäjä hyökkäsi alkaen 22.6.1941 kello 6.05. Kuinka ollakaan historiankirjoitusta vääristellään yleisesti väittäen Suomea hyökkääjäksi. Minusta se on ihan perseestä.
Huomattava osa kirjoituksestani löytyi kuitenkin PirkanBlokien blogialustan tallentamana, hyvä homma.
Sotahullut suomalaiset unohtavat sen tosiasian, että meillä on Venäjän kanssa yhteistä rajaa n.4500 km. Suomi ja sen kansa on aina pärjännyt parhaiten, kun on noudatettu ns. myöntyväisyyspolitiikkaa suhteessa Venäjään. Näin oli lähes sata vuotta, kun Suomi oli tosiasiallisesti osa Venäjää ja näin oli onnettomien sotien jälkeen , kun elettiin ns. Paasikiven-Kekkosen aikaa. Pienen on oltava nöyrä, mutta ei nöyristellä saadakseen elää elämisen arvoista elämää.
Suomen herrat ovat tarpeeksi lyöneet päitään Karjalan mäntyihin, joten ei sotaintoilu ja uhoaminen mitään auta.
Jos se edes vähän lievittäisi vitutusta, niin kannattaa katsoa maailman tilastoja. Suomi on yksi maailman vauraimmista maista maailmassa. Meillä on maailman paras koululaitos, joka tuottaa osaavia suomalaisia jatkamaan isiensä työtä. Ja monessa muussakin asiassa olemme maailman kärkeä. Eikö se riitä vakuuttamaan, että näin on hyvä. Ainakin nykyinen presidenttimme on sisäistänyt tämän hyvin, kun pitää jatkuvaa yhteyttä Kremliin.
En itse pidä venäläisiä ystävinäni vaan veljinäni, sillä veljeä ei voi valita, mutta ystävät voi.
Suomalaiset eivät ole olleet, eivätkä ole sotahulluja.
Kun valtaosa suomalaisista on halunnut ja haluaa Suomen säilyvän itsenäisenä valtiona, niin siksi Suomi on joutunut käymään Vapaussodan, Talvisodan ja Jatkosodan imperialistista roistovaltiota Venäjää vastaan.
Sotahulluista suomalaisista jauhava on yksi paskanpuhuja.
Kukaan täällä ei ole halunnut sotaa tai esittänyt sellaisen aloittamista missään mielessä.
”Vapaussota. Vuonna 1918 Suomi joutui käymään Vapaussodan Venäjää vastaan, sillä Venäjä ei vetänyt miehitysjoukkojaan Suomen alueelta. Päinvastoin Venäjä lähetti lisää joukkojaan hyökkäämään itsenäisen Suomen kimppuun. Se yritetään valehdella sisällissodaksi.”
———————————————–
Tämä kokonaisuus ei ole minulle vielä selkiintynyt.
Venäjän hallintoelimet kaapannut bolsheviikki Lenin tunnusti maamme itsenäisyyden. Tämä todistaa sen, etteivät hänen aikomuksensa Suomen suhteen olleet silloin vielä selkiintyneet.
Leninin oli syytä pelätä Suomen taholta koituvaa uhkaa, jonka itsenäisyystaistelu olisi aiheuttanut. Bolheviikkien vallankaappaus oli tuossa vaiheessa vielä kiikunkaakun.
Leninin oli syytä pelätä myös muiden valtioiden väliintuloa Suomen kautta, ehkä epäili vielä saksalaisiakin, joiden kanssa oli tehty rauha. Muurmanin radan suunnalla hyökkäilivät britit yrittäen häiritä bolsheviikkien huoltoyhteyksiä.
Arvelen, että Lenin olisi jättänyt Suomen rauhaan ainakin toistaiseksi, elleivät suomalaiset bolsheviikit olisi kaapanneet valtaa sosialidemokraattisessa puolueessa ja ryhtyneet kapinaan. Arvelen, että vasta tällöin Lenin koki tarkoituksenmukaiseksi ja velvollisuudekseen tukea bolshevismia Suomessa.
