https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005702110.html
”Siilit, oravat ja muut metsäneläimet kärsivät kuivuuden vuoksi jo hätää – ”Nyt kaikki apu ihmisiltä olisi tarpeen””
Nyt kaikki viherpiiperöt kantamaan vettä ympäri metsiä hätää kärsiville eläimille…
Ylioppilaaksi yli 80-vuotiaana
Eilen tuli uutisissa yli 80-vuotiaasta eläkeläismiehestä joka on kirjoittamassa ylioppilaaksi, kun häneltä jäi se asia nuoruudessaan kesken. Mies oli tehnyt pitkän uran työelämässä.
Tämä tuli tänään mieleen, kun sain kutsun veljentyttäreni ylioppilasjuhliin, jotka ovat ensi lauantaina.
Itselläni ei tuota mandaattia ole, eikä tule. Artenomiksi opiskelin pitemmän kaavan kautta 5 ja puolivuotta. Jos olisin ollut ylioppilas tuolloin, artenomiopinnot olisivat kestäneet kaksi vuotta vähemmän aikaa.
Olipa taas ”valinnanvapauskokeilua”
Tänään oli suuri mahdollisuus päästä hammashoidossa Tampereella valinnanvapauskokeiluun – 2000 henkeä.
Toteutus oli loistava tavalliseen tapaan.
1,5 tunnin aikana vastaamassa oli ilmeisesti se vakinainen 1 henkilö, koska koko ajan välittömästi edellisen soiton päätyttyä soitettaessa tuli nauhalta, että ”kaikki asiakaspalvelijamme ovat nyt varattuna” ja minä soitin koko sen ajan lähes tauotta…
Netissä yrittäminen kaatui järjestään tunnistautumisvirheeseen – oli kuulemma jotain ongelmia han yllättäen – ja sitten, kun läpi pääsi, kuntakohtainen kiintiö oli jo täynnä.
Kiitos vaan perkeleesti Tampereen sosiaali- ja terveyspalvelu tavanomaisesta tyhjästä.
Miksi populismia halveksutaan?
Populismista on tehty haukkumasana, jolla halutaan mollata sellaisia puolueita ja poliitikkoja, jotka hakevat kansansuosiota ajatuksilleen ja aatteilleen.
Mitä sanoo sanakirja populismista? Wikin sanakirja määrittelee populismin seuraavasti:poliittinen toiminta, jonka tarkoituksena on edustaa tavallisen kansalaisen tarpeita ja toiveita.
Eivätkö kaikki puolueet ja poliitikot pyri samaan päämäärään, kansansuosioon?
Populismia halventavassa mielessä käyttävät ovat niitä, jotka kadehtivat joidenkin menestystä varsinkin, jos eivät siihen itse kykene.
Miksi sitten valtamediakin käyttää mielellään populismia halventavassa mielessä puolueista ja poliitikoista, jotka ovat menestyneet hyvin kansansuosion hankinnassaan? Siihen on vain yksi vastaus ja se on se, että valtamedia ottaa siten poliittista kantaa asioihin. Valtamediahan politikoi paljon enemmän, kuin lääkäri määrää, vaikka lupaa olla riippumaton.
Esimerkkinä Italian hallituskriisi. Kaksi uutta puoluetta tai kansanliikettä sai tuntuvan vaalivoiton viime vaaleissa. Molemmat puolueista ovat EU -ja maahanmuuttokriittisiä ja jopa vaativat eroa eurosta. Italian kansan enemmistö on perin juurin kyllästynyt maahanmuuttovyöryyn ja syyttää siitä EU:ta, joka ei ole kyennyt hillitsemään maahanmuuttoa Eurooppaan.
Kun Italian presidentti valtaoikeuksiensa mukiaisesti torppasi näiden kahden vaalivoittajapuolueen hallitusaikeet, niin nyt valtamedia Suomessakin syyttää populismia kaikesta mitä Italiassa tapahtuu kielteistä. Itseasiassa valtamedia pyrkii kirjoituksillaan vaikuttamaan halveksuen kaikkiin puolueisiin, jotka pyrkivät keikuttamaan EU-venettä. Valtamedia Suomessa Yle ja Hesari ovat EU:n puolesta puhujia siksi EU-kriittiset ovat kaikki populisteja ja siis valtamedian vihollisia. Populismi on siis kirosana myös valtamedialle, vaikka kaikki puolueet ja poliitikot pyrkivät hankkimaan kansansuosiota ja ovat siten populistisia.
