Persianlahden sodassa Englannin erikoisjoukkojen SAS rykmentti lähetti partioita vihollisen selustaan Pohjois-Irakiin. Yhden partion radiokutsu oli Bravo Two Zero.
Persianlanden sota
Venäjä aseisti Irakin enemmän kuin hampaisiin saakka. Irakin verinen diktaattori Saddam Hussein oli voimiensa tunnossa – hänelle ja Irakille ei kukaan voi tehdä mitään, voin tehdä mitä hyvänsä. Niinpä Irak hyökkäsi ryöstöretkelle pieneen rikkaaseen Kuwaitiin.
Kun Irak hyökkäsi Kuwaitiin 2.8.1990, niin USA alkoi keskittämään joukkojaan ja kalustoaan Persianlahden hujakoille. YK:n turvallisuusneuvosto teki 30.11.1990 uhkavaatimuksen: Ellei Irak vetäydy Kuwaitista 14.1.1991 mennessä, niin Irakiin kohdistetaan sotilaallisia toimia. Irak ei vetäytynyt, joten …
Kolme partiota Irakiin
SAS valmistautui lähettämään kolme pientä erikoisjoukkojen partiota Irakiin. Niiden radiokutsut olivat: Bravo One Zero, Bravo Two Zero ja Bravo Three Zero.
Bravo Two Zeron oli tarkoitus perustaa Irakin päätien varteen tähystyspiste, josta se näkisi Ballististen ohjusajoneuvojen Scud liikkuvan ja tilaisi ilmaiskuja Scudeja vastaan. Toinen tehtävä oli löytää päätien varressa olevia valokaapeleita ja tuhota niitä kaapeleita sekä tappaa kaapeleiden korjaajia. Ajateltiin, että Scudit saavat ampuma-arvonsa niitä valokaapeleita pitkin.
Olemattomat tiedustelutiedot
Bravo Two Zeron miehistö luuli päätien varressa olevan pehmeää hiekkaa, kuten oli heidän leirissään Saudi-Arabian puolella rajaa. Kaivetaan hiekkaa, täytetään hiekkasäkkejä; käytetään naamioverkkoja, jne. Kätkeydytään ja tähystetään. Siksi partio lähti ilman ajoneuvoja, jotta ajoneuvoja ei tarvitsisi kätkeä, vaan vain pieni partio, helikopterilla yöllä vaikka 10 km päätiestä ja kävellen perille.
Oletus oli olosuhteista Pohjois-Irakissa, jotta siellä aavikolla on lämmintä.
Ei ollut myöskään kunnollisia karttoja alueesta jonne oltiin menossa.
Väärät yhteystiedot
Partiolla oli yksi varsinainen sotilasradiopuhelin, jolla piti olla yhteydessä omiin joukkoihin.
Partiosta kertovassa kirjassa ja elokuvassa annetaan ymmärtää, että partiolle oli annettu väärät taajuudet. Oletukseni on, että taajuudet saattoivat olla väärät, mutta varsinkin radioon syötettävät muut koodit olivat väärät. Taajuutta on helppo muuttaa ja on varataajuuksia sekä hätätaajuus – mutta jos ne koodit ovat väärät, niin toimivaa viestiyhteyttä ei ole mahdollista saada.
Painavat kantamukset
Tarkoitus oli viipyä syvällä vihollisen selustassa noin 10 päivää, joten jo pelkästään sapuskaa oli ihan kantaa saakka. Ammuksia oli varattu hyvin suuri määrä, lisäksi oli viuhkamiinoja (Claymore). Vettä oli mukana kanistereissa kenttäpullojen lisäksi. Kevyitä kertasinkoja ja kaikenlaista muuta hauskaa kannettavaa oli ihan perusteellisesti. Oli tyhjiä hiekkasäkkejä ja naamioverkkoja. Miehet kuvittelivat olevansa kameleja.
Ei kun vaan menoksi
Kopterilla aavikolle ja sitten jalkaisin päätielle. Kaikkea varustusta ei voinut kantaa kerralla, joten vietiin esimerkiksi reppuja eteenpäin ja palattiin noutamaan vaikkapa vesikanistereita. Vettä ajateltiin kuluvan paljon kuumalla aavikolla.
Yllätys, yllätys
Ei ollutkaan hiekkadyynejä joihin olisi voinut kaivautua ja samalla täyttää hiekkasäkkejä. Tasaista kovaa maaperää, jossa oli kuivuneita joenuomia. Jonnekin piti yrittää piiloutua ennen päivän valkenemista, no umpinainen joenuoma löytyi läheltä päätietä. Parempaa paikkaa ei ollut tarjolla.