Melkeinpä pitäisin kansalaissotaa toistaiseksi sisäsyntyisenä, johon Venäjän bolsheviikit, keisarillinen Saksa ja rotukiihkoileva Ruotsi sekaantuivat omine motiiveineen.
Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö Suomen valkoisen armeijan päämotiivina olisi ollut Suomen itsenäisyyden turvaaminen. Ainakin Mannerheim olisi jättänyt turvautumatta Saksan apuun käsittääkseni juuri siksi, että sekin vaaransi maamme itsenäisyyttä. Eikä hän tainnut tykätä siitäkään, että Ruotsi miehitti Ahvenanmaata ja valmistautui miehitystoimiin myös Tornion suunnalla.
Jos nyt lähdetään purkamaan asetelmia, niin voidaan tulla johtopäätökseen, että ilman suomalaisten bolsheviikkien ideaa kaapata valta Suomessa väkivalloin, ei kansalaissotaa olisi syttynyt, eivät Venäjän bolsheviikit olisi ryhtyneet sotaan täällä, saksalaiset eivät olisi ottaneet Suomea valvontaansa, eivätkä ruotsalaiset olisi kärkkyneet aluevaltauksia saaristossa ja pohjoisessa Suomessa.
Vaikka yksikään ulkovalta ei olisi sekaantunut maamme asioihin ja kuitenkin maamme bolsheviikit olisivat tehneet vallankaappauksen, niin laillisen valtiollisen menon puolustajat olisivat olleet velvolliset tarttumaan aseisiin.
Kansalaissodan syttymisen pääsyy oli siis eittämättä suomalaisten bolsheviikkien tahtotila – valitettavasti.
Valkoisen armeijan tahtotila oli torjua kaikki valtiolliseen järjestykseen kohdistunut uhka, joka pääosin tuli suomalaisten ja venäläisten bolsheviikkien taholta. Ei käy kiistäminen, etteikö Suomen laillinen hallinto olisi ollut Venäjän vähemmän laillisen hallinnon kanssa sotatilassa.
Jos bolsheviikkihallinto olisi Venäjän valkoisen armeijan toimesta kumottu, olisi valkoinen osapuoli saattanut kiistää Suomen itsenäisyyden. Tietääkseni Mannerheim olisi muuten saattanut lähteä tukemaan Venäjän valkoista armeijaa häiritsemällä Pietarin suuntaa. Vaan tuskin Mannerheim olisi Suomesta niitä valtuuksia saanutkaan.
Aikoinaan oli hyvä korostaa sitä, että Lenin oli tunnustanut Suomen itsenäisyyden, koska ”Lenin oli erehtymätön”.
Markku: ”Kansalaissodan syttymisen pääsyy oli siis eittämättä suomalaisten bolsheviikkien tahtotila – valitettavasti.”
Tuskin punikit olisivat nousseet aseelliseen kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua Eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan, ellei:
1. Venäjä olisi yllyttänyt nousemaan kapinaan ja luvannut apunsa kapinallisille.
2. Venäjä olisi jättänyt miehitysjoukkojaan Suomeen auttamaan kapinallisia.
3. Venäjä olisi aseistanut kapinallisia enemmän kuin hampaisiin saakka.
Markku: ”Venäjän hallintoelimet kaapannut bolsheviikki Lenin tunnusti maamme itsenäisyyden. Tämä todistaa sen, etteivät hänen aikomuksensa Suomen suhteen olleet silloin vielä selkiintyneet.”
Ei todista, vaan Markun kirjoitus näyttää miten pitkä, syvä ja synkkä suomettuminen on vääristänyt käsityksiä historiasta.
——
Leninin mielestä: ”»Irtautumisoikeus on paras ja ainoa poliittinen keino idioottimaista pikkuvaltiosysteemiä ja kansallista eristäytymistä vastaan — Eroaminen ei suinkaan ole meidän ohjelmamme. Me emme lainkaan kannata eroamista.»”[i]
Huomattakoon myös jo alkuperäinen venäläistämisaikomus.
