Aamukukkoilua.

Kelpasihan sitä heräillä aamusella aamiaispöytään kun sai kunnolla kukkoilla.

Uunista vedettiin vielä lämmin muikkukukko; oli siellä makoillut  n 12 tuntia ja rapiat..

Olihan se maukasta ja aito muikkukukko, ei ollut riisiryynejä pohjalla, eikä muutakaan kukkoon kuulumatonta.

Ei tämäkään kukko tekijälleen irvistellyt kun oli tehty käänteen tekevästi, siis täyttämisen jälkeen liimattiin kiinni ja käännettiin saumapuoli alaspäin. Ei kyllä jäänyt lisätoiveita kukonsiivujen ja kahvikupillisen jälkeen.

Jaa käyttäen:


5 Replies to “Aamukukkoilua.”

  1. No, mulla lähti aamu käyntiin rommisnapsilla ja tölkillisellä kylmää A-olutta. Pitää odottaa 8; saan asti että saa kiinteetä ravintoa, kun s-market aukeaa.

  2. Niin, ja huomenta vaan Kallellekin. Meikä ei saanut paljon nukuttua, kun tuo velipoika kuorsaa niin kovaa.

  3. Taas haikkeudella muistelen Pohjoissavolaista puolimetristä soikeaa kukkoa, yksiön kokoisessa leivinuunissa tätini paistamaa. Kuori kotipellon rukiista, sisällä kotojärjen pikkuahventa ja hauenpuikkareita ja nuukailematta elättisiän paksusilavaista kylkeä.

    Kuoresta siivuja (kukkoa laulatettiin) ja puukonkärjellä talossa kirnuttua suolaista voita selkään ja vuoroin kala-silavaseosta kelpo nokareina. Silmät siinä väkisin kiinni vetäytyivät autuaallisten makujen kutitellessa kielen kantoja.

  4. Ahvenkukkoa kerran jos toisenkin, on meillä tehty, superherkkua.
    Panitkos muuten Matti merkille tuosta artikkelikuvasta tuon kukon rakenteen; ei ole missään kohtaa kukkoa tuota, sanoisinko raaàn oloista kuorikohtaa (kukon alaosassa varsin yleinen kaupallisissa kukoissa, siksi niihin sitä riisiä tungetaan).

Kommentoi