Kansan Ääni 6/19: Liittoutuneiden Operaatiot Exporter ja Countenance 1941

https://asiakas.kotisivukone.com/files/kansanaani.kotisivukone.com/Kns6-19.pdf

Nyt lähestytään Talvisodan alkamisen vuosipäivää. Sotahistoriassa jää monesti huomiotta se,että ennen Barbarosaa käytiin kolme tais- telua,joilla varmistettiin liittoutuneiden voitto toisessa maailmanso- dassa. Nämä taistelut olivat: Mongolian Halhin-Golin taistelut, Suo- men talvisota sekä liittoutuneiden operaatiot Exporter Libanonis- sa ja Syyriassa sekä Countenance Iranissa. Jälkimmäisiä meillä tun- netaan hyvin huonosti. Sillä kuitenkin estettiin hitleriläisten tunkeu- tuminen Lähi-idän kautta Bakun öljykentille, turvattiin uusi reitti sotatarvikkeiden kuljetukselle Puna-armeijalle ja jaettiin Lähi-Idän valtiolliset kortit uudelleen, lähes nyiseen malliinsa.

Hitlerin perimmäinen tarkoitus II maailmansodassa oli Neuvostoliiton hävittäminen, sen jakaminen Japanin kanssa Jenisei-jokea pitkin Mon- golian Ulan Batorista Obin lahdelle.Suunnitelma koki perustavaa laatua olevan takaiskun elokuussa 1939 Halhin-Golissa, kun Ulko-Mongolian rajan yli tunkeutunut Japanin Mantshurian-armeija koki murskaavan tappion marsalkka Georgi Zhukovin komentamia neuvostoliittolaisia panssarijoukkoja ja ilmavoimia sekä Ulko-Mongolian 58000 miehen ratsumiesarmeijaa vastaan.

Englannin ja Ranskan sodanjulistus Saksalle 3.3.1939 sen hyökättyä Puolaan 1.3. oli Hitlerille yllätys, sillä nuo turvallisuussopimuskumppanit eivät pystyneet millään tavalla auttamaan Puolaa ilman Neuvostoliit- toa ja Tshekkoslovakiaa. Saksan tultua etupiirirajalle se jäi ”sopimuksen mukaisesti” odottamaan NL:n vastaantuloa,joka tapahtuikin 17.9. NL:n ”siivu” koostui pääasiassa Puolan Versaillesin rauhansopimuksen vas- taisesti miehittämistä länsi-Ukrainasta ja itä-Liettuasta. NL:ssa oli eri- mielisyyksiä sodanjohdon piirissä, pitäisikö nuo alueet ylipäätään ottaa haltuun, ja pitäisikö lujin puolustuslinja aina kuitenkin säilyttää vanhalla rajalla.

Kaikki Saksan sotatoimet palvelivat Barbarossaa

Strategistesti Saksan iskun oli tarkoitus painottua kolmeen strategi- seen kaupunkiin: Moskovaan, Leningradiin, jota Saksa luuli virheelli- sesti NL:n aseteollisuuden ytimeksi, ja öljyntuotantokeskus Bakuun.

Hyökkäys Ranskan kimppuun palveli paitsi selustan varmistamista NL:a vastaan ja tukialueen hankkimista Englannin ”valtaamiseksi”, mi- hin Saksa ei tosissaan pyrkinyt,myös uuden hyökkäysreitin avaamista Ranskan siirtomaiden / mandaattialueiden Libanonin ja Syyrian kautta NL:n Bakun öljyalueille, joka oli aina hyökkäyksen pääsuuntia. Toisin kuin Hitler antoi mm. NL:n ymmärtää, Turkki ei ollut Saksan, vaan enem- pikin Britannian salaliittolainen. Saksa ottikin ”sopimuksella” haltuunsa ”Vichyn Syyrian” kaksi lentokenttää. Niiltä olisi saattanut pystyä myös pommittamaan Bakua italialaisilla pommikoneilla.

Exporter: Libanon, Syyria, kesä – elokuu 1941

Suomalainen Wikipedia kertoo: ”Operaatio Exporter oli toisessa maail-mansodassa liittoutuneiden tekemä hyökkäys Vichyn Ranskan joukko- jen valvonnassa olleisiin Syyriaan ja Libanoniin kesä-heinäkuussa 1941.”

