Kivi bolševikin kengässä – kirja

Jukka Seppisen kirjassa kerrotaan Suomen historiasta paljon ihan oikeaa asiaa. Esimerkiksi ei Lenin, eikä Venäjä, antanut Suomelle itsenäisyyttä, vaan Suomi otti itsenäisyyden. Vapaussota.

Talvisodan alkukin Mainilan laukauksineen ja Venäjän aikomus vallata Suomi, Terijoen hallitus, jne. on oikein.

Jatkosodan alkukin on periaatteessa oikein, mutta huolimattomuus päivämäärän suhteen ottaa minua päähän. Yhdessä kohtaa sanotaan Venäjän aloittaneen 21.6.1941 toisessa kohtaa 23.6.1941 kello 6.05. Kelloaikakin on oikein, mutta päivämäärä taas väärin. Oikein on sanoa Venäjän aloittaneen Jatkosodan alkaen 22.6.1941 kello 6.05.

Seppinen on oikeassa torjuessaan väitteet hävityistä sodista. Jos Suomi olisi hävinnyt, niin Venäjä olisi miehittänyt Suomen. Sekin on oikein kun Seppinen sanoo Venäjän valmistautuneen Talvisodan jälkeen joka ainoa päivä uuteen hyökkäykseen. Tällaiseen väitteeseen pitäisi kuitenkin olla perustelut ja lähdeviite, vaikka väite onkin totta. Välirauha.

Pitää olla masokisti

Lukeakseen tämän kirjan edes lähestulkoon yhtä soittoa ja sanasta sanaan pitää nähdäkseni olla masokisti.

Hyvin suuri osa kirjasta on tyyliin: se ja se kommunisti (syntymäaika), sanoi sillä päivämäärällä sitä ja sitä. Jonkun teeman tutkimisessa ja jonkun väitteen todistamisessa varmaankin tarvitaan ne ziljoona lainausta kommarien sanomisista ja kirjoittamisista, mutta on sellaisen lukeminen hyvin raskasta.

Suomettuminen

Kirjan punainen lanka on esitellä suomettumisen kehittymistä Suomessa. Venäjä halusi suomettaa Suomen kun ei kyennyt sotilaallisesti valloittamaan Suomea. Kun suomettuminen olisi sitten edennyt tarpeeksi syvälle ja saatu suomettuneita henkilöitä tarvittava määrä eri korkeisiin virkoihin, sitten Suomesta tehtäisiin kommunistinen valtio puna-armeijan avulla.

Olen lainannut

Olen lainannut kirjasta joitakin pätkiä omiin kirjoituksiini – tietysti antaen tarkat lähdeviitteet. Esimerkiksi tänne.

Jaa käyttäen:


10 Replies to “Kivi bolševikin kengässä – kirja”

  1. ”Suomettuneita” olivat mm. Paasikivi, Kekkonen, Koivisto monen mielestä. Seppinen itse sanoo Leninin oli pakko antaa Suomelle itsenäisyys. Hyvinmeni Suomella oli suomettunut tai ei. Ja edelleen menee hyvin Niinistön ollessa hyvissä välissä Putinin suuntaan. Sotauhoajia ei tarvita.

    1. Lenin oli antavinaan Suomelle itsenäisyyden, mutta se oli puhtaasti petosta.

      Suomi julistautui itsenäiseksi 4.12.1917 hallituksen ilmoituksena. Eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen 6.12.1917 äänin 100/88 sosialistien vastustaessa.[x]

      Lenin ja Venäjän ulkoministeri Trotski yllyttivät 27.12.1917 punikkeja nousemaan kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan.[xi]

      Stalin esitteli Keskuskomitealle Suomen tunnustamisen, samalla hän puhui jälleen siitä, että punikkien on otettava valta Suomessa.[xii]

      Venäjä oli kyllä sanallisesti tunnustanut Suomen, mutta ei tehnyt mitään miehitysjoukkojensa vetämiseksi Suomesta. Suomi nimitti maiden välisen sekakomission jäsenet, mutta Venäjä ei.[xiii]

