Peruna ei pidä nälkää loitolla

Minulle tuli tänään iltapäivällä himo paistaa itselleni iso annos paistettuja perunoita päivälliseksi.

Niinpä kuorin kolme suurehkoa perunaa, halkaisin ne ja siivutin. Sillä aikaa kotimainen erinomainen Fiskarsin Hard Face paistokasarini lämpeni.

Laitoin aimo lohkon voita pannulle ja perunasiivut sekaan. Kääntelin, että siivut ruskistuvat molemmilta puolin. Kun perunat imivät sulan voin itseensä, niin annoin niille toisen annoksen voita. Tietysti myös suolaa ja mustapippurirouhetta ja jatkoin kääntelemistä.

Kun näytti, että se voi oli taas kadonnut, niin annoin kolmannen suurehkon köntin voita. Kääntelin edelleen perunoita ja nyt perunat eivät enää suostuneet imemään itseensä lisää voita, vaan lilluivat runsaassa voissa.

Keittolevy pois päältä ja annoin paistoksen muhia edelleen.

Lopulta kalastin upean ruskeiksi paistamani perunat voisulan joukosta lautaselle – aivan herkullisen näköinen suuri annos. Noin kello 16.40.

Kun kerran pannulla oli vielä melkoinen määrä voisulaa, niin imeytin sitä voisulaa paksuun ruisleipäsiivuun (Reissumies)samalla kun peruna-annos hieman jäähtyi.

Se voissa paistettujen perunasiivujen maku oli minun mielestäni aivan herkullinen ja pistelin annosta nautinnollisesti napaani. Välillä kääntelin reissumiestä voisulassa ja taas jatkoin herkutteluani.

Kun olin saanut noin puolet suuresta peruna-annoksestani syötyä nostin sulaa voita tippuvan reissumiehen lautaselleni ja söin vuoroin leipää ja perunaa kalastaen mukaan lautaselta voisulaa. Aivan loistava ateria.

Olipa tosi kylläinen olo – vatsa oli täynnä hyvää ruokaa.

—–

Mutta jo noin tunnin kuluttua minulla oli taas nälkä. Grrr…

Niinpä aloitin nälänkarkotusoperaation. Avasin virolaisen everstin minulle jo vuosia sitten lahjoittaman riistalihasäilykepurkin – ei mitään etikettiä, metsästysporukan teettämiä säilykkeitä omasta saaliista. En tiedä mitä se maustevedessä keitetty liha oikein oli, ehkä hirveä. Suurina paloina, eikä mitään luista kaavittuja riekaleita. En syönyt ihan puolta purkillistakaan.

Loput pistin jääkaappiin purkki suljettuna virolaisista taistelumuonapakkauksista saamallani muovikannella.

Se liha auttoi – vieläkään ei ole nälkä ja tuskin tuleekaan ennen aamua, jolloin saakin taas olla nälkä.

21 vastausta artikkeliin “Peruna ei pidä nälkää loitolla”

  1. Minä tein tänään vaaleaorakaskastiketta ja sen kera paistoin uunissa valkosipulilla maustettuja lohkoperunoita. Kyllä maistui hyvältä ja nälkä lähti.

    Nyt illalliseksi riittää 3 paistettua kananmunaa, kun niin hyvin lähti tuosta sienisoosista ja lohkoperunoista nälkä.

    1. Timo, jotkut väittävät, ettei sienistä saa oikeasti ravintoa, mutta kokemuksesi mukaan saa.

      Minäkin teen mielelläni sienistä keittoa ja/tai kastiketta. Panen kuitenkin yleensä reippaasti voita, sipulia ja myös täysmaitoa joukkoon. Usein pistän sienten joukkoon vielä rasvaista sikanautasäilykettä. Sitten kyllä kelpaa niin sanotusti nälkäisiä jututtaa.

      1. Minä laitoin sienikastikkeeseen muutaman siivun pekonia antamaan lisämakua.

        Huomiseksi minulla on jalostajan sikanautasäilyke. Katson huomenna mitä siitä keksin.

        1. Sikanautasäilyke on monikäyttöinen ja säilyy huoneenlämmössä lukuisia vuosia. Se on erittäin suositeltava osa kotivaraa.

          Itselläni on tällä hetkellä jääkaapissa 6 litran kattilallisesta risottoa noin puolet jäljellä – syön päivittäin lounaaksi. Siinä annoksessa on 1,2 kg sitä nötköttiä ja 10 dl pitkäjyväistä riisiä, sipulia, valkosipulia, jne.

    2. Minullekin on kolme suurta kananmunaa normaali kerta-annos – mutta ei pelkästään kolme munaa, vaan paistan ensin puoli lenkkiä (200 g) siivuina voissa ja rikon sitten ne kolme suurta munaa joukkoon. Yleensä lisään vielä runsaasti valkosipulisiivuja joukkoon.

  2. Olisi voinut luulla, että vaikka peruna ei pitäisikään nälkää niin se voi olisi kuitenkin pitänyt – vaan ei. Ehkäpä se, että minä ajattelen paljon kuluttaa myös paljon energiaa. 🙂

  3. Peruna on hyvä jos tarkoitus on hääriä tekemässä raskaita töitä, vaikka puutöitä tai semmoista. Se on ihan puhdasta polttoainetta. Jos perunaa saat puolilta päivin, jaksat pellolla siitä viisi tuntia aika hyvin.

    Vaan kun tätä ei moni tee nykyään niin peruna ei enää ole tämän päivän juttu. Maukasta kyllä.

    1. Kyuu, vanhoina hyvinä aikoina kun ihan aikuisten oikeasti oli raskasta työtä esimerkiksi metsätöissä (ilman moottorisahaa), niin sen perunan kaveriksi oli runsaasti läskisoossia – se piti nälkää.