Armeijankenraali Georges Catroux, Vapaan Ranskan armeijan komentaja,

Operaatiota johti poliittisesti Kansainliiton asettama mandaattori, väli- aikainen valtionpäämies, sotamarsalkka Georges Catroux. Hän lupasi osanottajavaltioille itsenäisyyden ja vieraiden joukkojen poistumisen uusien valtioiden alueelta, kun pöly laskeutuu. Näitä valtioita olisivat ainakin Ranskan hallitsemat Syyria ja Libanon sekä Englannin mandaat- tialueet Irak, Jordania ja Palestiina. Operaation komentaja oli Englannin armeijan kenraali Henry Maitland ”Jumbo” Wilson.

شكري القوتلي
Shukri al-Quwatli, Syyrian Kansallisen blokin johtaja

Syyrian itsenäisyysliikettä Kansallista blokkia johti Shukri al-Quwatli, itsenäisen Syyrian ensimmäinen presidentti vuonna 1943. Libanonin itsenäisyysliikettä johti Ranskan-vastainen Bechara El Khoury, maroniittipuolue, maansa ensimmäinen presidentti sittemmin hänkin.

بشارة الخوري
Bechara El Khoury, Libanon,  Presidential portrait, 1943.

”Liittoutuneiden hyökkäyksellä oli tarkoitus estää akselivaltoja käyttä- mästä Vichyn Ranskan joukkojen valvomaa Syyrian ja Libanon aluetta ponnahduslautana hyökättäessä Egyptiin ja Suezin kanavalle. Vaikka Ranska oli myöntänyt Syyrialle autonomian syyskuussa 1936, se piti maavoimia alueella ja valvoi kahta lentotukikohtaa. Alueen tasapainoa järkytti lisäksi akselivalloille myönteisen Rašid Ali al-Kailanin 1. huhtikuuta tekemä vallankaappaus Irakissa.

Toukokuussa Vichyn Syyria antoi Saksalle käyttöoikeudet Syyrian tuki- kohtiin. Luftwaffen ja Italian ilmavoimien Regia Aeronautican lentoko- neilla oli oikeus tankata alueen lentotukikohdissa. Saksa pyysi myös lupaa käyttää Syyrian rautateitä sotamateriaalin lähettämiseksi Irakiin. Kummallakin osapuolella oli n. 35000 miestä sotaväkeä, mutta tässä ei ole mukana paikallisen väestön aseistettujen puolueiden ja uskonto- kuntien miehet ja naiset. Esimerkiksi pelkästään juutalaisia oli 30- 40000 taistelijaa.

Vihollisuudet alkoivat 8. kesäkuuta 1941, kun Australian 7. divisioonan joukot ylittivät Libanonin rajan aloittaen etenemisen rantatietä Beiru- tiin. 18000 motorisoidun avikkojääkärin australialaisjoukkoja komensi kenraali John Lavarack, jonka tiedustelupäällikkönä toimi paikallinen juutalainen sissijohtaja Moshe Dayan, joka haavoittui vaikeasti sodan ensimmäisenä uhrina.  Joukot kohtasivat puolustukseen ryhmittyneet Vichyn Ranskan joukot Litani-joella, jossa käytiin operaation ensimmäinen varsinainen taistelu.

Prikaatikenraali Wilfrid Lewis Lloydin johtama vahvennettu Intian 5. jalkaväkiprikaati määrättiin ylittämään Syyrian raja Palestiinasta ja valtaamaan Kuneitra ja Daraa. Vapaan Ranskan 1. divisioonan (Gentforcen) tehtävänä oli vallata Damaskos, minkä se suoritti kenraalimajuri Paul Legentilhommen komennossa 21.6. 1941 eli päivää ennen kuin Hitler aloitti Operaario Barbarossan.