Nähtäväksi jää miten käy LiikeNyt:in, kun se pääsee vauhtiin. Jos ja kun se saa samanlaisen kansansuosion, kuin vastaava liike Italiassa, niin aletaanko sitäkin kutsumaan valtamediassa populistiliikkeeksi? Mielestäni se on ykshailee, sillä kansa alkaa jo kyllästyä politiikkaan ja poliitikkoihin siinä määrin, että on aivan sama miksi niitä kutsutaan mediassa, kunhan teot puhuvat puolestaan. Suomessakin on kasvava joukko ihmisiä, jotka eivät hyväksy Suomen noudattamaa maahanmuuttopolitiikkaa. Siitä on osoituksena tuore kansainvälinen tutkimus, jossa meistä suomalaisista 66 % ei hyväksy islamilaisia sekoittamaan meidän ikiomaa kulttuuriamme.
Italialaiset äänestäjät sanovat tänään populistien mollaajille, että parempi populismi, kuin mafia ja korruptio.
Suomessa voisi sanoa, että parempi populismi, kuin hyväveli verkostot ja lehmänkaupat.
Muuntorangaistuksen vaihtoehdot
Olin positiivisesti yllättynyt nähdessäni mielenkiintoisen avauksen vankeinhoidon pääjohtajalta. Hän ehdottaaä että tapanäpistelijät pistettäisiin parin vankilapäivän sijaan hoitoon. Vähemmän kostoa ja enemmän jatkohaittojen ehkäisyä – tätä voi tukea. Melkoinen osa ilmiötä jää kuitenkin käsittelemättä.
Tapanäpistelijöiden ongelma
Toimin kaupan alalla joten minulla on jonkin asteen sisäpiirin (vääristynyt?) näkemys ongelmasta. En toimi itse elintarvikekaupan puolella jossa ilmiö on hieman erilainen, mutta sanoisin että päällekkäisyyttä kaupan sektoreilta löytyy. Toden totta monet varkaat vain tarvitsevat lisää viinaa tai kamaa tavalla tai toisella. Pakkohoito olisi heille parempi ratkaisu, sillä viikko-pari linnassa ei edes hidasta tahtia. Olisi se toki viikko-pari taukoa jatkuviin varasteluihin, ehkä jopa pieni pelotevaikutuskin siitä löytyisi, mutta yhtä kaikki melko tehotonta rahamäärään nähden. Pakkohoito tarjoaisi enemmän, tosin sitä olisi voitava jatkaa kuukausi-pari pidemmäksi jos henkilö ei näytä kykenevältä elämään raitista elämää.
Romanit. Turha kierrellä asiaa, sillä romanien varastelujengit ovat merkittävä ongelma. Ei, en sanonut juuri että kaikki romanit varastelevat, sanoin vaan että merkittävä osa arvotavaroiden varastelijoita on romanitaustaisia. Heistä harvalla on pahoja päihdeongelmia, sen sijaan heillä on melko pahoja sukuongelmia. Pakkohoito tai viikko vankilassa ovat molemmat täysin tehottomia. Heitä varten tarvitaan muita keinoja. En lähde niitä keinoja spekuloimaan emmekä tietenkään saa tehdä lakia jossa romaneille on eri rangaistukset. Se jos mikä olisi pahinta syrjintää.
Vähän kyyniseltähän tämä tuntuu mutta en oikein näe muutakaan ratkaisua kun ottaa sosiaalituet osaksi keppiä. Jos tapanäpistelijä pääsee kaidalle polulle, olen valmis antamaan vähän tukiporkkanaa, auttamaan henkilön koulutukseen, tukityöllisyyteen yms. Vaan jos meno jatkuu, pitäisi olla valmius määrätä merkittävän iso paketti yhdyskuntapalvelua jonka suorittamatta jättäminen johtaa sosiaalitukien leikkaukseen. Ei heitetä kadulle tai jätetä katkennutta jalkaa paikkaamatta, mutta kaikki välitöntä hädin tuskin hengissäpysymistä suurempi tuki laitetaan katkolle kunnes palvelus yhteiskunnalle on suoritettu. Vankilaa en tähän sotkisi, se on aivan liian kallis ratkaisu väkivallattomille varkaille.