  4. Ihan vaan vinkkinä jos lähtee tekemään raa-asta perunasta paistinperunaa, niin paloittele tai viipaloi sopiviksi lohkoiksi/ siivuiksi, asetettele kerroksittain vaikkapa lautaselle niin, että laitat aina kerrosten väliin hyvälaatuista talouspaperia ja anna talouspaperin imeä ylimääräinen kosteus pois noin 20 minuuttia ja toimi sen jälkeen kuten Juhani avauksessaan esitti.

    Tarvitset vähemmän voita ja lopputulos on todennäköisesti rapeasti maukkaampi, kun vähän pyöräytät suolaa ja pippuria mukaan paiston aikana.

  5. Se mitä olen kuullut, läskisoossia oli jos oli tarjolla – mutta lihaa ei aina piisannut kovinkaan rutkasti. Sipulaa kyllä oli joskus ja sehän oli vanhan kansan vitamiinipommi.

    Mutta opimme koko ajan lisää ruoasta ja hyvä näin. Itse yllätin itseni taannoin kun oli annoksessa puolet kanaa, puolet mifu-suikaileita. En pystynyt erottamaan kumpi on kumpaa.

    1. Silloin kauan sitten oli paljon pientiloja. Oli omia lehmiä, sikoja, kanoja – ja tietysti hevosia. Raskaimpia töitä olivat talvella tehtävät metsätyöt. Sika tai sikoja oli lahdattu syksyllä tai syystalvena. Siten niihin raskaisiin metsätöihin oli yleensä käytettävissä perunan kaveriksi rasvaista sianlihaa (joskus käytännössä läskiä eikä lihaa). Parasta oli se raitasika – kerroksittain vuoroin lihaa ja läskiä.

      Käsin ne pöllit ja tukit lastattiin rekeen – kyllä kaloreita kului.

  6. Peruna on erittäin terveellistä ruokaa ja ei lihota. Uusimpien tutkimusten mukaan perunan säännöllinen syöminen alentaa verenpainetta ja pienentää sydänsairauksien riskiä. Se on täysin kolesteroliton ja se sisältää mm. C- ja B-vitamiineja, magnesiumia, sinkkiä, kaliumia, kuparia ja rautaa.

    Peruna ei sisällä yhtään keinotekoista lisäainetta. Tutkimusten mukaan peruna lisää serotoniinin tuotantoa ihmisen aivoissa. Serotoniini puolestaan tutkitusti vähentää stressiä ja masennusta. Peruna on myös laktoositon ja gluteeniton.

    Hiilihydraattiakin peruna sisältää puolet vähemmän kuin riisi ja 80 % vähemmän kuin makaroni. Kilokaloreita peruna (keitetty) sisältää 76 kcal/100 g, keitetty riisi 137 kcal/100 g, keitetty spagetti 98 kcal/100 g ja makaroni 327 kcal/100 g. Eli keitetyssä perunassa on selvästi vähiten kaloreita. Peruna käyttää kasvuun murto-osan vettä verrattuna riisiin. Peruna on 99,9 % rasvatonta. Tutkimusten mukaan myös perunan hiilijalanjälki on huomattavasti paljon pienempi kuin riisillä.

    100 grammaa perunaa sisältää (riippuen perunalajikkeesta):
    noin 80 g vettä (80 % perunasta on vettä)
    13-16 g hiilihydraattia
    1,9 g proteiinia
    0,1 g rasvaa
    0,8 mg natriumia
    425 mg kaliumia
    20 mg magnesiumia
    5 mg kalsiumia
    40 mg fosforia
    8,5 mg C-vitamiinia

    Peruna sisältää lisäksi sinkkiä, jodia, seleeniä, kuparia, foolihappoa, niasiinia, A-, B1-, B6-, E- ja K-vitamiineja.

    Missä vitamiinipillerissä on yhtä laajasti hyödyllisiä vitamiineja kuin perunassa ?

    Perunat ovat osa terveellistä ja tasapainoista ruokavaliota – kun niiden valmistamisessa ei ole käytetty runsaasti öljyä.

    lähde: Wiki

  7. Meillä on peruna ns.perusruoka jota syödään lähes päivittäin eri muodossaan. Minä syön 2- 3 isohkoa perunaa päivässä, mutta teen myös kohtuullisen raskasta työtä metsässä.
    Nyt kylläkään en syö oikeastaan mitään, tai ainakin vähän, kun olen maannut maanantaista alkaen täällä TAYS;ssa. Ei täällä edes tyrkytetä kahta pientä perunaa enempää, no elää silläkin jotenkin.

  8. Kiitos Juhani. Minun piti vaan maanantaina käydä täällä, kun ottivat keuhkoista näytepalan. Kävi vaan niin että päästivät ilmaa tilalle ja nyt eivät saa.sitä millään keinolla pois. Onhan se kurjaa terveenä maata.

    1. Surkea juttu että onnistuivat tunaroimaan. Eikö siellä ole yhtään viisasta lääkäriä?

      Sinä et sitten pysty kunnolla hengittämään?

  9. Ei minulla ole mitään ongelmia, kyllä vaan tämän talon erikoislääkärit ovat täysin varjojen mailla.

    1. Niilo, peruna on ollut hyvin tärkeä ruoka suomalaisille, mutta sen kulutus on vähentynyt merkittävästi.

      Kun minä suunnittelin ja rakensin itselleni omakotitaloa 1987, niin tärkeä peruslähtökohta oli, että talon alle (osittain alle ja osittain ulkopuolelle) tulee ”perunakellari”. Tein siihen kellariin suuren perunalaarin, johon sitten syksyllä ostettiin suuri määrä perunoita. Niitä sitten myös syötiin ihan urakalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *