Iltalehden eurovaalikone tuli kokeiltua. Puolet kymmenestä pärjänneestä oli persuja kannatuksella 80-83 prosenttia. Joukossa olivat mm. Ruohonen-Lerner, joka on aina ennenkin pärjännyt ja lisäksi Viren ja Hakkarainen.
Koska testien tulokset ovat vuodesta toiseen pysyneet samoina, niin se viittaa vakauteen poliittisessa linjassa.
Monet EU-kysymyksistä liian vaikeita pukea vastauksiksi. Vastasin ensimmäiseen kysymykseen, että koko EU pitäisi purkaa ja lakkauttaa. Kaikki muu sen jälkeen olikin jaarittelua.
Suomen olisi pitänyt pyrkiä Nato jäseneksi 90-luvulla, mutta ei, idiootit halusi meidät ennemmin Eurostoliittoon. Thaaaaank uuuu.
Minulla on vähän fiilis että eurovaaleissa on helppo löytää ketä äänestän. Vaikeampaa oli eduskuntavaaleissa, oli niin monta puoluetta ja ehdokasta. Yksi nykyisistä mepeistämme on osoittanut poikkeuksellista kykyä käyttää omaa järkeä eikä vain (euro- tai kotimaisen) puolueen käskyjä sokeasti. Päälle erinomainen kyky argumentoida järjellisesti ja vahva halu viestintään kansalaisten kanssa.
Minusta alkaa tuntua siltä, että ei enää koko vaalit kiinnosta. Liian paljon jo kansanedustajiksi valittuja ehdokkaina, eikä heistäkään silti tiedä, ovatko menossa vaikka tulisivat valittua. Pelkkää sirkusta koko vaalit.
”Liian paljon jo kansanedustajiksi valittuja ehdokkaina, eikä heistäkään silti tiedä, ovatko menossa vaikka tulisivat valittua.”
PS-puolueella ei ole naamakeskeinen linja. Puolueessa tehdään toisin kuin Timo Suuren aikana tehtiin. On tarkoitus, että puolue päättää, mitä tehdään. Sooloilijoita ei suosita.
Tässä mielessä on aivan sama, minkä näköistä naamaa kukin äänestää. Eli voi olla ehdokkaana sekä eduskunta- että eurovaaleissa. Jos joku ei halua, että kansaedustaja ei osallistu eurovaaleihin ehdokkaana, niin äänestäköön jotakin toista ehdokasta.
Timo Soini varmaankin valitsi kavereitaan eurovaaliehdokkaiksi viisi vuotta sitten. Perussuomalaisten ehdokaskaarti oli puolueista kaikkein hyvätuloisinta, mutta ongelmana olisi se, ettei heidän tunnettuutensa ollut hyvä. Ei tullut ääniä tuntemattomille ja paikkoja tuli vain kaksi. Nyt on tunnettuja ehdokkaita, josta syystä valittujen määrä noussee kahteen tai viiteen.
———————
Loikkauksia ei PS-puolueessa liene odotettavissa. Hauska tapaus oli demariehdokkaana valittu pappa Mitro, joka loikkasi välittömästi toiseen ryhmään Brysseliin päästyään.
Jos puolue tarvitsee ministereitä, niin silloin eu-parlamentin jäsen saattaa tulla ministeriksi, vaikka palkkio luullakseni pienenisikin.
Itse asiassa eu ehdokkaat ovat pyrkimässä vaativaan virkaan ja pienenä vähemmistönä siellä ei heikko aloittelija saa ääntään kuuluviin paitsi oikeassa ryhmässä napinpainajana. Valitettavasti suomen mepit hajoavat eri ryhmiin joka heikentää heidän osuuttaan. Jos kaikki valitut olisivat yhtä ryhmää edes?