Paljastuminen
Vuohipaimen näki partion ja ilmoitti partiosta lähistöllä oleville irakilaisille sotilaille. Partion piti häippästä paikalta. Joutuivat taisteluun ja päättivät yrittää Syyriaan – sinne ei pitänyt oleman kuin noin 200 km. Eihän se ole matka eikä mikään kovakuntoisille erikoisjoukkojen sotilaille – eihän.
Reput oli jätettävä
Painavien reppujen kanssa ei olisi päässyt pakoon takaa-ajajia, joten reput oli jätettävä. Jäi vain varustus mitä itse kullakin oli taisteluvyössä, taskuissa ja käsissä. Ei ollut juuri muuta kuin aseet ja ammukset.
Lämpöalusasu voi olla liian lämmin
Yhdellä partion jäsenellä oli kylmän yön jäljiltä yllään lämpöalusasu. Hän ei ennättänyt ottaa sitä pois ennen kun partio joutui taisteluun ja juoksemaan lujaa kantamusten kanssa.
Hän juoksi suunnilleen maratonin verran kantaen mukanaan ”pikkuisen” enemmän roinaa kuin maratoonari yleensä kantaa. Niinpä hän sitten sippasi nestehukkaan ihan perusteellisesti ja hänen elvyttämiseensä taas kävelykuntoon kulutti partion vähäisistä vesivaroista suuren osan. Sen elvytyksen jälkeenkään hän ei kyennyt kantamaan edes omaa asettaan.
Partio hajosi
Partio marssi eteenpäin kohti Syyriaa pikavauhtia kärjessä tämän artikkelini innoittaja korpraali Chris Ryan. Hänen jäljessään kaksi miestä ja sitten ryhmän johtaja kersantti Andy McNab. Andy kuuli lentokoneen lentävän, joten käski partion seis, jotta yrittäisi ottaa koneeseen yhteyttä hätäradiolla. Hän ei kuitenkaan varmistanut, että hänen edessään marssinut olisi huomioinut pysähtymiskäskyn, joten ensimmäiset kolme miestä jatkoivat pikamarssia samaan aikaan kun loput viisi miestä pysähtyivät yrittämään yhteydenottoa lentokoneeseen. Siten partio oli hajaantunut kahteen osaan.
Kaksi jäljellä
Kolmen miehen porukasta viimeinen uupui ja lopulta katosi. Chris ja Stan jatkoivat kahdestaan eteenpäin surkeassa säässä. Välillä piti pysähtyä päiväksi, että ei paljastuisi tasaisella aavikolla – ja hytistä koko päivä kylmissään märissä vaatteissa.
Yksi jäljellä
Vuohipaimen huomasi taistelijaparin ja tuli juttusille. Stan halusi välttämättä lähteä vuohipaimenen mukaan saadakseen auton tai traktorin liikkumisvälineeksi – vaikka Chris vastusti ajatusta.
Niinpä Chris jäi yksin jatkamaan pakenemistaan kohti Syyriaa.
Ilman ruokaa
Chrisillä oli ennen lähtöä ollut kirjansa mukaan pakkomielteenä saada mahdollisimman paljon patruunoita mukaan joten hänellä oli taisteluvyössään ollut alun alkaen syötävää vain 10 keksiä. Nyt ne oli tietysti jo syöty. Ja matkaa Syyriaan piti vielä taivaltaa monta yötä – valoisan ajat piti piileskellä, ettei havaittaisi. Vettäkään ei enää ollut.
Yksi askel eteenpäin, neljä askelta takaisin
Yöllä edetessä tuli vähän väliä joku este, esimerkiksi rakennus, sotilastukikohta, tms. ja piti palata takaisin yrittämään toisesta kohtaa. Kunto heikkeni syömättä ja juomatta vääjäämättä. Lopulta hän pääsi käymään joella ottamassa mutaista vettä kenttäpulloihin. Sinne ei kuitenkaan voinut jäädä juomaan, vaan juoda saattoi vasta paljon myöhemmin.
Sukat
Chrisillä oli ollut samat sukat jalassa jo monta päivää ennen reissuun lähtöä, joten ne olivat valmiiksi likaiset ja hiekkaiset. Vaihtosukkia ei ollut.
Niinpä jalat olivat aivan tohjona, eikä niille voinut tehdä mitään. Oli vain käveltävä eteenpäin, vaikka se oli tavattoman kivuliasta. Kun on tyhmä pää (ei vaihtosukkia) niin siitä kärsii koko ruumis.
