Muutama aamu sitten kuuntelin aamuradiota, jossa pari naistoimittajaa puhuivat juttujen välissä moottoripyöräilystä. Toinen oli toinen, jonka nimeä en muista, toinen oli ensimmäinen jonka nimen muistan. Hän oli Heidi Kyrö, laulajanakin tuttu, jonka äänestä en pidä. Eihän se tietysti ole hänen vikansa, sitä ääntä käytetään joka on joskus annettu.
Kovasti keskustelivat moottoripyöristä ja sillä tehdyistä matkoista. Olivat kuin paremmatkin asiantuntijat, mistä tiedän vaikka olisivat olleetkin. Jotenkin vaan pyörät tuntuvat niin kovasti miehisiltä kulkupeleiltä, mutta kuuluu niitä naisia siinäkin porukassa olevan. Moottoripyöräkerhot ja niihin piiloutunut rikollisuus pilaa koko pyöräharrastuksen imagon.
Jostain kumman syystä minä en ole omistanut mopoa, enkä moottoripyörää. En ole kummallakaan metriäkään muistaakseni ajanut. Kaikkia muita vekottimia on sitten tullutkin kokeiltua, linja- autoista, metsäkoneisiin ja polkupyörään asti ja kaikkia siltä väliltä. On tullut kokeiltua luojan luoma hevonen ja omistettua useampikin.
Nyt on muotia, tai on jo pitkään ollut, kun vanhat, eläkkeellä olevat ”äijät” ostavat moottoripyöriä. Monesti ne ovat isoja tuhatkuutioisia ja monta sataa kiloa painavia, joita ei ole helppo pitää pystyssä edes paikallaan. Niillä kerrotun mukaan haetaan kadotettua nuoruutta. Ja pöh sanon minä. Minä olen mielialan mukaan, joko ”pojanviikari pahanteossa”, tai ”köppivanhus kumarassa”. Ei siihen mitään moottoripyörää tarvita, nytkin istun meidän terassilla tätä kirjoittelemassa, ilman mitään pörinää. Aurinko paistaa ja kovat tuulenpuuskat narisuttavat tuuliviiriä.
Ollako nyt sitten, vai eikö olla.
Mukavasti sanailee Pentti moottoripyöräilystä. On yksi asia jota kummastelen tässä aikamme ilmiössä, nimittäin tilanne missä perheen isi ostaa 10 – 20.000 euron prätkän ja hienot ajovarusteet ja tyydyttää sitten vapaudenkaipuutan päristelemällä pyörällä ympäriinsä.
Niin että mikä osa lankeaa muulle perheelle, isin harrastus nielee perheen lomailurahat ja isin läsnäoloajan perhepiirissä.
Onhan tuo Kyrön Heidi jotenkin kireän tyyppinen artisti, ei kuulu minunkaan suosikkeihini. Tämä nyt on pahasti sanottu mutta minkäpä mahdan käsitykselleni että moottoripyöräily ei ole naisten laji. Heleänä kesäpäivänä liehuvassa kukkamekossa kylänraittia arvoituksellinen hymy huulillaan pyöräilevä nainen on minun makuuni.
No moottoripyörä on moottoripyörä skootteri on lälläripyöra .
Pappatunturi onkin oikea menopeli terv tepivaari
Ihmisillä on taipumus tuhlata rahoja pöhköihin asioihin, eipä se paheksumalla vähene. Sentäs tässä on siinä mielessä hyvä valinta että sen haitat osuvat lähinnä asianomaiseen itseensä. Moottoripyörällä voi tappaa itsensä, harvemmin muita.
Kyuu: Sentäs tässä on siinä mielessä hyvä valinta että sen haitat osuvat lähinnä asianomaiseen itseensä
Et näe että haitat ehkä useinkin kohdistuvat muuhun perheeseen?
Tepin kanssa uskon siihen kaikkeeen hyvään mitä paappatunturi on syrjäkylien eläjille aikaansaattanut.
Mä en ole ajanut muuta kaksipyöräistä kuin polkupyörää.
Mönkijää ja moottorikelkkaa pari kertaa.
Vanhan ajan JAP oli se mieluisin silloin ennen.
Nuot monet vanhat ukot on nuoruudessaan ajanut moottoripyörillä kaippa se sieltä juontaa tuo halu ostaa aika isokin rätkä alle .
Ja eipä noille monastikkaan ole vahinkoja sattunut ne kun tietää vanhastaan ettei iso pyörää hallita pelkällä sarvien väännöllä .
Mutta onko se sitten oltava n 1500 cc se onkin eri juttu terv tepivaari
En ole moottoripyöräilyn harrastaja, joten en tiedä siitä mitään.
Joskus kovalla kesähelteellä autoillessa on kuitenkin tuntunut siltä, että moottoripyörällä ajaessa tuskin on niin tukalaa.
Enoni kuoli moottoripyöräonnettomuudessa hyvin kauan sitten. En edes muista sitä enoani. Taisi mennä samassa rytäkässä takana istunutkin. Hän oli ollut hyvä ajaja – ajanut kilpaakin.
Kirjoittelin tätä hiukan ”kieli poskessa” , kaikki tuli virheineen päivineen. Aurinko paistoi ruutuun, kuten kerroin, eikä tästä kännykän ruudulta muutenkaan mitään tahdo nähdä. Mutta se tuli, mitä tuli, edelleen istun tässä terassilla ja edelleen paistaa aurinko.
Niinhän se laulussa menikin, että skootteri, eikä mikään mopo.
Muistan nuorna miehenä kun kuolattiin Norton ja Royal Enfield merkkisiä pyöriä. Myös AJS, BSA, Matchles, Tiikeri Triumfi ja tietysti italian Gilerat ja Ducatit ansaitsivat arvostusta.
Kylällä asusti ikivanha äijä, Riiperi sen nimi taisi olla. Sillä oli tosi vanha Harrikka. Siitä olivat ajan myötä hävinneet jalkatapit, oli riiperi raakalaudasta timpuroinut uudet. Kauheeta meteliä se meidän pikkupoikien mielestä piti. Jäänyt lähtemättömästi mieleeni kuinka Riiperi kehui pyöräänsä ”Kun vähän kierttä kaasu niin mylvii kun pärkkele”
Myllymatti, olet oikeassa, kyllähän se muukin perhe kärsii. Katsoin ehkä lähinnä tämän yksineläjän näkökulmasta mutta noinhan se menee.
En tiedä sitten osaanko ajatella asiaa. Ainoa liikenneväline josta minä nautin ovat vaelluskengät.
Ihmettelen kauhiasti, että et tykkää ajaa polkupyörällä. Kyllä minäkin kävelen mielelläni maihareillani, mutta tykkään myös ajaa noin 38-vuotta vanhalla kotimaisella Helkamallanikin. Pidemmistä reissuista takapuoleni ei oikein tykkää, mutta muuten on mukavaa. Pitkillä reissuilla on kiva pysähtyä välillä jonnekin, ottaa ryyppy vettä kenttäpullosta ja viskata vaikka paahdettuja ja suolattuja pähkinöitä suuhun. Katsella ympärilleen ja kohta taas pyörän selkään.
Liikenteessä kuolee vuosittain paljon moottoripyöräilijöitä, varsinkin näitä iäkkäimpiä, kun on viimeksi 70-luvulla ajanut moottoripyörää niin ei siinä hirveästi ole omasta mielestään muuttunut vuosien varrella.
Sitten kun sellaisen pyörän päälle noustaan ja se fysiikka ja motoriikka ei olekaan kuin 20 vuotiaalla… niin…sitten rytisee
Marko eipä ole tullut havainneeksi, mutta nuoria menee melkoisen paljon niin nytkin tuntuu olevan .
Kyllä nuot vanhat ukot näyttää elävän vaikka on niitä isojakin meno pelejä monella .
Tollasia 1500 cc mutta ne onkin ajellut koko ajan että tuntuma on kyllä sisällä heissä terv tepivaari
Savolainen vääräleuka Immos Väinö joka ansiokkaasti kirjoitta USn vapaaavuorossa ylevää huumoria silloin tällöin luonnehtii jotakin ihmisen tekemistä että se on parasta jota voi tehdä housut jalassa.
Itse kun harrastan pyöräilyä niin tämähän loksahtaa koska polkiessani persustani varjellakseni käytän sellaisia housuja joissa on pehmustetta satulaa vasten.
Vanhoilla päivilläni mennyt vähän överiksikin, välineurheiluksi. On alla sellainen alta kymmenkiloine cyclo cross Nishiki säkkäräsarvipyörä, että jotenkin olisi hienomman näköinen ei edes kurakaaria ja tarakkaa ole siinä..
No jos Tepi tämän lukee ja kuittailee niin saamme kuulla millaisella pyörällä tosimies ajaa, katteeksi käy.