Suuntaa ei voi moittia
Kaiken kaikkiaan voin olla tyytyväinen oikeusministerimme toimiin asiassa. Suunta on selvästi eteenpäin ja Matti Vanhasen, Tuija Braxin ja Astrid Thorsin rakentama farssi saadaan vihdoin oiottua. Myös tämänpäiväinen ulostulo oli erittäin positiivinen merkki asian pohtimisesta ja paremmista ratkaisuista. Toivon, että asiaa ei sipilöidä sieltä mistä aita on matalin vaan pyritään etsimään tapoja näpistysten vähentämiseen pelkän koston sijaan.
Ei ole suomalaista jota ongelma ei koske. Näpistysten aiheuttama hävikki kaupassa on niin suurta että meistä joka ikinen maksaa siitä kymmenykset. Ongelma lakaistiin maton alle vuosikymmeneksi. Nyt on suursiivouksen aika.
Kokoomus on Sipilän hallituksen heikoin lenkki – hyvästi!
Kun Kokoomus valitsi viimeksi puheenjohtajakseen Petteri Orpon teki se suuren virheen. Tarjolla olisi ollut Jan Vapaavuori, joka on johtajatyyppiä, kun taas Orpo ei ole johtajatyyppiä.
Se, että Orpo ei ole johtajatyyppi näkyy kaikessa hänen tekemisessään. Orpo on tyypillinen Kokoomuksen broilerikasvattamon tuote, joka on opetettu tekemään, niin kuin ”isot pojat sanovat”. Niitä ”isoja poikia” on sekä puolueessa, että elinkeinoelämän huipulla.
Jan Vapaavuori on toista maata.Hän on kykenevä visionääri ja tekee itsenäisiä päätöksiään, joita hän sitten toteuttaa tulisieluisella tavalla. Esimerkkinä sote -ja maakuntauudistuksen vastustaminen.
Orpon erääksi surkeimmista työnäytteistä sopinee lehmänkaupat pääministeri Sipilän kanssa. Kepu möi Orpolle mahon lehmän, joka ei lypsä lainkaan. Se on nyt nähty, kun koko valinnanvapaus uhkaa siirtyä ensi vaalikaudelle ja SDP on jo luvannut, että se panee uusiksi koko valinnanvapauden, jos ovat seuraavassa hallituksessa. Siis kaikissa tapauksissa jää Kokoomukselle vain luu käteen ja se on Orpon kannalta hyvin huono tilanne ja voi merkitä puheenjohtajan vaihdosta.
Orpoa siis vedettiin höplästä ja vetäjinä olivat Kepun vanhan kaartin jäärät, jotka ohjeistivat kokematonta Sipilää toimimaan Kepun malliin. Kepu on jatkanut Maalaisliiton noudattamaa politiikkaa, johon kuului aikoinaan juuri lehmänkaupat, kun mm. maataloustukiaisista neuvoteltiin punamultahallitusten aikana. Joten Kepussa ostaan lehmänkaupat tehdä niin, että Kepu voittaa ja pettää aina.
Jos Kokoomus oli valinnut viimeksi puheenjohtajakseen Jan Vapaavuoren ei tällaisia lehmänkauppoja olisi tehty. Lehmänkauppahan syntyi Sipilän hallituksen alkutaipaleella. Kun sote asia ei edennyt lainkaan ja Sipilä uhkasi hallituksen erolla, niin Orpo meni halpaan ja suostui lehmänkauppoihin, joka laukaisi tilanteen muka. On täysi syy uskoa, että Sipilä ei olisi toteuttanut uhkaustaan, jos Orpo olisi ollut jämäkämpi johtaja. Hän antoi periksi liian helpolla. Jos lehmänkauppaa ei olisi tehty olisi sote -ja maakuntauudistusasia nyt ihan toisen näköinen.
On syytä muistaa, että Sipilä on vanhoillislaestadiolainen, jossa liikkeessä johtajat käyttävät paljon uhkailua ja pelottelua johtamiskeinona. Niinpä Sipilän pääministerikautena olemmekin joutuneet todistamaan monia asioita, joissa pääministeri on turvautunut uhkaaamisen ja pelotteluu. Mm. KIKY-sopimus syntyi uhkan ja pelottelun varjossa, kun pääministeri ilmoitti toteuttavansa KIKYN lakiteitse, jos järjestöt eivät saa sopimusta aikaan.
Orpolla on nyt mahdollisuus maksaa potut pottuina Sipilälle ilmoittamalla, että Kokoomus äänestää sote -ja maakuntauudistus lakipakettia vastaan. Onko Orposta johtajaksi, joka osaa ja rohkenee tehdä suuria päätöksiä?
Sen aika näyttää lähiviikkoina.
Se on niitä prioriteetteja, nääs
Tampereen kaupunki, Lempääläntien vierellä kulkeva pyörätie, Peltolammin seutu. Katsokaapas.
On prameaa ja uutta pintaa, juu. Meinaan tällainen oli lähtötilanne sen suhteen.
Onhan se vähän aikaa nähnyt, mutta ei ole kuoppia tai uria. On niin sanoakseni käyttökelpoinen jos nyt ei ihan kiiltävä. Vaan niin on että lähestulkoon joka ikinen kesä tuo pyörätie päällystetään uudestaan. No mikäs siinä, onhan se kilttiä. Pyöräilijöistä välitetään.
Ongelma vaan on se siitä vierestä menevä Lempääläntie. Se jossa menee autoja, busseja, rekkoja. Sille kun ei olla tehty mitään vuosikausiin ja ne kuopat ovat jo useamman sentin syviä ja niitä on monta. En suostunut vaarantamaan liikennettä menemällä kännykkäkameran kanssa sohimaan keskelle ajoväylää.
Mutta näin se nähkääs menee. Oikeat prioriteetit? Hyvät diilit asfalttifirman kanssa? Päättäjät jotka eivät kilometriä kauemmas keskustorilta suostu liikkumaan? Joku muu, mikä?
Kannattaako taistella (Halsti)
Yleisesikuntakapteeni Wolf H. Halsti (myöhempi eversti), kirjoitti vuonna 1938 kirjan Suomen puolustaminen. Puolustusvoimain johto hyväksyi kirjan julkaisemisen tammikuussa 1939, mutta kustantaja Otava lähetti kirjan tarkastettavaksi ulkoministeri Erkolle, joka kauhistui kirjaa ja kielsi sen julkaisemisen. Siitä sensuroitiin 38 sivua ennen julkaisua, eli Suomen kansalta pimitettiin juuri ennen Venäjän hyökkäystä tärkeä tutkimus.
Halsti käsittelee nimenomaan Suomen puolustautumista Venäjän hyökkäykseltä – myös sanoen koko ajan Venäjää Venäjäksi kuten on aivan oikein. Venäjä itse harhautti maailmaa käyttämällä itsestään nimeä Neuvostoliitto.
Kirjan kirjoittamisesta on kulunut tätä artikkelia kirjoitettaessa 80 vuotta, silti kirja on tänäänkin ajankohtainen.
Onko taisteltava?
”Kysytään: Kannattaako siis tällaisessa tapauksessa lainkaan taistella? Eikö ole parempi säästää kansaa kärsimyksiltä, alistua ja luottaa siihen, että tulevaisuus tuo uusia mahdollisuuksia?
Vastaamme siihen jyrkästi: ei! Tällaista väitettä on perusteltava ja lisäksi erittäin vakavilla syillä. Esitämme tärkeimmät. Ne ovat osaksi aineellisia, osaksi henkisiä.
Esitämme ensiksi aineelliset:
1) Sodassa on kaikki epävarmaa, niin myös vastapuolen taistelukyky ja sen joukkojen taistelutahto. Etukäteen emme milloinkaan voi tietää, millä hetkellä ne luhistuvat. Kansojen historiasta voimme lukea monta kertomusta siitä, kuinka lukumäärältään paljon pienempi, häviön partaalla oleva, mutta epätoivoisesti kamppaileva puoli aivan yllättävästi on masentanut ylivoimaisen hyökkääjän taistelutahdon ja pelastunut varmalta näyttävästä tuhosta. Henkinen lamaannus ei näet ole riippuvainen lukumäärästä. Asia on päinvastoin niin, että lukumääräisesti ylivoimainen usein ryhtyy sotaan enemmän tai vähemmän ylimielisenä, odottaen pääsevänsä päämääräänsä aivan helposti. Kiivas ja sitkeä vastarinta on hänelle yllätys, joka nopeasti muuttuu pettymykseksi ja epäluottamukseksi omia helppoa saalista luvanneita johtajia kohtaan. Tästä on vain askel toivottomuuteen ja omiin johtajiin suunnattuun vihaan. Nämä yhdessä murtavat taistelutahdon, ja lukumäärä menettää merkityksensä. Samaan suuntaan vaikuttaa se seikka, että poliittisen hyökkääjän (valloittajan) johtajien motiivi on itsekäs. He voivat naamioida ja naamioivatkin tämän motiivin jollakin aatteella, se voi aluksi heille onnistua, mutta puolustajan toiminnan sitkistyessä, tappioiden kasvaessa, alkavat yksilöt ajatella ja totuus alkaa paljastua heille. Seurauksena on jälleen taistelutahdon väheneminen ja luhistuminen. Puolustajalla on tässä suhteessa moraalinen yliote.
2) Emme myöskään tiedä, miten ja millä hetkellä poliittinen tilanne yllättäen voi muuttua. Jokin muu valta voi todeta hetken itselleen edulliseksi ja ryhtyä auttamaan meitä välittömästi tai välillisesti. Tällainen mahdollisuus on aina olemassa taistelun pitkittyessä, mutta ei koskaan silloin, kun vastarinnatta laskemme aseemme.
Nämä aineellista laatua olevat perustelut on myönnettävä sitoviksi. Eräs kuuluisa ranskalainen sotapäällikkö on sanonut: »Vain sellainen taistelu on menetetty, jonka itse uskoo menettäneensä. »
Sitten henkistä laatua olevat perustelut:
1) Antautuminen taistelutta saa aina väheksyviä tunteita muiden kansojen keskuudessa, jopa siinä määrin, että ne tukahduttavat myötätunnon. Kunniakas kaatuminen taas herättää ihailua. Tämän merkitystä ei pidä väheksyä. Se voi antaa uuteen vapauteen pyrkivälle sukupolvelle uskomattomia voimia. Väheksyminen sen sijaan voi myös rajoittaa muiden valtojen halua antaa tulevaisuudessa aineellista apua, vaikka se ehkä muuten olisi niiden etujen mukaista. Luottamus todelliseen tahtoomme ja kykyymme puuttuu, ja se on kuitenkin loppujen lopuksi kaiken tuen edellytys.
2) »Kunniakas kaatuminen kantaa itsessään tulevan ylösnousemuksen siemenen.» Se antaa kansamme jäsenille velvoittavan esimerkin, perinteitä, joihin he voivat nojautua vaikeina aikoina, voimaa uuteen nousemiseen. Taistelutta antautuminen synnyttää sen sijaan välinpitämättömyyttä ja voimattomuutta. Suomen kansalla on tästä erittäin valaisevia kokemuksia. V:n 1808-09 sota päättyi täydelliseen tappioon. Se käytiin toivottomissa olosuhteissa, mutta kunnialla. Ajan täyttyessä se innostutti suuren runoilijan luomaan suurimman teoksensa. Aktivistien, jääkärien ja vapaussotureiden henki pohjautui »Vänrikin tarinoihin». Kansamme oli kahlehdittu, mutta sen sielu oli vapaa, senvuoksi kansakin aikanaan vapautui. Yhtä varmaa on, että sielultaan orjamainen kansa menettää vapautensa joutuessaan hyökkäyksen alaiseksi.”[i]
——
[i] Wolf H. Halsti – Suomen puolustaminen; 1939/2006; sivut 63-65
Miksi hallitus panttaa tietoa soten potilasmaksuista?
Paljon on puhuttu siitä kuinka paljon valtio säästää soteuudistuksessa. Ja yhtä paljon on puhuttu siitäkin, että valtio ei säästä mitään päinvastoin kustannukset karkaavat käsistä.