Kahden yllä esitetyn iskun edettyä suunnitellusti, aloitettaisiin kolmas isku Irakista. Osaston runkona olisi kenraalimajuri William Slimin ko- mentama Intian 10. divisioona, joka etenisi Hadithasta Eufratia pitkin Deir ez Zoriin ja sieltä edelleen Rakkaan ja Aleppoon uhaten Beirutin puolustajien selustaa. Neljäs hyökkäysaalto Habforce iskisi Rutban ja Transjordanian rajalle tehtävänä vallata Palmyra ja ottaa valvontaansa Hadithan ja Tripolin välinen öljyputki. Hyökkäystä täydennettiin vielä Intian 17. ja 20. jalkaväkiprikaatien tekemällä Syyrian koillisosien valtauksella. Aluetta puolustaneet joukot kärsivät noin 1000 miehen tappiot kuolleina ja 5000 haavoittuneina. Lisäksi 37736 Vichyn Rans- kan sotilasta jäi sotavangeiksi, joista ainoastaan 5668 liittyi Vapaan Ranskan joukkoihin. Libanonista tuli äänestyksen jälkeen itsenäinen 8. marraskuuta 1943, ja se julisti 27. helmikuuta 1945 sodan Saksalle ja Japanille. Syyria itsenäistyi 1. tammikuuta 1944, ja se julisti 26. helmikuuta 1945 sodan Saksalle ja Japanille.

Countenance: Iranin tilapäinen jako NL:n ja Englannin miehitysalueisiin.

Wikipedian mukaan Operaatio Countenance oli toisessa maailmanso- dassa sotilasoperaatio, jossa liittolaiset Neuvostoliitto ja Yhdistynyt kuningaskunta valtasivat Iranin ottaen sen valvontaansa. Saksan aloi- tettua 22. kesäkuuta 1941 hyökkäyksensä Neuvostoliittoon, Neuvosto- liitto tarvitsi kipeästi sotamateriaalia torjuakseen hyökkäyksen. Iranin shaahi Reza Pahlavi oli akselimielinen eikä antanut neuvostojoukoille tai liittoutuneille kauttakulkulupaa maansa läpi. …

Operaatio Countenace syksyllä 1941: Nevostomiehitysalue yhdisti Taka-Kaukasian maitse myös Keski-Aasiaan. Tällä oli tärkeä merkitys, jos Saksa olisi päässyt Kaspianmerelle asti.

Taistelu alkoi 25. elokuuta 1941 ja päättyi 17. syyskuuta. … Shaahin tilalle nostettiin hänen poikansa Mohammad Reza Pahlavi ja maan öljykentät turvattiin. Neuvostoliittoon kulkeva huoltoreitti saatiin avattua.

William Slim, ilmeisesti Dmitri Kozlov ja joku amerikkalaisnen komentaja.

USA hävitti maailman ensimmäisen kurdivaltion.

Iran oli tämän jälkeen jaettuna Yhdistyneen kuningaskunnan ja Neuvos- toliiton miehitysvyöhykkeisiin maailmansodan loppuun saakka. Eng- lannin ja NL:n vetäytyessä maasta USA:n takaaman sopimuksen mukai- sesti NL:n miehitysvyöhykkeestä, joka koostui länsi- ja pohjois-Iranin vuoristoalueista,muodostettiin kurdienemmistöinen valtio.USA ei ollut tyytyväinen Iranissa valitun pääministeri Mossadeghin linjaan, ja se jär- jesti shaahin muodollisesti johtaman sotilasvallankaappauksen, jossa myös ensimmäinen ja Kansainlii-ton valtuuttamien mandaattorien lupaama kurdivaltio jyrättin sileäksi ja sen presidentti Qasi Muhammed tapettiin. Toinen tärkeä kurdijohtaja Mustafa Barzani oli tuolloin turkkilaisessa vankilassa.

Risto Koivula

 

 

Jaa käyttäen:


2 Replies to “Kansan Ääni 6/19: Liittoutuneiden Operaatiot Exporter ja Countenance 1941”

  1. Miten tähän kuvioon sitten sijoittuu silloinen Palestiinan arabien johtaja, Jerusalemin mufti Amin al-Husseini, joka oli sionismin kiivas vastustaja ja Hitlerin liittolainen? Ehkä hän jäi vain sivuun operaatioista?

  2. Hän oli vastapuolella. Täällä on hänestä tarkemmin:

    https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/syyria-kesakuu-1941-ii-maailmansodan-yksi-tuntematon-ratkaisutaistelu

    ” Maita, jotka eivät halua kuulla mitään Operaatio Exporterista, ovat USA, koska se ei ollut siinä mukana, ja Suomi, koska se osoittaa, että länsiliittoutuneet ja NL toimivat yhteistyössä jo ennen Barbarossaa, ja ”sopimus” Saksan kanssa oli täyttä huijausta myös NL:n taholta.