Myllymatti: ”polkiessani persustani varjellakseni käytän sellaisia housuja joissa on pehmustetta satulaa vasten.”
En harrasta välineurheilua niinpä sitten on välillä persus hellänä.
Viileämmillä keleillä ajan virolaisessa maastopuvussa, silloin persus puutuu, mutta ei ole vakavampaa. Kun on liian lämmintä maastopuvun housuihin, niin pistän ikivanhat farkkutyyliset shortsit reisitaskuilla. Jo parin tunnin pyöräily niissä tuntuu persuuksissa seuraavana päivänäkin.
No eipä tuo peräsin tule kipeeksi lainkaan ajoin pitkän taikka lyhyen lenkin .
Suurin syy on se lesta joka fillarissa on jos lesta lieruaa perän alla ei ihme että se perä tulee kipeeksi .
Lestan pitää olla kova alkuun se tekee perän araksi kun siihen tottuu ei kipeydy sen jälkeen .
Ne pehmeet lestat on lähinnä maitokauppa reissulle sopivia, muuhun niistä ei sitten ole terv tepivaari
Juhani, sain ihan hyvän Tunturin (kotimaisen!) pyörän 1990-luvun puolivälissä lahjaksi. Pidän sen hyvänä, käytän huollossa ja säilytän lämpimässä. Mutta jostain syystä ajaminen ei vaan innosta niin paljoa. Muutama kerta kesässä tulee käytettyä. Kävelyssä on vaan jotain rentouttavampaa. Makuasia lienee.
Voi olla sekin että osaan kävellä ja jopa juosta tasaista tahtia mutta pyörän selässä painan aina kuin olisi elämän ja kuoleman kysymys.
Jos aina ajaa kun viimeistä päivää tulee seinä vastaan aivan totuus .
Itse käytän kaupunkilla amerikkalaista chiiffiä .
Sillä voi ns gruisailla ja nautti ajamisesta . terv tepivaari
Tuli tuosta lesta sanasta mieleeni muuan tapaus vuosien takaa. Olin juuri muuttanut Pohjanmaalle, naapurin rouvan kanssa juteltiin niitä näitä, pyörällä ajokin siinä tuli puheeksi. Yhtäkkiä rouva valitti että kun häneltä on päässyt pahoin lesta perstumaan. Siinä vähän haukoin henkeäni, kaikenlaista vilisi mielessä että mitenkä se rouva nyt noin tuttavallisesti ongelmistaan. No huomasi hän hämmennykseni ja selitti että se on polkupyörän satula joka paljosta ajosta on pahoin päässyt pykimään.
Eukkoni muuten sanoo noita pehmustettuja pyöräilyhousujani töplikäshousuiksi, mitähän se silläkin meinaa?
No eipä mulla ole ajohousuissani kun säämiskä joka pitää perän kuivana vaikka hikoiliskin joka tuossa lajissa helposti tulee terv tepivaari
No Pohjanmaalla se on aina lesta mutta kilpapyöräilijä ei sitten myöskään käytä muita nimia kun lesta .
No eipä tuollanen nimike housuista valkene en tiedä mitä tarkoittaa terv tepivaari
Jos haluat pahoinpidellä hattumaisia naapureitasi ja häiritä heidän kotirauhaansa ilman poliisin puuttumista asiaan, niin se käy parhaiten päinsä paineaaltojen välityksellä.
Hankin vaikka mopon tai moottoripyörän ja poistat siitä äänenvaimentimet. Ja eikun ajelemaan ympäri naapurustoa kuin mieltä vailla.
Näin voit pahoinpidellä naapurit vauvasta vaariin myöskään marsuja, frettejä, kissoja, koiria ja hevosia unohtamatta ilman poliisin asiaan puuttumista. Pahoinpitelysyytettä tai tuomiota et tule saamaan vaikka yrittäisit.
Minä en ole ikinä ennen kuullut sanaa ”lesta” Onko se satula, joka on päin per….ä ja jonka päällä istutaan. Näinkin pienellä matkalla saattaa tulla sanoja, jotka ovat ihan outoja vaikka eletään samassa maakunnassa. Meidäthän toki pakkoliitettiin joitain vuosia sitten Pirkanmaahan Hämeestä.
No kyllä tuo lesta on pohjanmaalla tuttu nimi polkupyörän satulasta moottori pyörässä on satula .
Ja kilpapyöräilijälle ei ole kun lesta, se samanen mitä toiset sanoo satulaksi . terv tepivaari