”Leninin kansallisuuspolitiikan ytimen Stalin katsoi sisältyvän nerokkaaseen paradoksiin »eroamisesta yhdistymistä varten». »Kansallisten kulttuurien on annettava kehittyä ja päästä täyteen laajuuteensa, tuoda esiin kaikki mahdollisuutensa, jotta sosialismin voitettua koko maailmassa voitaisiin luoda edellytykset niiden sulautumiselle yhdeksi yhteiseksi kulttuuriksi, jolla on yksi yhteinen kieli.»”[ii]
Suomen piti Leninin mielestä antaa erota, koska hänen mielestään Suomessa kansan enemmistö oli sosialismin kannalla. Lenin halusi tukea Venäjän kommunistiselle diktatuurille Suomesta.[iii]
Stalinille eroaminen oli vain työkalu. Sitä piti kannattaa tai vastustaa sen mukaan kuin proletariaatin vallankumouksen edut vaativat.[iv]
”Irtautumisoikeus” koski vain tapauksia, joissa irtautuminen tapahtui kommarien johdolla yhdistymiseksi Venäjään.[v] Siten kun porvarillinen Ukraina julistautui itsenäiseksi, niin Venäjä alkoi heti taistelemaan sitä vastaan – kuin myös Suomessa.
”Leninin kansallisuusohjelma taas ei tähdännyt, kuten olemme nähneet, suinkaan pienten, itsenäisten ja kaikkein vähiten porvarillisten kansallisvaltioiden muodostamiseen – vaan vähemmistökansallisuuksien myötätunnon hankkimiseen irtautumisoikeutta hyväksi käyttäen bolsevikkien puolelle.”[vi]
Itsenäisyyden tunnustaminen oli vain välikappale vallankumouksen helpottamiseksi. Suomalaiset demarit Leninin mukaan: ”ovat pettureita kun eivät tahdo tehdä vallankumousta, vaikka se on heidän velvollisuutensa.”[vii]
”[Venäjän ulkoministeri – jp] Trotski — lähetti Suomen sosiaalidemokraattiselle puolueelle kategorisen sähkeen 15 000 miehen keskittämisestä viipymättä Helsingin ympäristöön ja vallan ottamisesta työväestön käsiin.”[viii]
Niinpä tarvittiin voittoisa Vapaussota Venäjää vastaan, että Suomesta saattoi tulla todella itsenäinen ja riippumaton valtio – eikä Venäjän federaation osavaltio.
Maaliskuun lopussa 1918 Stalin mainitsi esimerkkeinä Venäjän federaatioon muodostettavista osavaltioista Puolan, Ukrainan, Suomen, Krimin ja Kaukasian. Stalin toimi Leninin ohjeita seuraten.[ix]
Itsenäisyyden tunnustamisesta
Venäjä ”tunnusti” Suomen itsenäisyyden koska siitä oli hyötyä sille itselleen. Kommunistihallinnon oli siihen mennessä tunnustanut vain Saksa. Suomi tavallaan tunnusti kommunistihallinnon, kun pyysi siltä itsenäisyyden tunnustamista. Suomi oli ensimmäinen Venäjästä irtautuvista valtioista. Vuoden 1918 loppuun mennessä 10 valtiota oli itsenäistynyt Venäjästä, mutta pääsääntöisesti Venäjä ei tunnustanut niitä.[x]
”On selvästi nähtävissä, että bolshevikit eivät pitäneet itsenäisyyden tunnustamista Suomen peruuttamattomaan eroon Venäjästä johtavana tapahtumana. Suomi sai eron palatakseen myöhemmin – yhteiskuntajärjestyksen muututtua – sosialististen valtioiden yhteiseen perheeseen.”[xi]
Tavoitteena Neuvosto-Suomi
Suomi voitti Vapaussodan Venäjää vastaan vuonna 1918. Samalla Suomi kukisti Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan Venäjän aseistamat ja Venäjän yllytyksestä kapinaan nousseet punikit.