    Koska esitän kovia väitteitä, lainaan mahdollisimman asiantuntevaa, itsestäni mahdollisimman kaukana ideologisesti olevaa lähdettä:

    Mark Schulte kirjoittaa The Jewish Press -lehdessä 1.11.2012:

    http://www.jewishpress.com/indepth/obamas-no-churchill/2012/11/01/2/?print

    Obama’s No Churchill

    Mark Schulte has written about World War II and the liberation of the concent- ration camp for two decades for The Jewish Press, New York Post, Weekly Standard, New York Daily News and other publications.

    ”Though Obama in his infamous June 2009 Cairo speech apologized for the 1953 CIA-aided coup against Iranian Prime Minister Mohammad Mossadegh, he hasn’t yet apologized for our major intervention in World War II, which was critical to the Allied victory and which led to remarkable improvements in Iran’s ports, rail-roads, roads and oil production. In 1946, the United States kept its promise, made to the Iranians during the war, that Soviet and Commonwealth / Empire military forces would withdraw after the Axis powers were defeated. ”

    In December 1940 British, Indian and Australian troops counter-attacked and wrecked the Italian Tenth Army, sending its remnants retreating toward central Libya. Only Hitler’s dispatch of General Erwin Rommel’s Afrika Corps in February 1941 and Churchill’s diversion of troops to assist the Greeks against the Italians, who had invaded from Albania in October 1940, salvaged the Axis stake in North Africa.

    In the last week of March 1941,Rommel’s troops began to drive the British Com- monwealth / Empire troops out of Cyrenaica (eastern half of Libya), and in early April 1941, sensing Britain’s precarious military situation, Rashid Ali (al-Gaylani) and Haj Amin al-Husseini, the mufti of Jerusalem, staged a military coup in Baghdad against the pro-British Iraqi government.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Haj_Amin_al-Husseini

    (Between 1936 and 1939 a mufti-directed uprising against the British in Palestine had been a complete failure, with tens of thousands of Arabs killed, wounded, captured or exiled. In October 1937, al-Husseini fled to Lebanon and then in October 1939 to Iraq to escape detention and prosecution.)

    Churchill rushed forces into Iraq by sea from India, by air from Egypt and by land from Palestine. By the end of May 1941 the Iraqi rebels, despite military assistance provided by Nazi Germany, Fascist Italy and Vichy France, were crushed and the pro-British government was restored.

    David Raziel, leader of the Revisionist Party in Palestine after the death of Ze’ev Jabotinsky in 1940, was on a British-directed mission to assassinate the mufti when he was killed in May 1941 by a Luftwaffe bombing. Tragically, before the arrival of Allied forces in Baghdad a pogrom by Muslim fanatics killed or wounded hundreds of Iraqi Jews.

    Immediately following the Iraq victory,Churchill was determined to destroy the remaining Axis strongholds in the East Mediterranean and he ordered an invasion, from both Palestine and Iraq, of Vichy-controlled Syria and Lebanon on June 8, 1941. A month of hard fighting put two more Middle Eastern countries under Allied control. Moshe Dayan, Jitzhak Rabin and Yigal Allon were among the hundreds of Jewish Palestinians who fought with the Allies, and Dayan lost an eye in the conflict.

    Between 30000 and 40000 Palestinian Jews served in the British armed forces, and 6000 Jewish-owned factories produced material for the war effort. In Sep- tember 1939,after the Nazis (and Soviets) invaded and conquered Poland, David Ben-Gurion, the leader of the Jewish community in Palestine, wisely declared that they would fight the Nazis as if the White Paper restricting Jewish immigration to Palestine did not exist and fight the White Paper as if no war against Hitler was being waged.

    Indeed, the Jewish-Palestinian military contributions to the Allies outweighed those of Egypt, Transjordan, Iraq, Saudi Arabia, Turkey, the Palestinian Arabs and other erstwhile Muslim allies.Only in February 1945,three months before Nazi Germany’s unconditional surrender, did these Islamic countries declare war against the Axis powers. But their declarations of war were done not to provide military support to the Allies but only to secure entry into the post-war United Nations.

    On June 22, 1941, in the middle of the Syrian-Lebanese Campaign, Hitler’s army and air force attacked the Soviet Union, ending the alliance between the two hereditary enemies and making the Soviets an ally of the British.
    … ”

Kommentoi