Vihdoinkin Syyriassa
Päästyään viimeisillä voimillaan piikkilanka-aidan ylitse Chris arveli olevansa Syyriassa, mutta ei voinut olla varma siitä, joten hän jatkoi vielä eteenpäin saaden tajuttomuuskohtauksia. Lopulta meni köyhien ihmisten majalle kysyen oliko hän Syyriassa. Oli ja sieltä sai vettä ja teetä juodakseen. Ongelmat eivät kuitenkaan olleet lopussa – kansanjoukko halusi lynkata hänet. Ei ole sellaisia kansoja kuin irakilaiset ja syyrialaiset – vaan ihan samaa kansaa arabeja kummallakin puolella rajaa.
Hyvä laihdutuskuuri
Chris menetti painostaan 15 kg viikossa. Elimistö kulutti energiakseen hänen lihaksensa. Silloin kun hän ei liikkunut niin hän tärisi kylmästä. Olisi pitänyt olla vaikkapa makuupussi tai hyvä huopa kylmiksi paikallaanolopäiviksi – vaan ei ollut.
Entäpä loput viisi partiosta
Kaksi luultiin kuolleiksi ja kolme joutui vangiksi – irakilaisten kidutettavaksi. Yksi kaatuneeksi luultu löytyi viimein punaisen ristin hoivista. Hän oli haavoittunut ja jätetty kuolemaan. Yksi kuoli joen ylitse uituaan hypotermiaan.
Partiot Bravo One Zero ja Bravo Three Zero?
Ne partiot palasivat heti takaisin nähtyään olosuhteet, mihin olisivat joutuneet. Eivät edes yrittäneet suorittaa tehtäviään.
Suosittelen
Suosittelen lämpimästi kirjaa: Chris Ryan, Vain Yksi Pääsi Pakoon – vaikka ei sotakirjoista olisikaan kiinnostunut.
Kirjan luettuaan voisi myös katsoa DVD:n Bravo Two Zero. Ryanin kirja kuitenkin tuntuu todenmukaisemmalta.
Olen lukenut sen kirjan ainakin kolmeen kertaan ja katsonut sen elokuvan ainakin kolmeen kertaan.
”Venäjä aseisti Irakin enemmän kuin hampaisiin saakka. Irakin verinen diktaattori Saddam Hussein oli voimiensa tunnossa – hänelle ja Irakille ei kukaan voi tehdä mitään, voin tehdä mitä hyvänsä. Niinpä Irak hyökkäsi ryöstöretkelle pieneen rikkaaseen Kuwaitiin.”
Irak oli lähinnä taloudellisessa hädässä. Irak oli aloittanut sodan, kun Iranin ajatolla Khomeini oli yllyttänyt Irakin shiioja kapinaan. Tähän liittyi maanpetoksellisten shiiojen alueille tehdyt kaasuiskut.
Sota kesti mitä lie kymmenen vuotta. Iran turvasi sodassa lastensa lihaan, Irak taas kalustoon. Irak tarjosi ajatollahille rauhaa, mutta se ei sällille käynyt, koska Iranissa riitti keskenkasvuisia rintamalla. Äijä itse piileskeli takavasemmalla.
Tuloksena siis oli, että Hussein joutui ottamaan hurjasti lainaa kaluston ostoon. Lainaa oli saatu mm. Kuwaitilta. Hussein päätti ottaa väkivalloin vähintäänkin maiden välillä olevan öljykentän hallintaansa ja hyökkäsi. Kuwait olisi voinut luopua kentästä sodattakin.
Sinä menit katsauksessasi pykälää aiemmaksi Irakin ja Iranin väliseen sotaan.
Siitä sodasta kannattaa muistaa Venäjän täydellinen tuki Irakille. Venäjän ”sotilasneuvonantajia” oli Irakissa valtava määrä käyttämässä monimutkaisempia asejärjestelmiä – käytännössä Venäjä soti Irakin puolella Irania vastaan.
Hienoa asiassa oli se, että ajatollahin sotatoimet ja lietsomansa kapina Irakissa loppuivat.
Aikoinaan suhtauduin puolisuvaitsevasti ajatollahiin, mutta siinä oli sälli, joka ei olisi älynnyt lopettaa sotaa, ellei Irak olisi saanut kalustoa.
Shaahi Reza Pahlavin hallinnossa saattoi olla puutteita, mutta Iranin kiihkoislamilainen hallinto on ihan perseestä.
Saddam Hussein piti kuitenkin kaivaa esille mutakuopastaan ja telottaa.
Saattoi olla oikeusmurha, kun Bush nuorempikin saa kulkea vapaana.
Poliitikkojen olisi pitänyt antaa kenraali Norman Scwarzkopfin kaivaa Saddam mutakuopasta jo Persianlahden sodassa, ettei Irakiin olisi tarvinnut mennä uudelleen.
Verisen diktaattori Saddamin tuomitsivat ja telottivat irakilaiset itse, ei siihen tarvittu Bush nuorempaa.
