Terveisiä sotaharjoituksesta palattua

Tulin juuri kotiin yli kaksi viikkoa kestäneeltä Viron keikalta.

Jo ennen lähtöä suunnittelin ja valmistelin harjoitusta varsin perusteellisesti mm. karttojen, satelliittikuvien ja ilmakuvien perusteella. Perillä suoritin sitten useita maastotiedusteluja viimeistellen mm. väijytysten paikkoja, jopa kylkimiinojen ja viuhkapanosten paikkoja.

Harjoituksessa tehtiin ylivoimaisen vihollisen suurelle kolonnalle pieniä väijytyksiä hyvin pienien osastojen (partio) toimesta niin, että kolonna joutui pysähtymään vähän väliä ja kärsi merkittäviä tappioita. Harjoitusvastustaja yritti toki välttää tappioita lähettäen jalkaväkeä ajoneuvojen edessä yrittämään löytää väijytyksillä viivyttäviä partioita.

Sissitoiminta on poikaa. Hyvin valmistellut väijytykset ovat tehokas keino kuluttaa ja hidastaa vihollista. Iso väijytys vaikkapa joukkueen voimin tietää suuria omia tappioita.

Sää oli hankala: vähän lunta maassa ja sammal osittain jäässä, joten jälkiä tuli väistämättä. Sissien kuten minun piti sekä lakaista jälkiä kuusenoksalla, että tehdä runsaasti valejälkiä. Hyvin sujui.

Liikkumatta vihollisen odottaminen on ikävää puuhaa kun on pakkasta ja kova tuuli. Minullakin oli väijytyksessä vaatetta kunnolla ja huopavuoriset kumisaappaat, mutta teki mieli liikkua. Liike paljastaa hyvinkin naamioituneen sotilaan. Nytkin harjoitusvastustaja lähetti ensin jalkaisin kulkeneen tiedusteluosaston  tutkimaan epäilyttäviä paikkoja ja sitten kaksi ajoneuvoa (tiedusteluosasto) kaukana varsinaisen kolonnan edellä liikkumaan hitaasti läpi epäilyttävän kohdan tähystäen sivuille. Eipä auttanut.

Jaa käyttäen:


18 Replies to “Terveisiä sotaharjoituksesta palattua”

  1. Monta asiaa olisi kannattanut tehdä vieläkin paremmin. Esimerkiksi:
    – vaikka on kylmä, niin pitäisi juoda – kun kenttäpullon vesi on jäähileessä, niin sitä ei tule juotua tarpeeksi kun ravaa metsässä;
    – vaikka on muka kuinka kiire, niin välillä on syytä pitää kunnon tauko ja tehdä Trangialla lämmin ruoka ja lämmintä juotavaa – muuten ”veto loppuu” ennen pitkää;
    – maiharit eivät ole oikea varuste ylittää märkää suota, vaikka sen pinta onkin jäässä. 🙂

    1. Tällä kertaa vastaosastolla ei ollut jälkikoiria. Monesti on minun harjoituksissani ollut ja ne on eliminoitu. Liikkumisanturilla miina on hyvä konsti, joskus myös tarkka-ampujaväijytys sissien väijytyksestä poistumisreitillä. Yksi laukaus ja homma on hoidossa.

  2. Koirat kuulevat ääniä, joiden korkeus tai mataluus ovat ihmiskorvalle kuulumattomia. Koiria voitaisiin opettaa tunnistamaan erilaisia ääniä. Toki nykyaikaiset kuuntelulaitteet saattavat olla kehittyneitä.

    Koiraeläimet, kuten susi näkevät pimeässä ja metsästävät pimeässä. Siinäkin pimeänäkölaitteet saattavat olla parempia.

    1. Hajuaisti on koirila ylivoimainen, meillä sakemannin ja jämptin sekoitus (ihan sakemanin näköinen) on jäljilltänyt uskomattomissa maastoissa meikää kun ollaan koiran taitoja testattu. Sieltä se vaan on reitit löytänyt.

  3. Entäpä ilmasta suoritettu tiedustelu ja lämpökamerat? Jääkarhunnahka turkki olisi hyvä lämpökameroita vastaan 🙂 Onko muuten Viro mukana Ottawan sopimuksessa, kun et maininnut putkimiinoja?

    1. Norpalta taas erinomaisia asiaan liittyviä kysymyksiä.

      Lennokit, helikopterit ja lämpökamerat ovat pahin uhka sisseille. Onneksi niitäkin vastaan on konstit olemassa. Karhun talja kuulostaa raskaalta sissin kannettavaksi, kun pitää raahata niitäkin kylkimiinoja ja viuhkapanoksia, yms. Kevytkin toimiva ratkaisu on olemassa.

        1. Harhautus on aivan oikea ajatus. Sodassa pitää harhauttaa aina ja kaikessa.

          Jos itse elää tavallisessa lämmitetyssä puolijoukkueteltassa ilman suojausta ja harhautusta, niin taitaa käydä kehnosti.

      1. Heitin karhuntaljan vitsinä, mutta se perustuu siihen, ettei niistä jääkarhuista näy lämpökamerassa kuin muistaakseni nenän pää, niin tehokas on sen taljan eristys. Osoittaa sekin kuitenkin, että lämpökameroilta voi suojautua.

        1. Lämpökamerat on syytä huomioida.

          Minun käsittääkseni niitä otetaan huomioon aivan liian vähän. Niistä kyllä puhutaan, mutta käytännössä …

  4. On tämä siviilielämä taas aivan uskomattoman mukavaa. Nukkua omassa sängyssä makuupussin sijaan, käydä paskalla omaan vessanpönttöön lumisen metsän sijaan, saa käyttää valoja vapaasti, hyvä puhdas vesi tulee hanasta, jne.

  5. Keskusteliko paikalliset Ukrainan tilanteesta. Itse ainakin pettynyt Naton surkeaan toimintaan Ukrainan sotaan liittyen. Hampaaton EU, tekohampainen Nato ja implantti YK. Ei jatkoon…

    1. Aivan muutama sana vaihdettiin siitä Asovan meren kaappauksesta. Minulla oli koko ajan aivan helvetisti tekemistä, ei joutanut juttelemaan muuta kuin kyseiseen sotaharjoitukseen kiinteästi liittyvistä asioista.

      EU on tosiaan aivan hampaaton, EU-maat ovat pääsääntöisesti ajaneet puolustuskykynsä alas. NATO taas aivan oikein sanoo, että Ukraina ei ole NATOn jäsenmaa. YKsta ei ole yhtään mihinkään kun ryssillä on siellä veto-oikeus.

        1. Georgian sota oli vieläkin hullumpi. Venäjä hyökkäsi Georgiaan ja valloitti Georgian alueita – länsimaat käytännössä pistivät Georgian aseidenvientikieltoon, annettiin vain ”ruokaa ja villasukkia”.

          Ukrainassa oli aluksi suunnilleen sama tilanne – käytännössä mikään maa ei avoimesti toimittanut Ukrainalle tappavia aseita. Vasta Trump teki päätöksen toimittaa Javelineja ja myös toimitti.

Kommentoi