Suomen kommunistinen puolue SKP perustettiin Moskovassa vuonna 1918. ”SKP:n toinen puoluekokous syksyllä 1919 julisti puolueen ulkopoliittisena tavoitteena olevan, että Suomi vallankumouksen jälkeen tulisi liittymään »Venäjän ja muitten, syntyväin proletaaristen Neuvostotasavaltain yhteyteen». Selväksi tavoitteeksi asetettiin siis Neuvosto-Suomi.”[xii]
——
Tarkat lähdeviitteet löytyvät täältä:
http://jput.fi/Eroaminen_yhdistymista_varten.htm
Kiitos Kalle korjauksesta. Sellaista sattuu, kun keskiyöllä kirjoittelee, mutta kun säryltä ja kivulta ei saa nukuttukaan on jotain tehtävä,
Putkinen yrittää vierittää kansalaissodan Venäjän ja Suomen väliseksi sodaksi. Miksi sitten valkoiset lahtarit tappoivat niin paljon SUOMALASIA kansalaissodan päätyttyä vielä? Venäläisiähän heidän olisi pitänyt tappaa.
Putkinen on kaivautunut niin syvälle omaan poteroonsa, etä ei näe metsää puilta.
Vuonna 1918 käytiin nimenomaan Vapaussota Suomen ja Venäjän välillä. Sen sodan rauhansopimus solmittiin pitkien ja vaikeitten rauhanneuvottelujen jälkeen nimenomaan Suomen ja Venäjän välillä. Se tosiasia ei muuksi muutu vaikka kuinka yrittäisi vängätä.
Vapaussodan yhteydessä tapahtui myös kapina. Osa suomalaisista punaisista nousi kapinaan vapailla vaaleilla valittua Suomen eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan Venäjän yllytyksestä. Venäjä aseisti kapinalliset.
On hyvin valitettavaa, että vankileireillä tapahtuneita kuolemia käytetään edelleen propagandatarkoituksiin. Jotkut väittävät esimerkiksi, että silloinen Vapaussodan ylipäällikkö kenraali Mannerheim olisi vastuussa näistä kuolemista.
Jo ennen kapinaa Suomen elintarviketilanne oli huono – ja kapinalliset olivat itse huonontaneet sitä mm. osallistumalla lakkoihin silloin kun olisi pitänyt tehdä esimerkiksi kylvötöitä ja elonkorjuuta.
1. Vankileireille suljetut punaiset syyllistyivät kapinaan, valtiopetokseen, maanpetokseen, murhiin, ryöstöihin, jne. Pääsääntöisesti olivat siis syyllistyneet raskaisiin rikoksiin;
2. Silloisen kenraali Mannerheimin mukaan vain törkeimpiin rikoksiin syyllistyneitä ja kapinan johtajia olisi pitänyt rankaista, rivimiehet olisi hänen mielestään pitänyt vapauttaa – poliitikkojen ja oikeusoppineiden mielestä taas rikokset oli tutkittava ja rikoksista tuomittava, viimeksimainittujen kanta voitti;
3. Kapina kukistettiin toukokuun alussa 1918 – Vapaussodan päätösparaati pidettiin Helsingissä 16.5.1918;
4. Mannerheimilla ja poliitikoilla ”meni sukset ristiin”, joten Mannerheim esitti eronpyyntönsä ylipäällikön tehtävästä 20.5.1918 (neljä päivää paraatin jälkeen), uusi eronpyyntönsä 27.5.1918, sai eron 29.5.1918[i] ja matkusti ulkomaille 31.5.1918[ii] – eli Mannerheimilla ei ollut mitään tekemistä niiden nälkään ja tauteihin kuolemisten kanssa. Rikoksistaan kuolemantuomion saaneet taas olivat ansainneet tuomionsa;
5. Tai oikeastaan Mannerheim kykeni vähentämään nälkäkuolemia sillä hän onnistui näillä ulkomaanmatkoillaan (Ruotsi, Englanti, Ranska) hankkimaan Suomen itsenäisyydelle tunnustuksia, saarron purkamisen ja ihan konkreettisesti suuren määrän viljaa. Hän palasi maahan 22.12.1918 samana päivänä kun hänen hankkimansa vilja saapui laivalla maahan.[iii]
http://jput.fi/kapinallisten_kuolemista.htm
Kyllä historiamme pitää tuntea ja hyvä tuntea myös venäjän ympärysmaiden historia ja sitä taustaa vasten ajatella maamme asemaa.
Juuri näin Niilo.