Toki Bush saattoi olla syyntakeeton, koska ilmoitti toimineensa Irakin valtauksessa jumalansa käskystä. Skull&Bonesin jumala on ymmärtääkseni saatana eli sama, jonka kunniaksi koko Washington on rakennettu.
Sinun kommenttisi menevät jo varsin kummallisiksi.
Irak piti valloittaa ja Saddamin verinen diktatuuri kaataa. Piste.
Bush Nuoremman sotaretkestä joutuivat kärsimään paitsi monet amerikkalaiset sotilaat, niin myös monet muut. Ei tainnut USA korvata sotilailleen terveyden menetyksiä. Köyhälläkin uraania voi olla terveydelle rikastavia vaikutuksia.
Brittien Blair oli toinen sotasyyllinen.
————————
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/irakin-sodan-kovat-opetukset-julki-britanniassa/f9bc5fec-1514-3373-aae6-c4795e4ee1cb?_escaped_fragment_=#!
”Hans Blixin johtama YK:n asetarkastajaryhmä ei löytänyt merkkejä joukkotuhoaseista. Myöhemmin vahvistui, että Saddam Hussein oli tuhonnut ne.
Britannia ryhtyi Yhdysvaltain rinnalla sotatoimiin maaliskuussa 2003, vaikka YK ei hyväksynyt asiaa päätöslauselmalla.
Blairin arvostelijat kuvasivat häntä Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin sylikoirana. Vahvistus on nyt saatu sille, että Blair lupasi Bushille kesällä 2002 olla mukana joka tapauksessa.
Tavoitteena oli Saddam Husseinin syökseminen vallasta, mikä saavutettiin nopeasti. Ennakkosuunnittelu puuttui, ja valtatyhjiön jälkeen seurasi kaaos, joka jatkuu yhä.
Kun Blair oli Chilcotin komitean kuultavana, hänen puolustuksensa oli, etteivät miehityksen jälkeen kohdatut vaikeudet olleet ennakoitavissa. Väite oli perusteeton, myös Chilcotin mielestä.
Ulkoministeriön virkailijat ja monet asiantuntijat varoittivat Irakin jännitteistä, jotka voisivat leimahtaa laajemmaksi yhteenotoksi. Siitä varoittivat nekin poliitikot, jotka halusivat julmaa hallintoa harjoittaneen Husseinin pois vallasta.
Blairin päättäväisyyttä ei vähentänyt se, että Lontoossa järjestettiin Britannian historian suurin, yli miljoonan hengen mielenosoitus.
Irakin sota ei lisännyt Britanniassa turvallisuutta, vaan sen sijaan terrorismin uhka kasvoi. Näin arvioi Britannian tiedustelupalvelun entinen johtaja Eliza Manningham-Buller kuulemisessa.
Raportin mukaan Britannian kansalaisia kuoli sodassa noin 200. Irakilaisia, pääasiassa siviilejä menehtyi kesään 2009 mennessä ainakin 150 000 ja miljoona joutui lähtemään kodeistaan.
Ääri-islamististen sunnien Isis-ryhmä sai alkunsa Irakin sodasta. Irakilaiset saivat perinnöksi väkivaltaiset iskut ja valtataistelun.”
—————————
Kenties ilman Bushia ja Blairia ei Suomessa olisi nyt kymmeniä tuhansia laittomia ja laillisia irakilaisia pakolaisia. Mutta muiden vaihtoehtojen seurauksiahan emme osaa varmuudella tietää.
Bushia ja Blairia varoitettiin muistaakseni terrorismin kasvusta.
Tämän blogialustukseni aiheena on Persianlahden sota ja mitä siitä voisi oppia – esimerkiksi että sotilaalla pitää olla vaihtosukkia.
Markku, sinä kirjoitat taas minun blogiini kaikesta muusta kuin blogini aiheesta. Lopeta se hyvän sään aikana.
Minäkin vähän asian vierestä: Irakista en tiedä, mutta Iran oli aikoinaan varsin suvaitsevainen valtio. Esim naiset sai olla uimarannoilla bikineissä, mutta mitä sen jälkeen on tapahtunut.
Shaahi Reza Pahlavi ei ollut kiihkoislamisti, joten Iran oli ihan kohtalaisen vapaa maa. Sitten islamistit ottivat vallan …
Suomessakin oli mielenosoituksia shaahia vastaan, mutta muuttuiko paremmaksi – tuskin.
Mä olin silloin suorittamassa asevelvollisuutta, kun ensimmäinen Persianlahden sota alkoi(1990), joten en muista siitä paljoakaan, kun uutisia jäi katsomatta.
Oli todella suuri koalitio, joka lähti vapauttamaan Kuwaitin Irakin brutaalin miehityksen alta. Vapautettiinkin, mutta valitettavasti hyvä sota jätettiin kesken.