      ”Leninin kansallisuusohjelma taas ei tähdännyt, kuten olemme nähneet, suinkaan pienten, itsenäisten ja kaikkein vähiten porvarillisten kansallisvaltioiden muodostamiseen – vaan vähemmistökansallisuuksien myötätunnon hankkimiseen irtautumisoikeutta hyväksi käyttäen bolsevikkien puolelle.”[xiv]

      Itsenäisyyden tunnustaminen oli vain välikappale vallankumouksen helpottamiseksi. Suomalaiset demarit Leninin mukaan: ”ovat pettureita kun eivät tahdo tehdä vallankumousta, vaikka se on heidän velvollisuutensa.”[xv]

      ”Trotski — lähetti Suomen sosiaalidemokraattiselle puolueelle kategorisen sähkeen 15 000 miehen keskittämisestä viipymättä Helsingin ympäristöön ja vallan ottamisesta työväestön käsiin.”[xvi]

      ”Todella merkittäviin tuloksiin päästiin vasta tammikuun puolivälissä 1918 Jukka Rahjan hankittua suoraan Leniniltä lupauksen 10 000 kiväärin patruunoineen ja 10 kolmituumaisen tykin ammuksineen lähettämisestä Pietarista Suomen punakaartin käyttöön. Podvoiski sai ohjeet huolehtia erityisesti siitä, ettei lukumääriä vähennetty. Lisää annettaisiin sitä mukaa kuin varastoista löytyi ja maksusta puhuttaisiin sitten, kun Suomen työväki olisi noussut valtaan. Kapinan puhjettua Lenin käski lähettää vielä täydennykseksi 25 000 kivääriä ja 30 konekivääriä.”[xvii]

      Helsingin punakaarti aseistettiin kokonaan venäläisten varastoista Viaporissa. Tarvittavien kiväärien ja ampumatarvikkeiden lisäksi Venäjän hallituksen edustaja Suomessa Smilga lupasi punakapinallisille 100 konekivääriä. Trotskin sähke luettiin punikkien kokouksessa ja kapina alkoi.[xviii] Siitä kuinka Venäjä aseisti kapinalliset on lisää täällä.

      Venäjän puolustusministeri Podvoiski määräsi Venäjän armeijakunnan Viipurissa riisumaan suojeluskunnat, eli Suomen laillisen armeijan, aseista ja luovuttamaan ne punakaartille.[xix]

      Podvoiski korosti Suomen suurlähettiläälle Venäjällä Enckellille 26.1.1918, että Venäjä aina tulisi tukemaan sosialisteja, eikä minkäänlainen puolueettomuus voinut tulla kysymykseen. Ohjesäännössä sanottiin, että armeijan tehtävänä oli tukea taistelua porvaristoa vastaan kaikkialla Euroopassa.[xx]

      ”Enckellin pyrkiessä kapinan puhjettua neuvostohallituksen puheille häntä ei enää otettu vastaan.”[xxi]

      Viipurin armeijakomitea julisti 42. AK:n joukkojen olevan 29. 1. 1918 lähtien »sotatilassa Suomen porvarillisen valkokaartin [Suomen laillisen armeijan – jp] kanssa», minkä vuoksi oli ryhdyttävä kaikkiin asian vaatimiin toimenpiteisiin.[xxii]

      Podvoiski sähkötti 4.2.1918 Glazunoville — on välttämätöntä aivan lähipäivinä lyödä porvarillinen valkokaarti [Suomen armeija] hajalle.[xxiii]

      Pietarin punakaarti lähetti joukkoja Suomeen. Pietarin sotilaspiirin esikunta käski 1.2.1918 irrottamaan varuskunnasta niin paljon joukkoja kuin mahdollista Suomea varten. 4.2.1918 Pietarista lähti panssarijuna, yms. Savon rintamalle, valtasivat 7.2.1918 Mäntyharjun.[xxiv]

      Maaliskuun lopussa 1918 Stalin mainitsi esimerkkeinä Venäjän federaatioon muodostettavista osavaltioista Puolan, Ukrainan, Suomen, Krimin ja Kaukasian. Stalin toimi Leninin ohjeita seuraten.[xxv]

      Stalin pohti asiaa vielä mm. Leninille 12.6.1920 kirjoittamassaan kansallisuuskysymyksiä käsittelevässä kirjeessä, jossa hän esitti konfederaatiota eräänä välivaiheena kansojen siirtyessä Neuvosto-Venäjän kanssa federatiiviseen yhteyteen: ”Esimerkkejä ovat Neuvosto-Saksa, Puola, Unkari ja Suomi. Tuskinpa nämä kansallisuudet, joilla on oma valtiollisuus, omat sotavoimat ja omat raha-asiat, tuskinpa ne muuttuessaan neuvostolaisiksi suostuvat heti menemään Neuvosto-Venäjän kanssa baskirialais- tai ukrainalaistyyppiseen federatiiviseen yhteyteen.”[xxvi]

      Venäläisille bolshevikkijohtajille, jotka itse asiassa pitivät käsissään punakaartia, oli Suomessa toteutettavaksi suunniteltu yhteiskunnallinen kumous ainoastaan välikappale Venäjän poliittisen rajan siirtämiseksi takaisin Tornionjoelle.[xxvii]

      Niinpä – Venäjä muka tunnusti Suomen, mutta käytännössä yritti kukistaa Suomen laillisen hallituksen ja tehdä Suomesta Venäjän federaation osavaltio – ja venäläistää suomalaiset venäjänkielisiksi. Onneksi Suomi kuitenkin voitti Vapaussodan Venäjää vastaan. Venäjä ja Suomi tekivät tämän Vapaussodan rauhansopimuksen Tartossa 14.10.1920.

      http://jput.fi/Venaja_ja_sopimukset.htm

    2. Paasikivi ei ollut suomettunut – suomettuminen tapahtui vasta Paasikiven jälkeen.

      Paasikivi oli myöntyväisyysmies – annetaan periksi ettei tarvitse tapella. Paasikivi ei kuitenkaan ajanut Venäjän ja kommunistien asiaa kuten Kekkonen teki.

      Loputa Paasikivellä tuli presidenttinä mitta täyteen Venäjän ja kommunistien myötäilystä, erotti kommunistisen sisäministeri Leinon, eikä päästänyt kommunisteja enää hallitukseen (nimitti Fagerholmin hallituksen, jossa ei ollut kommunisteja).

    3. Suora lainaus Seppisen kirjasta (sivu 34):

      ”Lenin oli tunnustanut porvarillisen Suomen itsenäisyysjulistuksen joulukuun viimeisenä päivänä 1917. Se oli hänelle kuitenkin vain muodollisuus. Samalla hän innosti puoluetovereineen Suomen bolshevikkityylisiä vasemmistolaisia vallankumoukseen, minkä jälkeen hän oletti Suomen palaavan Venäjän yhteyteen. Myös Lev Trotski vaati punaisia ottamaan vallan Suomessa. Porvarillisten hallitusten kanssa asioiminen oli muutenkin niin Leninille kuin Stalinille vain harhautukseen pyrkivää toimintaa.”

  2. Luullakseni Kekkonen olisi pystynyt lisäämään Neuvostoliiton valtaa Suomessa huomattavasti, jos vain olisi halunnut. Mutta ei näyttänyt haluavan, vaan näytti jatkavan diplomatian avulla painiaan Neuvostoliiton valtapyrkimyksiä vastaan.

    Kekkonen ei myöskään aiheuttanut välirikkoa itäisen naapurin kanssa. Sopuisilla suhteilla oli myönteisiä vaikutuksia kauppapoliittisesti, jota maamme ”punaiset vuorineuvokset” osasivat arvostaa.

    1. Niinhän sitä selitellään.

      Todellisuudessa oli jo hyvin lähellä tilanne, että Suomesta olisi tullut neuvosto-Suomi osana suurta ja mahtavaa neukkulaa.

      Suomen historia väärennettiin tuntemattomaksi saakka ja Venäjämielisiä pistettiin virkoihin, johon niitä ei olisi saanut päästää. Kekkonen kysyi Kremlistä luvan nimityksiinsä – käykö tämä siihen ja siihen virkaan tai ministeriksi.

      Tohtori Seppinen esittelee kirjassa valheellisia väittämiä tukuittain. Esimerkiksi sivulla 60: ”Väite: Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden

      Suomen itsenäistymisen historialliset vaiheet pelkistyivät toisen maailmansodan jälkeen todellisuutta vastaamattomiksi. Aiheesta tuli poliittinen, esittäjän ulkopoliittiseen luotettavuuteen liittynyt teema. Kanonisoitu teesi siitä, että Lenin ”antoi” Suomelle itsenäisyyden, ilmestyi myös virallisluontoisiin asiakirjoihin. Toinen teesin muoto oli, että Neuvostoliitto ”antoi” Suomelle itsenäisyyden. Kommunistit jopa selittivät, että Neuvostoliitto ”antoi” Suomelle itsenäisyyden uudelleen toisen maailmansodan seurauksena, vaikka Suomen johto oli saattanut sen vaakalaudalle. Stalinin aikana esiintyi myös sanontoja, joiden mukaan Stalin antoi Suomelle itsenäisyyden. Ylipäätään kylmän sodan aikainen muoto oli pelkistetty ajatukseen, että Suomen itsenäistyminen oli Neuvostoliitto- tai Lenin-lähtöinen. Suomalaisten oma rooli oli häivytetty, mikä oli tyypillistä suomettuneisuuden ajalle. Se tarkoitti suomalaisuuden merkityksen hämärtämistä ja omien etujen ajamisen vähättelyä. Tämä oli yksi syvän suomettumisen kauden peruspiirteitä.”

  3. Pitkän, synkän ja syvän suomettumisen aikana Kreml, Kekkonen ja KGB väärensivät Suomen historian, tuottivat sontakasan verran ”professoreita”, toimittajia, kulttuuriväkeä, opettajia, jne., jotka nuolivat estoitta ryssän persettä saavuttaakseen henkilökohtaista etua. Saadakseen hyväpalkkaisen työpaikan, voidakseen matkustella sinne sun tänne – ja päästäkseen tulevaisuudessa nomenklatuuraan, jolle on kaikki mahdollista.

    Siitä pitkästä ja syvästä suomettumisesta Suomi ja me tavalliset suomalaiset joudumme kärsimään vielä ilmeisesti karkeasti puoli vuosisataa.

    On aivan käsittämätöntä miten paljon Suomen viholliset punikit (mukaan luettuna vihreät) saivat ääniä näissä vaaleissa.

    Yksi merkittävä syy siihen on tässä:
    https://www.pirkanblogit.fi/2019/juhani-putkinen/toimittajien-puoluekannat-suomessa/

    Toki Suomella ja suomalaisilla on mennyt paremmin kuin niillä valtioilla, jotka imperialistinen roistovaltio Venäjä onnistui valloittamaan ja miehittämään – mutta se on ihan kokonaan toinen asia. Torjuntavoitto Talvisodassa ja suurenmoiset torjuntavoitot Jatkosodassa estivät Venäjän puna-armeijan mellastamisen Suomessa. Se on erinomainen asia. Kiitokset sotaveteraaneille, suojeluskuntalaisille, lotille – ja lähes koko Suomen kansalle. Lähes siksi, että maanpettureita löytyi Vapaussodassa, Talvisodassa, Välirauhan aikana, Jatkosodassa, Jatkosodan jälkeen – ja löytyy edelleen.

  4. Minä en kärsi päivääkään vielä vähemmän puolta vuosisataa eikä takuulla suomalaisten enemmistökään. Se oli sitä aikaa ja nyt on nyt. Olipa aikoinaan Suomessa hillumassa muuan taistolaisporukkakin. S eoli äänekäs mutta mitätön sakki. Siitä monet vaatii oikein tutkimusta ja ties mitä. Sitä ei tarvita. Korkeintaan sitä miksi ihmiset moiseen uskoivat. No on aikoinaan uskottu Hitlerin Aatuunkin kunnes viisastuivat.

    1. Eemeli, valitettavasti se syvä ja synkkä suomettuminen näkyy edelleen hyvin voimakkaasti joka päivä minun rakkaassa Suomessani.

      Kaiken maailman ”professorit” julkaisevat mitä kummallisinta paskaa.

      Suomen kansan enemmistö on harhautettu USAn ja NATOn vastustajiksi.

      Tuetaan Suomen vihollisia, Kremlin kätyreitä.

      Verovaroin Yle tekee suomenvastaista kiihotustyötä joka päivä.

      Jne., jne.

Kommentoi