Siitä ei ole vielä puhuttu mitään kuinka paljo me kansalaiset joudumme maksamaan päästäksemme lääkääriin ja tutukimuksiin. Syy on se, että vieläkään ei hallitus ole jättänyt eduskunnalle lakiehdotustaan potilasmaksuista. Miksi ei ole jättänyt? Siksi, että todennäköisesti potilasmaksut nousevat heti kättelyssä ja sitä ei ole haluttu kertoa, koska se voi aiheuttaa vielä suuremman vastustuksen koko sotea kohtaa, kun nyt jo on.
Hallitus siis pimittää kansalaisilta heidän kannaltaan tärkeimmästä asiasta potilasmaksuista, jotka lankeavat heidän suoraan maksettaviksi.
Mitä Vihreiden tavoiteohjelmasta puuttuu?
Tutustuin viikonloppuna Vihreiden tavoiteohjelmaan (myös: koko teksti). Touko Aalto on löytänyt paikkansa, sillä ehdotus ei ole kauttaaltaan pölhöpopulistista taivaanrannan maalausta, vaan varsin monissa kohdissa on järkeä ainakin varauksin. Vaan mitä tästä jäi puuttumaan?
Maahanmuuton suunnitelma
Otetaan se vaikein alkuun. Maahanmuutosta on hyvin vähän tekstiä, eikä oikeastaan yritystäkään korjata ongelmia. Vasemmalta oikealle joka puolue voi myöntää nykytilanteen ongelmalliseksi, mutta vihreät tuntuvat työntävän pään lähinnä pensaaseen. Se on sääli, sillä kuulisin mieluusti heidän konkreettiset ehdotukset. Moni heistä on tutkinut ilmiötä läheltä ja kaukaa, luulisi löytyvän ratkaisumalleja.
Työ
Työn tekemisestä tai työntekijöistä ei uskalleta puhua paria ympäripyöreyttä enempää. Lisäksi osa ehdotuksista on jo tulossa muutoinkin. Työttömille luvataan paljon mutta pätkätyöläisiä ei edes taputeta päälaelle, vaikka heitä on vihreiden kannattajissa reilusti. Koitetaanko tässä olla kilttejä demareille ja välttää skismaa ensi hallitukseen mukaan tulevan AY-liikkeen kanssa?
Autoilun tulevaisuus
Vihreät eivät liene kuulleet että sama moottori joka toimii maakaasulla, toimii myös biokaasulla joten tästä ei nyt ota selvää että pitäisikö kaasulla toimivat autot kieltää vai pitäisikö niitä halata. Myöskään yhtään konkreettista neuvoa ei ole autoilun vähentämiseen. Sen pitäisi tapahtua mutta miten? Tästäkin haluaisin mieluusti lukea lisää konkretiaa. Autonomiset/robottiautot eivät ole mahtuneet edes sivulauseeseen. Kamoon nyt, teknologiapuolue vielä!
Kielivapaus
Vihreät ovat historiallisesti olleet valmiita kehittämään kielitaitoa ja lukuisia puheenvuoroja on tullut pakkoruotsin lakkauttamisesta monipuolisen kieliosaamisen tieltä. Se on menneen talven lumia, nyt heidän opuksessaan ylistetään pakkoruotsia lukuisissa kohdissa. Kävikö Lipponen konsultoimassa vai tehtiinkö RKP:n kanssa diili tulevasta hallituksesta?
Hyvä julkaisu
Kaiken diipadaapan ja mitäänsanomattomuuksien jälkeenkin tekstissä on paljon hyvää ja monia ehdotuksia joita voi täysin siemauksin kannattaa. On myös tärkeää että tällaiset asiat julkistetaan eikä vain mennä lööppien ja välihuutojen tasolle. Aivan sama meinaako Vihreitä rakastaa vai vihata, on se paljon mukavampi tehdä faktojen perusteella. Tässä on konkretiaa ja vakavaa yritystä tehdä politiikkaa. Se on varsin piristävää nähdä pitkästä aikaa.
Lopulta olisin myös voinut antaa vähän uskottavuuspisteitä lisää puolueelle joka puhuu yksityisyyden puolesta, jos heidän tavoiteohjelman lataaminen ei edellyttäisi amerikkalaisen palvelun käyttöä ja aktiivista valvontaa. Hups?